Tuorein ruokaihastukseni on lehtikaali, jota on hellitty pannulla oliiviöljyssä, valkosipulin vierellä. Tämä kyseinen veijari on perimätiedon mukaan varsinainen vitamiinipommi, sillä se sisältää kuulemma tuplasti enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini. Lisäksi se pitää sisällään rutkasti rautaa, proteiinia ja kalsiumia.
Parhaimmillaan hän on mielestäni munakkaassa. Tämänkaltaisilla munakkailla on tullut pelastettua monta kiljuvaa nälkää. Herkkua sopii soveltaa oman maun mukaan. Fetan tilalle voi vaihtaa vuohenjuuston tai homejuuston. Parmankinkun sijaan voi käyttää mitä tahansa kinkkuleikkelettä, kylmäsavulohta tai vaikka katkarapuja. Suolaa en ole lisännyt, koska kinkku ja juusto riittävät makuuni.
Niin hyvää, että pakko maistaa ennen kuvan ottamista
Viillä lehtikaalista kova ruoti veitsellä pois ja paloittele kaali. Hienonna valkosipulinkynsi. Laita kynsi paistinpannulle tilkkaan oliiviöljyä. Lisää kaali ja pehmentele sitä hetki. Lisää pannulle tilkka vettä, joka kiehuessaan pehmentää kaalia entisestään. Sekoita munat ja maito ja kaada seos pannulle kaalien sekaan. Anna munakkaan kiinteytyä rauhassa miedohkolla lämmöllä. Lisää muutaman minuutin kuluttua munakkaan päälle murennettu feta ja kinkku. Anna lämmetä hetki. Rouhi päälle mustapippuria. Selätä nälkä.
Sain joululahjaksi Clarinsin aivan ihanan uuden tuotteen. Tämä on jotain huulirasvan ja -punan väliltä. Ei ainakaan kuivata! Itseasiassa ulommainen kerros taitaa olla enemmän kiilto, mutta itse miellän sen huulirasvaksi. Näin tätä taidetaan mainostaakin; huulipunan väri, kiillon läpinäkyvyys ja rasvan mukava tuntu. Saamani väri on 02 Crystal Violet. Aiemmin minulla on ollut sinertävää kiiltoa ja pari ruskeaa huulipunaa, tämä on ensimmäinen violetti huuliasia kaapissani. Sävy vaatii hiukan totuttelua, mutta enhän minä sitä niinkään näe kuin tunnen tuotteen ja tuntuma on hyvä.
Näpräsin taas osan joululahjoista itse. Perinteisesti olen syksyn saapuessa kaivanut teekokoelmani ja lankalaatikot esille ja alkanut etsiä inspiraatiota. Tällä kertaa innostuin virkkaamaan. Viime talvenahan virkkasin niitä kukkia asusteiksi. Minulla ei ikinä olisi hermoja virkata mitään kaulaliinaa isompaa, joten pikkuisten mummonruutujen näprääminen oli hurjan kivaa. Ja koska olen helppo innostumaan, aloin ensin virkata ja sitten vasta keksiä, että mitäs näistä voisi tehdä. Tein erilaisia variaatioita perusruudusta - mukailin tätä ohjetta. Yhden pienen ruudun virkkaamiseen menee vartista kahteenkymmeneen minuuttiin eli juuri sopivasti yhden sitcom-jakson verran.
Tässä esimerkkejä lopputuloksista. Kai näitä sohvatyynyiksi voisi kutsua:
Alkuun on pakko huomauttaa, etten todellakaan ole mikään yksinmatkustamisen guru tai edes kovinkaan kokenut yksilö. Pari reissua on nyt kuitenkin tullut heitettyä ihan yksikseen, joten tällä pienellä kokemuksella uskallan heittää muutaman perusvinkin, jotka kannattaa huomioida, jos olet lähdössä yksin reissuun ihka ensimmäistä kertaa. Ja jos olet vielä epävarma, uskallatko lähteä laisinkaan, lähde! Älä epäröi, pärjäät taatusti hienosti ja huomaat, kuinka hauskaa yksin on olla tien päällä.
1. Älä katoa totaalisesti
Vaikka yksin reissatessa voi hiipiä mieleen ajatus elokuvamaisesta, täydellisestä katoamistempusta ja uuden elämän aloittamisesta, ei ehkä kannata tehdä niin. Pidä joku kotona kartalla siitä, mihin menet. Tai jos reissaat ympäriinsä, kerro jollekin, mihin suuntaan olet milloinkin siirtymässä. Kauemmille maille matkustettaessa kannattaa tehdä myös ulkoministeriöön matkustusilmoitus, jotta esim. suurien luonnonkatastrofien sattuessa, joku ymmärtää selvittää, onko sinulla kaikki ok.
Selfie gone wrong.
2. Älä ole überturisti
Tämä on näitä matkustusvinkkien numero ykkösiä ihan joka tallaajalle, mutta etenkin yksinäiselle seikkailijalle - yksin on helppo uhri. Lisäksi on todella hankala jatkaa itsekseen lomaa, jos kaikki tavarat viedään tai päädyt huumattuna jollekin kujanperukalle. Älä pidä kameraa näkyvillä tepastellessasi kaupunkien kaduilla. Ota kuvia muutenkin harkiten, myös kännykkäkameralla.
Karttaa kannattaa tutkailla hillitysti, nykyään älypuhelimen googlemapsi auttaa tässä suuresti. Norkoilet vain coolin näköisesti kadun nurkassa tai kahvilassa "facebookissa", vaikka oikeasti yrität epätoivoisesti paikantaa itsesi ja tavoittelemasi turistikohteen. Itse pidän lokaaliksi naamioitumista onnistuneena, kun minulta kysytään suuntaa tai höpistään jotain muuta paikallisten arkeen liittyvää asiaa. Näin on tapahtunut niin Lontoossa, Pariisissa kuin NewYorkissa - ja itseasiassa myös Hertan kanssa Oslossa.
3. Älä säästä väärissä paikoissa
Yksin matkustaminen on kallista, siitä ei pääse mihinkään. Hotellihuoneet ovat usein kahdelle mitoitettuja, ja yksin maksat koko hinnan. Auton vuokra tai pirssin taksa on karu taakka, jos takapenkillä ei istu kolmea kaveria mukana. Ei kuitenkaan kannata säästää omasta turvallisuudesta. Ota siis suosiolla myöhemmin illalla taksi metron tai bussin sijaan. Maksa pihtailematta vähän enemmän hotellista tai hostellista, joka sijaitsee keskeisellä paikalla ja on saanut kävijöiltään hyvät arviot.
Hotellissa voi kalsaroida ja sotkea sängyssä huoletta.
4. Älä humallu liikaa
Loma ja tissuttelu kulkevat käsikädessä kuin sauna ja hiki - eikä siinä mitään, kunhan pidät kurkun vain sopivasti kosteana. Jo pari drinkkiä hämärtää aistejamme ja tekee meistä hieman liian uskaliaita. Myös reaktionopeus laskee vauhdilla - eikä varkaan liikkeitä huomaa enää kovinkaan helposti.
Jos haluat ryypiskellä enemmän, suosittelen lämpimästi hotellikalsarikännejä - ihan parasta. Ruokaa, juomaa ja hyvä kirja, eikä maailman murheet paina. Hotellissa kalsareissa on tyyliä ja fiilistä, toisin kuin yksin kotona vetäessä. Jos haluat päästä kylille kreisibailaamaan, etsi kaveri. Turisti löytää helpoiten kaverin toisesta turistista - etsi hostellista, hotellista tai matkakohteen oleellisten turistinähtävyyksien läheltä. Bongaa toinen yksinäinen ja pyydä drinkille. Tai osallistu lähes jokaisesta isommasta kylästä löytyvään PubCrawl-iltaan.
Huvittele, jos huvittaa.
5. Älä häpeä yksinäisyytäsi
Tämä on kaikista vinkeistä oleellisin: tee ihan mitä haluat, äläkä mieti, onko tämä nyt yksin ihan tyhmää. Jos haluat juoda hienon drinkin ihanassa rantabaarissa tai mukillisen glühweinia joulutorilla, juo. Mikäli mielesi tekee suunnata teatteriin, musikaaliin tai elokuviin, mene ja naura tai itke ihan rauhassa.
Jos haluat huutamaan huvipuiston pyörteisiin tai hiljentymään kirkon penkkiin, anna palaa. Tai jos olet gurmeeturisti ja himoitset hienoja ravintoloita sekä kulinaristisia elämyksiä, nauti niistä kynttilän valossa ylpeänä. Ja ota härskisti niin monta selfietä kuin tarvitsee, että saat ikuistettua itsesi taustalla näkyvän nähtävyyden kanssa (huomioiden kohta 2). Ennen kaikkea, nauti lomasta, matkasta, seikkailusta ja A-luokan seurasta - itsestäsi.
Tämä on taas sellainen ruoka, että millintarkka resepti on ihan turha. Uunimunakkaan ainekset kerää vuokaan muutamassa minuutissa ja sinä aikana, kun ateria valmistuu ehtii hyvin käydä suihkussa tai vaikka kirjoittaa blogitekstin.
Preparaatiot: Laita uuninkestävään korkeareunaiseen astiaan leivinpaperi. Pilko munakkaasi ainekset. Kaada ainekset vuokaan. Sekoita vaikka blenderissä keskenään 3-5 munaa (riippuen astiasi koosta) ja aimo loraus maitoa. Kaada munamaito munakkaan päälle. Mausta (mausteet voi myös sekoittaa blenderissä munamaitoon). Ripottele pinnalle juustoa jos haluat (itse en käytä). Paista uunin keskitasolla 20-30 min 200-asteessa. Minä tykkään, että munakas on melkeinpä kuiva, siksi pidän ruokaa uunissa puolisen tuntia.
Täytteitä munakkaaseen:
Kasvikuntaa: sipuli, sienet, paprika, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, erilaiset pavut, herneet, kukka- ja parsakaali, pikkuporkkanat tai juustohöylällä höylätyt isommat porkkanat, keitetyt perunat, selleri, parsat ja kaikki mahdolliset tuore yrtit.
Mausteita: pippurit kaikissa väreissään, suola, paprikajauhe, oregano, basilika, timjami, chili, juustokumina, valkosipuli, persilja, curry ja kaikki muut.
Eli tästä voisi hyvin päätellä - munakas on kuin pizza, siihen päälle voi heittää mitä vain. Edellispäivän rippeistä saa myös hienosti uuden aterian, kun ne piilottaa uunimunakkaan sisään. Oma lempparini tällä hetkellä on paprika-tonnikala-sipuli.
Oslo on kiva kaupunki nähdä. Jos ette usko, niin vilkaiskaas näitä kuvia! Otimme 24h-julkisten kulkuvälineiden liput ja lähdimme pärräämään. Eikä Oslo niin kallis ole... jos ei syö tai juo. Meitä helli syyskuun ihana aurinko ja mielialan piti korkeana mukavat ja kohteliaat paikalliset. Suosittelen kyllä Osloa pikaiseen piipahtamiseen - minä ja Arpa tosin aloimme pohtia sinne muuttamisen mahdollisuutta.
Uusi vuosi on vaihtunut. On aika heittää jälleen Arpa kehiin ja ilmoille kohti uutta eloa. Viimeisestä blogipostauksesta tänne onkin vierähtänyt jo kai noin kahdeksan kuukautta. Suurkiitos ihanille Ässälle ja Hertalle, jotka ovat kärsivällisesti jatkaneet TrioBingon matkaa, tehokkaan duon voimin. Itselleni kirjoitus muuttui hyvin hankalaksi viime kevään eron jälkeen sekä fyysisistä että henkisistä syistä: siipan mukana lähti kotoa tietokone ja internetyhteys sekä kyky tehdä oikeastaan minkäänlaista luovaa puuhastelua töiden ohella. Bloggailuun liittyi myös paljon yhteisiä hauskoja muistoja, joten sen tekeminen yksin tuntui hyvin hankalalta. Mutta täällä ollaan taas, ja toivottavasti nyt saan itseni uuteen nousuun myös kirjoittamisen osalta! Nettiyhteydenkin olen oppinut asentamaan kännykän kautta, ja töistä läppärin roudaamalla sujuu kirjoittaminenkin paremmin kuin älyluurilla.
No, koska tämä ero nyt on värittänyt päättynyttä vuotta hyvin suurissa määrin, pitää siitä nyt yksi blogiteksti jauhaa. Tämän jälkeen lupaan kirjoitella kepeämmistä aiheista, ja ehkä jatkan Ässän aloittamaa tietä sinkkuelämän tilityksistä - nyt kun hän on löytänyt rinnalleen ihanan siipan.
Musiikki on minulle hyvin oleellinen osa elonkulkua. Kuuntelen, soitan, tanssin, liikun - musiikin tahdissa elämä on paljon enemmän - ja musiikin kautta pystyn ilmaisemaan tunteitani. Mikä tuntuu usein olevan hankalaa oikeastaan millään muulla metodilla. Siksipä listaankin nyt parhaita erobiisejä. Ja koska erossa mennään tunteiden skaalalla monessa suunnassa, jaottelen näitä biisejä perinteisesti hahmotettujen eron vaiheiden mukaan (Fisher). Biisejä olisi ollut vaikka kuinka, mutta valitsin nyt tähän joitakin mieleenjääneitä. Toisaalta pitää huomauttaa, että vaiheinen eteneminen on kyllä osittain ihan täyttä kukkua - vaiheet tulevat ja menevät, kiertävät ja palaavat. Uuden elämän keskelle tupsahtaa helposti parin viikon jakso menetystä ja masennusta.
Kieltäminen
Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää
Kun kriisi oli päällä, ja varmasti oikeasti jo tiesin, että ero oli edessä, muistan kuunneelleeni tätä biisiä ja ajatelleen, että aika kamalaa tuo varmaan olisi - mutta onneksi meille ei voi käydä noin. Ei varsinaisesti tolkullinen biisi tähän kohtaan.
Menetys ja masennus
Laura Närhi - Mä annan sut pois
James Blunt - Goodbye my lover
Stella - Piste
Passenger - Let her go
Tämä on se masentavin vaihe, jossa mistään ei tule mitään ja pala on kurkussa koko ajan. En edes jaksa kirjoittaa enempää, kun alkaa heti ahdistaa. Tähän liittyy paljon yksinoloa ja musiikkia.
Kiukku ja ristiriitaisuus
Kaija Koo - Vapaa
Kaija Koo - Kaunis, rietas, onnellinen
Kyllä sitä välillä ketutti niin paljon, että millä oikeudella joku tekee minulle näin, mutta enemmänkin kiukku oli yleismaallista - ehkä itseenkin kohdistuvaa, enemmän kuin toiseen. Tästä olen ihan onnellinen. Kaija rulaa näissä tunteissa. Jotenkin kiukussa pitää olla suomenkielinen tekstitys - tuntuu aidommalta.
Uusi elämä
Robin Thicke - Blurred Lines
Pink ft. Nate Ruess - Just give me a reason
Anssi Kela - Miten sydämet toimii
Tätä jaksoa kestää pitkään, uutta elämää rakennetaan palasissa hyvän aikaa. Ja uuden elämän hurmio muuttuu hyvinkin pienistä vastoinkäymisistä ihan surkeaksi: välillä on huippua, välillä on ihan kamalaa.
Hyväksyminen
Sanni - Me ei olla enää me
Adele - Someone like you
Tämän vaiheen reunamilla sitä taidetaan keikkua tällä hetkellä. Tulee fiilis, että oikeasti pystyy ajattelemaan sitä toista ja yhteistä elämää ja hauskoja muistoja ilman täysin lamaannuttavaa surua ja ahdistusta. Muistoissa on hyvä ystävä, jolle todella pystyy toivomaan kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Mutta eteenpäin on myös ihana mennä, kohti uusia seikkailuja.
***
Ja lopuksi kaikille niille, jotka ovat ehkä päätyneet tähän tekstiin etsiessään apua omasta erostaan selvitymiseen, haluan sanoa, että helppoa se ei ole. Mutta jossain kohtaa huomaat, että et enää itke työpaikan vessassa, kun et pysty ajattelemaan mitään. Tai hajoa kaupan hyllyjen välissä, kun otat nakkipaketin käteen. Tai vaivu täyteen masennukseen, kun kuulet biisejä, joissa erotaan. Tai ajattele ikäviä asioita joka päivä - jossain kohtaa edes koko viikkoon. Jossain vaiheessa alat kuulla jo niitä rakkauslaulujakin, joita radioissa soi - ja pystyt lukemaan kirjan, jossa rakastutaan - ja todella uskomaan siihen. Ja kaikille teille toivotan kovasti sisäistä voimaa tällä biisillä - jonka minulle tsemppinä soitti yksi ystäväni.
Luovuuden puuskissa tulee tarttuneeksi mitä hassumpiin projekteihin. Ostin syksyn kirjamessuilta Kantikosken ja Vennon OK. Omin Käsin - kirjan, joka on kirvoittanut mielessäni monenmoista toteuttamatta jäänyttä ideaa. Suosittelen kirjaa jokaiselle tuunaamisesta riemastuvalle ja sisutushimoiselle.
Joulun alla kaipasin kuitenkin pientä stressinlievitystä graduprojektin etenemättömyyden keskelle. Halusin saada aikaan, nähdä nopeasti kätteni jäljen ja luoda jotakin painettua. Tekstiä kun ei sattuneesta syystä tuntunut syntyvän, niin päätin ilmaista itseäni kuvin. Idea on aivan omani, mutta inspiraation taustalla vaikutti edellä mainittu opus.
Niinpä marssin askartelukauppaan ja keräsin koriin akryylisiä askartelumaaleja, vaahtomuovitöpöttimiä ja piirtoheitinkalvoja. Niistä syntyi iloisia sadepilviä ja värikästä metsää.
Otin työskentelyalustaksi vanhan leikkuulaudan. Viilsin mattoveitsellä piirtoheitinkalvoihin silmääni miellyttäviä kuvioita, joihin tuputtelin mielivaltaisesti valitsemiani värejä Uhriksi joutuivat Ikeasta muutamalla pennillä hankitut korkkiset pannunaluset.
Tämä oiva joululahjaidea tulee hieman myöhässä, mutta voihan alusia antaa niin synttäri- kuin ystävänpäivälahjaksi.
.JPG)
