Rautakoura pullistelee

Ässä

Olen pitänyt kuntosaleja vastenmielisinä paikkoina. Ihmiset nostelevat epämääräisiä raudankappaleita eri ilmansuuntiin eri ruumiinosilla, ähisevät kuin kärsisivät ummetuksesta ja haisevat pahalle. Kaiken päämääränä on nostaa ensi kerralla vähän suurempaa raudankappaletta.

Traumatisoiduin saleihin jo yläasteaikana liikuntatunnilla, kun kävimme tutustumiskäynnillä kotipaikkakuntani uimahallin puntilla. Ope pyysi minua johonkin jalkalaitteeseen mallioppilaaksi, mutta totesi pian, minun olevan ”niin kauhean pieni” kaikkiin salin laitteisiin. Sanat viilsivät syvältä: minä en sovi kuntosaleille.

Olen harrastanut liikuntaa aina, mutta kyse on ollut lähinnä yleiskunnon ylläpitämisestä. Viimeiset kolme vuotta olen pelannut rugbya, jossa niin nopeudesta kuin voimasta on suunnattomasti hyötyä. Vaikka olen kerännyt parikymmentä kiloa lisää massaa teinivuosien jälkeen, olen edelleen joukkueemme taskuraketti.

Juoksukunnon kehittäminen ja lenkkeily ylipäätään ovat minulle vaivatonta ja virkistävää toimintaa. Kuntosaleja olen kammoksunut edelleen, koska en ole tiennyt, mitä siellä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä. Joukkuekavereiden voimia ihaillessa ajatus salilla käymisestä pelikuntoa silmällä pitäen on alkanut kyteä. Muutama kuukausi sitten tein salihirmun opiskelijatoverini kanssa diilin: hän tekee minulle saliohjelman ja minä autan häntä kandidaatin tutkielmassa.

Diilin johdosta olen alkanut käydä salilla. Salipäivinä minua usein jännittää, mutta olen löytänyt oman tapani osallistua salikulttuuriin. Naureskelen edelleen kovaäänisille pullistelijoille ja haukkarinpussaajille, mutta pääosin keskityn itseeni. Muiden katseiden aiheuttamaa ahdistusta lieventääkseni kuuntelen yleensä koko treenin ajan musiikkia napeista aivan täysillä. Sarjojen välissä tuijotan kaukaisuuteen ja suunnittelen seuraavan viikon ruokalistaa.

Noloin juttu tapahtui viime jalkapäivänä (salitermistöä), kun lämmittelin nyrkkeilysäkillä. Kuntopyörä ja juoksumatto ovat turhan tylsiä kaltaiselleni, joten toteutan lämmittelyni mäiskimällä lähes joka kerta. On huvittavaa seurata varsinkin miesten ilmeitä, kun taskuraketti paukuttaa säkkiä. Lämmittelyn kliimaksina vetäisin kunnon yläkoukun säkin kylkeen, minkä johdosta koko säkki lämähti katosta alas syliini. En voinut muuta kuin nauraa – yksin salilla.