Keväisiä kynsiä

Hertta

Kaivoin taas muutaman näppäisyn kynsistä, joita olen sormissani kasvatellut. Nämä ovat siis pitkin kevättä tehtyjä lakkauksia eli tästä puuttuu kesän herkkuvärit kokonaan, mutta ihan raikkaita ovat nämäkin.





Näissä kynsissä siis pinkki pohja, jonka päälle olen lakannut runsaankokoiset oranssit tipit ja tippien päälle vielä mustat leimat. Ehkä yhdet lempparini tältä keväältä.











Vappukynsissä näkyi väriä. Eli joka kynsi erilaisella herkkuvärillä ja päälle valkoiset leimat. Peukaloihin ja nimettömiin liimasin vielä strassit. Oli muuten eka strassikokeiluni vuosiin. En enää edes yrittänyt kokeilla pysyisivätkö pelkän lakan avulla paikallaan vaan käytin pikaliimaa. Kyllä muuten pysyi.

Näiden kynsien kohdalla yritin tehdä raikkaat, merelliset kynnet, mutta vihreät lakat taittoivatkin valkoisen päällä voimakkaasti siniseen eli isänmaallisethan näistä tuli. Seuraavalla kerralla korvaan valkoisen pohjalakan vaikka vaalean keltaisella. Hauskat nämä kyllä ovat.










Nämä kynnet tein kaverin läksiäisiin. Koko tämän postauksen helpoimmat. Keltaisen lakan kanssa saa tosin olla tarkkana, sen alle kannattaa aina laittaa vaalea pohja tai muuten kynnet näyttää helposti nikotiinin värjäämiltä. Se ei ole nättiä. Eli pohjalle väri ja päälle kaksi eriväristä leimaa. Kyllä on kivat!

Eläköön Koti

Ässä

Jokin pesänrakennusvietti tai sisustusvimma on kutitellut mielensopukoitani viimeisen vuoden ajan. En malta odottaa sitä, että pääsen joskus laittamaan, sitä Omaa kotia. Vuokrakämpässä vaihtoehdot ovat rajalliset, mutta olen koittanut koota ympärilleni tavaroita, jotka tekevät kodin. En välttämättä pidä uutta ja kiiltävää arvossa, vaan lämpenen herkästi vanhemmille ja kuluneemmille esineille, joiden takaa löytyy tarina. Ajattelin avata teille kotini yksityiskohtia, kuten Arpa tuossa taannoin.

 

 

Tämä huikea matka-arkku on edesmenneen isotätini perintöä. Hän on nuorena flikkana lähtenyt Amerikkaan yli 20 vuodeksi töihin ja käyttänyt noilla laiva(!)reissuilla matkalaukun sijaan esimerkiksi tätä arkkua. Nyt se toimittaa olohuoneen sohvapöydän virkaa ja piilottaa sisäänsä sekalaisia tavaroita.

 

Suurimpia kaulakoruja varten olen hankkinut ja kunnostanut vanhan naulakon kotiseudultani Metsänkylän navetasta. Hankin navetasta naulakkoon myös erilaiset koukut. Naulakon päällä tönöttävä kunigaspari on samaisen kauniita esineitä rakastaneen isotätini amerikantuliaisia.  

 

 

Tuo Metsänkylän Navetta on oiva kohde muuten vaikka kesäiselle autoretkelle. Halutessaan sieltä voi koota itselleen vaikka kokonaisen talon vanhoista hirsistä. Alueella on myös söpö kahvila ja pihalla laiduntaa alpakoita. Myynnissä on runsaasti esimerkiksi vanhoja ikkunoita, joista näppärämpi askartelee itselleen vaikka peilin.

 

 

Tykkään käyttää kesällä tuoreita yrttejä niin paljon kuin mahdollista. Olen saanut joululahjaksi ystävältäni keksejä tuollaisessa lasipurkissa, johon hän on vielä valinnut osuvan runon. Kastellessani yrttejä ylimääräinen vesi valuu näppärästi purkin pohjalle.

Yllä näkyvä lamppu valaisee eteistäni. Se on muisto isovanhempieni kotoa ja on sielläkin roikkunut eteisen katossa vuosikausia. Tummanvioletti ja kuvioitu lasi on mielestäni huikean kaunis.

Isotätini on keräillyt postikortteja kiertäessään Amerikkaa. Niistä olen askarrellut kehyksiin suuren taulun, joka on löytänyt paikkansa keittiöstä.

 

Egyptihenkinen kimalteleva piirros on yllätyslahja entiseltä työkaveriltani. Se muistuttaa hänen ainutlaatuisesta persoonastaan ja lämpimistä sanoistaan. Tämä ei ole ainut yllätyslahja, jonka häneltä vuosien saatossa sain.

Lopussa vähän kokonaisvaltaisempaa tunnelmaa olohuonenurkastani. Kuvassa patsastelee myös asuntoni uusin hankinta, ensimmäinen omistamani sohva. Sopivan solakan sohvan löytäminen vaati hieman työtä, mutta Iskun valikoimasta löytyi lopulta ihana Louhi.

 

 

Kivuliaasti koeajossa: Kräuterhofin selluliittigeeli

Hertta

Voi luoja, että polttaa!

Sain tänään käsiini purkillisen Kräuterhofin Anti-Cellulite geeliä. Minulla iski kauhea
selluliittikriisi ja olen nyt jo tovin harrastanut kuivaharjaamista ja ongelma-alueiden kuorimista. Vettä juon kuin kameli keitaalla ja chiliä yritän taas lisätä ruokaan. Ennestään kaapistani löytyi jokin Doven selluliittivoide, mutta muutaman käyttäjäkokemuksen luettuani päädyin siihen, että tavara taitaa olla muhkuroilleni liian heikkoa. Tämän Kräuterhofinkin löysin muutaman suosituksen perusteella.

Tässä nyt pieni päiväkirja tuotteen käytöstä. Onneksi olin ennestään lukenut Teresan blogista hänen kokemuksiaan niin osasin vähän varautua.

22.5.  En käyttänyt kumihanskoja vaan pesin kädet heti operaation jälkeen. Ongelma-alueeni ovat  reisien yläosa, pakarat ja lantio. Levitin kahteen raajaan yhteensä avokadon kiven verran tavaraa. (Oliko tarpeeksi helppo mittayksikkö?) Tuote levittyi helposti ja se oli riittoisaa. Viidessä minuutissa kuumotus alkoi jo olla sellaista, että kiskaisin jo jalkaan vetämäni pyjamahousut pois. Kymmenen minuutin kohdalla tuska oli pahin. Huhhuijaa! Kävin monta kertaa katsomassa itseäni peilistä, mutta ihon pinnalla ei näkynyt mitään punoitusta. Kävelin ympyrää ja haaveilin saavillisesta jäätä johon istahtaa. Vartin kohdalla alkoi helpottaa. Puolen tunnin jälkeen saatoin kuvitella istuvani. Tunnissa olo oli normaali. Onneksi en laittanut tätä juuri ennen nukkumaanmenoa!

23.5. Tällä kertaa kuivaharjasin ongelma-alueet ja kävin suihkussa ennen tuotteen käyttöä. Ehkä se on syynä siihen, että demoninen polte alkoi heti. Juu ei hätää, että olisi mitään toleranssia syntynyt. Nyt pesin kädetkin huonosti ja ranteitakin polttaa. Puolen tunnin päästä olo on helpompi, mutta ei missään tapauksessa mukava.

25.5. Unohdin käyttää tätä perjantai-iltana, joten aloitan lauantain pikku voitelulla. Johtuisiko siitä, että en kuivaharjannut iso ennakkoon, mutta polte hiipii tällä kertaa pikku hiljaa. Nyt polte ei missään vaiheessa edes äitynyt niin pahaksi. En silti kutsuisi sitä lempeäksi lämmöksi, mutta verrattuna torstaiseen tunne on siedettävä. Kiireen vuoksi kiskaisin housut jalkaan puolen tunnin jälkeen. Ei sekään kiva ollut, mutta on tuota pahempaakin koettu.

27.5. No tällä kertaa tein Filorgan Meso-Peelin samaan aikaan kun Kräuterhof helli ihoa. Nyt on siis liekeissä niin naama kuin reidetkin. Jouduin pitämään selluliittigeelistä parin päivän tauon, kun sopivaa väliä tähän kärsimiseen ei löytynyt. Ei siis toleranssia vieläkään. Polttaa ihan pirusti. Jos tämä ei viikossa helpotu, vaihdan kyllä tuotetta. Tällä kertaa iho myös alkoi punottaa. Ja kolme varttia meni olon normalisoitumiseen.

29.5. Polte alkoi viidessä minuutissa. Ihan yhtä kaameaa kuin tähänkin asti. Nyt päätin, etten anna sen häiritä. Ja päätin kiusata itseäni lisää, joten epiloin sääret samalla kun mömmö poltti reisiä. Ei ollut elämäni mukavin ilta. Lasi skumppaa olisi helpottanut oloa.

6.6. Pidin vähän taukoa mömmöstä (en meinaan halunnut pilata iltojani kärvistelyyn). Päätin kuitenkin, että olisihan tuo purkki hyvä käyttää loppuun. Tällä kertaa kokemus meni jo sietämättömän kivun puolelle ja tökkäsin takalistoni kylmään suihkuun viiden minuutin jälkeen. Jämä pohjalla saa jäädä hyllyyn odottamaan masokistista hetkeä.

Loppuarvio: En tiedä toimiiko tavara, mutta sattuu!