Otsikon mukaisen lausahduksen kuulin kerran kaverini äidin suusta, kun häpesimme häntä teini-ikäisenä jollain shoppailureissulla. Siinä oli äidillä asenne kohdillaan. Koska tämä bingokolmikkomme haluaa tottakai temmeltää aallon korkeimmalla harjalla, loin aikani kuluksi (tentti siis huomenna) itsestäni monissa blogeissa suosiota saaneen ...and that's who i am - kollaasin.
Huomasin itseäni kuvaavia sananparsia kaivellessani, että nämä on luotu ehkä enemmän angistisille teini-ikäisille kuin kolmekymppisyyttä kammoksuvalle nuorelle aikuiselle. Teinimielisille tiedoksi, että kuvia löytyy esimerkiksi täälä: http://andthatswhoiam.tumblr.com/
Toisaalta lienee varsin tervettä toisinaan pysähtyä pohdiskelemaan kuka on ja mihin on menossa.
Omalle naamalleni lävähti hetki sitten se tosiasia, että siirryn noin vuoden kuluttua työssäkäyvien valtaväestöön ja suljen takanani armaan opinahjoni ovet. Onneksi minulla on vuosi aikaa totuttautua ajatukseen.
Vuoden alku on ollutkin itselleni yllättävän filosofisen pohdiskelun aikaa. Olen kaivellut esimerkiksi erilaisia lainauksia ja aforismeja itselleni muistiin, kuin tulevien myrskytuulien varalta.
Naulan kantaan on virkkonut esimerkiksi Tove Jansson: "Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti