Hääkirjaan sivuja

Hertta

Kesä on villiä ja vapaata, mutta samaan aikaan yhtä sitoumusta. Tähän aikaan vuodesta "sidotaan paljon solmuja". Olimme juuri viime viikonloppuna yksissä häissä ja tässä elokuussa olisi toiset. Viime viikonlopun häät olivat perinteiset suomalaiset: juhlapaikka oli järven rannassa, ruokana oli lohta ja morsian ryöstettiin. Jännä juttu muuten, miten samat yhdistelmät toistuvat (siihen ne perinteet perustuu), mutta ne voidaan toteuttaa hyvin tai huonosti. Viime viikonlopun häät olivat intiimit ja hauskat. Nautimme olostamme, vaikka emme läheisesti juhlaparia tunnekaan. En ole vielä joutunut huonoissa häissä lusimaan, mutta kyllähän meille tosi-tv on näyttänyt, miten homma voi mennä pieleenkin.

Elokuussa oleviin häihin emme pääse. Harmittaa, sillä tämä pari sanoo toisilleen tahdon Sveitsissä. Kyseessä on puolisoni serkku; morsiamen äiti on sveitsiläinen ja hänen täys-sveikki avomiehensä. En ole vielä ollut häissä, jotka eivät olisi täysin suomalaiset, kahden suomalaisen välillä. Senkin vuoksi olisi ollut mielenkiintoista päästä näihin hippoihin.

Erilaisista häätraditioista kertoo jo kaasolta(?) saamamme kirje. Hän pyytää kaikkia häävieraita askartelemaan sivun hääkirjaan. Sivu saa kuulemma sisältää ihan mitä vain runoista valokuviin tai piirrustuksiin. Mieheni tuskastui hommasta oitis, joten päätin askarrella sivut meidän molempien puolesta.

En voi sietää häävärssyjä. Ilmeisin idea olisi tietty ollut kirjoittaa joku suomalainen "Lempi on kuin porraspuu/ jotkut siihen kompastuu./ Ette menneet nurin narin/ muodostatte hyvän parin.". Karseeta... Aikani sitten koitin muistella rakkauslauluja, joissa olisi hyvä sanoma. Tätä tehtävää hankaloitti vuorostaan syvä inhoni suomalaista musiikkia kohtaan. Tässä kohtaa luovuin koko Suomi-teemasta ja päätin etsiä jonkun sopivan kansainvälisen lurituksen, jossa olisi rakkauden lisäksi vähän pilkettä. Täydellinen biisi löytyi Ally McBealin soittolistalta: Barry White - You are the First, My Last, My Everything. Sanoissa on aitoa jumaloimista, mutta myös jotain hauskaa ja henkilökohtaista. Ja hyvällä tuurilla juhlapari tietää yhdistää sen hauskaan televisio-ohjelmaan.

Toiseen sivuun halusin liittää ruokareseptin. Ja tottakai se resepti on tämän blogin lukijoille tuttu, minun ja mieheni bravuuri: moussaka. Nyt sitten toivon, ettei kumpikaan juhlaparista ole laktoosi-intolerantti. Ruoan voi onneksi tehdä kasvis-versiona, mutta täysin maidottomana, ilman valtavaa kasaa juustoa, se ei toimi.

Teettäähän tämä juhlavierailla työtä, mutta idea on kyllä aivan loistava! Ajattelin itse, että läheisen ystävän häihin voisi lahjaksi vääntää vastaavan. Tosin ihan vain kaveriporukan kesken. Itse metsästin valokuvia vieraskirjaamme varten ennen omia häitäni ja siinäkin oli aikamoinen homma! Saatikka sitten, että tällaisia askarteluja odottelisi joka juhlavieraalta.