Ässä
Alexa,
Rocco, Speedy, Bayswater, Birkin. Kauniita nimiä, jotka voisivat olla
vaikka V5:n ravihevosten kuningattaria. Kyse on kuitenkin kuuluisista ja
suosituista luksusmerkkien laukuista, jotka on jostain syystä nimetty
mielestäni hevosmaisesti. Muotiblogosfääriä kahlatessa olen huomannut näiden klassikoiden
olevan yhä nuorempien kimuleiden
huulilla ja haaveissa.
 |
| Rouva Birkin |
Saan itsenikin joskus kiinni siitä, että unelmoin
jostain klassikkolaukusta. Käytännössä näiden ihanuuksien hinnat alkavat
yhden kuukauden opintotuen paikkeilta, vaikka joillain merkeillä sillä hinnalla
ei saa edes lompakkoa. Lähtökohtaisesti tuntuu kertakaikkisen pöljältä maksaa
nahasta, kankaasta, vetoketjuista ja pienmetallista enemmän kuin moposta tai
viikon lomasta etelässä. Klassikkolaukuista on kuitenkin olemassa halvempia ja
oikein päteviä versioita puhtaasti käyttötarkoitusta ajatellen.
Laukku on kuitenkin käyttötavara, joka on
tarkoitettu tavaroiden kuljettamiseen mukana. Kalliiden
merkkilaukkujen kohdalla se taitaa olla myös jotain muuta. Se voi olla status
ja osa ihmisen imagoa. Laukku voi olla naiselle mitä kello on miehelle. Kalliilla laukulla
voidaan viestiä toisaalta omasta laatu- ja merkkitietoisuudesta,
trendikkyydestä, varallisuudesta tai vaikka isin varallisuudesta. Toisaalta ostetaan autojakin muilla kriteereillä
kuin sillä, että purkilla pääsee paikasta A paikkaan B.
 |
| Luikkari |
Opiskelen kauppakorkeakoulussa, jossa ihmiset ovat
ehkä keskimääräistä suomalaista merkkitietoisempia. Luennoilla silmiini on
osunut useampikin luikkari (Louis Vuitton) ja se tekee oloni hieman
vaivaantuneeksi. Toisaalta olen kateellinen, vaikken itse juuri luikkarin
nahoista olekaan kiinnostunut. Toisaalta mielestäni on irvokasta, että
opintotuen vähyydestä urputtavat nuoret aikuiset käyttävät kaikki
kesätyösäästönsä koululaukkuun.
Pohdin aina tuollaisia investointeja nähdessäni, miten joku
uskaltaa laskea veskansa maahan tai ottaa sen baarireissulle mukaan. Itse
olisin oman potentiaalisen klassikkoni kanssa aivan hysteerinen, minkä johdosta
epäilisin jättäväni sen useimpina päivinä kotiin. Merkkilaukun pointtina on
kuitenkin näyttäytyä se käsipuolessaan. Voisin tietysti vuorata sen esimerkiksi
kertakäyttösadetakilla – ulkoa ja sisältä. Aion odottaa haaveeni kanssa ainakin
siihen saakka, että valmistun. Työpäivinä voin sitten kantaa it-bagissani
tärkeitä papereitani ja puhelimiani ja lopulta työpäivän jälkeen sulkea laukun
lukittuun kassakaappiin ja lähteä muovikassien kanssa ruokakauppaan.
Käytännöllisyys ennen kaikkea.
 |
| Alexa, tuo märkä päiväuneni |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti