Pakko avautua

Ässä

Olen ajatellut ehdottaa Valtioneuvostolle uuden viraston perustamista. Se voitaisi nimetä vaikka avautumiskeskukseksi. Avautumiskeskukseen voisi mennä kuka tahansa, minä päivänä ja vuorokaudenaikana tahansa ja purkaa patoumansa täysin estoitta tiskin (panssarilasin) takana istuvalle ihmishenkilölle. Tiskillä oleva ihmisraukka kuuntelisi ja ottaisi vastaan avautumisen avosylin. Tiskejä pitäisi tietenkin olla ruuhka-aikoja varten enemmän kuin yksi, mutta mitään vuoronumerosysteemiä avautumiskeskukseen ei pidä laittaa, vaan avutumiskeskuksessa pätevät viidakon lait: heikoin ja hiljaisin jonon päähän.

Vuosien asiakaspalvelutyössä olon jälkeen minulle on syntynyt voimakas fiilis siitä, että ihmisillä on usein tarve avautua. Joissain tapauksissa he jopa itse ymmärtävät avautuvansa väärästä asiasta väärälle henkilölle, mutta eivät siitä huolimatta estele avutumispurkauksen tuloa. ”Tiedän, ettet sinä tälle asialle mitään voi, mutta...” ; ”Ymmärrän, ettet sinä tästä päätä, mutta..” Tällaisia lauselmia kuulen usein. Niiden kuunteleminen vain tekee työstäni joskus kovin turhauttavaa, asiat harvoin etenevät avautumalla ja raivoamalla. Niinpä avautumiset voisi ulkoistaa täysin avautumiskeskukseen ja muissa asiakaspalvelutilanteissa voitaisi sitten keskittyä itse asian hoitamiseen.

Muuan rouva juuri taannoin aloitti asiakastilanteen sanoen ”Minä haluan tietää, miksi eduskunta on säätänyt sellaisen lain, että...” Ja minä en ole töissä eduskunnassa enkä juristi. Asiakastilanteeseen meni hänen rutkutuksestaan johtuen arviolta 15 ylimääräistä minuuttia ihan vain siksi, että keskustelimme (hän avautui) Suomen yhteiskunnan rappeutumisesta. Rouva nyt nukkuu kuulemma muutenkin rahat tyynyn alla, koska kaikki pankit ovat epäluotettavia riistäjiä.

Avautumistilanteissa peräänkuulutetaan usein myös esimiestä paikalle. Yleensä esimiehellä ei ole asian kanssa mitään tekemistä ja työntekijä saattaa tietää asian kaikin puolin muutenkin paremmin, mutta jostain syystä esimiehen kaipuu on monella valtaisa. Näin ollen avautumiskeskuksissakin olisi tietenkin aina esimies paikalla, jolle asiansa voi esittää. Ja esimies vastaa ja antaa pahoittelulahjuksena avaimenperän tai pullakahvilipukkeen. Tietenkin pitää löytyä myös mahdollisuus kirjallisiin valituksiin, jotka voi jättää laatikkoon, jota ei tyhjennetä koskaan. Jotkut saattavat avautuessaan heittäytyä aggressiivisiksi, joten heitä varten avautumiskeskuksesta löytyisi pehmustettuja kulmattomia huoneita, jossa he voivat hakata päätään tai asiakaspalvelijanuken päätä seinään. 

 Miltäs kuuloistaisi tällainen avautumiskeskus? Ainakin työantajana se olisi varmasti kerrassaan houkuttava. Ehkä työntekijöille pitäisi maksaa niin likaisen kuin vaarallisen työn lisää ja vielä vaikka sunnuntailisää kaikilta päiviltä. Tervemenoa avautumaan!

(Avautumista tasapainottamaan Tampereen Arboretumin kukkaloistoa)