Jokin pesänrakennusvietti tai sisustusvimma on kutitellut mielensopukoitani viimeisen vuoden ajan. En malta odottaa sitä, että pääsen joskus laittamaan, sitä Omaa kotia. Vuokrakämpässä vaihtoehdot ovat rajalliset, mutta olen koittanut koota ympärilleni tavaroita, jotka tekevät kodin. En välttämättä pidä uutta ja kiiltävää arvossa, vaan lämpenen herkästi vanhemmille ja kuluneemmille esineille, joiden takaa löytyy tarina. Ajattelin avata teille kotini yksityiskohtia, kuten Arpa tuossa taannoin.
Tämä huikea matka-arkku on edesmenneen isotätini perintöä. Hän on nuorena flikkana lähtenyt Amerikkaan yli 20 vuodeksi töihin ja käyttänyt noilla laiva(!)reissuilla matkalaukun sijaan esimerkiksi tätä arkkua. Nyt se toimittaa olohuoneen sohvapöydän virkaa ja piilottaa sisäänsä sekalaisia tavaroita.
Suurimpia kaulakoruja varten olen hankkinut ja kunnostanut vanhan naulakon kotiseudultani Metsänkylän navetasta. Hankin navetasta naulakkoon myös erilaiset koukut. Naulakon päällä tönöttävä kunigaspari on samaisen kauniita esineitä rakastaneen isotätini amerikantuliaisia.
Tuo Metsänkylän Navetta on oiva kohde muuten vaikka kesäiselle autoretkelle. Halutessaan sieltä voi koota itselleen vaikka kokonaisen talon vanhoista hirsistä. Alueella on myös söpö kahvila ja pihalla laiduntaa alpakoita. Myynnissä on runsaasti esimerkiksi vanhoja ikkunoita, joista näppärämpi askartelee itselleen vaikka peilin.
Tykkään käyttää kesällä tuoreita yrttejä niin paljon kuin mahdollista. Olen saanut joululahjaksi ystävältäni keksejä tuollaisessa lasipurkissa, johon hän on vielä valinnut osuvan runon. Kastellessani yrttejä ylimääräinen vesi valuu näppärästi purkin pohjalle.
Yllä näkyvä lamppu valaisee eteistäni. Se on muisto isovanhempieni kotoa ja on sielläkin roikkunut eteisen katossa vuosikausia. Tummanvioletti ja kuvioitu lasi on mielestäni huikean kaunis.
Isotätini on keräillyt postikortteja kiertäessään Amerikkaa. Niistä olen askarrellut kehyksiin suuren taulun, joka on löytänyt paikkansa keittiöstä.
Egyptihenkinen kimalteleva piirros on yllätyslahja entiseltä työkaveriltani. Se muistuttaa hänen ainutlaatuisesta persoonastaan ja lämpimistä sanoistaan. Tämä ei ole ainut yllätyslahja, jonka häneltä vuosien saatossa sain.
Lopussa vähän kokonaisvaltaisempaa tunnelmaa olohuonenurkastani. Kuvassa patsastelee myös asuntoni uusin hankinta, ensimmäinen omistamani sohva. Sopivan solakan sohvan löytäminen vaati hieman työtä, mutta Iskun valikoimasta löytyi lopulta ihana Louhi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti