Tuunausnurkan kollaasi

Arpa

Vaikka en itse ole juuri saanut nauttia kovinkaan kummoisesta kesälomasta, ilmeisesti mielikuvitukseni on sellaiselle lähtenyt... kovin heikosti nyt syntyy ajatuksia blogiamme silmällä pitäen. Toivottavasti ajatus lähtee elokuun tullessa rullamaan ja uusia ideoita tupsahtelisi aivokoppaan.

Koska sen kummempia neronleimauksia ei tänään iltataivaalla räjähtele, päätin nyt kerätä tuota edellisessä postauksessa lupaamaani kuvakokoelmaa erinäisistä tuunausprojekteista. Ihan kaikkia en tähän laittanut, mutta kyllä silti kuvausprojektin edetessä alkoi tuntua siltä, että onkos meidän taloudessa yhtään "normaalia" huonekalua missään. Ja kun pohtimista oikein tosissani harjoitin, tajusin, ettei meillä tosiaankaan ole sängyn lisäksi yhtään huonekalua, joka olisi kaupasta ostettu uutena ja annettu kyseisen mööbelin pysyä siinä ulkomuodossaan, jossa se on kotiin raahattu. Huonekalut ovat siis joko muilta saatuja, käytettynä ostettuja ja tuunattuja, itse väsättyjä tai uutena ostettuja ja tuunattuja (etenkin ikealaisille kalustuksille uskaltaa tehdä mitä vaan, vaikka olisikin sinänsä uutta ja ehtaa tavaraa). Seassa on myös pari roskalavan aarretta.

No, mitäs sitä uusia ostamaan, kun vanhoillakin pärjää - varsinkin kun niitä vähän ehostaa, tai rakentaa kokonaan itse. Kiitollista on, että siippani ei ole vielä ainakaan osoittanut kiinnostusta uusiin ja kiiltäviin huonekaluihin, joten saan jatkaa kämpän täyttämistä erinäisillä projekteilla. Ja välillä olen huolinut miehenkin mukaan tuunailuun, etenkin silloin, kun on pitänyt rakentaa jotakin. Kyllä silloin on koti-insinööristä apua.

Keikalla ja kaljalla

Hertta

Heinäkuu on kesän parasta aikaa. Törkeesti menoja ja liian vähän päiviä. Tänä vuonna sade on kyllä haitannut ihan kaikkea hauskanpitoa, mutta ainakaan omalla kohdalla mikään riemu ei ole täysin estynyt. Kesään kuuluu erottamattomana osana musiikkikeikat. Ihan perinteisiä festarireissuja en enää harrasta. Ei telttailua mulle. Mutta lämmin kalja ja meteli kyllä uppoaa. Olen tänä kesänä käynyt Tuskassa ja juuri viime viikonloppuna oli ZZ Topin keikka Kaisaniemessä. Kovasti toivoisin pääseväni vielä johonkin ulkoilmakonserttiin, mutta valtaisa elämäntilanteen muutos hankaloittaa nyt ihan kaikkea. Muutun elokuussa työntekijäksi opiskelijan sijaan.

ZZ Top oli muuten kova. Partasuut soittivat kiltisti melkoisen hittikimaran eli tällainen sunnuntaipäivän fanikin pystyi laulamaan mukana. Myös minulle tuntematonta tuotantoa soitettiin, mutta yleisölle se oli selvästi sitäkin tutumpaa. Vanhat herrat olivat juuri niin viihdyttäviä kuin saattoivat. Biisien väliin heiteltiin muutama sana suomea ja kyseltiin fiiliksiä ja kerrottiin omia. Mitään yletöntä huudatusta ei edes yritetty. Eikä se omasta mielestä olisi sopinutkaan arvokkaiden setien imagoon. Kyllä ne maar mageesti soittivat. Musiikin teorian tai kikkailun päälle en ymmärrä, mutta tiedän, kun jokin kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Tämä kuulosti. Sateesta huolimatta. 

Väki keikalla oli hyvin laidasta laitaan. Oli naperoita ja moottoripyöräporukkaa. Surffaripoikia ja täti-ihmisiä. Jengiä oli todella paljon. Enkä nähnyt kuin yhden pienen niskalenkin, kun tuntematon yritti tunkea jonkun porukan sadesuojan alle. Tosin en olisi pahemmin uskaltanut alkaa heilua ja aukoa naamaani tuolla keikalla. Sen verran värikästä ja humalaista porukka oli (minä myös!).

Tein itselleni ja siskolleni keikkaa varten perus putkihuivit. Ajateltiin, että jenkki-kuosi sopii texasilaisen yhtyeen esitykseen hyvin. Saatiin jopa kommenttia, positiivista. Tuollaiset pitkänmalliset eli kolmelle lenkille sai kietaistua kaulan ympäri. Sininen osuus on Eurokankaasta 'kiiltävä bilekangas'-nimistä materiaalia, tai jotain sinnepäin. Tilkkulaarista löytyil. Ei mitään äärimmäisen kivantuntuista ihoa vasten, mutta mageen näköstä. Puna-valkoinen-osuus on tavallista pehmeää puuvillaa. Täällainen huivi on todella helppo tehdä: ommellaan kankaan pitkät sivut yhteen pitkäksi putkeksi (nätti puoli sisäänpäin). Käännetään putki ympäri niin, että nätti puoli tulee ulospäin ja sitten ommellaan vaan päät yhteen. Tämä viimeinen osuus vaatii vähän kikkailua, jotta onnistuu nätisti ja suosittelen viimeistelyä käsin. Mutta yhteensä aikaa kuluu alle puolituntia eli vähemmän kuin kankaiden löytämiseen.

Yksinäisen illan uljas pelastaja

Ässä

Pahoittelut radiohiljaisuudesta toverit, kesätyöt ovat jäädyttäneet pään. Vallan liikutuin lukiessani Hertan rakkaudentunnustuksista, tack detsamma min kära vän! Välillä sitä miettii, mitä on tehnyt ansaitakseen Hertan ja Arvan kaltaisia aiiivan uskomattomia kimuleita ystävikseen.

Mutta täältä pesis taas ruokaa. Sateisena kesäpäivänä sinkkunaisen keittiön lämmittää mikä muukaan kuin ällömakea suklaaherkku, rocky road brownies. Tunnetustihan suklaa kohottaa mieltä ja keittiössä puuhailu vie ajatukset pois kinkkisistä könsikkäistä. Puhun ehkä vain omasta puolestani, mutta ainakin tuli makeanhimo taltutettua.

Olen bongannut reseptin joskus vuonna miekka ja kypärä Sara La Fountainin omasta kokkiohjelmasta ja sitä kävin googlailemaan. Suomi24 ei pettänyt tässäkään tilanteessa ja siellä ollutta reseptiä hieman säveltäen päädyin erittäin hyvään lopputulokseen. Korvasin valkosuklaan tummalla suklaalla ja jätin alkuperäisestä reseptistä desin(!) pois fariinisokeria.

Rocky Road Brownies

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
2 dl kaakaojauhetta
3  dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 dl tummaa suklaata paloina
2 dl sulatettua voita
4 kananmunaa
1 dl kahvia

Päällysherkku:
2 dl tummaa suklaata paloina
2 dl vaahtokarkkeja paloina
2 dl saksanpähkinöitä ujosti murskattuna

Vatkaile sula voi, kahvi ja munat kulhossa. Lisää joukkoon kaikki loput ainekset päällysnamuja lukuun ottamatta. Paiskaa taikina vuokaan ja vuoka  170 asteiseen uuniin. Paista herkkua uunissa 20–25 minuuttia. Miksaa päällysherkut keskenään. Ota vuoka pois uunista ja lisää herkut paistuneen brownie-pohjan päälle. Laita vielä päällystetty suklaaunelma uuni noin viideksi minuutiksi , että suklaa sulaa, mutta vaahtokarkit ei tummu liikaa. 

Tuore torttu maistuu parhaalta tietenkin kaffen kera.

Huijarin caesar-salaatti

Hertta

Tämän salaatin tekemiseen kuluu vartti ja kaloreita tulee enemmän kuin salaatista soisi, mutta on hyvää. Caesarin voi tehdä lihattomana, useimmin se on kanatäytteellä, mutta itse suosin näitä merenantimia. Mieluiten tekisin lohi-version, mutta katkis on ihan yhtä hyvä. Muita toimivia versioita ovat pähkinät, kylmäsavulohi, halloumi, sienet eli
melkein mistä vaan voi tehdä caesar-salaatin. Koska tämä on periamerikkalainen ruoka on kaiken keskiössä ja idea itse kastike. Me  käytimme Felixin valmisversiota, mutta myös esim. Pirkka on hyväksi koettu. Paras on tietty itse tehty.

Tarpeet:

• Kahta erilaista salaattia 
• Kirsikkatomaatteja
• Paahtoleipää
• Öljyä
• Valkosipulia
• Katkarapuja
• Punasipuli
• Parmesan-juustoa
• Sinihomejuustoa
• Caesar-kastiketta

Mikäli katkaravut ovat jäisiä, ota ne ajoissa sulamaan.

Paahtoleipää voi kuutioida 3-4 siivua per syöjä. Lämmitä öljy isossa pannussa ja heitä murskattua valkosipulia (2-5 kynttä) pannulle hetkeksi. Anna öljyn maustua ennen kuin heität kuutiot pannulle paahtumaan. Näitä kannattaa käännellä ahkeraan, etteivät kärähdä. Kun kuutiot ovat tarpeeksi rapeita, siirrä astiaan odottamaan ja peitä liinalla, etteivät jäähdy.

Katkaravut suositan paistamaan nopsaan samalla tavalla kuin leipäkuutiotkin eli kuumaan öljyyn valkosipulia ja sitten ravut perään. Nämäkin olisi hyvä yrittää pitää lämpiminä.

Suositan tekemään annokset suoraan lautasille. Pese ja revi salaattia alle. Pese ja puolita tomaatit päälle. Kaada leipäkuutiot ja katkaravut päälle. Rouhi sinihomejuustosta haarukalla isoja kimpaleita salaatin sekaan. Leikkaa vielä punasipulista muutama rengas päälle. Parmesania voi ripotella sekaan oman maun mukaan.

Tämän salaatin idea on siis kastikkeessa ja, koska en ikinä tee sitä itse, kutsun tätä huijarin salaatiksi. Isäni tekee mielettömän hyvän caesar-kastikkeen, joka ei ole majoneesipohjainen. Ehkä koitan sitä joskus. Mutta lopuksi siis soosia roiskitaan salaatin päälle roimasti ja ruokailun aikana sitä saa lisätä.

Tämä ei sitten ole mitään treffiruokaa, mutta toimii hyvin True Bloodin ja hyvän ystävän seurassa.

Tuunausnurkka - spraymaalaus sapluunalla

Arpa


Alkukommenttina on kiitettävä Herttaa erityisestä ahkeruudesta kesäkuun postausten osalta, ja tietysti ihanista sanoista edellisen julkaisunsa ohessa (lue edellinen teksti!). Ihana oot sinäkin!


No, asiaan... Tästä lähtee käyntiin tuunausnurkka! Leivonnan lisäksi erinäinen huonekalujen maalailu ja tuunailu tuottavat minulle suurta iloa. Mikään pienten asioiden äärellä paskartelu ei houkuta, mutta huonekalut ovat jo riittävän suuria työstettäviksi  meikäläisenkin koordinaatiolla. Laitan myöhemmin kokoelmaa erinäisistä projekteista, mutta nyt käydään läpi uusin yritys eli jakkaran tuunaus spraymaalauksen ja sapluunan avulla. Ja eihän tämäkään prokkis tietysti ollut ihan pelkkää onnistumista.. mutta sähläämälläkin selvittiin maaliin. Alla prosessin etenemistä vaiheittain.

Eli ensimmäiseksi valitaan kotoa jokin ruma ja halpa kohde, jota lähdetään tuhoamaan tuunauksella. Kohteeksi tässä tapauksessa valikoitui viiden euron muovinen IKEA-jakkara. Maaliksi valikoitui kirkas keltainen, koska sitä oli kaapissa jäljellä. Yhdistelmänä nämä olivat vähän huono, koska maalia ei ole tarkoitettu muoville.. tee sinä parempi valinta!

Maalauksen jälkeen jakkara näytti jo ihan kivalta ja pirteältä, mutta todellinen kokeilu oli spraymaalaus sapluunalla, joten tähän ei tyydytty. Maalia vedin kaksi kerrosta ja kuivua annoin päivän.


Sapluunan tein Hertalta saamieni hyvien neuvojen mukaan. Eli netistä kiva kuva tietokoneen ruutuun, kalvo ruudulle ja eikun piirtämään. Kalvoja saa nykyään lähinnä kirjakaupoista. Tässä olisi kannattanut tehdä sapluuna "keskelle" kalvoa, ei siis niin, että joudut leikkaamaan kalvon jostain kohtaa rikki. Tosi pitkälle raadeltu kalvo hankaloittaa myöhempiä tapahtumia.

No juu, eli valmis sapluuna siis näytti ihan kivalta. Spraymaaliksi valikoitui kaapista löytynyt mattamusta, joka sanoi olevansa ammattilaatuinen ja käyvän joka materiaalille. Tämän trötön olen saanu siipalta synttärilahjaksi, joten hintaspeksejä en osaa sanoa.



Spraymaalaus-operaatiosta en saanut kuvia, koska yksin oli koko suihkuttelu jo melko hankalaa. Ja kuten kuvasta näkyy, ei mennyt ihan putkeen. Spray tulee niin hirveellä paineella sieltä putilosta, että sehän heitteli mun sapluunaa ihan miten sattuu. Reunat siksi epätasaiset. Kiinnitä siis erityishuomiota ja ajatusta sapluunan kiinnittämiseen!






Erinäisten pelastusyritysten jälkeen jakkarasta tuli kuitenkin kohtuullinen. Vedin keltaista maalia pahimpien läiskien ja kuvion reunojen päälle. Lopuksi siistin kuvion reunat vielä permanenttitussilla, jotta reunasta sai edes jotenkin siistin.

Ei mikään kaunein tuotos, mutta opin paljon! Ja toverit, se on pääasia.