Kiitospäivän kalkkuna

Hertta

 

Vietimme viime vuonna kiitospäivää ystäväporukalla ja tänä vuonna aiomme tehdä saman. Perinteisen kiitospäivän kalkkunan valmistamiseen ei suomalaisilta sivuilta tietenkään valtavaa määrää ohjeita löydy, joten parempi siirtyä amerikkalaisten pariin. Tässä siis linkkejä, joiden perusteella me työstimme kalkkunan vuonna 2012. Lisäksi myös omia huomioitamme. Käyttämämme kalkkunat ovat olleet suoraan Citymarketin pakastealtaasta ja täysin puhdistettuja.

 

Vuoden 2012 kalkkuna, joka siinä hääriessä sai työnimen "Joonas", painoi muistaakseni noin 7 kiloa. Suolan ja yrttien lisäksi Joonas sai yöseurakseen parin sirtuunan ja appelsiinin edestä hedelmälohkoja. 

Se oli sulamassa parvekkeella viisi yötä, joista viimeisen vietti mausteliemessä, joka on englanniksi "brine". Sovelsimme tämän brinen tekoon useampaa reseptiä muun muass tätä. Pointti on siinä, että liha imee tarpeeksi suolaa, jotta pystt pitkän paistamisen jälkeenkin mureana. Ja kannattaa ehdottomasti käyttää niitä tuoreita yrttejä. Mahtava maku irtoaa. Joonas pujotettiin siis parin päällekkäisen muovipussin sisään ämpäriin ja sitten vain nesteet päälle. 

 

Aamulla kalkkuna otetaan pois suolaliemestä, jossa se on yön yli ollut. Pidetään huoli, ettei vatsaonteloonkaan jää paljoa nestettä. Linnun voisi tässä taputella kuivaksikin jos haluaa. Kalkkunaa varten kannattaa myös varata sellaista paistamiseen tarkoitettua narua eli ei muovista, sillä ainakin Joonas alkoi retkottaa sulamisen jälkeen ihan miten sattuu.

Lintua varten valmistetaan maustekastike, joka hierotaan sekä nahkaan, nahan alle että vatsaonteloon. Jotta mausteen saa nahan alle, pitää nahkaa saada varovaisesti irrotettua lihasta. Se oli vaikeaa, emmekä edes yrittäneet marinoidan koko eläintä näin, mutta pintaanhan mausteet sai hyvin. Esimerkki maustesoosista tässä. Tähänhän voi hyvin soveltaa muitakin lempimakuja vaikka valkosipulia.

 

Ainakin kaikissa televisio-ohjelmissa puhutaan aina kalkkunan stuffingista eli täytteestä. Konsultoituani muutamaa tuttavaa rapakon tuolta puolen päädyimme tekemään syötävän täytteen erikseen. Kuulemma perinteinen leipätäyte saattaa imaistaa itseensä pöpöjä linnusta tai jopa estää kalkkunan tasaisen kypsymisen. Vatsaonteloon työnsimmekin sen sijaan sitruuna- ja appelsiinilohkoja ja samoja tuoreita yrttejä kuin suolaliemessäkin oli ollut. Tämän jälkeen sidoimme kalkkunan tiiviiksi paketiksi. Kaverin voisi ilmeisesti paistaa isossa vuoassa tai folioastiassa, mutta me iskimme Joonaksen uuniritilälle, jonka alle asensimme syvän uunipellin, sillä linnusta valuva nestehän ei saa valua hukkaan.

Kalkkunan paistamiseen pitää varata yhtä kauan aikaan kuin joulukinkun. Omasta kokemuksesta

voin myös sanoa, että ilman lihalämpömittaria tämä menee arvailuksi. Tänä vuonna panostan digitaaliseen mittariin. Ensimmäinen paistamani kalkkuna oli viisi tuntia uunissa, mutta toinen, eri uunissa paistettu, mutta suht saman kokoinen kypsyi kolmessa tunnissa. Uuneissa oli selvästi eroa. Kalkkunaa pitää kääntää muutamaan otteeseen ja siitä valuvaa nestettä on hyvä valella lihan päälle. Loppuvaiheessa on myös mahdollista asetella hiukan alumiinifoliota kalkkunan päälle, jos pinta meinaa alkaa kuivua.

 

 

Samalla kun kalkkuna kypsyy voi valmistaa stuffingin, johon sovelsimme muun muassa tätä reseptiä (tosin lisäillen ja vähentäen hiukan aineksia). Sitä varten leivoimme maissileipää ja ostimme ranskanleipää. Nämä pilkoimme ja annoimme niiden kuivua vähän. Laitoimme täytteen tarjolle kypsän kalkkunan ympärille. Kalkkunasta tihkuneesta nesteestä ja kermasta, kourallisesta yrttejä ja satsista kermaista kana-pussikeittoa keitimme ja siivilöimme kastikkeen tälle food festille. Lisukkeina meillä oli niin perunamuusia kuin bataattivuokaakin. Ja hyvää kalifornialaista viiniä toki. Tänä vuonna kokeilemme kalkkunaa thai-maustein. Aina on syytä kiittää.