Kivaa mökillä

Hertta

Kesämaisema mökiltä.

Olimme taas kerran isolla kaveriporukalla mökillä. Mökkireissujen idea on, että pojat pääsee hakkaamaan puita, tytöt juoruamaan ja ehkä sienestämään ja lopuksi on monen tunnin saunomiskierre. Perinteisesti olemme järjestäneet myös jonkinlaista pikkuohjelmaa. Tässä muutama esimerkki mitä kisoja ja leikkejä voi aikuisille ihmisille junailla. Ja nyt en sitten 'aikuisten leikeillä' tarkoita mitään tuhmaa vaan hyvin viatonta hauskanpitoa. Kaikki nämä on myös sovellettavissa niin, että niistä saa hauskaa ohjelmaa illanistujaisiin.

Sanapussi

Mihin tahansa voi yhdistää pussillisen erillisille pikku lapuille kirjoitettuja sanoja.Sanat voi teemoittaa vaikka kaikki merihenkisiksi tai ammentaa biisien sanoituksista ideoita tai klikata wikipedian 'satunnainen haku'-nappia kyllästymiseen asti. Tämä itse pussi ei ehkä sinällään ole aktiviteetti, mutta antaa pohjan monelle seuraavista.

Dramatisointia

Viime viikonloppuisella reissulla käskimme mökkeilijöitä muodostamaan kolmen hengen tiimit, jokainen otti pussista sanan ja näihin sanoihin pohjaten heidän piti keksiä tapa havainnollistaa se tapahtumaketju, miten zombiet ilmestyivät olemaan maapallolla. Kaikki ryhmät tekivät pienen näytelmän aiheesta. Kyllä kymmenessä minuutissa ehtii vaikka millaista proppia ja repliikkiä keksiä.

Pantomiimi

No tämä nyt on helppo. Ilman sanoja, pitää esittää lapuilla olevia asioita. Viimeviikonlopun teemaa mukaillen esittelimme pantomiimin mädäntyneen version eli zombimiimin. Kaikki sanat piti esittää 'zombiesti': piti päästellä ääniä, mutta kun ei zombiet puhu niin se oli lähinnä örinää ja kummallisia ummetuskipuihin viittaavia inahduksia.

Pikabumtsibum

Tämä toimii parhaiten, jos sanat pussiin on valittu biisien pohjalta. Tuomarit nostavat pussista sanoja ja sanan kuulleessan joukkueen tai yksittäisen pelaajan on tunnistettava mikä biisi ja kyettävä lulamaan tai edes lausumaan pari sanaa kappaleesta.

Project runway

Tämän Arpa kehitti yhtä mökkireissua varten. Joukkeissa yksi valitaan mannekiiniksi. Muut ovat muotisuunnittelijoita joiden pitää heille annetuista materiaaleista määräajassa kehittää high-fashion-asu. Jälki voi olla kaunista tai sitten hyyyvin mysistä :D Monesta muustakin tv-ohjelmakisailusta saa hienoja ohjelmanumeroita aikaan. Esim. kokkisota on ihan hauska.

Tietovisataitorata

Mökki, jolla käymme, on ainoa rakennus pienen lammen rannassa. Sen ympärille veimme kymmenen tehtävälappua. Siellä oli perinteistä tietovisaa (kuten tunnista eläimen jälki) ja tehtävää (kuten piirrä otava ja tee paalusolmu). Pakottaa jengin vähän happeilemaan. Tässä pitää toki olla varovainen, ettei kukaan voi eksyä.

Perinteinen pubivisa

Taidetta vuokramökin seinässä.

Ei ole vaikea tehdä. Jälleen kerran wikipedia apuun. Voi tehdä jonkin teeman pohjalta esim. metsät tai kauhuelokuvat tai jälleen kerran vain klikkailla sitä wikipedian 'satunnaista hakua'. Oikeat vastaukset pitää sitten muistaa kirjoittaa ylös. Pubivisan idea on siinä, että kysymykset on tarpeeksi hankalia, jotta tiimityöstä on hyötyä.

Eikä pidä unohtaa ihan perinteisiä lautapelejä: Trivial Pursuit ilman lautaa, niin että yksi lukee kysymyksiä ja kaikki huutaa kilpaa vastauksia on hauskaa ja äänekästä. Jazz on klassikko, tosin noppien perään pitää vähän katsoa. Rappa-Kalja on ihan mahtava ja Scrabblea jaksaa isokin yleisö seurata sivusta. Perus korttipelejä me emme olekaan tainneet koskaan oikein harrastaa.

Villasukka naisen jalkaan - liki universaali ohje

Hertta

Suurin osa suomalaisten naisten jaloista on kokoluokkaa 38-40. Olen neulonut samalla ohjeella monille ystävättärilleni sukat ja ainakin on vaikuttanut siltä, että jalassa on pysynyt hiertämättä. (Tai sitten kukaan ei ole kehdannut minulle valittaa.) Tässä siis Hertan universaali sukkaohje kaikessa lyhykäisyydessään:

Silmukat: Luo 44 silmukkaa eli 11 kullekin puikolle. Kukin luo tavallaan. Itse teen ensin kaikki silmukat kahden puikon ympärille, josta sitten kutomalla oikeaa tasoitan ne puikoille, jotta kehän saa kiinni.

Varsi: Nilkkavillasukka on hauska jalassa, kun tarkoitus on vain teputella sisällä. Tällaista varten vartta ei tarvitse tehdä kuin 10 riviä. Mikäli varren haluaa riittävän puoleen pohkeeseen, sitä pitää tehdä 40 riviä. Aika vakio itsellä, on tehdä noin 20-25 riviä vartta. Joustinneuleella tyylillä 2 oikein 2 nurin.

Kantalappu: Kun viimeinen varren rivi on valmis, hylkää viides puikko ja kudo 1. puikon silmukat puikolle 4. Kantalappua saa kaasuttaa n.15-17 riviä aina oikeaa neulosta (joka toinen rivi kudotaan oikeaa, joka toinen nurjaa). Ensimmäinen silmukka pitää muistaa nostaa, jotta reunasta tulee tasainen.

Kantapohja: Villasukan akilleen kantapää. Jaa puikon silmukat kolmeen ryhmään niin että vasemmassa reunassa on 7, keskellä 8 ja oikeassa reunassa 7. Kantapohjaa tehtäessä kudotaan käytännössä ainoastaan keskellä olevaa 8 simukkaa (aina oikeaa). Työn nurjalla puolella keskellä olevien simukoiden viimeinen ja reunaporukan ensimmäinen silmukka kudotaan yhteen, sitten työ käännetään, juuri yhteen kudottu silmukka nostetaan kutomatta ja kudotaan keskisilmukat taas. Oikealla puolella keskellä olevien silmukoiden viimeinen ja reunan ensimmäinen silmukka kudotaan ylivetokavennuksella yhteen. Tämä toistetaan, kunnes molemmat seitsemän silmukan porukat ovat kadonneet.

Kiilakavennukset: No nythän tilanne on, että kahdella puikolla on 11 silmukkaa ja yhdellä, kantapään päässä olevalla puikolla on 8. Kantalapun reunoista pitää nyt poimia 10 silmukkaa: yhdellä puikolla kantalapun vasemmasta reunasta ja toisella oikeasta. Kantapohjan 8 silmukkaa tasataan näille kahdelle puikolle samalla, kun kudot yhden normaalin kierroksen. Nyt tilanne on 2 puikkoa, joilla 11 silmukkaa ja kaksi joilla 14. Seuraavilla kierroksilla puikon 1 lopussa kudotaan kaksi silmukkaa yhteen ja 4 alussa tehdään ylivetokavennus. Tällaiset kierrokset toistetaan, kunnes  joka puikolla on taas 11 silmukkaa.

Sitten kudotaan hirveää rallia eli sellaisia kuvioita tai raitoja tai mitä vaan jälkeä halutaan noin 35 kierrosta. Vähän käsialasta riippuen. Kärjen kaventaminen aloitetaan kun pikkuvarvas alkaa peittyä. Jos kokoa ei voi mallata, kannattaa kutoa 37 riviä varmuuden varalta.

Kärkikavennukset: Joka toisella kierroksella tehdään kavennukset, joka toisella kudotaan normaalisti kaventamatta. Puikkojen 1 ja 3 lopussa tehdään kavennus ylivetäen ja 2 ja 4 alussa kutomalla oikein yhteen. Kun joka puikolla on 8 silmukkaa jäljellä aletaan kavennusten teko joka kierroksella. Kärki päätellään vaikkapa neulan avulla kun kullakin puikolla on jäljellä 2 silmukkaa.

Tämä on siis minun ohjeeni. Esim. täällä on todella pätevä ohje, jota kannattaa vilkuilla tässä ohessa. Havainnekuvia en tähän hätään saanut käsiini omista töistäni.

Perjantaiskumppaa

Hertta

Elämme mieheni kanssa erossa. Yhdessä, mutta eri asunnoissa. Aina sanotaan, että etäsuhteissa pitää panostaa ja nähdä vaivaa. Oikeastaan mielestäni se vaiva syntyy ikävän kanssa elämisestä. Mitä vaivaa muka on jatkuvasta yhteydenpidosta ja mukavista viikonlopuista? Tottahan siihen vähään yhteiseen aikaan pitää panostaa, mutta tämä ei tarkoita mielettömiä suunnitelmia ja grandeja elämyksiä. Pitää vaan panostaa siihen, ettei totuttuun tapaan pura koko viikon ressiä ja ärsytystä heti toisen nähdessään. Silloin harvoin kun nähdään, silloin pitää olla kivaa. (vaikka hampaat irvessä :D) Kerron tämän alustuksen, jotta lukija hahmottaa, että miksi ajattelin kertoa kuohuviinistä.

Sovimme mieheni kanssa, että palaamme takaisin deittailu-moodiin. Harvemmin nähdään toisiamme, mutta sitten tehdään jotain sellaista, mitä vastarakastuneet (meidän mielikuvamme mukaan) tekevät. Tästä syntyi ajatus skumppaperjantaista. Olemme pitkin syksyä juoneet tyhjäksi monta erilaista pulloa kuohuviiniä. Huom! yksi pullo per viikonloppu ja hitaasti nauttien ja maistellen ja juomaan aina jonkun kivan suolapalan yhdistäen. Tarkoitus ei ole juopua vaan pikemminkin rentoutua hyvässä seurassa ja huonon televisio-ohjelman äärellä. Olen linkannut Alkon sivun aina kyseiseen juomaan, voitte sieltä lukea lisää ja tutustua kuvaan. Minä vain teen listan suosituksia. Seuraavaksi siis lista kuohuviineistä, joita kannattaa kokeilla:

Anna de Codorníu Brut Reserva
Tämä esittelen ekana, koska tämä on nyt minun lempparini. En tiedä, mistä on peräisin cava-epäluuloni, mutta nyt ne on poissaan. Anna on raikas ja hapokas. Kuivemmasta päästä kyllä, mutta ei pakota naamaa mutrulle siemailun jälkeen. Ehdoton tulevan uuden vuoden hittiviini!

Korbel Brut 
Korpeli on perushyvä. Se on Annaa kuivempi, mutta ei kuitenkaan raikkaampi. Korpeli on tyylikäs ja se tunnetaan myös Valkoisen talon sekä Air Force Onen yleisenä kuohuviininä.

Pol Rémy Demi-Sec 
Tässä viinissä ei ole mitään erikoista suuntaan eikä toiseen. Olisi ihan hyvä valinta vaikka valmistujaisiin tms. sillä ei ole kauhean makiaa tai hirmuisen kuivaa. Varmaan maistuisi myös sellaiselle, joka ei muuten kauheasti skumppaile.

Nicolas Feuillatte Brut Réserve
Tätä joimme sinä iltana, kun menimme Pariisissa kihloihin. Toki ihanat muistot tekee juomasta suussakin paremman, mutta on tämä ihan erimakuista kuin vaikkapa tuo Pol Remy. Kuivaa on, melkein mutruun asti, mutta silti semmoinen raikas. Fiinimpään hetkeen siis. Kyllä samppanja on aina samppanja.

Asti Gancia 
Varmaan hyvin tulee selville, että minähän olen kuivan ystävä. Gancia on sitten makiaa. Ensisiemaus on kuin Hermesetaksen söisi, mutta tarpeeksi viileänä alkaa parin maistelun jälkeen juoma tuntua varsin mukiinmenevältä. En silti sanoisi tätä kevyeksi.

Freixenet Cordon Negro Brut 
Tämä on kuiva kuin mutru. Kanssa sellainen perushyvä. Pullokin on hieno musta. Jos ei muuta keksi, niin aina voi napata mustan Freixenetin, sen kun painaa mieleen niin pärjää pikaisissa skumppatilanteissa.

Billecart-Salmon Brut Réserve
Tämä on mielestäni samppakaljaksikin jo aika kuiva. Maistoimme, koska oli saanut kiitosta Viini-lehden puolesta. Maistui voimakkaasti itseltään (kuulostipa kummalta). Kyllä tämä aina parempaa on ku in Mumm.

Ja muistetaan sitten skumppapullon avaaminen! Toinen käsi pohjassa, toinen korkissa. Korkista vain pidetään kiinni ja pulloa pyöritetään pohjasta käsin. Näin korkki irtoaa käteen, eikä naapurin silmään. Tässä vielä alkon ohje.

Lopuksi vielä punaviinivinkki joululle: chileläinen Leyda Las Brisas Pinot Noir 
Toimii varmasti joulupöydässä! Niin makiaa ja herkkua, että juttelee niin lihan kuin juustonkin kanssa. Tätä voisi siemailla ihan ilokseenkin. Tuoksu oli melkeinpä vielä jännempi kuin maku. Ehdottomasti suositan!

Stressinhallintaa

Ässä

Minulla on tapana ottaa opiskeluasiat melko raskaasti. Jo pitemmän aikaa olen ollut tietoinen kaavasta, jota stressireaktioni noudattaa. Ajatuskulkuni seuraa jokseenkin tällaista kaavaa:

 

1. " Mulla taitaa olla aika paljon hommia tuleville viikoille"

2. " Ei tässä vielä mitään hätää ole, dead linet on parin viikon päässä"

3. " Kaivanpa kalenterin esiin, jotta voin aikatauluttaa lukemiset ja kirjoittamiset"

4. " Seuraavina kolmena viikkona ei näyttäisi olevan aikaa syödä tai nukkua"

5." Ahistaa, seinät kaatuu päälle, miten helvetissä olen kuvitellut ehtiväni ikinä tehdä tämän kaiken"

6. " Olen huono ihminen, huono opiskelija, huono tytär, huono nainen.. huonoa äitiä musta ei koskaan tule, koska en ehdi missään välissä etsiä ketään miestä tähän palettiin"

7. " Mikä on elämässä oikeesti tärkeetä? Ei yks tentti tunnu missään, kun jossain lapset kuolee nälkään"

8. " Kyllä tää tästä suttaantuu, aina näistä on selvitty"

9. " Vois vaikka lähteä lenkille/kaljalle kaverin kanssa "

Viime aikoina stressienhallinnassa ovat auttaneet myös seuraavat elementit, joita voin suositella. Kyse on oikeastaan ihan perusjutuista, jotka paniikissa pääsevät helposti unohtumaan:



Kokkailu: ravitut aivot rullaavat paremmin



Virkkaaminen: konkreettisia tuloksia hetkessä



Sisustaminen: mieli lepää, kun silmä lepää

Shoppailu: itsensä palkitseminen

Post-it: ajatukset paperille pois mielestä pyörimästä



Tauko: esimerkiksi miniloma Tukholmaan

Ongelmana uni

Hertta

Hertan rauhallista unta

Niin se vain on, että minä olen uneton. (Ja ilmeisesti tahaton runoilija.) Olen kärsinyt nukkumisvaikeuksista vauvasta asti. Puheen, jonka isäni piti häissäni, hän aloitti sanomalla "meille oli äitisi kanssa vähän yllätys kun esikoisemme saatuamme huomasimme, että eihän se koskaan nuku". Kuulemma vain tuijottaa tapitin vuoteesta tai vaunuista, vaikka kello oli mitä ja muut ikäiseni olisivat jo tajunneet nukahtaa. Päiväunia en ole koskaan harrastanut. En pahemmin lapsenakaan. Enkä sellaisia päiväunia, että 'tulin töistä ja nyt vähän ramasee, otanpa pikku päikkärit ennen kuin katson koko illan tv:tä' Olen aikuisiällä nukkunut muutamat päikkärit ja ne ovat aina seuranneet sellaisia öitä, jolloin unen määrä on jäänyt alle tuntiin. Kahdenkin tunnin yöunien jälkeen pärjään seuraavan päivän seisaallani, kunhan ei tarvitse tehdä mitään fyysisesti kauhean rankkaa tai hurjaa päättelykykyä vaativaa. Silloin tällöin iskeviin unettomiin öihin oikeastaan tottuu. Aamulla pitää vain psyykata itsensä vähän eritavalla.

Aina tietyin välein lehdistä saa lukea näitä "10 tapaa parempaan yöuneen"-listoja. Ehdin usein innostua, että olisikohan nyt jotain kunnon vinkkejä. Aina ne on samat. Vuoteen pitää olla mukava. Pieni, hiilaripitoinen iltapala auttaa. Kuuma suihku tai kylpy rentouttaa. Makuuhuone voi olla hiukan viileä. Vuoteen pitää olla mukava. Pitää olla hiljaista ja rauhallista. Ei saa urheilla rankasti ennen nukkumaanmenoa. Ei saa juoda kahvia tai alkoholia. Valtaosa näistä on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä. Mukavassa sängyssä on mukava nukkua jne. Toisaalta on täysin mahdoton kuvitella, että herkkäuninen ihminen saisikaan unta stressaavassa ympäristössä. Siksi makuuhuoneen pitäisi sisältää vain vuode ja siellä saa vierailla vain unilla ja vähän intiimimmillä asioilla. Makkari ei saa assosioitua paikkaan, jossa tehdään stressaavia asioita, kuten vaikka gradua.

Pahimmat uniongelmani alkoivat teini-iässä kun rytmi alkoi pahasti kääntyä yöpainotteiseksi. Tykkäsin valvoa ja puuhailla. Mutta tämä varmaan johtui osin siitä, että mitä myöhäisemmäksi ajankohta kävi, sitä virkeämmäksi minä muutuin. Jossain vaiheessa valvoin ihan vain, koska se oli kivaa, mutta lopulta aloin huomata, ettei minulla ollut vaihtoehtoakaan. Saatoin maata pitkiäkin aikoja sängyssä pimeässä, mutta mitään ei tapahtunut. Ensimmäiset unilääkekuurini sainkin auttamaan unirytmin kääntämisen normaaliksi. Ne kyllä hoitivat aina asiansa hetkellisesti, mutta lopulta ongelma teki comebackit.

Lukiossa tilanne pysyin samanlaisena. Ajoittaisia kunnollisia ongelmia, mutta ei mitään mikä olisi vienyt toimintakyvyn kokonaan. Se oli selvä, että yöpyminen jonkin kaverin luona tiesi aina huonosti nukuttua yötä. Tykkäsin silti hirveästi käydä yökylässä, joten en antanut asian hirveästi haitata. Öisin oli pahamieli kun kaikki muut nukkuivat kuin tukit. Miksi minä olin aina hereillä? Se oli kauhean yksinäistä. Mutta aamulla oli taas hauskaa.

Muutin parinkymppisenä Tampereelle opiskelemaan. Siitä alkoikin sitten kaikkein vaikein osuus. Uniongelmat toistuivat usein ja ne alkoivat todella häiritä tekemisiä. Yhä ne toistuivat täysin samanlaisina kuin lapsuudesta asti oli ollut: jos vain nukahdin, uni oli syvää ja rentouttavaa. Mutta itse nukahtaminen oli vaikeaa. Yritin noudattaa kaikkia hyvän unihygienian neuvoja säännöllisestä rytmistä oikeanlaiseen ruokailuun, mutta koskaan ei oikeastaan tiennyt, millainen yö olisi tulossa. Se nyt oli ihan selvä, että jos on muutenkin ressaantunut häiriintyy normaalimmankin nukkujan uni, mutta minulla huonot yöt saattoivat seurata ihan tavallista ja kivaa lauantaita.

Söin muutaman kuurin tuttuja nukahtamislääkkeitä silloin kun kierre oli pahimmillaan. Useimmiten tilanne meni siihen, että viimeisten järjen rippeiden avulla raahauduin päivystykseen, enkä pystynyt itkemättä kertomana, että nyt on taas mennyt niin monta yötä ilman kunnon unia, että kohta en enää jaksa. Tuollaisen jälkeen oli ihanaa mennä illalla vuoteeseen, kun tiesi, että nyt nukkuisin muuten hyvät unet. Että iltaa ja nukkumaanmenoa ei tarvitse jännittää tai pelätä. Silti tähän asti unettomat yöt olivat kuitenkin vain vierailija ei jatkuva riesa. Kaikki muuttui kun lähdin vaihtoon. Kahden viikon vuoteessa pyörimisen jälkeen luovutin. Britanniassa saa mietoja nukahtamislääkkeitä ilman reseptiä. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun pitkäjaksoisesti joka ilta otin lääkkeen. Suomeen palattuani pystyin ajoittain nukkumaan ilman lääkkeitä ja jätin päivittäiset lääkkeet pois.

Muutaman kuukauden jälkeen vaiva palasi entistä pahempana. Jos aiemmin nukahtaminen riitti takaamaan hyvän unen, ei tilanne enää ollutkaan sama. Aloin heräillä. Saatoin pyöriä vuoteessa kello kahteen, nukahtaa ja herätä taas kolmelta, valvoa pari tuntia ja taas nukahtaa. Ajattelin, että tämä on nyt jotain stressiperäistä, varmasti helpottaa joululomalla. Ei helpottanut. Tammikuussa 2011 lopulta luovutin. Marssin taas uudelle lääkärille. Olen toki elämäni aikana käynyt useasti kertomassa vaivasta, mutta järjestäen kietäytynyt menemästä psykologille. Ei minulla ole mitään traumoja, eikä unettomuus ole stressiperäistä. Miksi menisin juttelemaan uniongelmastani? Ei se sillä helpotu. Sen sijaan menin ihan tavalliselle yleislääkärille, taas. Mutta nyt osuikin ovela tyyppi kohdalle. Selostin hänelle juurta jaksaen ongelmani ja hän sanoi siihen yks kantaan 'kuulostaa siltä, että vika ei niinkään ole henkinen vaan se saattaa olla ihan aidosti fyysinen'.

Sain melatoniinireseptin.Circadinia olin jo aiemmin kokeillut, se olikin auttanut jossain määrin. En tiedä onko tämä uusi melatoniinilääke millään tavalla erilainen, uskonko vain tähän, onko placebo vai auttaako oikeasti. Yhtäkään kunnolla demonista, vain puolen tunnin unet-yötä en ole kokenut lääkkeen käytön aloitettuani. Sen avulla nukuin kuin enkeli häitäni edeltävän yön ja yön ennen työhaastattelua. En ole mitenkään pöhnäinen, enkä saa kummallisia hallusinaatioita, joita yhdestä tsolpideemi-pohjaisesta lääkkeestä tuli parikin kertaa. Nukuin yhä huonosti uusissa paikoissa, esimerkiksi viime viikonloppuinen mökkireissu oli vähän hankala, mutta nukun silti aina vähintään pari tuntia ja kuten sanottua, sen voimin minä jaksan hyvin.

Hyvät yöunet ei ole itsestäänselvyys niinkuin ei ole puhdas vesi tai hyvät ystävätkään.

Helpot myslisämpylät

Arpa


Äitini on oikein mukava ihminen ja tykkään hänestä kovasti.. mutta (arvasitte varmaan tämän) hänellä on käydessään tapana tuoda ruokakaappiimme kaikenlaisia terveellisiä aineksia, jotka usein jäävät kaapin perukoille pyörimään. Hiljattain heitin pois vanhaksi menneitä näkkärisipsejä - niinpä, näkkärisipsejä. Samalla löysin kaapista lähes täyden pussillisen kilomysliä, eli semmoista mysliä, joka maistuu sahanpurulle. Varmasti se on tervehenkistä sapuskaa ja sisältää kuituja ja kaikkea muuta superia, mutta kun jotenkin se on aika tönkköä kamaa jugurtin seassa.

Pussi kourassa aloin pohtia, mihin saisin tätä kerralla tungettua oikein reilusti.. no sämpylöihin tietysti! Niinpä pyöräytin eräs sunnuntaiaamu älyttömän helppoja myslisämpylöitä. Suosittelen, hyviä tuli! Muffinivuokaa käyttämällä en edes joutunut sotkemaan käsiä tai keittiön tasoja. Vuoan kanssa tehdyt sämpylät ovat myös hauskan näköisiä ja näyttävät veikeiltä pöydässä.

Myslisämpylät muffarivuokaan, noin 20 kpl


- 5 dl vettä
- 1 pss kuivahiivaa
- 1,5-2 tl suolaa
- 2 rkl siirappia
- noin 4 dl kilomysliä
- noin 8 dl sänpyläjauhoja
- 1/2 dl öljyä

Tee sämpylätaikina kaikkien perussääntöjen mukaan. Muista kuivahiivan kanssa puuhatessa lämmittää vesi noin 42 asteiseksi. Sitten vaan taikina pyörimään ja lisäillään tavarat sekaan suurinpiirtein ohjeen järjestyksessä. Anna tämän jälkeen taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa ainakin 30 minuuttia. Kauho kohonnutta taikinaa voideltuun muffinivuokaan. Täytä vuoan koloset aivan täyteen ja vähän ylikin, jotta sämpylät tulevat fiksun kokoisiksi. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 15 minuuttia.