Arpa
 |
| Äidiltä saatu pannu muuttui kelloksi. |
Viikot katoavat kalenterin suihin järkyttävää vauhtia. Koko ajan tuntuu olevan kiire. Juoksen aamulla bussiin, bussista junaan, junasta töihin. Töissä juoksen palaverista toiseen ja myös aika juoksee, jokainen päivä tuntuu venyvän yli normaalin työajan. Illalla juoksen salille ja siellä kiirehdin juoksumatolla. Siinä juostessa ajatuksetkin juoksevat: mitä tapahtuu ensi viikonloppuna, miten selviän töistä projektin kanssa, joka on jo saanut tipan linssiin, miten suoriudun keväästä kunnialla. Kun saavun kotiin, on aika tehdä "läpystä vaihto" siipan kanssa, nyt se lähtee juoksemaan - ulos kylläkin. Onneksi on vielä hieman aikaa ennen yöunia, tässä ehtii hyvin juosta vielä kauppaan.
Tätä se elämä ilmeisesti isolla kirkolla on, kiireistä ja vauhdikasta. Ja parempi niin, en oikein jaksaisi pidemmän päälle nauttia "suloisesta joutilaisuudesta", kuten eräs risteilymainos kauniisti kuvasi tunnelmia Atlantia ylitettäessä. Välillä on kuitenkin kiva hengähtää, hengailla kotona, olla täällä omassa turvassa. Kodin kunniaksi tallensin uutta pesäkoloa muistikortille, ja jaan turvasatamani tunnelmia myös kanssaeläjille. Kuvia läpikäydessä huomasin, että monet niissä olevista asioista ovat läheisteni tekemiä tai liittyvät heihin jollain muulla tapaa. Ehkäpä siksi ne luovatkin minulle turvallisen kodin.
 |
| Siskon virkkaama matto piristää aamun. |
 |
| Tästä tuli mieleen kesä ja järvi. |
 |
| Kirpparilöyty sai uudessa kodissa uuden värin. |
 |
| Mamman tekemä kaitaliina on hyvä kasvualusta. |
 |
| Kälyn ompelema viltti lämmittää kehoa ja mieltä. |
 |
| Puhelin tuo mieleen lapsuuden kodin. |
 |
| Kälyn tekemä pussi sai elämän kukkaruukkuna. |
 |
| Peltiämpäri, joka 90-luvulla säilytti veljen jäkismailoja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti