Mahtava Moussaka

Arpa, Hertta ja Ässä


Kesä on tehnyt meille temput ja ollaan kaikki vain viiletetty ruskettumassa ja terdeillä ja harrastamassa. Muutama viikko sitten keräännyttiin kolmestaan laittamaan ruokaa. Päätimme tehdä jotain työlästä, kun kerran oli kerrankin kolme käsiparia kokkaamassa. Tämän moussakan resepti on alunperin Australian Master Chefistä, mutta Hertta miehineen on soveltanut sen suomalaiseen keittiöön (ja ruokakauppaan) sopivaksi. Satsi on iso. Kyseessä ei ole pikaruoka, vaan valmistamiseen menee helposti parikin tuntia, mutta lopputulos on aivan mahtava ja kaiken vaivan arvoinen. Mausteet voi myös olla tuoreita ja niiden kanssa ei sitten saa nuukailla!

• 3 munakoisoa puolen sentin paksuisina siivuina
• suolaa
• oliiviöljyä
• 400g jauhelihaa (mitä fancympaa sitä parempi, esim. lammas tai riista sopii hyvin)
• 1 iso sipuli hienonnettuna
• 2 kynttä valkosipulia
• 1 rkl oreganoa
• 1 rkl timjamia
• 1 rkl rosmariinia
• 1 tl kanelia (puolikaskin riittää, jos epäilyttää)
• 1 tölkki tomaattimurskaa
• 1-2 tölkkiä paseerattua tomaattia
• 2 rkl tomaattipyreetä
• 4-5 vettä
• 4-6 iso perunaa puolen sentin siivuina
• 100 g margariinia
• 1,5 dl jauhoja
• 6 dl rasvaista maitoa
• 1 keltuainen
• 200g juustoraastetta (mitä vahvemman makuinen juusto sitä parempi, esim. parmesan tai vanha gouda)
• pippuria

Ja Alkosta suosittivat tämän kaveriksi portugalilaisia Douron laakson punaviinejä. Antaa kuulemma hyvän vastapainon ruoan tiiviille ja rasvaisellekin maulle.

1.  Laita uuni lämpenemään 180 celsiukseen ja itketä munakoisot. Itketys onnistuu vaikka uunipellillä, ripottele suolaa hövelisti joka viipaleen päälle. Puolen tunnin kuluttua suolan voi pyyhkiä pois. Kuvassa näkyy, että pilkoimme munakoisomme väärään suuntaan ja tämä teki pyyhkimisestä todella työlästä. Suositan, että leikkelet munakoisot pitkittäin siivuiksi.

2.  Iso kasari liedelle ja öljyä sinne kuumenemaan. Paista jauheliha ruskeaksi, sekaan sipulit. Jahka sipulisilppu on pehmentynyt lisää valkosipuli, oregano, timjami, rosmariini ja kaneli ja anna hautua 5 min.

3. Lisää lihan sekaan tomaattimurska, -pyree ja paseerattu tomaatti ja vesi. Vähennä lämpöä ja anna kiehua hiljalleen keiton alla 30 min.

4.  Sekä peruna- että munakoisoviipaleet paistetaan öljyssä pannulla, noin 3 minuuttia per puoli, kunnes peruna on pehmeä/koiso vähän ruskettunut. Asettele kasvin viipaleet talouspaperille, jotta liika öljy imeytyisi pois.



5.   Valkoinen kastike tehdään paksupohjaisessa kattilassa. 
Sulata ensin rasva, lisää siihen jauhot ja sekoita puisella aseella tahnaksi miedolla lämmöllä. Kun muodostavat tasaisen kokonaisuuden lisää mikrossa lämmitetty maito koko ajan sekoittaen. Lopuksi lisää 100g juustosta ja keltuainen. Tässä saa olla tarkkana, että liedessä on tarpeeksi lämpöä päällä, mutta kastike muuttuu hetkessä todella paksuksi kun juusto sulaa. Tämän voi maustaa pienellä määrällä suolaa ja pippuria.

6.   Ruoka kasataan öljyttyyn vuokaan samaan tapaan kuin lasagne. Ensin pohjalle punaista kastiketta, sitten kerros koisoviipaleita, punaista kastiketta, kerros perunoista, kerros punaista kastiketta, kerros koisoa... Kunnes ihan viimeikseksi kaadetaan valkoinen kastike ja sen päälle ripotellaan loput juustosta. Uunissa tämä painava kauneus saa olla 45min ja sen jälkeen voisi vielä melkein vartin vetäytyä liinan alla pöydällä, ennen syömistä

50 kirjaa

Hertta

Kaikkea voi listata. Sekä BBC että Keskisuomalainen ovat tehneet omat sadan kirjan listansa. BBC:n listalla on kaikkea kansainvälistä ja KSML on kerännyt omaansa paljon kotimaista ”must-read”-matskua. Näissä olisi kyllä tavoitetta yhdelle elämälle. Ajattelin yrittää näitä kahta mukaillen koota tähän oman listani. En taida ottaa tavoitetta ihan niin kunnianhimoiseksi kuin sata, mutta 50 voisi onnistua. Ja kirjoja on ihan kauhian vaikea laittaa arvojärjestykseen, mutta yritän laittaa vaikka johonkin "muistan tän olleen mukaansatempaava" ja "tämä jäi jostain syystä mieleen"-järjestykseen. Eli en välttämättä ole ylpeä siitä, että tässä nyt julkisesti myönnän jotkin kirjat lukeneeni, mutta minkäs sille voi jos ovat osoittautuneet hyviksi. Lista siis täytyy kesän kuluessa, kun saan kulutettua lisää opuksia.

Ja kai se on pakko nyt tässä yhteydessä myöntää, että en minä oikeastaan kirjoja lue vaan kuuntelen ne. Se on helpompaa ja samalla voi vaikka tehdä käsitöitä tai vaan rötköttää.

1. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
2. Jane Austin: Pride and Prejudice
3. David Eddings: Belgarionin taru
4. Richard Adams: Watership Down
5. Suzanne Collins: The Hunger Games-trilogia
6. Bran Stoker: Dracula
7. Margaret Mitchell: Gone With the Wind
8. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
9. Charlaine Harris: The Southern Vampire Mysteries-sarja
10. Maria Gripe: Tordyveln flyger i skymningen
11. J. K. Rowling: Harry Potter-sarja
12. Agatha Christie: Varjossa auringon alla
13. Karen Marie Moning: Fever-sarja
14. Stephenie Meyer: The Host
15. Khaleid Hosseini: A Thousand Splendid Suns
16. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
17. Dan Brown: Da Vinci-koodi
18. Maria Gripe: Agnes Cecilia – en sällsam historia
19. Jane Austin: Sense and Sensibility
20. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
21. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja
22. Charlotte Bronte: Jane Eyre
23. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
24. Pentti Kirstilä: Varo, kulta, varo
25. J.R.R. Tolkien: LoTR
26. Eoin Colfer: Artemis Fowl-sarja
27. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
28. Emily Bronte: Wuthering Heights
29. Arthur Conan Doyle: The Hound of the Baskervilles
30. Jari Tervo: Koljatti
31. Deborah Spungen: Nancy
32. Oscar Wilde: The Picture of Dorian Gray
33. Roald Dahl: Matilda
34. Antoine de Saint-Exupery: Pikku Prinssi
35. Tina Fey: Bossypants
36. Sofi Oksanen: Puhdistus
37. Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä
38. ...

Copenhagen

Ässä

Ennen kiihkeän kesätyörumban alkua karkasin muutamaksi yöksi Kööpenhaminaan ystäväni kanssa. Muuan opiskelukaverini on kaupungissa vaihdossa ja hän veikin meidän myös muutamiin kemuihin. Tämä taisi olla kolmas kertani kaupungissa, joka on mielestäni Tukholmaa astetta eurooppalaisempi, mutta kuitenkin pohjoismaisena kohteena helppo ottaa haltuun.

Yövyimme Zleep Hotel Ishojissa , joka oli erittäin siisti ja kaupungin hintatasoon nähden edullinen paikka. Hotelli sijaitsee kauppakeskuksen yhteydessä aivan Ishoj-juna-aseman vieressä, joten aamupalatarpeet oli helppo ostaa lähimarketista. Huonona puolena Ishojissa on sijainti, sillä kyllästyimme junilla suhaamiseen jo neljässä päivässä. Matka keskustaan ei kesti junasta riippuen noin vartin, mutta neljän päivän suhailuun sai uppoamaan helposti noin 40 euroa per naama. Tämä kannattaa huomioida, kun vertailee hotellien ja hostellien hintoja.

Ystäväni oli kaupungissa ensikertaa, joten kävimme tietenkin kuvaamassa toisemme kaupungin symbolin, Pienen Merenneidon, juurella. Patsaan läheisyydessä on myös muita turistikohteita ja makeita rakennuksia. Suoraan sanottuna emme kulkeneet nenä turistioppaassa, joten rakennuksista ja historiasta kiinnostuneemmat selvittäköön tarkemmat speksit itse.

Lisäski luin juuri uutisista, että tulevana lauantaina Pieni Merenneito saakin kauan odottamansa könsikkään, kun satamassa paljastetaan uusi patsas. Tästä prinssistä tullee kaupungin Merenneidon ohella vakiovetonaula.

Stroget- kävelykatu on hyvä maamerkki paikoin sokkeloiselta tuntuvia keskustan kujia kulkiessa. Kyseisellä kadulla ja sen sivukujilla on lukuisia liikkeitä, joissa pääsee keventämään matkakassaansa. Jos kävely alkaa kyllästyttää, pääsee katua edestakaisin myös riksakyydillä. Tanskahan on muutenkin pyöräilijöiden luvattu maa, joten pyörän vuokraamista päiväksi tai pariksi kannattaa harkita vakavasti. Junat ja metrot kulkevat melko hyvin, mutta lippujen hinnat ovat aika suolaisia, eikä turisteille ollut mitään erityisiä halvennuslippujakaan. 

Tivoli on myös yksi kaupungin klassikkokohteista ja sijaitsee aivan päärautatieaseman vieressä. Kyseessä ei ole pelkästään lasten leikkipaikka, vaan siellä on mm. myös viihtyisiä ravintoloita ja kahviloita. Tällä kertaa aikataulumme ei venynyt tivolivierailuun, mutta muistan lapsuusvuosilta, että Tivoli oli myös esteettisesti paljon viihtyisämpi ja arvokkaampi kohde kuin esimerkiksi Särkänniemi, onhan se pykätty Kööpenhaminan sydämeen jo v. 1843.

Tanskalaisesta ruokakulttuurista ensimmäisenä mieleen tulevat erilaiset voileivät, joita onkin saatavilla hyvin erilaisina variaatioina. Kuvassa nauttimamme tapaukset olivat paahtoleipiä, joita dippailtiin herkulliseen pekonimajoneesiin. Njam!

t

Hertan yksinäinen kesäskaba

Hertta

Hertta + Sulkapallo = ?

Mieheni muutti kesäksi toiseen kaupunkiin. Etänä eläminen ei sinänsä ole meille uusi juttu. Kyseessä on neljäs kerta parisuhteemme aikana kun toinen osapuoli ottaa maantieteellistä välimatkaa. Edelliset pari kertaa se olen ollut minä. Siksi onkin outoa olla nyt yksin yhteisessä kodissamme. Olen todella huono olemaan yksin, ahdistun nopeasti. Huonoa tuuria on, että kesätyöni pakottama rytmi on väärään suuntaan muun maailman kanssa: minä menen töihin klo 15, kun valtaosa lähimmistä ystävistäni pääsee tunti sen jälkeen toimistoistaan. On siis keksittävä jotain tekemistä! Muuten kesä menee telkun edessä salmiakki mussuttaen.

No tässähän olisi nyt hyvä mahdollisuus ottaa itteään niskasta kiinni ja vähän sportata. Olen todella huono urheilija. Innostun aina pariksi kolmeksi kuukaudeksi ja sitten sohva alkaa kutsua. Ehdin aina saada pari kiloa pois ja niska-hartia-seudun voimaan paremmin ja sen jälkeen ei enää huvita. Ehkä tämä johtuu oman lajin puutteesta, ehkä laiskasta perusluonteesta. Ajattelin nyt tämän kesän taas yrittää. Harmi kun ei löytynyt mitään liikuntakurssia, joka pakottaisi ainakin kerta viikkoon raahautumaan liikkeeseen. Onneksi Iidesjärveä on helppo kiertää ja jumppia järkätään joka salilla. Kävin muuten talvella uintitekniikan kurssin, muistin juuri. Pitäisiköhän raahautua altaaseen?

Laitan muutaman viikon päästä päivityksen, sainko koko hommaa edes starttaamaan.

Parvekkeen kasveja ja kukkia

Arpa

Jo hyvä tovi sitten Ässä lupaili illassa olevan lupaus kesästä.. edelleen kuitenkin odotellaan, että luontoäiti lunastaisi lupauksensa ja Suomen suvi pääsisi valloilleen. Viime viikonloppuna toivoa jo oli, mutta tämän viikon kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin kesäiset. Ilmanala ei ole kuitenkaan lannistanut parvekepuuhasteluja ja kasvien istuttamista. Kun kukat ja muut puskat kasvattaa ruukuissa, on ne helppo kylminä öinä tuoda sisään lämmittelemään.

Tänä kesänä päädyin keskittymään viime vuotista enemmän hyötykasveihin, kukkia kuitenkaan täysin unohtamatta. Parvekkeelle lopulta tiensä löysivät kaksi kirsikkatomaatin tainta, anopilta saatu ruohosipuli, kaksi markettaa, äidiltä saadut gladiolukset sekä neljä mansikan tainta.

Mansikoiden kohdalla päädyin lajitestaukseen eli ostin kaksi kappaletta parvekemansikkaa ja kaksi kuukausimansikkaa. Näiden välisistä eroista voin raportoida sitten myöhemmin kesällä. Mansikat istutin parvekelaatikkoon, jolle askartelin puisen telineen muutama viikko sitten. Toimiva laatikkoteline syntyi yhdestä ylimääräisestä puisesta parvekkeen lattialaatasta.

Kaikki itse ostetut puskat kävin noutamassa Prisman kesäpihalta, jossa valikoima ei ole päätä huimaava, mutta toisaalta eivät ole hinnatkaan. Kasvit, kukat ja 30 litraa multaa maksoivat yhteensä reilut 20 euroa. Kesän myötä myöskin selviää, saako näin hyvällä hinnalla minkäänlaista laatua...

Helppo ja nopea ranskalainen manikyyri

Hertta

Joskus ei ole aikaa askarrella kynsiin sen kummempaa, mutta pelkkä yksi sävy tuntuu tylsältä. Perinteinen ranskalainen manikyyri saa kynnet näyttämään siisteiltä ja huolitelluilta... tai värivalinnasta riippuen rajuiltakin. Olen askarrellut niiden teippien kanssa aina välillä, mutta vain harvoin onnistunut. Useimmiten maalaan tipit ranskikseen ihan vaan vapaalla kädellä, mutta siinä menee aikaa. Jos jäljen ei tarvitse olla millin tarkkaa, saa tipit tehtyä helposti vaikka vanhan keittiö- tai meikkisienen avulla. Tässäpä nopea tutoriaali äärimmäisen helpon ranskiksen tekoon. Valitsin tällä kertaa astetta räväkämmät värit, sillä olin lähdössä perjantaihumuun. Toivottavasti kuvien viesti hahmottuu väreistä huolimatta.

Lakkaus pitää aina muistaa pohjustaa, muuten kynsi itse saattaa värjääntyä. Pohjalakat myös usein hoitavat kynttä tai esimerkiksi estävät liuskottumista. Valittua värilakkaa kannattaa ehkä laittaa kaksikin kerrosta, mikäli hakee muuta kuin luonnollista vaikutelmaa. Tässä manikyyrissä käytin Dependin hopeista lakkaa. On muuten todella säihkyvä.

Ja sitten koko homman juju:

Tipauta jollekin imeytymättömälle alustalle lakkaa, jonka valitsit tippejä varten. Tämänhän kannattaa sitten olla koostumukseltaan melko paksua ja sävyltään edes jossain määrin pohjaväristä poikkeavaa.

Paina sientä kevyesti lakkapisaraan ja harjoittele pari kertaa samaisella alustalla värin "tuputtelua" niin näet millaista jälkeä on tulossa ja missä kulmassa sientä kannattaa pitää, jotta jälki on tasaista.

Sitten ei muuta kun kynsi alle ja tuputtelemaan. Itse aloitan aina pikkurillistä. Siinä on vähiten alaa, missä tehdä virheitä ja siihen on nopeinta tehdä korjauksia.

Kuvan manikyyriä tehdessä käytin jotain vanhaa Veet-geelin mukana tullutta sientä, jossa on toisella puolella tiiviimpi, toisella löyhempi "solukko". Käyttämällä tavallista meikkisientä tulos on paljon tasaisempi. Mutta ihan sama mikä sieni, liian kauaa ei voi tuputella kun lakka alkaa kuivua ja jos sitä silloin sorkii jälki menee helposti tuhruiseksi.

Lopputulos riippuu siitä, kuinka nopea olet liikkeissäsi ja kauanko tuputat lakkaa. Parin kerran kokeilun jälkeen hommaan saa rutiinin ja manikyyri onnistuu todella nopeasti. Tähänkin pitää vetää päällyslakka päälle tai muuten tipit saattaa lohkeilla helpostikin irti. Ja sit radalle!

Tankotanssia kokeilemassa

Arpa

Ihan näin kauniilta ei oma suoritukseni näyttänyt. Kuva: Studio Move

Tankotanssi on kokenut viimevuosina aikamoisen faceliftin: strippiluolista laji on ponnistanut vakavasti otettavien urheilulajien joukkoon. Ja hyvä niin, sillä tankotanssi on todellista urheilua ja vaatii tiukkaa kehonhallintaa, lihaksia ja kivun sietoakin. Vaikka laji on kiehtovaa katsottavaa, todellisuudessa erotiikka on puuhasta kaukana, varsinkin kun kokeilee tangon kanssa heilumista ensimmäistä tai toista kertaa.

Itse käväisin kokeilemassa tankotanssia kaksi kertaa CityDealin hyvän tarjouksen houkuttelemana Tampereella Studio Movessa. Tankotanssi on kokeiluni perusteella juuri niitä lajeja, jotka näyttävät helpolta, mutta todellisuudessa ovat varsin haastavia. Toisaalta perusjuttuihin, kuten helppoihin pyörähtämisiin, pääsee aika nopeasti mukaan. Jaan nyt tässä muutamia pointteja, joita tämän kokeilun jälkeen mielessä pyörii...

• Shortsit ovat ehdottomat tankoilussa, muuten ei tangossa pysy kiinni jalkoja vaativissa liikkeissä. Itse käytin tavallisia ohuita kangasshortseja ja hyvin toimi. Pääasia, että shortit ovat mahdollisimman lyhyet.
• Pieni pyyhe kannattaa ottaa tunnille mukaan, vaikka ei itse hikoilisikaan. Pyyhettä käytetään nimittäin tangon ja käsien kuivaamiseen, jotta pito tangossa pysyy tunnin ajan.
• Älä rasvaa käsiä tai jalkoja ennen tuntia, muuten tiput kepistä auttamatta. Näin kävi itselleni ekalla tunnilla. Toisella kerralla tarrasi hyvin, kun en ollut moneen päivään lätrännyt rasvalla.
• Kannattaa varautua jonkinasteisiin kipukokemuksiin tankotanssin liikkeissä. Mustelmia tulee varmasti ainakin muutama. Itsellä etenkin ranteet, nilkat ja sääret ottivat jonkinverran osumaa.
• Tunnille ei tarvita minkäänlaisia kenkiä tai tossuja, sukat riittävät, eikä niitäkään välttämättä tarvitse. Erityisen hyvä laji siis siitä, ettei välineisiin tarvitse tärvätä omaisuutta.

Kokonaisuudessaan homma oli hauskaa ja haastavaa, eli sikäli todellakin kokeilemisen arvoinen juttu. Toisaalta tankoiluun liittyvä lievä telominen ja mustelmat eivät kovasti viehättäneet herkkää hipiääni. Ohjaaja kuitenkin mainitsi, että kipuun tottuu ja mustelmatkin vähenevät, kun oppii tekemään liikkeet oikein. Itseäni myös riipi hitaammanlainen oppimiseni ja kehittymiseni hommassa. Toisaalta juuri tämä lajin haasteellisuus voisi pitää mielenkiinnon yllä hyvinkin pitkään, kun aina huomaisi oppivansa uutta. Pitää katsoa, ehkä sitä vielä jossain vaiheessa hyppään tankoon kiinni!

Rullaati rullaa

Ässä

Sain pitkästä aikaa maistaa jotain aivan uutta, kun päätin tarttua muuan ruokablogista lukemaani vietnamilaisperäiseen herkkuun. Näiden herkkurullien sisään laitettavien täytteiden suhteen on vain mielikuvitus rajana. Rullana toimii riisipaperitaikina, jota saa ainakin aasialaisista kaupoista (esim. Tampereella Tullintorilta) 

Usein rullien täytteenä käytetään riisinuudelia eli vermisseliä, tuoreita vihanneksia ja jotain proteiinipitoista. Itse kääräisin rulliin vermisselin lisäksi romainesalaattia, kurkkua, porkkanaa, retiisiä, avokadoa, kevätsipulia, yrttimaustettua tofua ja katkarapuja. Valmiita rullia dippaillaan erilaisiin maustekastikkeisiin ja napostellaan sormin.

Rullat sopivat loistavasti sosiaalisten ruokailuiltojen yhteiseksi puuhasteluksi ja naposteltavaksi. Eniten aikaa kuluu vihannesten pilkkomiseen, mutta rullia on huomattavasti helpompi näperrellä kuin esimerkiksi sushia. Rullat on myös helppoa ruokaa allergisille, sillä niissä ei ole esimerkiksi maitoa tai gluteiinia. 

1. Ensin kannattaa pilkkoa valitut rehut pieniksi ja pitkulaisiksi.

2. Toisena voi kiehauttaa veden ja humauttaa vermisselit veteen. Vermisselit valmistuvat niin nopsasti, että kattilan voi nostaa levyltä heti, kun nuudelit menevät kattilaan.

3. Seuraavaksi valmistellaan muut täytteet. Itse pyöräytin katkarapuja pannulla öljyssä ja maustin ne tuoreella rakuunalla ja limen mehulla.

4. Ainiin, kastikkeet! Niitä voi valmistaa erilaisia, itse sekoitin soijaa, kalakastiketta, riisiviinietikkaa, valkosipulia, sokeria, chiliä ja limen mehua. Kalakastike on voimakasta ja sen kanssa kannattaa olla varovainen.


5. Sitten päästään rullaamaan. Laakea astia täytetään vedellä ja riisipaperia aletaan huljutella vedessä. Kun se pehmiää ja on läpinäkyvä, voi sen levittää tasaiselle alustalle.

6. Täytteet kasataan siten, että rullan reunoille jää tilaa taitella rullasta hyvä paketti. Alimmaiseksi kannattaa laittaa värikkäimmät ja näyttävimmät täytteet, koska ne jäävät parhaiten näkyviin.




7. Valmiit rullat kannattaa asetella hieman irralleen tarjoiluastialle, sillä ne limaantuvat helposti kiinni toisiinsa. Rullat syödään mahdollisimman tuoreina.

Pääkaupunkiseudulla toimivan, näitä pötkylöitä tilaustyönä valmistavan, Rullan kotisivuilta voi hakea lisäinspiraatiota täytteisiin. Riisipaperi on maultaan niin mietoa, että sen kanssa käyvät monenlaiset maut. Vaikka nakin ja sinappia laittas väliin, siinä vasta moderni hotsi ;) !

Kesämekkoja

Hertta

Ei ole kesää ilman helmoja! Kuulin pari vuotta sitten radiosta äärimmäisen tieteellistä tilastotietoa siitä, että suomalaiset naiset ovat erittäin mieltyneitä housuihin. Me pohjoiset pimut emme kuulemma suosi hameita ja mekkoja ollenkaan samalla innolla kuin etelä-eurooppalaiset sisareni. Havahduin tähän. En minäkään mitenkään inhonnut hulmuavia helmoja, mutta farkut vaan olivat niin kätsyt vetää jalkaan. Itse asiassa huomasin omistavani 12 paria farkkuja. Nyt noita kankeita housuja löytyy kaapeistani tasan yksi pari, enkä niitäkään käytä koskaan. Olisihan ne farkut vieläkin kätsyt taskuineen ja peppua muotoilevine saumoineen, mutta koen hetkellisesti löytäneeni itsestäni feminiinisen puolen, joka tykkää kovin hulmutella. Tämänkertainen postaukseni onkin lähinnä valokuvaa koltuista, joita yritän kuluttaa tulevan kesän aikana. En kehdannut alkaa itse malliksi, sillä ihoni on yhä vähän huonossa kunnossa (kaipaa auringon parantavaa kosketusta), mutta toivottavasti leninkien pääidea selviää kuvistakin.

Numero 1 voisi olla nimeltään "Bree Van de Kamp" tai ainakin ajattelin häntä tätä mekkoa ostaessani. Pituus on hiukan polven yläpuolelle ja väri on ehkä vähän synkkä kesähelteille, mutta pinkit ruusukuviot tuovat häivähdyksen kepeyttä. Tämä on vaatekaappini klassikko, joka menee niin juhlaan kuin arkeen. Tykkään asustaa mekon helminauhalla ja -korviksilla. Tällaisen mekon pitäisi toki istua päälle kuin käsine ja koltun ainoa kunnon ongelma onkin selän leikkauksessa. Ilmeisesti selkälihakseni ovat liian pienet tai siipeni turhan lyhyet, kun selkä kaistale tuntuu välillä vähän roikkuvan ihosta irti. Tämän tosin saa piiloon neuleella tai jättämällä tukan auki. Mekon malli on kyllä sen verran imarteleva ja vie huomion mahasta rintakehälle, että mielelläni ostaisin useamman tällaisen.

Numerot 2 ja 3 toin juuri Lontoosta. Olen varhaisteineilystä asti suosinut mustaa väriä vaatteissani ja vasta nyt opettelen leikkimään väreillä. Nämä tulevat molemmat toimimaan hyvin ruskettuneen ihon kanssa. (Väri on jo työn alla, tosin vielä voiteen merkeissä, mutta kyllä tuo arskakin kai kohta alkaa paistella.) Sinisen väri on niillä rajoilla, että vähän lisää kirkkautta veisi sen jo neon-sarjaan. Se on pituudeltaan vähän polven yläpuolelle ja kaksi kokoa liian iso! Sekosin jotenkin rekkien seassa ja koon 12 sijaan toin kotiin koon 16. Punainen mekko on väriltään en tiedä mikä. Vadelma? Oranssi? Se on pidempi, puoleen pohkeeseen ja todellinen katseenkääntäjä. Tähän olisi kiva yhdistää paljaat sääret, mutta vielä on liian kylmä. Enkä oikein osaa käyttää korkkareita ilman sukkia. Niin juntti olen.

Seuraavaksi kaksi mekkoa, joita en ole oikein koskaan käyttänyt, syystä että en osaa. Vaalea on menkkahaukalta kolmella eurolla riipastu söpöläinen, joka ei ole omiaan imartelemaan povekasta, mutta urheilematonta kroppaani. Iso rusetti siis peittää ainoan asian, mitä tässä ruhossa kannattaa korostaa. Mutta olen luvannut itselleni, että tänä kesänä tuokin lähtee tuulettumaan. Turkoosi jumalaisuus on Barcelonasta ja taitaa olla tuo malli jo vähän "out", niinko me super-trendikkäät sanotaan ja tämä mekko on niin syvään uurrettu, että paljastaakin sitten jo liikaa. Jotain käyttöä vaan tälle pitäisi keksiä. Voisikohan siitä leikata lyhyemmän mekon, tai jotenkin lisätä kangasta yläosaan? Niin pitkäkin tämä on, että vaatisi 15 sentin piikit kantojen alle, ettei viistäisi pitkin maata.

Seuraavana sitten vaatekaapin kulunut klassikko. Tämä on kaikkien kepeiden kesämekkojen prinsessa. Kyseessä kaksi kesää palvellut lemppari, jonka voi asustaa melkein mihin vain. Kaikenlaiset vyöt istuu, korut voi valita sen mukaan laittaako boleroa tai neuletta vai mennäänkö paljailla olkapäillä, jolloin glitteriä voi laittaa parin kilon edestä. Minulla ei riitä itsetunto käyttää näin lyhyttä mekkoa ilman sukkahousuja tai leggareita, mutta ihan kivasti esim. capri-mittaiset kalsarit tämän kaveriksi istuu. Harmi vain, että kyseessä on halpa rätti, joten tämä saattaa olla sen viimeinen kesä, sen verran on reppana jo haalistunut ja saumat alkaneet irvistellä. Voisikohan sen värjätä ja korjata vielä uuteen nousuun?

Viimeinen on tämän kesän villi kortti. Maxi on mitta ja kuvio kirjavaa sulkaa. Alla oleva kangas päättyy polven korkeudelle ja päällä oleva läpikuultava, kuvioitu materiaali jatkuu nilkkoihin asti. Nirunarut, jotka toimittavat hihan virkaa, ovat vähän väärässä kohtaa, joten saatanpa päätyä käyttämään tätä tuubina (köydet vaan yläosan sisään piiloon), mutta ensin pitäisi oppia käyttämään tätä vaatetta. Iltarientoihin vai puistoon? Tuleekohan tässä kuuma vai kylmä? Ihan nyt hämmennyn. Onneksi olen varreltani aika pitkä, joten maxia pystyy käyttämään ilman korkojakin, mutta onhan tämä nyt jännittävää tämä uusien vaatteiden sisäänajaminen. Miten tämmöinen asustetaan, kun on noin rohkea kuosi? Meneekö höyhen-korvikset överiksi? Jännityksellä jään odottamaan rutiinia rätin ympärillä. Saatan jopa raportoidan siitä.

Äitienpäiväksi mustikka-valkosuklaajuustokakku

Arpa

Tuhdista juustokakusta riittää useammalle kuin kermakakusta.

 Hyydytettävät juustokakut ovat valloittaneet suomalaiset viimeisten vuosien aikana. Nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että juhlissa on tarjolla jonkinsorttista juustokakkua kermakakun rinnalla, tai sen sijasta. Juustokakut ovat löytäneet tiensä myös hääpöytään, mikä itseäni ainakin on ilahduttanut.

Juustokakut ovat myös erittäin helppoja tehdä, kunhan muistaa olla tarkkana liivatteiden kanssa. Kerran olen kämminyt ja lopputuloksena jouduin kaivamaan kummallista liivatelimaa pois kakun sisälmyksistä. Ei hyvä, joten älä kämmää!

Myös lähestyvä äitienpäivä tarjoaa erinomaisen tekosyyn nautiskella herkullisella juustokakulla, joka tässä tapauksessa sisältää päämakuinaan mustikkaa ja valkosuklaata. Varmasti maistuu äidille! Kakku sopii myös värimaailmaltaan äitienpäivään, kun pihalla kukkivat sini- ja valkovuokot. Toki menisi loistavasti myös itsenäisyyspäivän illanistujaisissa. Tähän kakkuun reseptin olen saanut ystävältäni, joskin tuo alkuperäinen ohje ei sisältänyt mustikkaa eikä valkosuklaalikööriä. Eli siis vain kohtuudella tuunattu ohje!

Ja taas se peuraessu niskaan ja menoksi.
Näin edetään:

Pohja:
- 50 g voita
- 10-13 kpl kaura/dominokeksejä
Täyte:
- 1 dl valkosuklaakermalikööriä
- 400g Philadelphia-tuorejuustoa
- 160g tomusokeria
- 4 liivatetta
- 2 dl vispikermaa
- 1 tl vaniliinisokeria
Mustikkakiille:
- 200-300g mustikoita
- 2 dl vettä
- 3 liivatetta
- ripotellen sokeria

Murskaa keksit ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Taputtele mössö 24cm kakkuvuoan pohjalle. Vispaa kerma. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja likööri keskenään. Liota liivatteet lötköiksi kylmässä vedessä. Tämän jälkeen sulata ne pienessä määrässä kiehuvaa vettä - älä kuitenkaan keitä! Sekoita hieman jäähtynyt liivateneste juustomössöön. Lopuksi sekoita vispattu kerma vielä yhteen muun täytteen kanssa ja levitä täyte pohjan päälle kakkuvuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa hetki. Levitä täytteen päälle mustikat ja ripottele pinnalle sokeria. Pyöräytä jälleen liivatteet kylmän ja kuuman veden kautta noin 2 desilitraan kylmää vettä. Kaada liivatevesi mustikoiden päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa noin 6 tuntia, mielellään vaikka yön yli.