Rajalla

Ässä

No man is an island

Väsymys on kuluvana vuonna saanut aivan uudenlaisia mittasuhteita elämässäni. Olen tottunut kiitämään monta rautaa tulessa ulkopuolisten ihmetellessä, miten ehdin niin moneen paikkaan. Parhaillaan tuntuu, että jaksan juuri ne arjen pakolliset asiat, koska arki itsessään vaatii minulta niin paljon. Uudelle paikkakunnalle muuttaminen, uudessa työssä aloittaminen ja gradun kanssa samaan aikaan taisteleminen tuntuvat vieneen kaikki mehut minusta.

Olen kovettanut itseni kestämään tätä väliaikaista tilannetta, mutta kuoreni on alkanut murtua. En pysty rentoutumaan keskeneräisen gradun kolkutellessa takaraivossa taukoamatta. Olen jatkuvassa valmiustilassa, en pysty hellittämään. Ja mikä koomisinta: haluan gradusta niin kovasti eroon, että mieluusti kirjoittaisinkin sitä joka päivä, koko ajan. Valitettavasti tai onneksi minulla on kuitenkin töitä, parisuhde ja muuta elämää, jotka vievät aikaani väistämättä. Ihmiset saattavatkin kuulumisten sijaan kysyä suoraan: ”No mites sun gradu edistyy?”. Avopuolisoni ei uskalla enää kysyä. Tunnen käsittämätöntä häpeää, mikä kuluttaa energiaani entisestään.

Olen altis ajamaan itseni äärirajoille. Sitten ihmettelen, miten olen taas päätynyt samaan tilanteeseen. Parhaillaan tuntuu kuitenkin siltä, että olen elänyt säästöliekillä viimeiset kaksi kuukautta. Olen joutunut laiminlyömään perhettäni ja ystäviäni, mikä pahentaa olotilaani entisestään. Jokainen kahvitreffipyyntö tuntuu taakalta kuormassa, en saa enää liikkunnasta samanlaista energiaa kuin aikaisemmin, purskahtelen työmatkabussissa kyyneliin ja olen nukkunut työaamuna viisi tuntia pommiin.

Tilanne on kuitenkin tehnyt minut nöyräksi oman itseni edessä: en olekaan väsymätön ja voittamaton energiapakkaus. Todelliset rajat ovat tulleet vastaan, ne ovat tässä. On ollut hirveän vaikea myöntää itselleen väsyneensä, vaikka huoli paistaa läheisten katseissa. Yritän ajatella, että olen joka päivä lähempänä maalia, mutta en olisi koskaan uskonut sinne pääsemisen vaativan minulta näin paljon.

Ratikkamuseo

Hertta

Ihana tapa viettää helppo (ja halpakin) turistitörmäily pääkaupungissa on mennä harhailemaan Töölöön. Siellä on pikku-putiikkeja ja puistoja ja kaffiloita. Sibelius-monumentti kuuluu meidän kaikkien suomalaisten must-nähtävyyksiin ja sen jälkeen tietty Cafe Regatta. Mutta ihan kivenheiton päässä on todella kiva pieni nähtävyys:Ratikkamuseo

Korjaamon yhteydessä sijaitseva ilmainen museo on kierretty puolessa tunnissa, mutta antaa juuri sopivan pikku tietopaketin Helsingin historiasta. Itse olen aivan ihastunut ratikoilla matkustamiseen ja oli kiva saada selville esim. se, ettei ekoissa ratikoissa mitään moottoreita ollut - hevoset niitä veti. Ainakin omalle kohdalle museon 'valvojaksi' osui rauhallinnen herrasmies, joka mielellään kertoi paljon ja kokemus oli hyvin opettavainen.

Niin! Ei hosuta siellä ratikassa!

Painonpitäjän ruokapäiväkirjasta: aamupala

Arpa

Hertta on aiemmin blogissamme avannut matkaansa painonhallinnan maailmassa, ja toivon, että hän jakaa myös lähiaikoina uusia kehonkoostumuslukujaan - on meinaan muutosta tapahtunut! Sutjakkaakin sutjakkaampi Hertta valoittaa tänä kesänä - ystävänä on ilolla ja ylpeydellä saanut seurata tuota projektia. Mutta kertokoon Hertta siitä lisää. Minä ajattelin nyt kuitenkin myös kirjoitella jotakin painonhallintaan liittyvistä asioista, tämä kun on nykyään niin hip ja hop.

Viikonlopun aamupala ja ihana aurinko!

Olen kohtuullisen ahkerasti liikkuva hoikka naisihminen. Viimeisimmässä kehonkoostumusmittauksessa (1,5 vuotta sitten) vartalotyyppini arvoitiin normaaliksi ja painoindeksini oli noin 20. Tilanne pitää uskoakseni kutinsa edelleen. Lihon, jos syön mitä haluan - tämän olen kokeillut erinäisillä ulkomaan etapeilla - mutta ihan herkimmästä päästä en varmasti ole. Pariin otteeseen olen elämäni aikana suunnitelmallisesti laihduttanut, muutoin olen saanut onnekseni pysyä painonpitäjien kastissa, ja siitä näkökulmasta myös kirjoitan. Syömisen suhteen toteutan hyvin pitkälti 5+2 -mallia, mutta tässä ei ole kyse viimeisimmästä laihdutusbuumista. Minulle lukuyhdistelmä tarkoittaa viittä normaalin syömisen päivää ja kahta huolettomamman syömisen päivää. Viikonloppuisin siis saa ottaa löysemmin. Ja lomaviikkona se onkin sitten 0+7, mutta mitäpä tuosta. Painonpitäjälle oleellista on, että suurin osa arjesta elellään tasapainoisesti: painonpitäjän ei tarvitse enää stressata kaloreista laihduttajan tapaan - riittää, että on niistä tietoinen. Tämän tasapainon löytäminen onkin varmasti hankalaa niille, jotka pitkän laihdutusrupeaman jälkeen siirtyvät ylläpitovaiheeseen. Liikunnasta kirjoittelen ehkä toiste, mutta sillä saralla numeromalli on parhaimmillaan 4+3, eli neljä liikuntakertaa ja kolme vapaapäivää viikossa. Nämä tietysti sekaisin, ei yhteen pötköön urheilua ja sitten lepoa.

Hiilareitakin tarvitaan, puuro on pop.

Aloitetaan ruokapäiväkirjan purku päivän ykkösellä, eli aamupalalla. Arkiaamupalani kalorianti on noin 200-300 kaloria. Sillä mennään toimistotyössä loistavasti lounaaseen. Itse uskon siihen, että aamupala on syötävä, mutta päivän myöhempien aterioiden koko on aivan sama riippumatta aamupalan energiamäärästä. Runsas aamiainen ei siis välttämättä pienennä lounasta tai päivällistä. Siksi pidän aamupalan riittävänä mutta niukkana.

Arkiaamun kruunu.

Arkipäivinä aamupalani koostuu lähes aina rahkasta, se pitää itselläni parhaiten nälkää. Lisäksi sen syöminen on nopeaa, ja töihin pääsee irtautumaan ripeästi. Oma suosikkini oli ennen Rainbow maustamaton, rasvaton rahka - mutta nykyisin olen siirtynyt pitkälti tarjonnan takia Pirkan vastaavaan tuotteeseen. Rainbow on hieman tönäkämpää ja happamampaa, Pirkka taas pehmeämpää. Silloin tällöin yritän arkisin muistaa syödä aamupalaksi puuroa lisätäkseni hiilihydraattien saantia muutoin melko vähähiilariseen ruokavaliooni. Etenkin nyt juoksuinnostuksen alettua, olen tietoisesti pyrkinyt lisäämään hiilihydraattien saantia.

Oli aamupalan perusaines rahkaa tai puurohiutaleita, sekaan mäjähtää aina Bonnen hedelmäsoseita (tai pilttejä, jos ei Bonnea löydy). Nämä ovat ihan ykkösiä, aikuisten pilttejä. Bonnet eivät sisällä mitään muuta kuin hedelmää itseään, ei lisättyjä sokereita tai lisäaineita. Puuron sekaan heitän joskus myös raejuustoa, jos sattuu kaapista löytymään. Ei siinä sitten muuta tarvita: rahkapurkki auki ja töräys hedelmää sekaan, niin ja ainakin yksi lasi vettä. Avot, päivä startattu!

Viikonloppuisin onkin sitten enemmän aikaa aamupalan nautiskeluun, mikä näkyy myös lautasella. Lauantaisin ja sunnuntaisin keittelen kotona kahvit ja syön mitä haluan, tai mitä löydän.

Pikasiivoojan "musthavet"

Arpa

Jos tämä olisi Cosmopolitan-lehden juttu, ingressissä kriiseiltäisiin suurinpiirtein näin: Oletko kutsunut kuuman deitin kotiisi nauttimaan fantsuja drinkkejä, ja yhtäkkiä havahdut, että olet laittanut itseäsi yyberhotiksi jo kaksi tuntia - mutta unohtanut siistiä kämppäsi kokonaan? Ei hätää, näillä vinkeillä selviät haasteesta 10 minuutissa!

Mutta koska tämä on tavallisen lähes 30-vuotiaan sinkkunaisen elämää, on tässä vain kyse siitä, että välillä pitäisi siivota nurkista suurimmat kuonat, eikä kiinnosta käyttää toimintaan juurikaan aikaa. Näistä nikseistä toki on apua kanssasiivoojille!

Pikasiivouksessa itse luotan kolmeen tuotteeseen:

1. Puhdistusliina, esim. Pirkka pelittää mainiosti. Tämä ratkaisu on ehdoton pikasiivoojalle. Rätti sisältää kosteuden ja puhdistusaineen omasta takaa, joten on valmis käyttöön. Tällä vetelen pölyjä ja likaa niin tasoilta, pöydältä, lattialta, seinistä... Miinusta epäekologisuudesta, mutta nopeus ratkaisee tällä kertaa.

2. Karvarulla, tässä mallia Henkkamaukka. Rullan käyttö pelkästään vaatteiden siistimiseen on suorastaan tämän värkin aliarvioimista. Tällä saa hyvin putsattua pöytäliinat, koristetyynyt, sohvat, verhot; kaikki tekstiilit. Tarvittaessa myös lattioilta pahat villakoiraläjät voi rullailla ohimennessään.

3.Ihmesieni. Tätä keksintöä ei varmasti tarvitse enää erityisemmin mainostaa, puhdistaa ihan kaiken. Pikasiivooja vetää tällä kirkkaaksi keittiön ja wc:n lavuaarit ja hanat. Oikeasti siivoushommissa ollessani opin, että jos ei muuta ehdi siivota vessassa, kannattaa kiillottaa hana - se hämää katsojan silmää ja jotenkin koko huussi näyttää yhtäkkiä aika freesiltä.

Kohteena Kroatia

Hertta

Kävimme siipan kanssa Splitissä, Kroatiassa, semmoisella vajaan viikon pyrähdyksellä. Kyllä kannatti. Ensinnäkin sinne meneminen oli halpaa (ja kivaa). Ihana asuntomme sijaitsi aivan historiallisen vanhan kaupungin ytimessä. Kaikki puhuivat englantia. Päinvastoin kun Oslossa, Splitin hintataso kannustaa syömään ja juomaan. Sää oli upea. Kaikki oli kivaa. Olimme tyytyväisiä. Menkää kaikki sinne!

Melonimuffinit

Hertta

Jääkaapissa oli jokin verkkomelonin sukulainen, sille piti keksiä jotain. Yhdistelin siis paria allrecipesin reseptiä. Ja lopputulos oli oikein herkullinen!

Tähän reseptiin tarvitset:

Taikina:
2,5 dl sokeria
1,5 dl rypsiöljyä
2 munaa
melonia pyreenä tai raasteena mehuineen
(melonia kuutioina)
1 tl vaniliinisokeria
3 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
½ tl suolaa
sitruunan kuorta ja vähän mehuakin

Pinnalle:
2-3 dl pekaanipähkinöitä
1 dl fariinisokeria
1 dl jauhoja
3-4 rkl voita tai margariinia

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Valmista pinnalle tuleva pähkinämössö ensin. Tämä on hyvin helppoa. Sulata voi kattilassa, kaada pähkinät, fariinisokeri ja jauhot perään ja sekoita kunnes tasaista ja murenevaa. Nosta kattila levyltä.


Taikina valmistetaan seuraavasti:
Sekoita keskenään öljy ja sokeri. Lisää tähän munat. Kaada päälle melonisurvos ja vaniliinisokeri.

Erillisessä astiassa sekoitetaan jauhot, leivinjauhe ja mausteet tasaisesti keskenään. Tämä seos lisätään pikkuhiljaa sekoittaen öljy-meloni-nesteeseen. Lopuksi sekaan lisätään sitruunankuori ja mahdolliset meloninpalat.

Taikina jaetaan muffinivuokiin ja muffineita esipaistetaan uunin keskiosassa 25 minuuttia. Tämän jälkeen muffinit nostetaan uunista ja niiden päälle lisätään pekaanipähkinäseosta. Tässä käytin apuna kertakäyttömukia, josta leikkasin pohjan pois. Muffinipelti oli hiukan hankala nostaa takaisin uuniin, ilman että pähkinä-sokeri-muruja pyöri pois muffinien päältä. Tässä voisi ehkä kokeilla pähkinäkattilan varovaista uudelleen lämmittämistä, jotta seos olisikin kuumaa ja tahmeaa siinä vaiheessa, kun sen annostelee muffineille.

 

Sitten vielä 10-15 minuuttia uunissa tai niin että taikina pähkinöiden alla käy kullanruskeaksi.

Akkunalla

Ässä

Asustan puoliskoni kanssa vuokrayksiössä, jossa jokainen lattianeliö, laskutaso ja hylly on täynnä tavaraa. Mahtumishaasteiden edessä esteetikon silmään sattuu, kun tavaroita ei aidosti vain saa piiloon. Pieni kämppä on myös nopea sotkea jättämällä juomalaseja, vaatteita ja papereita sinne tänne. 

Esteetikkosieluni tyydyttämiseksi olen rauhoittanut kodista yhden tason, johon varsinkaan puolisoni romuilla ei ole asiaa. Haluan, että edes yksi paikka näyttää hallitulta, hillityltä ja pysyy järjestyksessä: ikkunalauta. Meitä on siunattu vanhan kivitalon paksuilla ikkunalaudoilla, joille mahtuu muutakin kuin pari pelargoniaa. Vahdin haukkana, ettei siihen jätetä juomalaseja, kännykänlatureita tai mitään, mitä en ole siihen varta vasten asetellut. Puolisoni hyväksyy tilanteen ja antaa minun hallita pikku valtakuntaani.

Pienessä kämpässä ja pienellä budjetilla saa helposti vaihtelua asettamalla ikkulaudalle erilaisia leikkokukkia, viherkasveja, kynttiläviritelmiä ja muuta söpöä. Esittelen teille nyt pikkuvaltakuntani viimeisimpiä valloittajia.

Lidlin laktoosittomat

Arpa

Lidl on hiljattain alkanut panostaa laktoosittomien tuotteiden tarjontaan. Tämä on tullut varmasti selville televisiota seuraaville kansalaisille, kun Lidl on pyörittänyt riipivää laktoosittomien tuotteiden kampanjaansa. Kun kaupataan laktoosittomia maitotuotteita, miksi se aina tehdään piereskelyn ja vatsanväänteiden varjolla? Ihan tosi, eiköhän se ole selvä ilman mainoksen alleviivaamistakin, että mitä se laktoosi voi ihmiselle aiheuttaa. Joku voisi miettiä uuden tulokulman näihinkin mainoksiin.

Markkinointikikat sikseen ja asiaan. Olen ottanut Lidlin uuden tuotevaltauksen vastaan suurella ilolla. Ennen tällaisen laktoosivammaisen on pitänyt käydä hakemassa toisesta kaupasta erikseen ihan perusasiatkin, kuten maidot ja jugurtit. Nyt periaatteessa kauppareissu onnistuu yhdeltä luukulta, kun Lidlissä joka tapauksessa hyvin usein asioin.

Lidlin laktoosittomat kattaa hyvän valikoiman perusmaitotuotteita: vispi- ja kuohukermaa, rahkaa, maitoa ja maitojuomaa, kermaviiliä, raejuustoa ja jugurttia ainakin löytyy Jugurtteja on tarjolla muutamaa hyvää perusmakua niin purkeissa kuin isoissa tölkeissä. Tykkään myös siitä, että laktoosittomat tuotteet on selkeästi ja mutkattomasti merkitty laktoosittomiksi. Ei tarvitse etsiä pieniä logoja tai outoja erillisbrändejä, joista pitäisi tulkita, onko tässä nyt sitä pierutavaraa mukana vai ei. Joitain puutteita Lidlin laktoosittomien valikoimassa kylläkin on. Itselleni suurimman ongelman tuottaa laktoosittoman aamu/välipalatarkoitukseen suunnatun rahkan puute. Lidlin valikoimassa on ainoastaan perinteinen maitorahka, jonka maku on sen verran hapanta, että sitä käyttäisin lähinnä leivontaan ja ruuanlaittoon. Toinen ongelma, joka Lidlin laktoosittomissa on, on niiden rasvaisuusaste. Kermaviili on täyttä kamaa, kuten myös vispi- ja kuohukerma ja jugurteissakin on rasvaa aika reilusti. Omaan makuun aika tuhteja, varsinkin kun vahingossa eräänä aamuna avasin kermaviilin, heitin sekaan marjoja ja lähdin kauhomaan suuhun. Luulin, että käsissäni on rahkapurkki. Maku oli veikeä ja täyteläinen, mutta tulipahan kokeiltua sellaistakin aamupalaa. Väsyneenä elämä on jännää.

Tuomio:
Lidlin laktoosittomien tuotteiden valikoima on hyvä perusarkeen. Ei mitään erikoista, mutta ei pahoja puutteitakaan. Rasvaisuusasteen puolesta sopii hyvin karppaajille, tavalliselle tallaajalle vähän tuhtia kamaa. Hintapuoli on Lidlille tunnusomaisesti kohdallaan. Esim. kokonaan laktoositon UHT-maito maksaa 99 senttiä litralta. Niin halpaa laktoositonta maitoa ei löydä mistään muualta, kirveelläkään. Tai ainakaan itse en ole löytänyt.

SKY-opiston kasvohoito ja Yonka Gommage 303 -kuorintageeli

Kotiin lähtenyt kuorintageeli kirkastaa kivasti ihoa.

Arpa

Opiskeluaikana totuin käyttämään edullisia kauneudenhoidon palveluja, kuten erilaisia hieronta-, parturi- ja kauneushoitokouluja. Työikään siirryttyäni olen jatkanut samalla mallilla ja ollut valintoihini aina tyytyväinen. Etenkin täällä pk-seudulla näiden palvelujen hinnat lähentelevät naurettavuuden rajoja. Mieluusti säästänkin muutaman kympin sillä, että annan opiskelijan harjaannuttaa osaamistaan meikäläistä tuunatessa. Toki pitää asiakkaana myös muistaa olla armollinen lopputulosta kohtaan.

Tammikuussa kävin kokeilemassa kasvohoitoa Huopalahdessa sijaitsevassa Suomen Kosmetologien Yhdistyksen opistossa (SKY-opisto). Hoito oli edullinen, noin kahden tunnin sessio maksoi 50 euroa. Kokonaisuutena olin hoitoon hyvin tyytyväinen. Ainoat harmituksen paikat koin etsiessäni sisäänkäyntiä opistoon ja aikataulun venyessä niin, että pääsimme aloittamaan vasta noin 15 minuuttia myöhässä.

Tämän jälkeen kaikki sujui hyvin, kuin ammattimaisessa kasvohoidossa ikään. Hoitaja oli sympaattinen nuori tyttönen, joka osasi asiakaspalvelun mallikkaasti. Kouluympäristössä tilat ovat tietysti aina ammattimaista nihkeämmät - yhdessä suuressa huoneessa pötköttää useita naisia rivissä hoitoja saamassa. Itseäni tämä ei haittaa. Kun laitan silmät kiinni, voin rentoutua hyvin. SKY-opistolla kävin myöhään illalla, joten huoneessa oli lisäkseni vain yksi toinen asiakas. Lisäksi taustalla soinut rentouttava musiikki vaivutti lähelle unta.

Valitsemani peruskasvohoito sisälsi perinteiset vaiheet: alkupuhdistuksen, kuorinnan, epäpuhtauksien poiston, kulmien siistimisen, hieronnan, naamion ja hoitovoiteen. Käytetyt puhdistusaineet tuntuivat mielyttäviltä ja tehokkailta. Hoitajalla oli selkeästi jo näkemystä ihon analysoinnista ja oikeiden aineiden valinnasta. Epäpuhtaudet poistettiin hellävaraisesti, eikä ihossa näkynyt väkivallan jälkiä seuraavana päivänä lainkaan. Hieronnan osuus oli kahden tunnin ajasta huomattava, varmaankin lähemmäs 40 minuuttia. Tämä oli ihanan pitkä aika, koska siinä ehti todella rentoutua - taisin jopa lyhyesti torkahtaa.

Kotiin tarttunutta, Yonkan kuorintageeli:

Hoitojen jälkeen jokaisessa hoitolassa on vuorossa myyntivaihe, jossa asiakkaalle tuputetaan jos jonkinlaista purnukkaa. Koska kasvohoito on opistossa niin edullinen, voi kylkeen ostaa hyvin hieman kallimmaan kotihoitotuotteen. Itse tykkäsin kovasti hoidossa käytetystä kuorintageelistä, joka selkeästi kirkasti ihoni väriä. Geeli tuoksuu hieman jännälle, mutta käyttötapa on mukavan erilainen perinteisistä rakeisista kuorintavoiteista. Ostamani Yonkan geeli levitetään iholle, jätetään hetkeksi ja "kitkataan" pois hankaamalla kevyesti koko kasvot. Mukana lähtee kiva määrä kuollutta ihosolukkoa ja jäljelle jää pehmeä, kuulas iho.

Tuubi (50 ml) geeliä maksoi hoitolassa noin 40 euroa, netistä tämän näyttää saavan noin 25-39 dollarilla.

Parisalsaa Baila Bailassa

Salsaharrastus ei jää vaatteista kiinni,
esim. kaikki kuvan jalkaan laitettavat vaihtoehdot on ok!

Arpa

Olen harrastanut parisalsaa viime syksystä lähtien Helsingin Baila Baila -tanssikoulussa. Ja olen kyllä tykännyt, täytyy myöntää. Parisalsa on hauska ja vauhdikas tanssi, jonka perusaskeleet on helppo oppia muutaman opetustunnin jälkeen. Toisaalta tanssissa löytyy niin uskomaton määrä erilaisia kuvioita, tyylittelyä ja pyöritystä, että haastetta riittää viikko toisensa jälkeen. Tanssin erilaisista haastavuustasoista kertoo myös se, että Baila Bailassa opetustasoja on kolme. Itse siirryin kakkostasolle käytyäni syksyn ajan ykköstason tunneilla noin kerran viikossa. Etenemistä jokainen saa tehdä oman tunteensa mukaan, ykköstasolla voi hyvin tanssia vuoden, jos esimerkiksi tanssitaustaa ei ole ja peruskuviot ja rytmit tuntuvat vierailta.

Tunneilla harjoitellaan aina jokin tietty kuviosarja, jonka opettaja on tunnille valmistellut. Koska kyseessä on parisalsa, tanssitaan aina parin kanssa. Paria vaihdetaan usein, noin minuutin tai parin välein, joten tunnilla pääsee harjoittelemaan monien eri henkilöiden kanssa. Parisalsan viehätys perustuu varmastikin hyvin rentoon ja sopivasti flirttailevaan tyyliin, joka tuo omaa hauskuuttaan tanssimiseen. Vaikeinta tässä, kuten muissakin paritansseissa on se, että miesten pitäisi oppia viemään ja naisten luovutettava kontrollista ja opittava seuraamaan.

Harjoiteltavat kuviot vaikeutuvat tasojen mukaan ja myös tasojen edistyessä. Esimerkiksi ykköstason alussa aloitetaan aivan perusteista, mutta ykköstason lopussa jo hallitaan monenlaisia peruspyöritysliikkeitä. Harrastaminen kannattaakin siksi aloittaa joko syksyllä, vuoden alussa, tai myöhemmin keväällä alkavista alkeisryhmistä, joissa opetus alkaa täysin nollasta. Taitotason kasvaessa myös tanssin fyysisyys lisääntyy. Mitään hikijumppaa salsa ei kuitenkaan ole, itselleni tulee mukava lämpö ja pientä kosteutta ihon pintaan. Toki on siellä niitäkin, jotka ovat aivan hiessä. Itselleni salsa on etenkin kehonhallinnallintaa ja liikkuvuutta ylläpitävä tunti, josta tulee taatusti hyvä mieli ihan joka kerta. Todelliseksi liikunnaksi salsa muuttuu bileissä ja muissa tilaisuuksissa, joissa tanssitaan pitkään yhtämenoa. Silloin hiki virtaa ja reisissä tuntee liikkuneensa.

Parasta Baila Bailassa:

• opettajat ovat todella mukavia, hauskoja ja ennenkaikkea ammattitaitoisia
• rentojen opettajien ansiosta tunneilla on välitön tunnelma ja siellä saa nauraa itselleen ja toisilleen - mokailu on sallittua ja oppimisesta iloitaan yhdessä
• tunneilla kohdatut ihmiset ovat kaikki olleet mukavia ja ystävällisiä, tunnelma on yhteisöllinen
• koska paria vaihdetaan ahkerasti, ei omaa paria tarvitse löytyä harrastusta varten
• voit käydä millä tunneilla haluat, minä päivänä haluat - käyminen ei ole sidottua tiettyyn ryhmään
• tunteja on paljon, esim. tietyn taitotason parisalsaa on jokaisen päivänä ma-su

Huomioitavaa Baila Bailassa:

• eri opettajien tunnit ja opetustyylit ovat erilaisia, myös haastavuustaso vaihtelee opettajien kesken - kannattaa siis käydä eri opettajien tunneilla fiilistelemässä
• kaikki opettajat eivät puhu sujuvasti suomea, valmistaudu siis englannin ja espanjan kielikylpyyn
• parin vaihtaminen on pitkälti oletus kaikkien opettajien ja muiden tanssijoiden näkökulmasta, vaihtaminen on fair playta ja sitä tekevät myös pariskunnat
• tilat ovat välillä ahtaat suurille tanssijamäärille, etenkin syksyn ja vuoden alussa - tilat myös päätetään aina juuri ennen jokaisen tunnin alkua, joten kannattaa olla kärppänä, että päädyt oikealle tunnille
• joissakin ryhmissä on miehiä ja naisia hyvin eri määrät, mikä tekee harjoittelusta vähän mälsää - kannattaa olla joustava ja käydä eri ryhmissä katsomassa tilannetta, tai selvitellä vastaanotosta, onko jonkin päivän ryhmässä toiseen suuntaan epäsuhtaiset sukupuolijakaumat

Mukaan tunnille:

Yksi hienoista asioista niin salsassa kuin sen tanssimisessa Baila Bailassa on, että jokainen saa tulla tunneille omana itsenään. Tämä päättee ehdottomasti myös asusteisiin ja muuhun kilpavarusteluun, joka tuntuu olevan monilla saleilla ja jumppatunneilla hyvinkin riipivällä tasolla. Salsaa voi vetää sellaisessa asussa, mikä itselle parhaalta tuntuu. Kaikkea tätä olen salsatunneilla nähnyt miesten tai naisten päällä:

• alaosana juoksutrikoot, jumppahousut, verskat, farkut, leggingsit, haaremihousut, hörhelöhame, kokomekko jne.
• yläosana t-paita, kauluspaita, urheilutoppi, biletoppi, tunika, villapaita, fleece, verkkatakki
• jalassa sukat, sali/treenikengät, tennarit, ballerinat, korkokengät, pukukengät

Kuten yltä näkyy, varusteet eivät ole salsassa lainkaan olellisia. Tärkein varuste tunnilla onkin hymy, iloinen fiilis ja rento asenne omaan ja parin tekemiseen - kannattaa muistaa, että oma tunne vaikuttaa myös toiseen. Et varmaan halua pilata kenenkään omaa harrastushetkeä. Loistavia salsahetkiä!