Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Eurolla enemmän

Hertta

Kaisaniemessä on maailman paras tilpehöörikauppa. Se tulee aina kauhean kalliiksi, koska kaikki on niin halpaa. Menen aina ostamaan sinne yhtä asiaa (hakaneuloja, heijastinta tai pinsettejä) ja lähden aina tavarasäkillisen kanssa.

Tällä kertaa sain pieniä helmiä käsitöiden koristeluun. Kirjoittelutaululle pitäisi löytää hyvä paikka 'vie roskat' -tyyppisille viesteille. Kenhännauhat menivät kesää varten ostamiini tähti-kuvioisiin festaritennareihin. Virkkuukoukut, puuterivipat ja heijastimet ovat itsestäänselvyyksiä. Kynsienlaittoon olen jo pari vuotta halunnut ostaa noita koristekiviä ja kerrankin löysin halpoja. Ja tuo violetti pussi on mikrokuitukankaasta tehty huppu, jonka voi kietaista märän tukan ympärille. Todella kätevä, kun käy kuntosalilla suihkussa. Käykää tsekkaamassa ('Kaisaniemi'-nimisen ratikkapysäkin vieressä).

Pikkusen Pietaria

Hertta

Kesä on taas mennyt hiljaisemmalla blogirintamalla, sillä elämä taitaa meillä kaikilla mennä edelle.

Unohdin keväällä kirjoittaa pitkästä viikonlopustamme Pietarissa. Pitkän sepustuksen sijaan läjäytän tähän muutaman kuvan kaupungin parhaista puolista. Kun ajattelen asiaa, olen tykännyt meilkeinpä kaikista matkakohteista joissa olen käynyt. Ehkä sitten vain tykkään matkailusta.

Pietariinhan pääsee tosi kätevästi ihanalla Allegrolla! Ei tarvitse lentää tai jonottaa tuntikausilla kenttien erilaisissa tarkastuksissa, kun Pietariin matkatessa rajatarkastukset tapahtuu junassa. Juna voisi olla halvempikin ja viisumin hankkiminen osoittautui aika arvokkaaksi hommaksi. Lompakkoystävällisempää olisi ollut lentää taas Lontooseen.





No parasta Pietarissa on tietenkin arkkitehtuuri. Kaupunki on ihan mielettömän hienon näköinen! Vanhaa, kaunista ja pompöösiä on joka paikassa. Ja kanavia (pieniä jokia siis, oli niitä kyllä telkussakin) on paljon! Kesällä olisi varmaan ollut vieläkin kauniimpaa. Minua vaivasi pikku-flunssa, joten emme voineet keskittyä vain harhailuun ympäri keskustaa. No seuraavalla kerralla sitten.





Ravintoloita oli ihan joka lähtöön. Ruoka niissä oli halpaa ja palvelu hyvinkin kohteliasta. Hyvin harvassa ravintolassa oli mahdollista saada palvelua englanniksi, mutta osoittelulla ja hymyilemällä pääsi pitkälle. Menut nimittäin löytyi melkein joka paikasta englanniksi ja ne missä ei meikäläisiä kirjainmerkkejä ollut, oli myös kuvallisia menuja saatavissa. Onhan ne kyrilliset aakkoset hiukan hankalia, mutta parissakin päivässä niistä alkoi ottaa jotain tolkkua. Eihän se tosin tarkoita, että sanoja olisi ymmärtänyt, jos aakkoset oppikin. Yksi asia, mitä kahviloissa suuresti ihmettelimme, olivat savuke-menut. Jokainen rafla oli jaettu savulliseen ja savuttomaan puoleen ja tupakkaa pystyi tilaamaan vaikka askitolkulla pöytään. Muistaakseni muutama viikko matkamme jälkeen tuli tieto, että julkisilla paikoilla tupakointi kielletään Venäjällä. Sitä en tiedä vaikuttaako laki myös kahviloihin.





Kävimme joka ilta kunnon ravintolassa syömässä, mutta yksi parhaista lounaista oli ehdottomasti tämä Tepemokin blini ja bors-ateria. Eli paikallista pikaruokaa parhaimmillaan. Miksi tämä ketju ei ole Suomessakin?! Täytyy tosin myöntää, että itse luulin blinien olevan hiukan paksumpia ja pienempiä ohralettuja. Nämä muistuttivat hiukan crepejä, mitä nyt täytteet olivat enemmän slaavilaisia. Eihän tuo venäläinen keittiö ole mikään italialainen, mutta on siellä vaan aika mageita safkoja.




Vasemmalla kuva tieltä, jonka varrella hotellimme sijaitsi ja oikealla rappukäytävä Eremitaasista. Olivathan nuo pääkadun Nevski Prospektin sivukadut juuri sellaisia kuin katujen Venäjällä olettikin olevan. Rakennukset hiukan ränsistyneitä, autonrämiä joka paikassa ja katuvaloja harvakseltaan, mutta ei minua siellä pelottanut. Se täytyy kyllä sanoa, että pakokaasua siellä oli paljon. Ihmettelin kovasti, että miksi jengi ajaa autoilla keskustaan, kun Pietarissa oli niin hyvät julkiset kulkuneuvot. No joka tapauksessa ilma oli ruuhka-aikoina todella raskasta hengittää.
Eremitaasi nyt on viimeisen päälle laitettu ja ihan miäletön. Voi kun olisi saanut isohelmaisen leningin ja korsetin ja jonkun soittamaan cembaloa. Oli niillä tsaareilla fyrkkaa.

Ja vikana kuva hotellimme ovesta. Hotelli (Elegy Mini) oli hurmaava. En tosin vaadikaan yöpaikoiltani muuta kuin puhtaan sängyn ja hiljaiset huonenaapurit. Palvelu pelasi, aamiaistakin saatiin ja ihan toimiva suihkukin huoneeseen kuului. Mutta ennen kaikkea valitsen hotellin aina sijainnin mukaan. Tämä oli korttelin päässä Nevski Prospectista ja lähellä oli kaksi isoa metroasemaa.
Metro Pietarissa on muuten ihan mahtava. Keskustan asemat ovat todella upeaa katseltavaa. Asemilla oli vartijoita ja poliisejakin joka puolella eli ryövärit eivät pelottaneet (ainakaan niin paljon kuin rauhaa valvovat tiukan näköiset äijät). Metron laiturialueelle pääsee porteista, jotka toimivat metropoleteilla. Nekin olivat hauska uusi tuttavuus.

Kaikin puolin suosittelen Pietaria ihan kaikenlaisille matkaajille. Kaunista ja mielenkiintoista! Historiaa on vaikka kuinka ja paljon. Shoppailun makuun en oikein päässyt kuin kosmetiikan osalta. Kaksi pientä pulloa vodkaa kyllä ostin.

Keväisiä kynsiä

Hertta

Kaivoin taas muutaman näppäisyn kynsistä, joita olen sormissani kasvatellut. Nämä ovat siis pitkin kevättä tehtyjä lakkauksia eli tästä puuttuu kesän herkkuvärit kokonaan, mutta ihan raikkaita ovat nämäkin.





Näissä kynsissä siis pinkki pohja, jonka päälle olen lakannut runsaankokoiset oranssit tipit ja tippien päälle vielä mustat leimat. Ehkä yhdet lempparini tältä keväältä.











Vappukynsissä näkyi väriä. Eli joka kynsi erilaisella herkkuvärillä ja päälle valkoiset leimat. Peukaloihin ja nimettömiin liimasin vielä strassit. Oli muuten eka strassikokeiluni vuosiin. En enää edes yrittänyt kokeilla pysyisivätkö pelkän lakan avulla paikallaan vaan käytin pikaliimaa. Kyllä muuten pysyi.

Näiden kynsien kohdalla yritin tehdä raikkaat, merelliset kynnet, mutta vihreät lakat taittoivatkin valkoisen päällä voimakkaasti siniseen eli isänmaallisethan näistä tuli. Seuraavalla kerralla korvaan valkoisen pohjalakan vaikka vaalean keltaisella. Hauskat nämä kyllä ovat.










Nämä kynnet tein kaverin läksiäisiin. Koko tämän postauksen helpoimmat. Keltaisen lakan kanssa saa tosin olla tarkkana, sen alle kannattaa aina laittaa vaalea pohja tai muuten kynnet näyttää helposti nikotiinin värjäämiltä. Se ei ole nättiä. Eli pohjalle väri ja päälle kaksi eriväristä leimaa. Kyllä on kivat!

Eläköön Koti

Ässä

Jokin pesänrakennusvietti tai sisustusvimma on kutitellut mielensopukoitani viimeisen vuoden ajan. En malta odottaa sitä, että pääsen joskus laittamaan, sitä Omaa kotia. Vuokrakämpässä vaihtoehdot ovat rajalliset, mutta olen koittanut koota ympärilleni tavaroita, jotka tekevät kodin. En välttämättä pidä uutta ja kiiltävää arvossa, vaan lämpenen herkästi vanhemmille ja kuluneemmille esineille, joiden takaa löytyy tarina. Ajattelin avata teille kotini yksityiskohtia, kuten Arpa tuossa taannoin.

 

 

Tämä huikea matka-arkku on edesmenneen isotätini perintöä. Hän on nuorena flikkana lähtenyt Amerikkaan yli 20 vuodeksi töihin ja käyttänyt noilla laiva(!)reissuilla matkalaukun sijaan esimerkiksi tätä arkkua. Nyt se toimittaa olohuoneen sohvapöydän virkaa ja piilottaa sisäänsä sekalaisia tavaroita.

 

Suurimpia kaulakoruja varten olen hankkinut ja kunnostanut vanhan naulakon kotiseudultani Metsänkylän navetasta. Hankin navetasta naulakkoon myös erilaiset koukut. Naulakon päällä tönöttävä kunigaspari on samaisen kauniita esineitä rakastaneen isotätini amerikantuliaisia.  

 

 

Tuo Metsänkylän Navetta on oiva kohde muuten vaikka kesäiselle autoretkelle. Halutessaan sieltä voi koota itselleen vaikka kokonaisen talon vanhoista hirsistä. Alueella on myös söpö kahvila ja pihalla laiduntaa alpakoita. Myynnissä on runsaasti esimerkiksi vanhoja ikkunoita, joista näppärämpi askartelee itselleen vaikka peilin.

 

 

Tykkään käyttää kesällä tuoreita yrttejä niin paljon kuin mahdollista. Olen saanut joululahjaksi ystävältäni keksejä tuollaisessa lasipurkissa, johon hän on vielä valinnut osuvan runon. Kastellessani yrttejä ylimääräinen vesi valuu näppärästi purkin pohjalle.

Yllä näkyvä lamppu valaisee eteistäni. Se on muisto isovanhempieni kotoa ja on sielläkin roikkunut eteisen katossa vuosikausia. Tummanvioletti ja kuvioitu lasi on mielestäni huikean kaunis.

Isotätini on keräillyt postikortteja kiertäessään Amerikkaa. Niistä olen askarrellut kehyksiin suuren taulun, joka on löytänyt paikkansa keittiöstä.

 

Egyptihenkinen kimalteleva piirros on yllätyslahja entiseltä työkaveriltani. Se muistuttaa hänen ainutlaatuisesta persoonastaan ja lämpimistä sanoistaan. Tämä ei ole ainut yllätyslahja, jonka häneltä vuosien saatossa sain.

Lopussa vähän kokonaisvaltaisempaa tunnelmaa olohuonenurkastani. Kuvassa patsastelee myös asuntoni uusin hankinta, ensimmäinen omistamani sohva. Sopivan solakan sohvan löytäminen vaati hieman työtä, mutta Iskun valikoimasta löytyi lopulta ihana Louhi.

 

 

Kivuliaasti koeajossa: Kräuterhofin selluliittigeeli

Hertta

Voi luoja, että polttaa!

Sain tänään käsiini purkillisen Kräuterhofin Anti-Cellulite geeliä. Minulla iski kauhea
selluliittikriisi ja olen nyt jo tovin harrastanut kuivaharjaamista ja ongelma-alueiden kuorimista. Vettä juon kuin kameli keitaalla ja chiliä yritän taas lisätä ruokaan. Ennestään kaapistani löytyi jokin Doven selluliittivoide, mutta muutaman käyttäjäkokemuksen luettuani päädyin siihen, että tavara taitaa olla muhkuroilleni liian heikkoa. Tämän Kräuterhofinkin löysin muutaman suosituksen perusteella.

Tässä nyt pieni päiväkirja tuotteen käytöstä. Onneksi olin ennestään lukenut Teresan blogista hänen kokemuksiaan niin osasin vähän varautua.

22.5.  En käyttänyt kumihanskoja vaan pesin kädet heti operaation jälkeen. Ongelma-alueeni ovat  reisien yläosa, pakarat ja lantio. Levitin kahteen raajaan yhteensä avokadon kiven verran tavaraa. (Oliko tarpeeksi helppo mittayksikkö?) Tuote levittyi helposti ja se oli riittoisaa. Viidessä minuutissa kuumotus alkoi jo olla sellaista, että kiskaisin jo jalkaan vetämäni pyjamahousut pois. Kymmenen minuutin kohdalla tuska oli pahin. Huhhuijaa! Kävin monta kertaa katsomassa itseäni peilistä, mutta ihon pinnalla ei näkynyt mitään punoitusta. Kävelin ympyrää ja haaveilin saavillisesta jäätä johon istahtaa. Vartin kohdalla alkoi helpottaa. Puolen tunnin jälkeen saatoin kuvitella istuvani. Tunnissa olo oli normaali. Onneksi en laittanut tätä juuri ennen nukkumaanmenoa!

23.5. Tällä kertaa kuivaharjasin ongelma-alueet ja kävin suihkussa ennen tuotteen käyttöä. Ehkä se on syynä siihen, että demoninen polte alkoi heti. Juu ei hätää, että olisi mitään toleranssia syntynyt. Nyt pesin kädetkin huonosti ja ranteitakin polttaa. Puolen tunnin päästä olo on helpompi, mutta ei missään tapauksessa mukava.

25.5. Unohdin käyttää tätä perjantai-iltana, joten aloitan lauantain pikku voitelulla. Johtuisiko siitä, että en kuivaharjannut iso ennakkoon, mutta polte hiipii tällä kertaa pikku hiljaa. Nyt polte ei missään vaiheessa edes äitynyt niin pahaksi. En silti kutsuisi sitä lempeäksi lämmöksi, mutta verrattuna torstaiseen tunne on siedettävä. Kiireen vuoksi kiskaisin housut jalkaan puolen tunnin jälkeen. Ei sekään kiva ollut, mutta on tuota pahempaakin koettu.

27.5. No tällä kertaa tein Filorgan Meso-Peelin samaan aikaan kun Kräuterhof helli ihoa. Nyt on siis liekeissä niin naama kuin reidetkin. Jouduin pitämään selluliittigeelistä parin päivän tauon, kun sopivaa väliä tähän kärsimiseen ei löytynyt. Ei siis toleranssia vieläkään. Polttaa ihan pirusti. Jos tämä ei viikossa helpotu, vaihdan kyllä tuotetta. Tällä kertaa iho myös alkoi punottaa. Ja kolme varttia meni olon normalisoitumiseen.

29.5. Polte alkoi viidessä minuutissa. Ihan yhtä kaameaa kuin tähänkin asti. Nyt päätin, etten anna sen häiritä. Ja päätin kiusata itseäni lisää, joten epiloin sääret samalla kun mömmö poltti reisiä. Ei ollut elämäni mukavin ilta. Lasi skumppaa olisi helpottanut oloa.

6.6. Pidin vähän taukoa mömmöstä (en meinaan halunnut pilata iltojani kärvistelyyn). Päätin kuitenkin, että olisihan tuo purkki hyvä käyttää loppuun. Tällä kertaa kokemus meni jo sietämättömän kivun puolelle ja tökkäsin takalistoni kylmään suihkuun viiden minuutin jälkeen. Jämä pohjalla saa jäädä hyllyyn odottamaan masokistista hetkeä.

Loppuarvio: En tiedä toimiiko tavara, mutta sattuu!

Koeajossa: Naaman pesut ja kuorinnat

Hertta

Johan tässä kuussa oli yksi naamanpesu-postaus, mutta heti perään tulee toinen. Kyseessä ei ehkä niinkään ole tuotekokeilu kuin raportti siitä, millaisia nassunputsausmömmöjä minä käytän tai mitkä olen vuosien saatossa kokenut hyviksi.

Ainoa selkeästi silmiinpistävä asia pesuainekaappini sisällössä varmaan on, että silmämeikinpoistoaine on ollut sama jo reilut kymmenen vuotta. Kyseinen tuote on myös arsenaalin ainoa markettituote. Kaikki muut pesuaineet minulla on jo pitkään tulleet apteekin hyllyltä. Ihoni on hyvin sekava ja erittäin rasvainen. Akne alkoi ala-asteella, eikä ole talttunut vieläkään, joten tarvitsen hyvin syvällistä puhdistusta ja tehokasta kuorintaa.

Päivittäiseen käyttöön:

ACO FACE Young Puhdistusvaahto & ACO SPOTLESS 2 in 1 Mud Cleanser/Mask

Luotin ACOn vaahtomaisiin pesuaineissiin vuosia. Vaahdot on niin helppoja käyttää: levittyvät nopsasti kasvoille ja pesevät tasaisesti. Tätä kyseistä vaahtoa olen ehtinyt käyttää useamman pullon. En ehkä ihan mene enää tuohon 'young'-kategoriaan, mutta kuten sanottua tarvitsen hyvinkin rasvaiselle iholle tarkoitettuja tuotteita ja nämä teineille suunnatut hoitavat homman hyvin. Tässä on mielestäni ihana kukkainen tuoksu ja tällä on lähtenyt silmämeikkikin hyvin irti. Olisi yhä ykkös-tuote, ellei vahingossa olisi löytynyt vielä parempi.

ACOn savipohjainen pesuaine on minulla ollut lähinnä naamiokäytössä. Olen käyttänyt sitä pesuaineena lähinnä vain silloin, kun kasvoissani ei ole ollut meikkiä poispestävänä. Tämän jäljiltä iho tuntuu mukavan puhdistetulta. Voiko sanoa, että iho tuntuu mattaiselta? Tykkään kyllä tästä, mutta pahimpaan akneaikaan tuote on vähän kynnetön. Varmaan nyt kesällä tulee kovempaan käyttöön.

Mutta sitten se uusi luottotuote!


Dermaheal Foaming Cleanser

En ole tiennyt, että iho voi tuntua tältä!
Työkaveri minulle tuputti että 'osta se Derman putsari, se auttaa tohon sun aknees'. Minä ajattelin, että kauheita ylisanoja nyt viljellään. Lopulta taivuin, ostin ja jäin koukkuun. Tätä otetaan ihan pikkumuru märälle kämmenelle, hierotaan käsiä yhteen ja muodostuu hienon hieno vaahto, joka levitetään kasvoille. Ja ihosta tulee kuulkaas narskuvan puhdas, mutta ei missään tapauksessa kiristävän tai kuivan tuntuinen. Kaikki meikki on poissaan ja nassu kuin uunituore. (Nyt viljelen itse niitä ylisanoja.) Tätä ei tosin suositella silmämeikin poistoon eli silmille pitää sitten olla oma tuotteensa. Mutta on hyvä!





Vikana tässä päivittäisten tuotteiden sarjassa mainittakoon ei ehkä vähäisin, mutta tavallaan vaatimattomin tuote:

Maybelline New York Cils Demasq 2in1 -silmämeikinpoistovesi

Tällainen pullo on siis sijainnut kylppärieni kaapeissa aina siitä asti, kun ekoja kertoja survoin mascaraa
silmiini ja äitini päätteli, että taidan tarvita puhdistusaineita. Olen ehkä joskus maininnut, että tykkään näyttävistä meikeistä. Käytän paljon mascaraa ja lähes päivittäin rajaan silmäni. Suosin myös laajaa skaalaa luomivärien sävyjä ja varsinkin viikonloppuisin lisään vielä kajaalilla dramatiikkaa katseeseen. On varmaan aika helppo päätellä, että tällaisen sotamaalin poistamiseen ei pelkkä Palmolive riitä. Tämä Maybellinen tuote ei ole koskaan pettänyt. Hurjimmatkin halloween-pakkelit on aina lähteneet irti. Aika öljyinen tämä tuote on ja silmiä pitää välillä huuhdella pariinkin otteeseen käytön jälkeen, mutta koskaan silmäni eivät ole tästä tuotteesta ärtyneet. Pikemminkin pelastaneet ne helposti tukkoonmenevien kyynelkanavieni aikaansaamalta pingis pallo-turvotukselta. Muita olen kyllä kokeillut, mutta aina tähän palannut. Luottotuote. Ikuisesti.

Harvempaan ja tehokkaampaan käyttöön:

Pyrin kuorimaan kasvoni 2-3 viikossa. Kuulostaa kauhean paljolta, tiedän, mutta jos harvennan kertoja, iho menee helposti tosi tukkoon. Kuona on vaan saatava tasaisin väliajoin irti. Edellinen kuorinta-aineeni oli Neutrogenan Visibly Clear Blackhead Eliminating-kuorinta aine. Se oli tosi hyvä. Riittoisa ja suosittelen. Hyvin lompakkoystävällinenkin.

Nyt käytössäni on Elivo Kuorintageeli kasvoille. Tässä tuotteessa on kaksi isoa plussaa, joiden vuoksi olen siihen erityisen ihastunut: rakeiden koko ja tuoksu. Rakeet ovat sen kokoisia, että puhdistavat kunnolla ja selvästi kuorivat kuonan pois, mutta tuotetta käyttäessä ei tunnu siltä, että ihokin irtoaa. Tarpeeksi hellävarainen siis, mutta tehokas. Iho tuntuu puhtaalta käytön jälkeen. Lisäksi osassa Elivo-sarjaa on käytössä tällainen hypotuoksu: se on raikkaan ja kivan tuoksuinen, mutta ei liian ällön esanssinen. Elivo-sarjassa on myös tuoksuttomia ja omenanhajuisia tuotteita, joista en oikein välitä kummastakaan, mutta tämä hypotuoksu tuo mieleen kylpylöiden hoitotuotteet. En ole vielä ihan varma, jääkö tämä käyttötuotteeksi, mutta potentiaalia on.

Viimeisenä on tämän pitkän postauksen arvokkain tuote: Filorga MESO-PEEL
Tämänkin ostin suosituksesta rasvaiselle iholle. Kyseessä on kolmivaiheinen ihon kuorintahoito: ensin iho valmistellaan Savetteja muistuttavalla pyyhkeellä, sitten levitetään geelinaamio ja lopuksi iholle jätetään kosteuttava hoito. Laatikko sisältää viisi hoitokertaa joista olen nyt tehnyt kolme. Odotukset oli aika korkealla ja täytyy myöntää, että hoitojakson aloittamisen jälkeen isoimmat näppylät ovat hävinneet, mutta mitään valtavaa ahaa-elämystä en ole kokenut. Hoito kyllä tuntuu iholla ja sen jälkeen iho on semmoinen kimmoisa, mutta ei kukaan ainakaan ole päässyt sanomaan, että nassuni olisi erityisen hehkeän näköinen. Katsotaan nyt sitten parin viikon päästä, kun vikakin hoito on tehty. Niin ja setti siis kustantaa ostopaikasta riippuen noin 70 euroa.

Pasta meidän, joka olet taivaista...

Ässä

Tämä koko valtakunnan valloittanut resepti ei ole voinut mennä kenelläkään ohi. The Avokadopasta. Sain Gullichenien Safkaa-kirjan ystäviltäni synttärilahjaksi, joten en keksinyt enää yhtään tekosyytä olla kokeilematta reseptiä. Etäältä olen ohjetta tiiraillut, mielessäni maistellut, mutta jättänyt trendikkäämmille kokeille.

No. Olihan se hyvää. Simppeleistä aineksista syntyy yleensä paras lopputulos. Valkosipuli, chili, lime, suola ja yrtit tanssivat kielellä pehmoisen avokadon säestäminä. Lehtipersiljan ja basilikan sijaan kaupasta tarttui mukaan peruspersilja ja korianteri. Olivat oikein passeleita sijaisia. Söin kuvan kulhollisen alle kolmessa minuutissa.

Kirjassa on kuitenkin sivutolkulla muitakin mainion oloisia reseptejä. Oikeastaan haluan kokeilla melkein jokaista kirjan reseptiä. Eli yritän vain pidätellä itseäni lähtemästä mukaan tähän valtakunnalliseen vouhotukseen.

Nyt olen vain vaikean valinnan edessä. Kokeilenko seuraavaksi Lohi-avokadosalaattia wasabikastikkeella vai härkäcarpacciota vai pinaattilettuja vai sabayonia marjoilla vaivaivai... 

Parsapizza on helppo herkku

Hertta

Tämän postauksen kuvat puhuvat oikeastaan puolestaan.

Laiskan naisen pizzapohja:
Kahteen desiin lämmintä vettä heitetään kaksi teelusikallista kuivahiivaa ja päälle viisi desiä pizzajauhoja. Kohotellaan sen aikaa, kun muut aineet pilkotaan ja preparoidaan.

Täytteitä tähän pizzaan laitettiin:

• parsaa
• meetwurstia
• sipulia
• kirsikkatomaatteja
• mozzarellaa

Kauli taikina leivinpaperin päälle uunipellille, levitä siihen puoli purkkia valmispastakastiketta. Sitten sipulia renkaina tai muina suikaleina. Sipulin voi myös ensin käyttää kuumalla pannulla tilkassa öljyä, jolloin maku pehmenee ja käy makeammaksi. Parsat kannattaa pestä kunnolla ja leikata kova, puumainen tyvi pois. Parsat voi heittää pizzaan sellaisenaan tai laittaa ne vaikka puoliksi kuten me teimme. Parsoja voi myös esikeittää pari minuuttia. Itse tykkään, että parsassa on jotain suutuntumaa, joten heitimme ne raakoina pizzalle ja sitten mozzarella revittiin suikaleiksi vielä päälle.

Uunissa pizza sai olla noin 20 minuuttia. Asteita sellainen 225. Pitää varoa, että pizza kärähdä, mutta parsojen pitää ehtiä pehmentyä.

Tuore tuotos sai vielä päälleen rucola-hunnun ja kaverikseen Foster'sin Radlerin. Ai että kun toimi!

Koeajossa: Depend - Dip-in kynsilakan poistopurkki

Hertta

Kynsilakkapuuhatelujen ärsyttävin vaihe on vanhan lakan poistaminen. Mieluummin rapsuttelen aina vanhat lakat pois, mutta sehän ei tee kynnelle hyvää, tietää siivoa ja näyttää rumalta. En tiedä, mikä siinä poistopuuhassa niin ottaa päähän, sillä hyvillä aineilla hommaan menee tuskin muutamaa minuuttia. Ostin puolivahingossa, hirveässä kiireessä itselleni täysin vieraan kynsilakanpoistometodin. Nyt lakan poisto on niin helppoa, etten edes minä välttele sitä:

Depend Dip-In kynsilakanpoistoaine

Näin se toimii:

Vanhat rumat lakat kaipaavat hävitystä.

Purkin sisällä on sieni, jossa reikä.

Kynsi työnnetään reikään ja sormenpäätä pyöritellään sientä vasten.

  

Ja puhtoista tuli!

Vähän hämäriä mielikuvia tuosta pyörittelystä saattaa tulla eli ei ehkä kannata pyytää yleisöä. Mutta purkki toimii. Noin minuutti per käsi ja kynnet on kirkkaat taas.