Cakepops eli kuinka taistellaan kakku tikkuun

Ässä

Nykyään on trendikästä leipoa, kunhan valitsee oikeat leivonnaiset. Kakkutikkarit saattavat olla jonkun mielestä jo so last season, sillä ilmeisesti tämän hetken kuuminta hottia ovat whoopiesit. Surffailen kuitenkin sen verran vanavedessä, että tein viime viikolla ensimmäistä kertaa cakepopseja. Ohjeen bongasin Ruokapirkasta ja se vaikutti naurettavan helpolta. Ylimielinen asenteeni koitui kuitenkin kohtalokseni. (tähän vapaavalintaista jännitysmusiikkia)

 

Leivonnan jännittävät vaiheet

Kaikki meni hyvin aina koristelukliimaksiin asti. Vatkasin munan ja sokerit (1). Siivilöin sekaan kuivat aineet (2). Laitoin kakkupohja-aineet vuokaan ja vuoan uuniin (3). Kumosin kakkupohjan sokeroidulle leivinpaperille ja murustelin pieniksi (4). Lisäsin murusten sekaan tuorejuustoa ja pyörittelin palloiksi (5). Koristelin suklaasulalla ja karkkirouheella (6).

Ja tadaa !!!

Epic fale

Eli tikkarin kokoamisessa oltiin planeetalla, jossa ei olla Strömsöstä kuultukaan. Yllä olevassa kuvassa on ensimmmäinen koevedos, joka lysähti välittömästi seivästämisen jälkeen tiskipöydälle. Pienen kiroilun ja keräilyn jälkeen sain kuitenkin muutaman kakun nekkuun. Seuraavassa syväanalyysiä siitä, mikä meni vikaan.

1. Ohjeessa mainittu noin tunnin jähmettymisaika ei riittänyt koristelemattomille palleroille. Kovettumiseen kannattaa varata koko yö. Lunttailin muista ohjeista, että pallerot voi hyvin kylmettää yön yli, kunhan koristelun suorittaa samana päivänä.

2. Hammastikut eivät sovellu kakkutikkareihin kovin hyvin. Tässä olisi kannattanut noudattaa ohjetta ja silputa varrastikkuja. Hammastikku oli paikoitelleen liian köykäinen kannattelemaan kakkua ja sen terävä pää saattoi myös uljaasti lävistää palleron (kuva yllä).

3. Palleroa ei kannata dipata suklaaseen. Dippaamisessa mukaan tulee niin paljon suklaata, että se valuu käsille ja tikulle ja muihin koristeisiin ja housuille ja pöydälle ja lattialle. Eli suklaasula kannattaa levittää esimerkiksi lusikalla ohuelti palleron päälle.

 

4. Koristeluarsenaalin viereen kannattaa varata jonkinlainen alusta, johon cakepopsit voi tökätä kuivumaan. Omasta keittiöstäni ei löytynyt äkkiseltään kuin banaaneja, jotka sumeilematta lävistin nekuillani. Tarjoilua varten ostin appelsiineja.

Kaiken tämän opittuani tulos oli lopulta jokseenkin tyydyttävä 7+

Se toimii sittenkin

Päällystin nekkuni tuttifrutti- ja turkinpippurirouheella, joita molempia voin suositella. Sen sijaan vaihtaisin ohjeen appelsiinisen tuorejuuston maustamattomaan ja laittaisin lisäksi vaikka vähän sitruunamehua, sillä omaan suuhuni nämä nekut olivat aavistuksen liian makeita.

Muutto Helsinkiin

Arpa

Joitakin kuukausia sitten Hertta kertoi muutostaan Vantaalle. Kaikesta pelottelusta huolimatta hän sai sen kuulostamaan sen verran helpolta, että itsekin pistin kakkosvaihteen silmään etelään suuntautumisen suhteen. Jotain harvinaisen outoa tapahtui (hakemuksen lukijat olivat ehkä päihtyneitä tmv.), sain töitä ja yhtäkkiä olenkin jo muuttamassa alle kuukauden päästä Helsinkiin. Ja nyt huomaan, että Hertan pelottelut pitivätkin paikkansa - tämä ei todellakaan ole niin helppoa, miltä se kuulostaa. Tästä kyseisestä sopasta johtuen olen myös joutunut pitämään matalampaa profiilia täällä Bingon puolella.


Koska olen muuton takia kummallisessa organisointisopassa, ajattelin listata tähän asioita, joita kannattaa ottaa huomioon vastaavassa tilanteessa.

Asunnon hankkiminen toiselta paikkakunnalta on hankalaa. Parhaat kämpät Helsingin keskusta-alueilta menevät nopeammin kuin ehdit sanoa pendoliino. Elämä on, eli tähän on aika vaikea vaikuttaa. Itseään kiinnostaviin kohteisiin kannattaa kuitenkin soitella ennen kuin niissä on yleiset näytöt. Näin voit yrittää suostutella vuokraajaa pidättämään päätöstään siihen asti, että itse pääset kiitämään paikalle. Ylipäänsä ei kannata surkutella yleisten näyttöjen nihkeitä aikoja. Luuri kouraan (meidän tapauksessa, mies ottaa luurin kouraan) ja soittamaan. Olemme saaneet sovittua yksityisiä näyttöjä ihan kivasti, yhden päivän aikana käymme vilkaisemassa viisi asuntoa. Toivottavasti joku on voittaja ja käy meille kodiksi.

Toiselle paikkakunnalle muuttamisessa on aina omat niksinsä, varsinkin jos uusi kylä on itselle melko vieras. Ihmisillä on usein mielipiteitä siitä, mikä alue on kiva ja mikä taas ei. Kannattaa muistaa, että ihmisillä on erilaiset maut - toki on kuitenkin fiksua myös kuunnella muiden näkemyksiä, ainakin tiettyyn rajaan asti. Jokaisen lähärin meiningistä löytyy keskustelupalstoilta väkeä, jotka diggaa ja toiset jotka ei tykkää yhtään. Asuinalue, taloyhtiö ja katuosoite kannattaa ainakin googlettaa, näin löytää yleensä kohtuullisesti tietoa siitä, mitä tuleman pitää.

Konkreettinen muutto sitten onkin aina hieno härdelli, kuten Herttakin omassa tekstissään kuvaili. Kun joutuu muuttamaan isosta asunnosta pieneen, kuten meillä on tilanteena, tekee se vielä omaa lisämaustettaan tuohon karsimisosuuteen, jota pakkauksen yhteydessä on pakko tehdä. On vain silkka mahdottomuus, että 73 neliön mööbelit kauhian sujuvasti mahtuvat 50 neliön kämppään. Suosittelenkin luopumaan kaikesta roinasta, jolla ei ole rahallista-, visuaalista- tai tunnearvoa. Tämä kannattaa myös siinä mielessä, että on helpompi saada kamat yhteen pakettiautolastiin. Kun muuttomatka on 160 kilometriä suuntaansa, ei edestakassuhailua ole fiksua harrastaa. Tavaroita voi koittaa myydä kirppiksellä tai netissä. Ehjät huonekalut, vaatteet, astiat, kodintavarat ym. kelpaavat myös esim. Pelastusarmeijalle tai Fidalle. Nämä tulevat myös yleensä hakemaan isompia huonekaluja ilmaiseksi kotiovelta. Itse olen tyytyväinen oman karsimiseni alkuun. Myynyt olen kolme hyllyä tai lipastoa sekä yhden työpöydän. Pelastusarmeijalle olen kasannut kaksi jätesäkillistä vaatteita ja muuta tavaraa. Roskikseen olen heittänyt kaksi jätesäkillistä roinaa ja varsinaisia pakkauslaatikoita on prosessissa syntynyt nyt neljä. Jee! Pakkauslaatikoiden osalta saatamme muuton myöhemmissä vaiheissa heittäytyä aikuisiksi ja vuokrata muuttolaatikoita. Ainakin Niemeltä löytyy mahdollisuus vuokrata laatikot toisesta kaupungista ja palauttaa ne toiseen.

Katsotaan, miten tässä käy. Toteutuuko tekstin otsikko vai ei? Jos ei muuta, olemme kuukauden päästä taivasalla tai asumme muuttopakussa. Juttua kaunistavat muuttolaatikoiden sijaan kukat siskoni häistä, nättejä olivat!

Pinattia pastaan

Ässä

Syön paljon pastaa, koska se on mielestäni helpoimmin valmistettavia mahantäytteitä. Aikaisemmin väänsin usein pastan kaveriksi erilaisia tomaattikastikkeita, mutta nykyään päädyn yleensä tunkemaan pastan sekaan vain erinäisiä kaapeista löytyviä vihanneksia ja juustoja.

Tämä ohje syntyi hieman vahingossa, kun yritin kaupassa muistella Kauhaa ja rakkautta- blogista bongaamaani pinaattipastaohjetta. Unohdin vuohenjuuston, mutta sen sijaan kaapista löytyi graavilohta ja parmesania: voilá!

Pinaatti-graavilohipasta (2:lle)

1 rasia tuoretta pinaattia (n. 70-100g)

graavilohta (3-4 siivua/ruokailija)

parmesanjuustoa (lastuina tai raasteena)

pastaa

3 valkosipulin kynttä

1/2 sitruunan mehu

mustapippuria

suolaa

oliiviöljyä

 

Laita pastavesi kiehumaan. Pastaksi voi valita fiiliksen mukaan nauhaa tai kuviota. Oma suosikkini on täysjyväspagetti.

Seuraavaksi siivuta valkosipulinkynnet. Hulauta kynnet sekä rennolla kädellä oliiviöljyä paistinpannulle. Kuullottele siivuja minuutin verran, jonka jälkeen voit kumota pinaatinlehdet pannulle.

Kääntele pinaatinlehtiä öljyssä ronski minuutti ja mausta suolalla & pippurilla. Ota pinaattiseos pois pannulta ja asettele graavilohisiivut pannulle.

Graavilohisiivuja ei tarvitse näyttää pannulle kuin kymmenisen sekuntia ja vain yhdeltä puolelta. Niitä ei ole tarkoitus paistaa, vaan ujosti kypesentää entistä herkullisemmiksi.

Ota paistinpannu pois levyltä ja sekoita lohen joukkoon pinaatit. Pirskottele sekaan sitruunanmehua.

Yhdistä lohi-pinaattiseos pastaan ja murustele päälle parmesanjuustoa.