Arpa
Hertta on aiemmin blogissamme avannut matkaansa painonhallinnan maailmassa, ja toivon, että hän jakaa myös lähiaikoina uusia kehonkoostumuslukujaan - on meinaan muutosta tapahtunut! Sutjakkaakin sutjakkaampi Hertta valoittaa tänä kesänä - ystävänä on ilolla ja ylpeydellä saanut seurata tuota projektia. Mutta kertokoon Hertta siitä lisää. Minä ajattelin nyt kuitenkin myös kirjoitella jotakin painonhallintaan liittyvistä asioista, tämä kun on nykyään niin hip ja hop.
 |
| Viikonlopun aamupala ja ihana aurinko! |
Olen kohtuullisen ahkerasti liikkuva hoikka naisihminen. Viimeisimmässä kehonkoostumusmittauksessa (1,5 vuotta sitten) vartalotyyppini arvoitiin normaaliksi ja painoindeksini oli noin 20. Tilanne pitää uskoakseni kutinsa edelleen. Lihon, jos syön mitä haluan - tämän olen kokeillut erinäisillä ulkomaan etapeilla - mutta ihan herkimmästä päästä en varmasti ole. Pariin otteeseen olen elämäni aikana suunnitelmallisesti laihduttanut, muutoin olen saanut onnekseni pysyä painonpitäjien kastissa, ja siitä näkökulmasta myös kirjoitan. Syömisen suhteen toteutan hyvin pitkälti 5+2 -mallia, mutta tässä ei ole kyse viimeisimmästä laihdutusbuumista. Minulle lukuyhdistelmä tarkoittaa viittä normaalin syömisen päivää ja kahta huolettomamman syömisen päivää. Viikonloppuisin siis saa ottaa löysemmin. Ja lomaviikkona se onkin sitten 0+7, mutta mitäpä tuosta. Painonpitäjälle oleellista on, että suurin osa arjesta elellään tasapainoisesti: painonpitäjän ei tarvitse enää stressata kaloreista laihduttajan tapaan - riittää, että on niistä tietoinen. Tämän tasapainon löytäminen onkin varmasti hankalaa niille, jotka pitkän laihdutusrupeaman jälkeen siirtyvät ylläpitovaiheeseen. Liikunnasta kirjoittelen ehkä toiste, mutta sillä saralla numeromalli on parhaimmillaan 4+3, eli neljä liikuntakertaa ja kolme vapaapäivää viikossa. Nämä tietysti sekaisin, ei yhteen pötköön urheilua ja sitten lepoa.
 |
| Hiilareitakin tarvitaan, puuro on pop. |
Aloitetaan ruokapäiväkirjan purku päivän ykkösellä, eli aamupalalla. Arkiaamupalani kalorianti on noin 200-300 kaloria. Sillä mennään toimistotyössä loistavasti lounaaseen. Itse uskon siihen, että aamupala on syötävä, mutta päivän myöhempien aterioiden koko on aivan sama riippumatta aamupalan energiamäärästä. Runsas aamiainen ei siis välttämättä pienennä lounasta tai päivällistä. Siksi pidän aamupalan riittävänä mutta niukkana.
 |
| Arkiaamun kruunu. |
Arkipäivinä aamupalani koostuu lähes aina rahkasta, se pitää itselläni parhaiten nälkää. Lisäksi sen syöminen on nopeaa, ja töihin pääsee irtautumaan ripeästi. Oma suosikkini oli ennen Rainbow maustamaton, rasvaton rahka - mutta nykyisin olen siirtynyt pitkälti tarjonnan takia Pirkan vastaavaan tuotteeseen. Rainbow on hieman tönäkämpää ja happamampaa, Pirkka taas pehmeämpää. Silloin tällöin yritän arkisin muistaa syödä aamupalaksi puuroa lisätäkseni hiilihydraattien saantia muutoin melko vähähiilariseen ruokavaliooni. Etenkin nyt juoksuinnostuksen alettua, olen tietoisesti pyrkinyt lisäämään hiilihydraattien saantia.
Oli aamupalan perusaines rahkaa tai puurohiutaleita, sekaan mäjähtää aina Bonnen hedelmäsoseita (tai pilttejä, jos ei Bonnea löydy). Nämä ovat ihan ykkösiä, aikuisten pilttejä. Bonnet eivät sisällä mitään muuta kuin hedelmää itseään, ei lisättyjä sokereita tai lisäaineita. Puuron sekaan heitän joskus myös raejuustoa, jos sattuu kaapista löytymään. Ei siinä sitten muuta tarvita: rahkapurkki auki ja töräys hedelmää sekaan, niin ja ainakin yksi lasi vettä. Avot, päivä startattu!
Viikonloppuisin onkin sitten enemmän aikaa aamupalan nautiskeluun, mikä näkyy myös lautasella. Lauantaisin ja sunnuntaisin keittelen kotona kahvit ja syön mitä haluan, tai mitä löydän.
