lauantai 26. lokakuuta 2013

Helsingin avoimen "Sienituntemus" 2op

Kurssisaalis.
Hertta

Päätimme mieheni kanssa ottaa itseämme niskasta kiinni ja ottaa selkoa noista kummallisista mötiköistä, joita loppukesästä luontoon ilmestyy. Katselin aluksi aikuisopiston kursseja, mutta ajankohdat aiheuttivat hankaluuksia. Sitten löysin Helsingin avoimen yliopiston kurssin. Sen hinta oli huokea, mutta ainakin kurssikuvaus näytti siltä, että tietoa siunaantuisi. Näiden kurssien selvin ero oli kylläkin siinä, että opistokursseilla keskityttiin pääosin ruokasieniin, kun yliopiston kurssilla käytiin läpi myös sienten ekologiaa ja opittiin tuntemaan paljon, paljon muitakin kuin syötäväksi kelpaavia sieniä.

Kurssi koostui siis kolmesta luennosta ja tunnistus viikonlopusta. Luennoilla käytiin läpi teoriaa kuten "mikä on itiöemä" ja "mitä tarkoittaa noidankehä". Viikonlopun päivät koostuivat useammasn tunnin retkestä maastoon ja sitten biologian laitoksella kahden opettajan opastuksella tunnistimme metsästä löytyneitä aarteita.

Haperoita!
Tatteja ja jokeri.
Kokonaisuudessaan kurssi oli todella hyvä. En ole koskaan oikein pahemmin innostunut sienestämisestä, sillä inhoan ötököitä, mutta loppukesästä eteenpäin niiden määrähän vain vähenee. Nyt olen kaikinpuolin innostunut ja kurssia seuranneet viikot kyttäsin haukanlailla kaikkia tien penkereitä ja pusikoita, että mitä sieltä löytyykään. Enää en onneksi nää sienistä unia, mutta olemme nyt yrittäneet viikoittain päästä pusikkoon kykkimään. Tässä vaiheessa vuotta emme enää löydä kuin suppilovahveroita, joista olenkin ihan innoissani, ja seitikkejä, joita en uskalla kerätä. Mutta ehdimme kerätä myös suuret määrät rouskuja ja haperoita ja jokusenkin tatinkin. Iso osa niistä on ryöpättynä pakkasessa, mutta suppilovahveroita olen myös kuivattanut.

Keväällä pitää sitten yrittää löytää niitä korvasieniä, mutta ennen sitä pitää kai keksiä jokin muu hyvä syy joskus poistua sisätiloista luontoon hengittämään.



Tätä koivunpunikkitattia ei viitsinyt kerätä, kun kasvoi ihan Vihdintien vieressä.
Suomen vaarallisin sieni.




Kurssia varten, ei lautaselle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti