Pääsiäiskasvit, osa 2

Arpa

Koska Hertan ja Ässän elämässä tapahtuu kaikenlaista jännää (jota minun elämässäni harvoin tapahtuu), eikä heillä ole ollut aikaa kirjoitella blogiimme, niin minähän voinkin jatkaa tilitystä kasveista. Ja voin kertoa, tilitettävää on!

Sanotaanko vaikka näin, että en ole niitä ihmisiä, jotka kovin helpolla lähtevät pyörtämään omia puheitaan. Jos jotakin sanon, niin siitä pidetään kiinni kiusalliseen loppuun asti. Mutta nyt on tullut vastaan tilanne, jossa on pakko tunnustaa tappionsa ja perua hieman puheitaan. Edellisestä tekstistäni voitte lukea, kuinka voitonriemuisena lopetan jutun lauseeseen "kasvata pääsiäisruohoa, sillä onnistuu aina". No, voin nyt kertoa, että myös pääsiäisruoho voi muuttua kummalliseksi sotkuksi parissa päivässä.

Ny ei menny niinko Römsöössä.

En tiedä, mitä varsinaisesti ruohokorilleni on tehty, mutta olin poissa kotoa reilu vuorokauden, jonka jälkeen puska näytti tältä. Kaunis terhakka ruoho on muuttunut takkuiseksi läjäksi. No, aion koittaa paikata tilanteen puhaltamalla tuohon pesään pari munaa, niin jospa se näyttäisi sitten tarkoituksenmukaisemmalta.

Lohtukasvit.

Piristääkseni itseäni tämän järkyttävän ruoho-episodin jälkeen, kävin hakemassa kaupasta muutaman ruukun verran narsisseja parveketta silmällä pitäen. Räntää vihmoi taivaalta, kun näitä sulloin ruukkuihin. Mutta oli aivan pakottava tarve saada todistettua itselleni, että elämässäni on vielä toivoa (edes jonkin kasvilajin suhteen).

Nämä Tete a tetet ainakin viime vuonna pysyivät melko pitkään hengissä! (koputan puuta.)