Kaivarin Kanuuna

Hertta

Minähän en ole mikään kirpparihai. Turhauttavaa penkoa toisten haisevia kamoja ylitäysistä rekeistä ja aina huomata, että on jano tai tylsää. En siis ikinä lähde yksinäni shoppailemaan kirpputoreille, vaan jos mainitunlaiseen paikkaan joudun, on minut aina tavalla tai toisella sinne pakotettu. Tällä kertaa kiristäjänä toimi pari vuotta nuorempi siskoni.

Isäni on juuri muuttanut uuteen asuntoon Helsinkiin ja halusimme siskoni kanssa hetkeksi paeta muuttohärdelliä. Kävimme ensin Hankenilla syömässä opiskelijalounaan, olihan sentään pizzaperjantai, mutta raitiovaunussa (en uskallan kirjoittaa ’ratikka’ tai ’spåra’) matkalla kämpille iski ahdistus: en halua koota enää yhtäkään Ikea-huonekalua. Alueella, jossa isän asunto sijaitsee, tuntuu olevan lähinnä antiikkikauppoja ja arkkitehtitoimistoja. Tämän vuoksi minut saatiin huijattua kirpparille – ei yksinkertaisesti ollut muutakaan tekemistä. Olimme vain ennakkoon kuulleet, että jossain lähistöllä sijaitsisi Kaivarin Kanuuna.

Jouduimme kysymään apua parilta ikäiseltämme neidolta, sillä eihän tämmöiset turistilahnat päässeet perille ilman natiivin opastusta. Perillä yllätys oli iloisa ja ihana: paikka oli siisti, raikkaan tuoksuinen kellarilabyrintti, jossa vaatteet olivat siivosti rekeissään ja laukkunaulat saivat kuolaamaan. Lompakkoni oli suuressa hädässä lyhyen hetken, kun löysin pöydän väärällään merkkitavaraa hyvää hintaan. En yleensä ole mikään logostamaksaja, mutta kai sitä naisen syvimmät synnit pääsevät valloilleen heikolla hetkellä, vaikka mitä tekisi. Köyhdyin lopulta  12 euroa. Ostin kaksi kappaletta aikakauslehtiä kuuskytäluvulta (vessalukemiseksi isän asuntoon), olivat niin symppiksen näköisiä. Nimet taisi olla OmaKoti(?) ja UM – Uusi Maailma. Kuvassa näkyvä laukku söi 6 euroa. Se on vähän kulunut ja tahviintunut sisältä, mutta sai nyt ristikseen ’tämä kevään virallisen laukun’-tittelin. Kaveriksi pinkki kassi sai vielä pinkimmän ’kevään virallisen huivin’ kahdella eurolla.

Seuraavan kerran kun eksyn alueelle, menen ehdottomasti uudestaan penkomaan rekkejä. Silloin varaan enemmän aikaa ja visiota ja rahaa ja kaikkea.