Orastava viiniharrastukseni ei ole vielä päässyt pitkälle. Olen siis yrittänyt jo tovin opetella maistamaan viiniä ja hiffaamaan, mikä niissä litkuissa on niin erityistä. Osaan perusjutut kuten, mikä on pinot noirin ja pinot grigion ero (insert the obvious joke here) ja millaista punaviiniä katkarapujen kanssa juodaan. En harmikseni osaa kuitenkaan erottaa vähätammista chardonnayta hapokkaasta rieslingistä. Näin ollen omat viiniarvioni ovat surullisuudessaan tragikoomisia.Yritän kuitenkin pysyä kiinni trendeissä ja siksipä päätin dekantoida pullollisen Hesarin viikon viiniä. Kyseessä on siis Dominio de Punctum Tempranillo. Kyseessä on biodynaamisesti viljelty viini. Viini-lehdestä opin, että tämä on yhä vain suositummaksi käyvä viljelytapa, jossa tuholaismyrkkyjen sijaan apuna käytetään muun muassa vahvaa teetä ja kompostilannoitetta. Maailmaa siis yritetään pelastaa palsta kerrallaan.
Biodynaamisissa viineissä pitäisi ilmeisesti maistua maa. Minun mielestäni tässä viinissä maistui kirpakka maskuliinisuus. Eli en osaa sanoa, mikä se jälkimaku oli, mutta se oli vahva eikä täysin minun mieleeni. Sen tunnistin, ettei viini ollut kovin tanniininen, eikä maku muutenkaan ollut kovin suuri. Viini ei myöskään maistunut suussa pitkään. Enkä löytänyt mausta kummempaa marjaisuutta, vaikka Hesari niin lupasikin. Ehkäpä opin tästä, että kaipaan punkkuuni karhunvatukkaisuutta, jopa lakritsia? En aio ostaa toiste.Sen sijaan toisen kerran voisin ostaa Pasqua Sanzeno Sangiovesen. Hyvin helppo juoda, toimii varmaan pizzan kaverina, nyt hörpimme sen pastan rinnalla. Mukavan kevyt ja tästä jopa minun puinen kieleni maistoi ne marjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti