Mitäs Lontooseen?

Hertta

Big Ben on kolisevan kellon, ei tornin, nimi.

No hyväähän sinne. Kiitos kysymästä.

Lensimme Raiskilla hurmaavalle Standstedin kentälle viime perjantaina ja sekoilimme Lontoossa aina seuraavaan keskiviikkoon asti, minä ja puolisoni siis. Edellinen yhteinen reissu olikin häämatkamme marraskuussa. En tiedä, miten tässä onkin näin päässyt käymään, mutta olen saanut kaveriporukassani melkoisen aikatauluttajan leiman – nyt huomasin, ettei se ehkä perustu perättömyyksille. Mutta hei, paljon enemmän saa reissusta irti, kun ennakkoon tietää mitä milloinkin tekee ja missä kyseiset aktiviteetit sijaitsee! Enkä minä ole suunnitelmissani joustamaton, itse suunnitteleminen vaan on niin kivaa! Nyrkkisääntönä, että joka päivä pitää tehdä kaksi juttua, olkoon vaikka vaan käpyttelyä, yksi ennen ja yksi jälkeen lounaan. Ennkointi myös vie ajatukset pois lentämisen luonnottomasta kauheudesta. Seuraavassa melko tiivis selostus siitä, miten matkamme meni. Tämä vaikka esimerkkinä tehokkaasta kaupunkilomailusta.:

Arpa.

Muinainen uros Ässän jälijltä.

Lauantai: Olimme siis laskussa klo 23 perjantaina, joten ehdimme nukkua hyvät yöunet (liki 6 tuntia) ennen kuin raahauduimme metroon. Lontoon metro on maineensa veroinen: kätsy! Natural History Museumiin kului liki kolme tuntia (dinot oli parasta!) ja lepuutimme jalkojamme pitkän sänkkäri (eli sandwich) lounaan merkeissä Hyde Parkissa. Mainittakoon, että lauantai oli reissun kylmin päivä, noin +15c, puistossa oli siis vielä pakko pitää huppari päällä, mutta aurinko lämmitti ihanasti. Iltapäivällä kävimme Harrodsilla noin vartin verran. Kaikki oli kauhean hienoa ja ihmisiä paljon ja meitä molempia alkoi ahdistaa. Saatchi-gallery oli mahtava! Pohjakerroksen pysyvä öljyaiheinen teos ihan todella pysäyttävä. En normaalisti paljon perusta modernille taiteelle, mutta meillä molemmilla oli hauskaa. Viimeiset valoisat tunnit vain harhailimme Chelseassa ja joimme bisset erään kuppilan sivukujaterassilla. Illallinen koostui perus burgereista toisessa baarissa. Mukaan pakkaamani ”Heitä sikaa!”-peli osoittautui loistavaksi viihteeksi iltaisin.

Herttaa alkoi väsyttää.

Sunnuntai: Yli kolme tuntia British Museumia saa karskimmankin jalat vonkumaan ja pään suhisemaan. Muumiot olivat (jälleen kerran) jänniä katsella. Tällä kertaa ostimme molemmille audio tourit eli walkmanin näköiset vehkeet, jotka kertoivat juttuja valituista kohteista. Aivan mahtava idea! Do it if you can! Lounas mussutettiin Wakamamassa, joka on eräänsortin itämäistä fuusioruokaa tarjoava ketju. Nuudeleita ja kivoja kastikkeita siis. Iltapäivä harhailtiin Sohossa ja kävimme supersuuressa Odeonissa katsomassa juuri valkokankaalle saapuneen rainan ”Hunger Games”. Tämä siksi, että siippani on kolunnut kirjat läpi ja oli aiheesta innostunut ja molempien jalat kaipasivat lepoa. Piletit ei Lontoon ytimessä ole halpoja, mutta elokuva oli miltei hintansa väärti. Olin tosin odottanut sen olevan vähän raaempi. Kirjat on kuulemma todella graafisia, joten molemmat ihmeteltiin, miksi leffasta oli tehty k12. Tästä huolimatta hyvä ja sopii siis vähän heikkohermoisemmilekin. Meksikolais-tyyppisen illallisen jälkeen istuimme sporttibaarissa lähellä hotellia ja katsoimme… golfia! Jännää oli!

Maanantai: Tämä oli sitten se kallis päivä, sillä oli aika shoppailun. Voi rääveli, että jurppasi se Kelalta tullut pikku takaisinperintä. Olisin nimittäin mielelläni kantanut vielä tuplat lisää ihania kevät/kesä-rättejä mukanani. Ostin muutaman mekon, leggareita, alusvaatteita, pari paitaa ja yhdet balleriinat. Boots ja SuperDrug verottivat myös korttiani, sillä toin Suomeen kasan uusia tukkapurkkeja (voisin myöhemmin kertoa toimiiko aineet) ja itseruskettavia ja tottakai kynsilakkoja. Lounas oli reissun paras: Masabi-nimisen ketjun sushit Marble Archin puistossa. Nyt oli jo niin kuuma, että jengi käpytteli ohi t-paitoihin ja shortseihin pukeutuneena. Iltapäivällä meidän piti mennä Toweriin, mutta ajatus vankityrmistä vähän etoi, kun oli niin mahtava sää. Käytimme siis pari ylimääräistä puntaa perinteiseen turistibussikierrokseen. Diili oli kuitenkin aika hyvä: 24 tuntia sai istua bussissa niin paljon kuin halusi ja siihen päälle pääsi vielä vajaan tunnin Thamesin risteilylle. Erilaisia bussikierroksiakin firmalla oli neljä vai viisi omilla teemoillaan, joten siinähän köröteltiin. Käväisimme illalla nopeasti  King’s Crossin asemalla kuvaamassa laiturin 9 ¾. Illalla taas sikojen heittelyä ja halpaa kaljaa.

Olympia-huumaa oli kaikkialla.

Tiistai: Hotellihuoneestamme piti luopua normaalia aiemmin, joten veimme matkalaukun säilytykseen Victoria asemalle jo aamusella ja loikkasimme istumaan bussissa. Tämä kävi jo auringonotosta, sillä tiistaina lämpötila kipusi yli +20c ja uutisissa kerrottiin, että pitkin maata oli rikottu lämpöennätyksiä. Kävimme sillä pikku risteilyllä ja istuimme Trafalgarilla syömässä lounasta. Väenpaljous oli typerryttävä. Väsyneet matkalaiset yrittivät vielä innostua National Portait Gallerysta, mutta tunnin jälkeen piti jo luovuttaa. Kävimme kuluttamassa muutaman euron Sports Directissä. Ketju oli minulle ennestään tuttu viime kesän Skotlannin keikalta, joten tiesin, että sieltä saa sporttauskamaa todella halvalla. Sitten taas harhailua Sohossa ja illallinen intialaistyyliin. Ilta kului Chelsea-Benfica-matsia seuraten ja siinä ohessa kului monta tuoppia Magnerssia (aloin ymmärtää, miksi ihmiset viitsii lajia seurata: kaljan juominen ja huutaminen porukalla on hauskaa). Yöksi matkasimme sitten Standstediin, sillä lento lähti aamulla niin demonisen aikaisin. 

Paljon jäi tekemättä: emme koskaan päässeet Toweriin asti, emme ehtineet katsomaan musikaalia, emme käyneet Tate Modernissa tai St. Paul’s Cathedralissa. Eli seuraavaa Lontoon keikkaa varten on vielä paljon perus-turistipelleilyä taskussa. Lontoo ei pettänyt taaskaan. Mahtava suuri kaupunki hyvine palveluineen. Kertaakaan ei tullut turvaton olo, vaikka liikuimme muutamana iltana melko myöhään ulkosalla. Turisteja on niin pirusti, että lokaalit ovat tottuneet meidän tietämättömyyteemme. Miljoonan punnan kysymys onkin: suunnittelenko seuraavan reissun uuteen, vieraaseen kohteeseen vai palaanko paikkaan, josta niin kovin pidän? Kyllä pari kertaa kävi mielessä, että voisihan tänne joskus muuttaakin. Siis jos tajuaisivat alkaa ajaa tien oikeaa laitaa ja luopuisivat kahden hanan systeemistä.