Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Eurolla enemmän

Hertta

Kaisaniemessä on maailman paras tilpehöörikauppa. Se tulee aina kauhean kalliiksi, koska kaikki on niin halpaa. Menen aina ostamaan sinne yhtä asiaa (hakaneuloja, heijastinta tai pinsettejä) ja lähden aina tavarasäkillisen kanssa.

Tällä kertaa sain pieniä helmiä käsitöiden koristeluun. Kirjoittelutaululle pitäisi löytää hyvä paikka 'vie roskat' -tyyppisille viesteille. Kenhännauhat menivät kesää varten ostamiini tähti-kuvioisiin festaritennareihin. Virkkuukoukut, puuterivipat ja heijastimet ovat itsestäänselvyyksiä. Kynsienlaittoon olen jo pari vuotta halunnut ostaa noita koristekiviä ja kerrankin löysin halpoja. Ja tuo violetti pussi on mikrokuitukankaasta tehty huppu, jonka voi kietaista märän tukan ympärille. Todella kätevä, kun käy kuntosalilla suihkussa. Käykää tsekkaamassa ('Kaisaniemi'-nimisen ratikkapysäkin vieressä).

Pikkusen Pietaria

Hertta

Kesä on taas mennyt hiljaisemmalla blogirintamalla, sillä elämä taitaa meillä kaikilla mennä edelle.

Unohdin keväällä kirjoittaa pitkästä viikonlopustamme Pietarissa. Pitkän sepustuksen sijaan läjäytän tähän muutaman kuvan kaupungin parhaista puolista. Kun ajattelen asiaa, olen tykännyt meilkeinpä kaikista matkakohteista joissa olen käynyt. Ehkä sitten vain tykkään matkailusta.

Pietariinhan pääsee tosi kätevästi ihanalla Allegrolla! Ei tarvitse lentää tai jonottaa tuntikausilla kenttien erilaisissa tarkastuksissa, kun Pietariin matkatessa rajatarkastukset tapahtuu junassa. Juna voisi olla halvempikin ja viisumin hankkiminen osoittautui aika arvokkaaksi hommaksi. Lompakkoystävällisempää olisi ollut lentää taas Lontooseen.





No parasta Pietarissa on tietenkin arkkitehtuuri. Kaupunki on ihan mielettömän hienon näköinen! Vanhaa, kaunista ja pompöösiä on joka paikassa. Ja kanavia (pieniä jokia siis, oli niitä kyllä telkussakin) on paljon! Kesällä olisi varmaan ollut vieläkin kauniimpaa. Minua vaivasi pikku-flunssa, joten emme voineet keskittyä vain harhailuun ympäri keskustaa. No seuraavalla kerralla sitten.





Ravintoloita oli ihan joka lähtöön. Ruoka niissä oli halpaa ja palvelu hyvinkin kohteliasta. Hyvin harvassa ravintolassa oli mahdollista saada palvelua englanniksi, mutta osoittelulla ja hymyilemällä pääsi pitkälle. Menut nimittäin löytyi melkein joka paikasta englanniksi ja ne missä ei meikäläisiä kirjainmerkkejä ollut, oli myös kuvallisia menuja saatavissa. Onhan ne kyrilliset aakkoset hiukan hankalia, mutta parissakin päivässä niistä alkoi ottaa jotain tolkkua. Eihän se tosin tarkoita, että sanoja olisi ymmärtänyt, jos aakkoset oppikin. Yksi asia, mitä kahviloissa suuresti ihmettelimme, olivat savuke-menut. Jokainen rafla oli jaettu savulliseen ja savuttomaan puoleen ja tupakkaa pystyi tilaamaan vaikka askitolkulla pöytään. Muistaakseni muutama viikko matkamme jälkeen tuli tieto, että julkisilla paikoilla tupakointi kielletään Venäjällä. Sitä en tiedä vaikuttaako laki myös kahviloihin.





Kävimme joka ilta kunnon ravintolassa syömässä, mutta yksi parhaista lounaista oli ehdottomasti tämä Tepemokin blini ja bors-ateria. Eli paikallista pikaruokaa parhaimmillaan. Miksi tämä ketju ei ole Suomessakin?! Täytyy tosin myöntää, että itse luulin blinien olevan hiukan paksumpia ja pienempiä ohralettuja. Nämä muistuttivat hiukan crepejä, mitä nyt täytteet olivat enemmän slaavilaisia. Eihän tuo venäläinen keittiö ole mikään italialainen, mutta on siellä vaan aika mageita safkoja.




Vasemmalla kuva tieltä, jonka varrella hotellimme sijaitsi ja oikealla rappukäytävä Eremitaasista. Olivathan nuo pääkadun Nevski Prospektin sivukadut juuri sellaisia kuin katujen Venäjällä olettikin olevan. Rakennukset hiukan ränsistyneitä, autonrämiä joka paikassa ja katuvaloja harvakseltaan, mutta ei minua siellä pelottanut. Se täytyy kyllä sanoa, että pakokaasua siellä oli paljon. Ihmettelin kovasti, että miksi jengi ajaa autoilla keskustaan, kun Pietarissa oli niin hyvät julkiset kulkuneuvot. No joka tapauksessa ilma oli ruuhka-aikoina todella raskasta hengittää.
Eremitaasi nyt on viimeisen päälle laitettu ja ihan miäletön. Voi kun olisi saanut isohelmaisen leningin ja korsetin ja jonkun soittamaan cembaloa. Oli niillä tsaareilla fyrkkaa.

Ja vikana kuva hotellimme ovesta. Hotelli (Elegy Mini) oli hurmaava. En tosin vaadikaan yöpaikoiltani muuta kuin puhtaan sängyn ja hiljaiset huonenaapurit. Palvelu pelasi, aamiaistakin saatiin ja ihan toimiva suihkukin huoneeseen kuului. Mutta ennen kaikkea valitsen hotellin aina sijainnin mukaan. Tämä oli korttelin päässä Nevski Prospectista ja lähellä oli kaksi isoa metroasemaa.
Metro Pietarissa on muuten ihan mahtava. Keskustan asemat ovat todella upeaa katseltavaa. Asemilla oli vartijoita ja poliisejakin joka puolella eli ryövärit eivät pelottaneet (ainakaan niin paljon kuin rauhaa valvovat tiukan näköiset äijät). Metron laiturialueelle pääsee porteista, jotka toimivat metropoleteilla. Nekin olivat hauska uusi tuttavuus.

Kaikin puolin suosittelen Pietaria ihan kaikenlaisille matkaajille. Kaunista ja mielenkiintoista! Historiaa on vaikka kuinka ja paljon. Shoppailun makuun en oikein päässyt kuin kosmetiikan osalta. Kaksi pientä pulloa vodkaa kyllä ostin.