Ensimmäiset pakkaset

Hertta

Edellinen kuvakollaasini oli kännykän kameran testaamista. Nyt kiersin Lammaslammen järkkäri kourassa. Minulla on töissä käytössä tämmöinen Canon EOS 1000D ja edellisen kerran olen järkkäröinyt pari, kolme vuotta sitten. Ensimmäiset kuvauskeikat menivät siis ihan poskelleen ja nyt yritän opetella käyttämään kameran eri ominaisuuksia. Toisaalta, hyvähän se on tällaisessa auringonpaisteessa kuvailla. Tulee olemaan ihan erilaista kuvata sisätiloissa liikkuvia ihmisiä. Mutta ymmärtääkseni tämä on perusjärkkäriksi pätevä ja siltä vaikuttaisikin. Seuraavaksi opettelen käyttämään Photoshoppia. Nämä kuvat on siis vielä photaamatta.

 

Mehevä mustikkapiiras

Hertta

Kukapa ei mustikkapiirakasta tykkäis?

Kylläpäs minulta nyt tulee ruokapostauksia. Mutta kun ruoka on hyvää ja kivaa. Mieheni tykkää marjapiiraista, joihin sisältyy kermaviili. Itse en oikein välitä leivonnaisista, mutta tykkään leipoa. Tähän piirakkaan yhdistin mieheni kermaviilimieltymyksen ja oman visioni siitä, että piiraassa pitää olla tarpeeksi pohjaa tasapainottamassa paksua täytettä.

Pohja:

• 200g leivontamargariinia
• 1,5 dl sokeria
• 2 kananmuna
• 1 dl erikoisvehnäjauhoja
• 1tl leivinjauhetta
• 1tl vaniliinisokeria
• 8dl kaurahiutaleita

Helppoa kuin mikä: liki sula rasva vatkataan sokerin kanssa vaahdoksi. Tähän lisätään munat. Leivinjauhe ja vaniliinisokeri sekoitetaan jauhoihin ja jauhot lisätään pikkuhiljaa seokseen. Lopuksi sitten kaurahiutaleet ja rivakkaa sekoittelua, kunnes seos on tasainen. Tämä sitten painellaan pyöreään vuokaan.

Täyte:

• paljon mustikoita
• purkki kermaviiliä
• ½desiä sokeria
• 1 kananmuna
• 2 tl vaniliinisokeria

Mustikoita voi laittaa niin paljon kuin haluaa. Itse hölväsin kolme isoa kourallista, mutta kyllä pieni pakastepussillinen riittää. Mustikat levitetään pohjan päälle ja mustikoiden päälle kaadetaan kermaviili-muna-sokerit-seos. Tämän jälkeen piiras saa hengata 175-asteisessa uunissa ainakin 40 minuuttia, kannattaa välillä vähän tarkistaa väriä ja kermaviilin hyytymisastetta. Liian aikaisin ei piirasta parane ottaa uunista, ei sitä kukaan syö raakana.

Tuunausnurkka: kynttilänjalat

Arpa

Sunnuntai-iltapäivän retki Ikeaan ja tuloksena paketti kynttilöitä lojuu pöydällä. Nämä kruunukynttilät oli oikein merkitty ostoslistaan, mutta kotona hokasin, että eihän minulla ole näille mitään varsinaista tökkäyskohdetta. Tuikkukippoja ja -kuppoja löytyy kyllä riesaksi asti, mutta näille kynttilöille ei ole paikkaa. Miksi siis ostin niitä? Ei pysty käsittämään, syytän sunnuntaita, pimeyttä ja edellisiltana nähtyä musikaalia.

Kynttilöille piti siis tietysti kehittää pystytyskohteita. Tuunausprojektiksi otin siipalta kesällä saamani renkaan vanteen. Kyseessä on pienen renkaan (esim. kottikärry) metallinen vanne. Rakenteen purkamalla ja kokoamalla uudestaan liiman avulla sain paikan yhdelle kynttilälle. Ihan on tosi design nyt! Kiusallisen paljon se näyttää tuhkakupilta, mutta yritys ihan hyvä.

Perinteisempi kynttilän tökkäysalusta on tietysti pullo. Hamstrasin kesällä muutaman kivan Hartwallin vanhan mallin lasipullon nurkkiin pyörimään ja ajattelin hyödyntää ne tässä. Ei muuta kuin etiketit veks ja homma valmis. Tasapainoisemman ilmeen toivossa ja kynttilöiden veistelyyn kyllästyneenä päädyin pätkimään Ikea-kynttiläni vähän lyhyemmiksi. Lopputulos mielestäni ihan jees.

Näihin projekteihin sain kulutettua 20 kynttilän paketista neljä. Loput iskin lasipurkkiin luomaan loppusyksyn fiilistä. Varoitus höpöille: kynttilät ovat tässä vain säilössä, ei tarkoitettu sytytettäväksi!

Pikkupizzat leffaillan nautinnoksi

Hertta

Ihan mahtavia herkkupaloja viikonloppufiiliksen viilaajiksi. Tähän rinnalle passaa pusertaa pieni vihreä salaatti tai ääripää eli wingssejä. Juomaksi colaa, lageria tai kevyt italialainen punaviini. Itse ohje:

Pohjan voi askarrella itse vesipohjaisesta pizzataikinasta (tulee tarpeeksi rapea) tai tehdä kuten laiska ja ostaa paketin pitakiekkoja.

Täytteisiin tarvitaan:

• jotain välimerellistä tahnaa (esim. paprikatahna tai pesto)
• tomaattipyree
• kalamata oliiveja (joko kivettömiä tai että poistat itse kivet, jota suosittelen)
• kirsikkatomaatteja
• fetaa tai vastaavaa tuotetta
• paksua, rasvaista jogurttia (turkkilainen tai kreikkalainen)
• tuoretta basilikaa
• suolaa
• pippuria
• oliiviöljyä

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sitten halkaise pitakiekot. Itse koen helpoimmaksi pitää pitaa pöydällä ja pyrkiä leikkamaan yläosan hieman ohuemmaksi (huom. vain vähän), jolloin molemmat puolet suurimmalla todennäköisyydellä onnistuvat. Ilman terävää veistä on turha yrittää.
Voitele kiekot tomaattipyreellä ja roiski välimerellistä tahnaa lusikalla sinne tänne kiekkojen päälle. Sitten tasaisesti oliiveja, puolikkaita kirsikkatomaatteja ja fetaa. Jogurttia lusikoidaan nokareiksi sinne tänne. Päälle pippuria ja noin viideksi minuutiksi uuniin. Feta saa alkaa hieman sulaa.

Uunin jälkeen pizzoille ripotellaan suolaa ja silputtua basilikaa. Ja lopuksi reilusti oliiviöljyä. Syödään heti.

Resepti on alunperin jostain lehdestä, mutta en enää muista mistä. Sitä on kuitenkin muunneltu omaan käyttöön, joten annan itselleni anteeksi puuttuvan lähdemerkinnän.

Iisit duunitukat

Hertta

Tukkaa on päässä ja jotain sille pitäisi tehdä. Interwebbi on täynnä erilaisia vinkkejä ja tutoriaaleja ja muunmuotoista infoa siitä, miten saat tukan äkkiä tortulle aamulla. Harva jaksaa nähdä lettiinsä kummempaa vaivaa aamuisin, mutta välillä minäkin yritän. En suostu heti herättyäni käyttämään mitään sähköllä käyvää vimpainta, liian suuritöistä, joten valtaosa nykertämistäni tukkasutturoista on jotain nutturoita. Pinnejä ja lakkaa ja pari kirosanaa ja menoksi.

Valtaosa duunikampauksistani on saanut inspiraationsa jostain juutuubitutoriaalista. Linkkaan tähän lempparini ja vähän kommentoin niitä:

Valkkinuttura on ehdoton lempparini ja pelastaa aamun, kun tukka on vähän jo rasvainen. Tämän tekeminen vie ehkä 10 minuuttia eli ei ole nopeimmasta päästä, mutta näyttävää ja sliikkiä tulee. Itse käytän kahta hiuslenkkiä: toisella teen ponnarin ja toisen avulla kiristän hiukset valkin alle. Eli tässä videossa sankatitar kiinnittää hiukset pinneillä paikalleen valkin alle, minä laitan ensin hiuslenkin ja sitten pinnejä. 

Valkkeja saa ihan jokapaikasta sittarista henkkamaukkaan. Eivätkä ole arvokkaita. Tosin jos tukka on vähän lyhyempi tai ohuempi, voi pienemmän valkin tehdä itse. Päivän pirkkaniksi siis: tee oma valkki käyttäen sukkahousua ja pumpulia. Ah miten helppoa. Tämähän on muuten tosi hieno myös päälaelle tehtynä.

Helppo banaaninuttura: Eli ämerikkäläisittäin ranskalainen kierros. Tässä videossa tekijä käyttää tuollaista kampaa tortun kiinnittämiseen. Itse tungen tötteröön vain kauhiat määrät pinnejä ja sitten lakkaa ja toivon parasta. Tähän olen usein käyttänyt vähän kuivashampoota avuksi, se auttaa tekemään nutturaan kokoa ja pitämään karvat paikoillaan. Tämä tukka on oikeasti nopea tehdä, kunhan sen on pari kertaa reenannut. Ei muuta kun pyörittelyä ja sitten kiinnitys. Tukka kannattaa vain kammata kunnolla niskaan, ettei mikään ala töröttää siinä vaiheessa kun kierretty hius viedään ylöspäin.

Sik-sak-ponnari: Teen tämän vähän laiskemmin kuin videossa, eli minä en käytä kampaa erotteluun vaan ihan vain sormea ja sohin pinnit vähän miten sattuu, mutta tämä on näistä kampauksista nopein. Ei mene viittäkään minuuttia, jos ei yritä kauhian sleekkiä tehdä.

Ja vikaksi vielä video, josta uskon jokaisen pitempitukkaisen löytävän ainakin kaksi tyyliä jokapäiväiseen käyttöön. Itse olen omaksunut tuon ihan ekan superhelpon nutturan niille aamuille, kun mitään muuta ei ole tehtävissä:

Lopuksi vielä sellainen sana näistä tutoriaaleista, että olen huomannut parhaiksi editoimattomat omin käsin tehdyt videot. Eli mitä enemmän videota on nopeutettu tai leikattu, sitä isotöisempi tukka on. Ja jos kampauksen tekee joku muu kuin karvan itse kasvattanut, en edes ala kokeilemaan.

Miesten muotiblogia metsästämässä

Arpa

Vietimme siipan kanssa taannoista sunnuntai-iltaa perinteiseen tyyliin sohvalla röhnöttäen. Siippa siinä tutki blogilistalta suosituimpia blogeja ja yllätyksenä ei tullut, että suurin osa niistä oli nuorten nättien naisten muoti/vaateblogeja. Itse en tällaisia blogeja juuri seuraa, vaikka varmasti tarvetta olisi… Fashion ei vaan jotenkin ole ihan se mun ykkösjuttu. No, siinä alettiin sitten pohtia siipan kanssa, mikseivät miehet juurikaan pidä muotiblogeja. On taatusti niitäkin miehiä, jotka tykkäävät kirjoittaa, ottaa valokuvia, tuntevat fashionin uusimmat kujeet ja pohtivat todella, mitä niskaansa heittävät. Tässä kohtaa voisi miettiä, että juu, on heitä: homomiehet. Mutta en suostu lähtemään näin stereotyyppiseen lajitteluun, vaan uskon, että myös tyylitietoisia heteroja on tässä maailmassa. Sitten aloinkin miettiä, ovatko miesten vaatteet ja miesten muoti ylipäänsä niin yksitoikkoista ja tylsää, ettei siitä tosiaan irtoa mitään raportoitavaa? Joitakin naisten muotiblogeja vilkaisseena, olen huomannut, ettei niissäkään aina pyörää keksitä uudelleen, joten kaipa miestenkin vaatteista voisi saada jotakin iloa irti.

3) drinkki-mies

No, ajatus johti seuraavaan ja kohta olinkin jo siipan vaatekaapilla tutkimassa, mitä sieltä löytyy. Tehtäväkseni otin koittaa luoda kolme asukokonaisuutta tavallisen miehen tavallisista vaatteista: 1) business-lookki, 2) rento-lookki 3) drinksut kavereiden kanssa -lookki. Arvioikaa itse, oliko tässä kokeilussa mitään mieltä. Itselläni oli ainakin hauskaa ja jopa uhrina toiminut siippa oli lopulta leikissä mukana ihan hymyissä suin.

1) business-mies

Vaatekaapilla römytessäni huomasin, kuinka vaikeaa on pukea mies! Naisilla tunnetusti on aina paljon kommentoitavaa rakkaidensa asuista, mutta nyt siinä vaatekaappi ammollaan olinkin ihan pulassa. Siis, minkälaisia mittasuhteita miehen vartalossa pitäisi tuoda esiin? Mihin leikkaukset? Hirmu hankalaa pukea vartaloa, jossa ei ole niitä kiinnikekohtia, joita naisena on tottunut pukemaan: tissejä, vyötäröä ja pyllyä. Tai onhan ne, mutta ehkä pyllyn överi korostaminen miehellä ei näytä ihan fiksulta?

2) rento-mies

Parasta antia tässä kokeilussa oli itselle huomata, kuinka miestenkin pukeutuminen on oikeasti aika hankalaa. Vaikka heillä ei kaupoissa olekaan kuin murto-osa naistenvaatetarjonnasta, joutuu vaatteita silti todella funtsimaan. Toinen hyvä tulema tästä kokeilusta oli se, että siippakin myönsi, että jotkin ideani olivat ihan hyviä, ja hän sai ajatuksia omaan pukeutumiseensa. Ja kun homman toimitti näin leikin varjolla, ei tullut miehelle oloa, että ”taas se muija nalkuttaa mun vaatteista”. Muotileikki vei sen verran mennessään, että lupasin siipalle, että seuraavalla kerralla hän saa stailata minut omista vaatteistani. Saas nähdä, oliko lupaus vikatikki, vai saanko siipalta hyviä ideoita oman karderoobini hyötykäyttöön...

Jotain muuta kuin uunilohta

Ässä

Ostin lohenvotkaleen lähikaupasta, kun halvalla sai. Pakastin mokomasta puolet heti suosiolla. Loppuosalle kävin pähkäilemään jotain syömäkelpoista muotoa, joka ei olisi sitä perinteistä file-uunivuokaan-päälle-mausteita-ja-kermaa-mallia.  Kaupasta matkaan oli lähtenyt myös muutama rehu, joten keksinpä väsätä lohiwokkia.

Aluksi käsittelin lohen sopiviksi kimpaleiksi. Pääasia, etteivät kimpaleet hajoa paistettaessa mössöksi. Paistoin lohipalat pannulla ensin öljyssä ja siirsin sivuun odottamaan toista näytöstä.

Kasvisten rooleja näyttelivät tällä kertaa punakaali, porkkana ja paprika. Heidät palastelin itseäni miellyttäviin osiin ja heitin pannulle wokkaantumaan öljyn ja soijakastikkeen kanssa.

Kun rehut pehmenivät sopivalle suutuntumalle, laitoin lohet kasvisten sekaan ja kaadoin perään purkillisen kookosmaitoa. Seuraavaksi sekoittelin joukkoon vielä limen mehua ja ruokalusikallisen inkivääritahnaa. 

Hauduttelin wokkia vielä hetki eli niin kauan kuin nyt maltoin odottaa syömistä. Valmiiseen annokseen revin vähän  tuoretta rakuunaa täydentämään makukarkeloa.

Man flu

Hertta

Syksyn tautiaallot kaatavat työikäistä väkeä päiviksi vuoteeseen ja sairaat lapset ovat omiaan pakottamaan vanhemmat jäämään kotiin. Näinä päivinä saatavat rokotteet antavat suojaa influessalta, mutta ihmeisiin eivät nekään pysty. Lasten niiskutus ei ole ainoa perheen sisäisiä sairauspoissaoloja lisäävä syy. Viime vuosina yhä yleisemmäksi käyvä man flu pakottaa perheen molemmat vanhemmat kotiin, kun lapset aamulla lähtevät kouluun.

Ensimmäisen kerran man flu on diagnosoitu Brittein saarilla, mutta tauti on jatkuvan turismin mukana levinnyt kaikkialle Eurooppaan ja osaan Pohjois-Amerikkaa. Yleisimmin man flu epidemia iskee samaan aikaan kuin kausi-influenssat, joten se on omiaan lisäämään juuri syksyn ja lopputalven sairauspoissaolojen määrää. Puolisolla/kumppanilla on ratkaisevan tärkeä rooli taudin hoidossa. Diagnosoimisen tekee sairastunut itse.

Mediassa leviää väärää tietoa kansanosasta, joka taudin voi saada. Tutkijoiden todistama fakta on, että naiset eivät voi tautiin sairastua. Vain miehet voivat saada man flu-tartunnan. Jos siis olet nainen ja olosi on heikko ja flunssainen, olet luultavasti saanut (oikean) influenssatartunnan. Potilas ei itse diagnosoi itsellään man fluta vaan tavallista ärhäkämmän flunssan, jonka hoivaaja pystyy päättelemään man flu-tartunnaksi.

Man flun diagnosoiminen ei ole hankalaa. Ensioire on kaikkitietävän potilaan itse tekemä arvio taudin vakavuudesta. Kyseessä on man flu mikäli (mies)potilas käyttää tämän tyyppistä lausetta: ”ei tämä varmaan pelkkää nuhaa ole”. Mikäli tätä seuraa vaatimus, että mahdollisen puolison on oitis otettava hoivaajan rooli, on kyseessä man flu. Mikäli puoliso ei oitis huomioi mahdollisia oireita, niiden pahentuminen kiihtyy huomattavasti.

Man flu kaataa potilaan sohvan pohjalle oitis ensidiagnoosin jälkeen. Oireina esiintyy useimmin kuivaa ja dramaattista yskää, tarvetta pyyhkiä (huom. ei välttämättä niistää) nenää ja aaltoilevaa päänsärkyä, jota esiintyy varsinkin, mikäli potilas joutuu itse ruokkimaan itsensä. Akuuttihoito pitää sisällään ruoan, juoman ja sympatian tarjoamista ja mahdollisten toimintaelokuvien vuokraamista videovuokraamosta. Potilaan otsaa saattaa joutua pyyhkimään kylmällä, kostealla pyyhkeellä, mikäli kuviteltu kuume saa olon käymään tukalaksi useiden peittojen alla.

Mitä ikinä potilaasta huolehtiva tekeekään, koskaan ei saa mainita epäilystä mahdollisesta man flu-tartunnasta!

Taudin akuuttivaihe kestää kolmesta viiteen päivää riippuen hoidon ja hoivaajan käytettävissä olevan ajan määrästä.  Koko akuuttivaiheen ajan potilas kaipaa jatkuvaa huomiota ja tarvitsee erilaisia virvokkeita ja virikkeitä. Näistä on huolehdittava, muussa tapauksessa tila saattaa huonontua nopeasti. Ensimmäiset viittaukset mahdollisesta parantumisesta ovat jatkuvan valittamisen väheneminen ja potilaan kyky käydä keittiössä ilman vaarallisia huimaus- tai yskänkohtauksia.

Man flusta parantuminen saattaa kestää useamman viikon, mutta useimmiten hoivaajan on mahdollista päästä itse suihkuun jo kaksi viikkoa potilaan sairastumisen jälkeen. Potilas tarvitsee kuitenkin vielä pitkään hoivaa ja hänen tilaansa on tarkkailtava. On erittäin tärkeää, ettei tässäkään vaiheessa mainita ääneen epäilystä man flu-tartunnasta vaan pitäydytään niissä puheissa, että kyseessä on influenssa. Taudin kuvaan kuuluu, ettei potilas kestä todellisen diagnoosin kuulemista edes parannuttuaan.
Apua ja vinkkejä hoivaamiseen on mahdollista saada internetistä tai kanssasisarilta joiden kumppanit ovat tautiin sairastuneet.