Tuunausnurkka: Verhoista päiväpeitto ja tyynyjä

Arpa

Ikean verhot muuttuivat päiväpeitoksi.

Kodin vaihtuessa myös sisustusta joutuu/saa yleensä funtsia uudelleen jossain määrin. Näin kävi myös meidän taloudessa Helsinkiin suuntaamisen yhteydessä. Muutossa pihalle heitettiin jos vaikka mitä, ja silti nurkkiin jäi pyörimään lampunvarjostimia, koriste-esineitä ja verhoja, joille ei löytynyt sijaa uudesta majatalosta.

Verhoista päätin lähteä tuunaamaan uusia sisustustekstiilejä, koska kankaat olivat vielä siistissä kunnossa ja kuositkin tuntuivat itsestä kivoilta. Raskaammista ja paksummista verhoista väsäsin päiväpeiton ja ohuemmista verhoista muutaman koristetyynyn makkariin ja olohuoneeseen. Bonusprojektina tein hirvityynyn kankaasta, joka oli aiemmassa kämpässä pingotettuna kehyksessä seinällä.


Päiväpeitto: Voisi kuvitella, että suorakulmaisen tekeleen väsääminen on helppoa, mutta sitä se ei ollut. Ilman siskoni armasta avustusta tästä ei olisi tullut yhtään mitään.

Päiväpeittoon kului fleeceä noin 35 euron edestä.

Päiväpeitto koottiin yhteensä neljästä palasta: kahdesta samankokoisesta verhokankaan palasta ja kahdesta fleecekankaan palasta. Fleecen ideana on tuoda päiväpeittoon raskautta ja enemmän päiväpeiton fiilistä. Päiväpeiton palojen leikkaaminen tuotti päänvaivaa oikein urakalla; alunperin vimpulasta Ikea-verhosta oli vaikeuksia saada säännöllisiä suorakulmioita aikaiseksi ja taustakankaaksi valittu fleece venyi joka suuntaan ja tuntui joka mittauksella muuttaneen kokoaan.


Kun tyydyttävät neljä palaa saatin aikaiseksi päästiin koneen ääreen. Ensin ommeltiin yhteen verhokankaan palat keskenään, samaten

Toisista verhoista sai monta tyynyä helposti.

fleecepalat keskenään. Tämän jälkeen kaksi iso palaa ommeltiin kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain jättäen kuitenkin muutaman kymmenen sentin pätkä ompelematta. Sitten käännettiin muodostunut suuri pussi ympäri, eli oikeat puolet ulospäin. Lopuksi tikattiin päiväpeitto ympäri, jotta lopputuloksesta tuli huolitellumpi.


Koristetyynyt: Näiden väsääminen oli onneksi helppoa. Reunat yhteen, tyyny sisään ja viimeinen aukko kiinni käsin tikkaamalla. Vetoketjut jätin laittamatta laiskuuttani. Jos tulee tyynyyn paha sotku, onpahan syy ryhtyä uuteen ompeluprojektiin.

Hirven kuva on siskon käden jälkeä.