Tankotanssia kokeilemassa

Arpa

Ihan näin kauniilta ei oma suoritukseni näyttänyt. Kuva: Studio Move

Tankotanssi on kokenut viimevuosina aikamoisen faceliftin: strippiluolista laji on ponnistanut vakavasti otettavien urheilulajien joukkoon. Ja hyvä niin, sillä tankotanssi on todellista urheilua ja vaatii tiukkaa kehonhallintaa, lihaksia ja kivun sietoakin. Vaikka laji on kiehtovaa katsottavaa, todellisuudessa erotiikka on puuhasta kaukana, varsinkin kun kokeilee tangon kanssa heilumista ensimmäistä tai toista kertaa.

Itse käväisin kokeilemassa tankotanssia kaksi kertaa CityDealin hyvän tarjouksen houkuttelemana Tampereella Studio Movessa. Tankotanssi on kokeiluni perusteella juuri niitä lajeja, jotka näyttävät helpolta, mutta todellisuudessa ovat varsin haastavia. Toisaalta perusjuttuihin, kuten helppoihin pyörähtämisiin, pääsee aika nopeasti mukaan. Jaan nyt tässä muutamia pointteja, joita tämän kokeilun jälkeen mielessä pyörii...

• Shortsit ovat ehdottomat tankoilussa, muuten ei tangossa pysy kiinni jalkoja vaativissa liikkeissä. Itse käytin tavallisia ohuita kangasshortseja ja hyvin toimi. Pääasia, että shortit ovat mahdollisimman lyhyet.
• Pieni pyyhe kannattaa ottaa tunnille mukaan, vaikka ei itse hikoilisikaan. Pyyhettä käytetään nimittäin tangon ja käsien kuivaamiseen, jotta pito tangossa pysyy tunnin ajan.
• Älä rasvaa käsiä tai jalkoja ennen tuntia, muuten tiput kepistä auttamatta. Näin kävi itselleni ekalla tunnilla. Toisella kerralla tarrasi hyvin, kun en ollut moneen päivään lätrännyt rasvalla.
• Kannattaa varautua jonkinasteisiin kipukokemuksiin tankotanssin liikkeissä. Mustelmia tulee varmasti ainakin muutama. Itsellä etenkin ranteet, nilkat ja sääret ottivat jonkinverran osumaa.
• Tunnille ei tarvita minkäänlaisia kenkiä tai tossuja, sukat riittävät, eikä niitäkään välttämättä tarvitse. Erityisen hyvä laji siis siitä, ettei välineisiin tarvitse tärvätä omaisuutta.

Kokonaisuudessaan homma oli hauskaa ja haastavaa, eli sikäli todellakin kokeilemisen arvoinen juttu. Toisaalta tankoiluun liittyvä lievä telominen ja mustelmat eivät kovasti viehättäneet herkkää hipiääni. Ohjaaja kuitenkin mainitsi, että kipuun tottuu ja mustelmatkin vähenevät, kun oppii tekemään liikkeet oikein. Itseäni myös riipi hitaammanlainen oppimiseni ja kehittymiseni hommassa. Toisaalta juuri tämä lajin haasteellisuus voisi pitää mielenkiinnon yllä hyvinkin pitkään, kun aina huomaisi oppivansa uutta. Pitää katsoa, ehkä sitä vielä jossain vaiheessa hyppään tankoon kiinni!