Helppo puolukkainen suklaakakku

Arpa

Vaikka nuo hyydyteltävät juustokakut (kylmäkakut, kuten itse koitan sanaksi lanseerata) ovat herkkuja ja helppoja, joskus tulee semmonen fiilis, että jotain muutakin voisi väkertää.

Tilaisuus koitti leivontapuuhiin tuossa jokunen aika sitten, kun oli tulossa naisväkeä kyläilemään - ja kun naisvieraista on kyse, on suklaakakku aina toimiva idea. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten koitin keksiä, miten tekisin kakun mahdollisimman nopeasti ja kätevästi. En halunnut lähteä pitkän paistoajan sokerikakkupohjaan, enkä tehdä rasvamättöistä mutakakkua, enkä mitään ylimakeaa sacherjuttua, joten päädyin yhdistelemään kaikenlaisia osasia ja kyhäsin kakun. Ihan voittaja siitä ei tullut, mutta koitin nyt tähän reseptiin lisätä aspekteja, joilla lopputuloksesta varmaan tulisi ihan salonkikelpoinen. Suurin puute omassa tekeleessäni oli kosteus, eli kostutukseen kannattaa panostaa - varsinkin, jos kakun tarjoilee tekopäivänä.

Itselle yleisesti hankalin vaihe näissä "tavallisissa" kakuissa on aina tuo pohja. Sokerikakkuversiona paisto kestää ärsyttävän kauan, ja homma kurahtaa viimeistään leikatessa pohjan kerroksia. Siksi teenkin yleensä kakun kääretorttupohjalla. Tuo kun paistuu alle kymmenessä minuutissa ja ajaa mielestäni saman asian kuin sokerikakkukin. Tässä kyseisessä rojektissa haasteeksi kuitenkin muodostui kakun muoto - miten tehdä yleensä pellillä paistettavasta kääretorttupohjasta pyöreä kakku? No ei muuta kuin taikina puoliksi kahteen pyöreään kakkuvuokaan (24 cm) ja uuniin. Kaksi pyöreää pohjaa, ilman leikkaamista - avot! (Tämä voi tuntua hyvinkin mitättömältä keksinnöltä - itselleni tämä oli vuoden väläys.)

Pohja:
-  4 munaa
- 1 ½ dl sokeria
- 1 dl perunajauhoja
- ½ dl kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte:
- maitoa kostutukseen reilusti
- hilloa oman maun mukaan (esim. mansikka, vadelma, herukka...)

- 1 prk (250g) rahkaa
- 2 dl vispikermaa
- ½ dl sokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- noin 3-4 dl puolukoita
(- 1 liivate)

Kuorrutus:
- 150 g tummahkoa suklaata
- 1 dl vispikermaa
- koristeet oman fiiliksen mukaan

1. Tekaise kääretorttu perinteiseen tapaan: munat ja sokeri jämäkäksi sotkuksi vatkaimella ja perään kuivat aineet varovasti sekoittaen. Paista 200 asteessa kunnes kauniin ruskea. 2. Täytteessä vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka, sokerit ja puolukat. Itse lisäsin vielä yhden liivatteen pitämään runsaan täytteen kasassa, mutta ei varmasti ole välttämätön lisä, jos ei satu kaapista löytymään.3. Kostuta jäähtynyt kakkupohja maidolla selkeästi kosteaksi. Levitä päälle ohuelti haluamaasi hilloa. Hillon päälle rahka-kerma-puolukkaseos tasaiseksi kerrokseksi. Aseta toinen pohja täytteen päälle ja toista huolellinen kostutus. 4. Anna kakun vetäytyä hetki ja tee sillä aikaa kuorrutus. Sulata miedolla lämmöllä suklaa ja kerma. Kun suklaa on sulanut keitä seosta muutama minuutti. Levitä kuorrutus kakun päälle heti hellalta. Kuorrute jämähtää jääkaapissa parissa tunnissa ja kakku on valmis nautittavaksi!

Rautakoura pullistelee

Ässä

Olen pitänyt kuntosaleja vastenmielisinä paikkoina. Ihmiset nostelevat epämääräisiä raudankappaleita eri ilmansuuntiin eri ruumiinosilla, ähisevät kuin kärsisivät ummetuksesta ja haisevat pahalle. Kaiken päämääränä on nostaa ensi kerralla vähän suurempaa raudankappaletta.

Traumatisoiduin saleihin jo yläasteaikana liikuntatunnilla, kun kävimme tutustumiskäynnillä kotipaikkakuntani uimahallin puntilla. Ope pyysi minua johonkin jalkalaitteeseen mallioppilaaksi, mutta totesi pian, minun olevan ”niin kauhean pieni” kaikkiin salin laitteisiin. Sanat viilsivät syvältä: minä en sovi kuntosaleille.

Olen harrastanut liikuntaa aina, mutta kyse on ollut lähinnä yleiskunnon ylläpitämisestä. Viimeiset kolme vuotta olen pelannut rugbya, jossa niin nopeudesta kuin voimasta on suunnattomasti hyötyä. Vaikka olen kerännyt parikymmentä kiloa lisää massaa teinivuosien jälkeen, olen edelleen joukkueemme taskuraketti.

Juoksukunnon kehittäminen ja lenkkeily ylipäätään ovat minulle vaivatonta ja virkistävää toimintaa. Kuntosaleja olen kammoksunut edelleen, koska en ole tiennyt, mitä siellä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä. Joukkuekavereiden voimia ihaillessa ajatus salilla käymisestä pelikuntoa silmällä pitäen on alkanut kyteä. Muutama kuukausi sitten tein salihirmun opiskelijatoverini kanssa diilin: hän tekee minulle saliohjelman ja minä autan häntä kandidaatin tutkielmassa.

Diilin johdosta olen alkanut käydä salilla. Salipäivinä minua usein jännittää, mutta olen löytänyt oman tapani osallistua salikulttuuriin. Naureskelen edelleen kovaäänisille pullistelijoille ja haukkarinpussaajille, mutta pääosin keskityn itseeni. Muiden katseiden aiheuttamaa ahdistusta lieventääkseni kuuntelen yleensä koko treenin ajan musiikkia napeista aivan täysillä. Sarjojen välissä tuijotan kaukaisuuteen ja suunnittelen seuraavan viikon ruokalistaa.

Noloin juttu tapahtui viime jalkapäivänä (salitermistöä), kun lämmittelin nyrkkeilysäkillä. Kuntopyörä ja juoksumatto ovat turhan tylsiä kaltaiselleni, joten toteutan lämmittelyni mäiskimällä lähes joka kerta. On huvittavaa seurata varsinkin miesten ilmeitä, kun taskuraketti paukuttaa säkkiä. Lämmittelyn kliimaksina vetäisin kunnon yläkoukun säkin kylkeen, minkä johdosta koko säkki lämähti katosta alas syliini. En voinut muuta kuin nauraa – yksin salilla.

Kukkia ystäville

Hertta


Alkuvuoden ensimmäinen käsityöprojektini oli virkata ystävättärilleni asustekukkaset kevään kunniaksi. Annoin ne ystävänpäivänä, joten en ole aiemmin kehdannut julkaista tätä postausta.

Tämä on yksi helpoimmista käsityöprojekteistani ja näiden tekoon jää kirjaimellisesti 'koukkuun'. Yksi kukka valmistuu helposti alle tunnissa, jos tekee pienen. Suurempaan kukkaan helmikoristeluineen saattaa mennä parikin tuntia.

Yritän vähän selittää mitä perusvirkkuusilmukat ovat, mutta enemmän ohjeistusta löytyy esim. täältä.

(Olen pahoillani, että työn väri vaihtuu kesken kaiken. Olin vähän turhan innokas virkkaamaan ja hidas kuvaamaan.)

Virkattu kukka:

1. Aloita tekemällä 60 ketjusilmukkaa. Eli lanka vedetään silmukan läpi, jolloin syntyy uusi silmukka.

2. Ensimmäinen kerros: Joka kolmanteen ketjun silmukkaan tehdään ensin pylväs, sitten kaksi ketjusilmukkaa ja pylväs. (Sitten siirrytään suoraan tekemään pylväs seuraavaan kolmanteen ketjusilmukkaan. jne..) Pylvään teet pyöräyttämällä langan kerran koukun ympäri ja sitten noukitaan silmukka ketjusta. Lanka vedetään ensin ketjusilmukan ja pyöräytetyn silmukan läpi, sitten lanka noukitaan uudelleen ja vedetään molempien jäljellä olevien silmukoiden läpi.

3. Toinen kerros: Virkataan edellisessä kerroksessa tehtyjen ketjusilmukoiden kohdalle kaksi pylvästä, sitten kaksi ketjua ja taas kaksi pylvästä ja siirrytään taas seuraavaan ketjukohtaan.

4. Viimeisellä kierroksella ketjusilmukoiden kohdalla tehdään kuusi pylvästä ja näiden väliin kiinteä silmukka ja taas kuusi pyljvästä jne.. Valmis kukka syntyy muodostamalla kukasta spiraali ja ompelemalla sen pohjasta tiiviiksi.

Kukan voi halutessaan koristella kaikenlaisilla helmillä (joita usein irrottelen käytöstä jääneistä koruista) ja vaikka millä glitterillä.

Talvinen kävely, eteläinen Helsinki

Hertta

Kerrankin osasimme ajoittaa lauantaikävelyn ajankohtaan, jolloin sää suosi. Kaivarissa olimme. Liukuri oli mukana. Kuviakin otin!

Tämä kuva olisi hiukan kaivannut käsittelyä, mutta eiköhän se toivo keväästä välity photarittakin.

Uunisaari. Ravintola taitaa olla etupäässä tilauskäytössä.

Se on Hertta. Allani on liukuri, jota en osaa ohjata.

Tästä voi hyvin päätellä, että Kaivarista jatkoimme
Olympiaterminaalin ohi kohti kauppatoria ja siitä Kallioon.

Voittajien aamiainen

Hertta

Harrastamme mieheni kanssa tuhteja aamiaisia viikonloppuisin. Johtunee lähinnä siitä, että nukumme myöhään ja brunssimainen aamiainen ajaa osin aikaisen lounaan virkaa. Olemme kokeilleet kaikenlaista. Olen saattanut leipoa heti aamusta esimerkiksi muffineita, amerikkalaisia pannareita, vohveleita jne.. Lihaosastolta aamupalaksi on valikoitunut nakkeja, lihapullia, pekonia, silliä, lohta ja kerran tonnikalaakin. Kunnon aamiaiseen kuuluu rehumaailmaa, jonka voi nauttia lohkoina, paistettuna tai vaikka juomana. Itsepuristetut mehut ovat kuninkaallisen aamupalan kirkkain jalokivi.

Tällä kertaa lautaselle pääsi uusia tuttavuuksia klassikoiden rinnalle. Viiden munan kokkeli oli jo hiukan liian iso satsi meille kahdelle. Munakokkeli on helpoin tapa valmistaa kananmunia. Rikot vain munat kulhoon, lorautat vähän maitoa päälle, maustat ja kaadat kuumalle pannulle. Paiston aikana mössöä siirrellään ees taas paistolastalla. Kokkeli hyytyy hetkessä, kun se lämpenee tarpeeksi. Pitää varoa, ettei se mene kuivaksi.

Pekonin sijaan paistan useinmiten saunapalvia, tällä kertaa kokeilin broilerileikettä. Paljon pekonia terveellisempää ja kuivalla kuumalla pannulla leikkele käy äkkiä rapeaksi.

Lautasella on lisäksi tomaattilohkoja, savusiikaa ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Papuihin jäin koukkuun, kun olin vaihdossa Belfastissa. Kunnon aamupala ei ole mitään ilman papuja.

Tämän aamun smoothie sisälsi bulgarialaista jogurttia, mangoa ja banaania. Makeaahan se oli ja olisi saanut olla vähän kylmempää, mutta toimi herkkuna tasapainonan Löfbergin liilasta (paahtoaste 3) keitettyyn kahviin. En ole mikään valtava sumpin ystävä, mutta tummapaahtoiset kahvit ovat kyllä herkullisia. Onneksi töissä ei sellaista saa.

Tällaisen aterian voimin jaksoikin sitten kiertää Heurekaa.

Tuunausnurkka: Verhoista päiväpeitto ja tyynyjä

Arpa

Ikean verhot muuttuivat päiväpeitoksi.

Kodin vaihtuessa myös sisustusta joutuu/saa yleensä funtsia uudelleen jossain määrin. Näin kävi myös meidän taloudessa Helsinkiin suuntaamisen yhteydessä. Muutossa pihalle heitettiin jos vaikka mitä, ja silti nurkkiin jäi pyörimään lampunvarjostimia, koriste-esineitä ja verhoja, joille ei löytynyt sijaa uudesta majatalosta.

Verhoista päätin lähteä tuunaamaan uusia sisustustekstiilejä, koska kankaat olivat vielä siistissä kunnossa ja kuositkin tuntuivat itsestä kivoilta. Raskaammista ja paksummista verhoista väsäsin päiväpeiton ja ohuemmista verhoista muutaman koristetyynyn makkariin ja olohuoneeseen. Bonusprojektina tein hirvityynyn kankaasta, joka oli aiemmassa kämpässä pingotettuna kehyksessä seinällä.


Päiväpeitto: Voisi kuvitella, että suorakulmaisen tekeleen väsääminen on helppoa, mutta sitä se ei ollut. Ilman siskoni armasta avustusta tästä ei olisi tullut yhtään mitään.

Päiväpeittoon kului fleeceä noin 35 euron edestä.

Päiväpeitto koottiin yhteensä neljästä palasta: kahdesta samankokoisesta verhokankaan palasta ja kahdesta fleecekankaan palasta. Fleecen ideana on tuoda päiväpeittoon raskautta ja enemmän päiväpeiton fiilistä. Päiväpeiton palojen leikkaaminen tuotti päänvaivaa oikein urakalla; alunperin vimpulasta Ikea-verhosta oli vaikeuksia saada säännöllisiä suorakulmioita aikaiseksi ja taustakankaaksi valittu fleece venyi joka suuntaan ja tuntui joka mittauksella muuttaneen kokoaan.


Kun tyydyttävät neljä palaa saatin aikaiseksi päästiin koneen ääreen. Ensin ommeltiin yhteen verhokankaan palat keskenään, samaten

Toisista verhoista sai monta tyynyä helposti.

fleecepalat keskenään. Tämän jälkeen kaksi iso palaa ommeltiin kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain jättäen kuitenkin muutaman kymmenen sentin pätkä ompelematta. Sitten käännettiin muodostunut suuri pussi ympäri, eli oikeat puolet ulospäin. Lopuksi tikattiin päiväpeitto ympäri, jotta lopputuloksesta tuli huolitellumpi.


Koristetyynyt: Näiden väsääminen oli onneksi helppoa. Reunat yhteen, tyyny sisään ja viimeinen aukko kiinni käsin tikkaamalla. Vetoketjut jätin laittamatta laiskuuttani. Jos tulee tyynyyn paha sotku, onpahan syy ryhtyä uuteen ompeluprojektiin.

Hirven kuva on siskon käden jälkeä.

Viikon viini: Punctum

Hertta

Orastava viiniharrastukseni ei ole vielä päässyt pitkälle. Olen siis yrittänyt jo tovin opetella maistamaan viiniä ja hiffaamaan, mikä niissä litkuissa on niin erityistä. Osaan perusjutut kuten, mikä on pinot noirin ja pinot grigion ero (insert the obvious joke here) ja millaista punaviiniä katkarapujen kanssa juodaan. En harmikseni osaa kuitenkaan erottaa vähätammista chardonnayta hapokkaasta rieslingistä. Näin ollen omat viiniarvioni ovat surullisuudessaan tragikoomisia.

Yritän kuitenkin pysyä kiinni trendeissä ja siksipä päätin dekantoida pullollisen Hesarin viikon viiniä. Kyseessä on siis Dominio de Punctum Tempranillo. Kyseessä on biodynaamisesti viljelty viini. Viini-lehdestä opin, että tämä on yhä vain suositummaksi käyvä viljelytapa, jossa tuholaismyrkkyjen sijaan apuna käytetään muun muassa vahvaa teetä ja kompostilannoitetta. Maailmaa siis yritetään pelastaa palsta kerrallaan.

Biodynaamisissa viineissä pitäisi ilmeisesti maistua maa. Minun mielestäni tässä viinissä maistui  kirpakka maskuliinisuus. Eli en osaa sanoa, mikä se jälkimaku oli, mutta se oli vahva eikä täysin minun mieleeni. Sen tunnistin, ettei viini ollut kovin tanniininen, eikä maku muutenkaan ollut kovin suuri. Viini ei myöskään maistunut suussa pitkään. Enkä löytänyt mausta kummempaa marjaisuutta, vaikka Hesari niin lupasikin. Ehkäpä opin tästä, että kaipaan punkkuuni karhunvatukkaisuutta, jopa lakritsia? En aio ostaa toiste.

Sen sijaan toisen kerran voisin ostaa Pasqua Sanzeno Sangiovesen. Hyvin helppo juoda, toimii varmaan pizzan kaverina, nyt hörpimme sen pastan rinnalla. Mukavan kevyt ja tästä jopa minun puinen kieleni maistoi ne marjat.