Helsingin avoimen "Sienituntemus" 2op

Kurssisaalis.

Hertta

Päätimme mieheni kanssa ottaa itseämme niskasta kiinni ja ottaa selkoa noista kummallisista mötiköistä, joita loppukesästä luontoon ilmestyy. Katselin aluksi aikuisopiston kursseja, mutta ajankohdat aiheuttivat hankaluuksia. Sitten löysin Helsingin avoimen yliopiston kurssin. Sen hinta oli huokea, mutta ainakin kurssikuvaus näytti siltä, että tietoa siunaantuisi. Näiden kurssien selvin ero oli kylläkin siinä, että opistokursseilla keskityttiin pääosin ruokasieniin, kun yliopiston kurssilla käytiin läpi myös sienten ekologiaa ja opittiin tuntemaan paljon, paljon muitakin kuin syötäväksi kelpaavia sieniä.

Kurssi koostui siis kolmesta luennosta ja tunnistus viikonlopusta. Luennoilla käytiin läpi teoriaa kuten "mikä on itiöemä" ja "mitä tarkoittaa noidankehä". Viikonlopun päivät koostuivat useammasn tunnin retkestä maastoon ja sitten biologian laitoksella kahden opettajan opastuksella tunnistimme metsästä löytyneitä aarteita.

Haperoita!

Tatteja ja jokeri.

Kokonaisuudessaan kurssi oli todella hyvä. En ole koskaan oikein pahemmin innostunut sienestämisestä, sillä inhoan ötököitä, mutta loppukesästä eteenpäin niiden määrähän vain vähenee. Nyt olen kaikinpuolin innostunut ja kurssia seuranneet viikot kyttäsin haukanlailla kaikkia tien penkereitä ja pusikoita, että mitä sieltä löytyykään. Enää en onneksi nää sienistä unia, mutta olemme nyt yrittäneet viikoittain päästä pusikkoon kykkimään. Tässä vaiheessa vuotta emme enää löydä kuin suppilovahveroita, joista olenkin ihan innoissani, ja seitikkejä, joita en uskalla kerätä. Mutta ehdimme kerätä myös suuret määrät rouskuja ja haperoita ja jokusenkin tatinkin. Iso osa niistä on ryöpättynä pakkasessa, mutta suppilovahveroita olen myös kuivattanut.

Keväällä pitää sitten yrittää löytää niitä korvasieniä, mutta ennen sitä pitää kai keksiä jokin muu hyvä syy joskus poistua sisätiloista luontoon hengittämään.

Tätä koivunpunikkitattia ei viitsinyt kerätä, kun kasvoi ihan Vihdintien vieressä.

Suomen vaarallisin sieni.

Kurssia varten, ei lautaselle.

Kori farkuista

Hertta

Kaappeihin kerääntyneistä vanhoista farkuista piti keksiä jotain. Päätin tehdä korin parvekkeen tossuja ja läpsyjä varten. Kummempaa ohjetta minulla ei tähän ole. Sovelsin vähän tätä ja muuten mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Housuja tähän koriin kului neljät eli voitte kuvitella paljonko kori painaa. Se pysyy kyllä komeasti pystyssä, varsinkin, kun viimeisen seinämän kerroksen virkkasin pienemmäksi kuin alemmat. Farkut leikkasin siis lahje kerrallaan alhaalta aloittaen noin tuuman levyiseksi pitkäksi kaistaleeksi. Pohjan olin itseasiassa valmistanut aikaisemmin eri tarkoitukseen vanhasta sisustuskankaasta, siksi se on erilainen. Ulospäin pohja ei tosin paljoa näy, joka vähän jopa harmittaa.

Sen kyllä varoitan, että farkku on hyvin kovaa ja epämiellyttävää työstää. Vaikka lopputulokseen olenkin tyytyväinen, korin tekemiseen meni paljon aikaa, sillä sormien ihon oli välillä pakko antaa palautua pari päivää. Aloitin homman vitosen koukulla, mutta se oli ihan hullun hommaa. Kymppi sen olla pitää. Ylin kerros on tehty piilosilmukoilla, muut yksinkertaisilla pylväillä. Tätäkin kokeilin pariin otteeseen, että mistä tulee paras jälki. Pylväistä jäi tuollaisia kivoja aukkoja korin seiniin. Kukin tekee miten tykkää. Hyvä tuunaus/kierrätys-idea, mutta en tekisi näitä koko suvulle lahjaksi.

Syksyn kosmetiikkasetti lentokentältä

Hertta

Nyt tämän jälkeen en sitten saa ostaa kosmetiikkaa ainakaan vuoteen! Aiemmin syksyllä törsäsin taas Lumenella rahaa ja jo silloin hommasin aivan tarpeeksi purnukoita. En ole enää vähään aikaan viitsinyt laskea esimerkiksi meikkivoiteiden tai huulikiiltojen määrää pienessä laatikostossa, joka on omistettu kosmetiikalle ja asusteille. Mutta kun nyt sitten kävimme pikku lomalla Kroatian Splitissä ja lentokentällä iski sitten tarve kuluttaa vikat kunat pois (ja vähän höylätä vielä visaa päälle) päätyi meikkipossu taas täyttymään. Lopputulos on kuitenkin niin upea, etten pääse itsekään siitä yli.


Ostin elämäni ensimmäiset OPIt. Kyseessä on neljä tämän syksyn San Francisco -kokoelman lakkaa. Sävyt ovat: Embarca-Dare Ya!, In The Cable Car-Pool Lane, Alcatraz ...Rocks ja Keeping Suzi At Bay. Näistä purnukoistahan lakataan kynsiä seuraavat pari vuotta, sillä koko on OPIn vakio eli valtava ja lakan laatu saa olla niin hyvä kuin oletan. Viikonloppuna häämöttäviin hippoihin voisinkin tuota kaikkein kimaltavimpaa eli Alcatrazia jo kokeillakin. Sopii varmaan hienosti uuden Zaran smaragdinvihreän kolttuni kanssa.

Toinen ostos oli sitten elämäni ensimmäinen isompi
luomiväripaletti. Tähän asti olen omistanut enimmillään neljä sävyä kattavia kollaaseja, mutta tässä GOSHin paketissa sävyjä on 22. Napit ovat pieniä, mutta se passaa minulle, sillä tykkään vaihdella joka arkipäivälle hiukan eri värisen meikin. Ennestään minulla on jo pari merkin luomiväriä, jotka ovat olleet oikein kivoja käytössä. Vaaleilta sävyiltä en tosin nytkään odota paljoa, mutta tummissa toivoisin olevan pigmenttiä.

Kertoilen vaikka käyttökokemuksia myöhemmin.