Heinäkuu on kesän parasta aikaa. Törkeesti menoja ja liian vähän päiviä. Tänä vuonna sade on kyllä haitannut ihan kaikkea hauskanpitoa, mutta ainakaan omalla kohdalla mikään riemu ei ole täysin estynyt. Kesään kuuluu erottamattomana osana musiikkikeikat. Ihan perinteisiä festarireissuja en enää harrasta. Ei telttailua mulle. Mutta lämmin kalja ja meteli kyllä uppoaa. Olen tänä kesänä käynyt Tuskassa ja juuri viime viikonloppuna oli ZZ Topin keikka Kaisaniemessä. Kovasti toivoisin pääseväni vielä johonkin ulkoilmakonserttiin, mutta valtaisa elämäntilanteen muutos hankaloittaa nyt ihan kaikkea. Muutun elokuussa työntekijäksi opiskelijan sijaan.
ZZ Top oli muuten kova. Partasuut soittivat kiltisti melkoisen hittikimaran eli tällainen sunnuntaipäivän fanikin pystyi laulamaan mukana. Myös minulle tuntematonta tuotantoa soitettiin, mutta yleisölle se oli selvästi sitäkin tutumpaa. Vanhat herrat olivat juuri niin viihdyttäviä kuin saattoivat. Biisien väliin heiteltiin muutama sana suomea ja kyseltiin fiiliksiä ja kerrottiin omia. Mitään yletöntä huudatusta ei edes yritetty. Eikä se omasta mielestä olisi sopinutkaan arvokkaiden setien imagoon. Kyllä ne maar mageesti soittivat. Musiikin teorian tai kikkailun päälle en ymmärrä, mutta tiedän, kun jokin kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Tämä kuulosti. Sateesta huolimatta.
Väki keikalla oli hyvin laidasta laitaan. Oli naperoita ja moottoripyöräporukkaa. Surffaripoikia ja täti-ihmisiä. Jengiä oli todella paljon. Enkä nähnyt kuin yhden pienen niskalenkin, kun tuntematon yritti tunkea jonkun porukan sadesuojan alle. Tosin en olisi pahemmin uskaltanut alkaa heilua ja aukoa naamaani tuolla keikalla. Sen verran värikästä ja humalaista porukka oli (minä myös!).
Tein itselleni ja siskolleni keikkaa varten perus putkihuivit. Ajateltiin, että jenkki-kuosi sopii texasilaisen yhtyeen esitykseen hyvin. Saatiin jopa kommenttia, positiivista. Tuollaiset pitkänmalliset eli kolmelle lenkille sai kietaistua kaulan ympäri. Sininen osuus on Eurokankaasta 'kiiltävä bilekangas'-nimistä materiaalia, tai jotain sinnepäin. Tilkkulaarista löytyil. Ei mitään äärimmäisen kivantuntuista ihoa vasten, mutta mageen näköstä. Puna-valkoinen-osuus on tavallista pehmeää puuvillaa. Täällainen huivi on todella helppo tehdä: ommellaan kankaan pitkät sivut yhteen pitkäksi putkeksi (nätti puoli sisäänpäin). Käännetään putki ympäri niin, että nätti puoli tulee ulospäin ja sitten ommellaan vaan päät yhteen. Tämä viimeinen osuus vaatii vähän kikkailua, jotta onnistuu nätisti ja suosittelen viimeistelyä käsin. Mutta yhteensä aikaa kuluu alle puolituntia eli vähemmän kuin kankaiden löytämiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti