"Helpot" tippaleivät

Hertta ja Arpa

Ei niistä mitään kauniita tullut, mutta maku on ihan jees. Varsinkin, kun laittaa ihan törkeästi sokeria päälle. Lähestyvän Vapun kunniaksi ajattelimme koettaa tällaista yhteisbloggausta, ja tässä projektissa neljä kättä ei todellakaan ollut liioiteltua. Oli meinaan haasteellista, mutta sitäkin kivempaa.

Taikina oli äärimmäisen helppo tehdä. Ainekset löytyy kotikaapista lähes aina ja ne sekoitetaan keskenään ihan käsipelillä. Taikinan reseptiikassa luotettiin Myllyn Parhaisiin.



Taikinan helppous olikin tyyntä myrskyn edellä. Paistaminen nimittäin oli kinkkistä. Päädyimme taktiikkaan, jossa Hertta piti metallista kauhaa kattilassa ja Arpa pursotti taikinaa muovipussin reiästä kauhaan.

Kauhan idea on toimina muottina, jotta tippaleivän koko pysyy kurissa. Tämä kuulostaa helpolta, mutta tosielämässä oli hirveän hankalaa keksiä taktiikkaa, jolla tortuista tuli edes vähän oikean näköisiä. Pursotuspussin reiän koko, öljyn kuumuus, taikinan paksuus ja vitutuksen määrä vaikuttivat jokainen lopullisen tippaleivän ulkoasuun.

Virheistä oppii, ja me teimme jo ne virheet, joten oppimistulokset tässä:

 

1. Taikinan oltava paksua, mutta silti aika notkeaa (ymmärrätte, kun olette prosessissa sisällä).
2. Pursotuspussin reiän oltava pieni, yli 2 mm, mutta vähemmän kuin 5 mm.
3. Pursotuspussista pidettävä hellästi - räjähtää muuten silmille.
4. Öljyn oltava tarpeeksi kuumaa - perushellalla vitosella.
5. Pursotuksessa oltava melko nopea, koska taikina nousee heti pintaan. Pursotusmuotin (kauhan) reunoilta tavaraa tulee pursottaa tippaleivän "alle", jotta leipä saa pulleamman muodon.
6. Jäähtyneen tippaleivän päälle kannattaa sirotella tomusokeria todella reilusti, jotta tippaleipä maistuu mukavan makoisalle.

Näiden herkkujen kanssahan sitten kuuluu nauttia sitä itsetehtyä simaa. Me emme sitä lähteneet tekemään, koska traumoja aiheesta on. Takavuosina Hertta koetti projektia ja kiljuahan siinä syntyi. Eli etsikää simaohje jonkun toisen blogista.