Mitäs Lontooseen?

Hertta

Big Ben on kolisevan kellon, ei tornin, nimi.

No hyväähän sinne. Kiitos kysymästä.

Lensimme Raiskilla hurmaavalle Standstedin kentälle viime perjantaina ja sekoilimme Lontoossa aina seuraavaan keskiviikkoon asti, minä ja puolisoni siis. Edellinen yhteinen reissu olikin häämatkamme marraskuussa. En tiedä, miten tässä onkin näin päässyt käymään, mutta olen saanut kaveriporukassani melkoisen aikatauluttajan leiman – nyt huomasin, ettei se ehkä perustu perättömyyksille. Mutta hei, paljon enemmän saa reissusta irti, kun ennakkoon tietää mitä milloinkin tekee ja missä kyseiset aktiviteetit sijaitsee! Enkä minä ole suunnitelmissani joustamaton, itse suunnitteleminen vaan on niin kivaa! Nyrkkisääntönä, että joka päivä pitää tehdä kaksi juttua, olkoon vaikka vaan käpyttelyä, yksi ennen ja yksi jälkeen lounaan. Ennkointi myös vie ajatukset pois lentämisen luonnottomasta kauheudesta. Seuraavassa melko tiivis selostus siitä, miten matkamme meni. Tämä vaikka esimerkkinä tehokkaasta kaupunkilomailusta.:

Arpa.

Muinainen uros Ässän jälijltä.

Lauantai: Olimme siis laskussa klo 23 perjantaina, joten ehdimme nukkua hyvät yöunet (liki 6 tuntia) ennen kuin raahauduimme metroon. Lontoon metro on maineensa veroinen: kätsy! Natural History Museumiin kului liki kolme tuntia (dinot oli parasta!) ja lepuutimme jalkojamme pitkän sänkkäri (eli sandwich) lounaan merkeissä Hyde Parkissa. Mainittakoon, että lauantai oli reissun kylmin päivä, noin +15c, puistossa oli siis vielä pakko pitää huppari päällä, mutta aurinko lämmitti ihanasti. Iltapäivällä kävimme Harrodsilla noin vartin verran. Kaikki oli kauhean hienoa ja ihmisiä paljon ja meitä molempia alkoi ahdistaa. Saatchi-gallery oli mahtava! Pohjakerroksen pysyvä öljyaiheinen teos ihan todella pysäyttävä. En normaalisti paljon perusta modernille taiteelle, mutta meillä molemmilla oli hauskaa. Viimeiset valoisat tunnit vain harhailimme Chelseassa ja joimme bisset erään kuppilan sivukujaterassilla. Illallinen koostui perus burgereista toisessa baarissa. Mukaan pakkaamani ”Heitä sikaa!”-peli osoittautui loistavaksi viihteeksi iltaisin.

Herttaa alkoi väsyttää.

Sunnuntai: Yli kolme tuntia British Museumia saa karskimmankin jalat vonkumaan ja pään suhisemaan. Muumiot olivat (jälleen kerran) jänniä katsella. Tällä kertaa ostimme molemmille audio tourit eli walkmanin näköiset vehkeet, jotka kertoivat juttuja valituista kohteista. Aivan mahtava idea! Do it if you can! Lounas mussutettiin Wakamamassa, joka on eräänsortin itämäistä fuusioruokaa tarjoava ketju. Nuudeleita ja kivoja kastikkeita siis. Iltapäivä harhailtiin Sohossa ja kävimme supersuuressa Odeonissa katsomassa juuri valkokankaalle saapuneen rainan ”Hunger Games”. Tämä siksi, että siippani on kolunnut kirjat läpi ja oli aiheesta innostunut ja molempien jalat kaipasivat lepoa. Piletit ei Lontoon ytimessä ole halpoja, mutta elokuva oli miltei hintansa väärti. Olin tosin odottanut sen olevan vähän raaempi. Kirjat on kuulemma todella graafisia, joten molemmat ihmeteltiin, miksi leffasta oli tehty k12. Tästä huolimatta hyvä ja sopii siis vähän heikkohermoisemmilekin. Meksikolais-tyyppisen illallisen jälkeen istuimme sporttibaarissa lähellä hotellia ja katsoimme… golfia! Jännää oli!

Maanantai: Tämä oli sitten se kallis päivä, sillä oli aika shoppailun. Voi rääveli, että jurppasi se Kelalta tullut pikku takaisinperintä. Olisin nimittäin mielelläni kantanut vielä tuplat lisää ihania kevät/kesä-rättejä mukanani. Ostin muutaman mekon, leggareita, alusvaatteita, pari paitaa ja yhdet balleriinat. Boots ja SuperDrug verottivat myös korttiani, sillä toin Suomeen kasan uusia tukkapurkkeja (voisin myöhemmin kertoa toimiiko aineet) ja itseruskettavia ja tottakai kynsilakkoja. Lounas oli reissun paras: Masabi-nimisen ketjun sushit Marble Archin puistossa. Nyt oli jo niin kuuma, että jengi käpytteli ohi t-paitoihin ja shortseihin pukeutuneena. Iltapäivällä meidän piti mennä Toweriin, mutta ajatus vankityrmistä vähän etoi, kun oli niin mahtava sää. Käytimme siis pari ylimääräistä puntaa perinteiseen turistibussikierrokseen. Diili oli kuitenkin aika hyvä: 24 tuntia sai istua bussissa niin paljon kuin halusi ja siihen päälle pääsi vielä vajaan tunnin Thamesin risteilylle. Erilaisia bussikierroksiakin firmalla oli neljä vai viisi omilla teemoillaan, joten siinähän köröteltiin. Käväisimme illalla nopeasti  King’s Crossin asemalla kuvaamassa laiturin 9 ¾. Illalla taas sikojen heittelyä ja halpaa kaljaa.

Olympia-huumaa oli kaikkialla.

Tiistai: Hotellihuoneestamme piti luopua normaalia aiemmin, joten veimme matkalaukun säilytykseen Victoria asemalle jo aamusella ja loikkasimme istumaan bussissa. Tämä kävi jo auringonotosta, sillä tiistaina lämpötila kipusi yli +20c ja uutisissa kerrottiin, että pitkin maata oli rikottu lämpöennätyksiä. Kävimme sillä pikku risteilyllä ja istuimme Trafalgarilla syömässä lounasta. Väenpaljous oli typerryttävä. Väsyneet matkalaiset yrittivät vielä innostua National Portait Gallerysta, mutta tunnin jälkeen piti jo luovuttaa. Kävimme kuluttamassa muutaman euron Sports Directissä. Ketju oli minulle ennestään tuttu viime kesän Skotlannin keikalta, joten tiesin, että sieltä saa sporttauskamaa todella halvalla. Sitten taas harhailua Sohossa ja illallinen intialaistyyliin. Ilta kului Chelsea-Benfica-matsia seuraten ja siinä ohessa kului monta tuoppia Magnerssia (aloin ymmärtää, miksi ihmiset viitsii lajia seurata: kaljan juominen ja huutaminen porukalla on hauskaa). Yöksi matkasimme sitten Standstediin, sillä lento lähti aamulla niin demonisen aikaisin. 

Paljon jäi tekemättä: emme koskaan päässeet Toweriin asti, emme ehtineet katsomaan musikaalia, emme käyneet Tate Modernissa tai St. Paul’s Cathedralissa. Eli seuraavaa Lontoon keikkaa varten on vielä paljon perus-turistipelleilyä taskussa. Lontoo ei pettänyt taaskaan. Mahtava suuri kaupunki hyvine palveluineen. Kertaakaan ei tullut turvaton olo, vaikka liikuimme muutamana iltana melko myöhään ulkosalla. Turisteja on niin pirusti, että lokaalit ovat tottuneet meidän tietämättömyyteemme. Miljoonan punnan kysymys onkin: suunnittelenko seuraavan reissun uuteen, vieraaseen kohteeseen vai palaanko paikkaan, josta niin kovin pidän? Kyllä pari kertaa kävi mielessä, että voisihan tänne joskus muuttaakin. Siis jos tajuaisivat alkaa ajaa tien oikeaa laitaa ja luopuisivat kahden hanan systeemistä.

Pääsiäiskasvit, osa 2

Arpa

Koska Hertan ja Ässän elämässä tapahtuu kaikenlaista jännää (jota minun elämässäni harvoin tapahtuu), eikä heillä ole ollut aikaa kirjoitella blogiimme, niin minähän voinkin jatkaa tilitystä kasveista. Ja voin kertoa, tilitettävää on!

Sanotaanko vaikka näin, että en ole niitä ihmisiä, jotka kovin helpolla lähtevät pyörtämään omia puheitaan. Jos jotakin sanon, niin siitä pidetään kiinni kiusalliseen loppuun asti. Mutta nyt on tullut vastaan tilanne, jossa on pakko tunnustaa tappionsa ja perua hieman puheitaan. Edellisestä tekstistäni voitte lukea, kuinka voitonriemuisena lopetan jutun lauseeseen "kasvata pääsiäisruohoa, sillä onnistuu aina". No, voin nyt kertoa, että myös pääsiäisruoho voi muuttua kummalliseksi sotkuksi parissa päivässä.

Ny ei menny niinko Römsöössä.

En tiedä, mitä varsinaisesti ruohokorilleni on tehty, mutta olin poissa kotoa reilu vuorokauden, jonka jälkeen puska näytti tältä. Kaunis terhakka ruoho on muuttunut takkuiseksi läjäksi. No, aion koittaa paikata tilanteen puhaltamalla tuohon pesään pari munaa, niin jospa se näyttäisi sitten tarkoituksenmukaisemmalta.

Lohtukasvit.

Piristääkseni itseäni tämän järkyttävän ruoho-episodin jälkeen, kävin hakemassa kaupasta muutaman ruukun verran narsisseja parveketta silmällä pitäen. Räntää vihmoi taivaalta, kun näitä sulloin ruukkuihin. Mutta oli aivan pakottava tarve saada todistettua itselleni, että elämässäni on vielä toivoa (edes jonkin kasvilajin suhteen).

Nämä Tete a tetet ainakin viime vuonna pysyivät melko pitkään hengissä! (koputan puuta.)

Pääsiäisohra korissa

Arpa

Viime keväänä olin innokas parvekkeenomistaja ja pistin näihin aikoihin maaliskuussa kaikenlaista kukkaa ja hyötykasvia itämään. Ajattelin, että kesään mennessä kylvökset rehottaisivat ja voisin siirtää ne pihalle aurinkoa ottamaan. Toisin kävi. Jumalat hylkäsivät pakanan ja kaikki taimet kuolivat, toiset ennemmin toiset myöhemmin. Pelkkä ajatuskin ketuttaa.

Näillä pitäis selvitä: multaa, vettä, siemenet.

Tänä vuonna ajattelinkin ottaa varman päälle ja kasvattaa itse ainoastaan pääsiäisruohoa. Lisätäkseni hommaan edes jotakin jännitystä, ostin rairuohon sijaan pääsiäisohraa ja koitan kasvattaa tämän komeuden korissa.

Siemenet koriin ja sitten odotellaan!

Nyt homma lähti siis itämään, että viikon parin päästä voin raporoida, kuinka pahasti tämä yritys meni reisille.

Jee!!!

 Reilun viikon kasvattelun jälkeen, alkaa ruoho jo näyttää aika vakuuttavalta! Kohta pitää ruveta siistimään, ettei räjähdä homma käsiin.

Tämän tarinan opetus oli: kasvata pääsiäisruohoa, sillä onnistuu aina.

Monta pientä manikyyriä

Hertta

Kikkailen mielelläni kynsiini koristuksia. Tässä kasa vanhoja kuvia enemmän ja vähemmän kiireessä tehdyistä raateluvehkeistä. Silmä-käsi-koordinaationi ei ole häävi, joten vapaalla kädellä tehdyt kuviot ovat aina kovin kömpelön näköisiä, siksi luotankin liukuvärjäykseen ja Konadin leimoihin. Noiden kahden avulla saa helposti siistiä. Loppuen lopuksi näyttävien kynsien tekeminen ei ole kovin vaikeaa ja yhden Greyn Anatomian jakson aikana ehtii hyvin loihtia liki viikon kestävän piristyksen käsiin. Kaikkien manikyyrien alustustyönä on ollut käsien ja kynsinauhojen pikainen rasvaus ja ehdottomasti aluslakan käyttö, etteivät itse kynnet värjäydy (ja oma aluslakkani myös estää liuskottumista). Ja sitten valmiin työn päälle päällyslakka tai muuten värit rapisee jo ekojen farkkujen sepalukseen.


Hempeät kevätkynnet: Perinteinen liukuväri. Pohjaväri pinkin ja ruskean välillä, sellainen liki oman kynnen värinen. Siihen on ensin sienellä tuputeltu keltainen, sitten oranssi ja lopuksi pinkki kerros väriä. Ja se oli siinä. Rajummassa versiossa tuossa oikealla on pohjaväri räikeän pinkki. Siihen on tuputeltu ensin siniharmaa, sitten turkoosi ja viimeiseksi musta kerros väriä. Ja peukolaoihin sydämet, jotka ovat tarroja (ei muuten pysyneet häävisti kiinni). Molemmat nopeita tehdä.

Superbilekynnet: Valkoinen pohja (hämmentävän vaikea lakata tasaiseksi). Pinkillä vino tippi ja pensselillä värien risteymään kultainen viiva. Hieno kuvio on ihan tavallinen kynsitarra. Tämän tekeminen vaati vähän enemmän hermoja ja pari kynsistä piti tehdä uusiksi. Pensselin käyttö on ihan iisiä vasemman käden kynsiä koristellessa. Oikea käsi on yksi murheenkryyni.



Koko tämän postauksen helpoin kuviointi on tässä: Graffitilakkaus!
Ostin ihanaa mintunvihreää lakkaa viime kesäksi. Siihen sitten kiskaisin kerroksen IsaDoran graffitilakkaa. Hankaluuksia aiheuttaa lakan paksuus: mitä paksumman kerroksen laittaa sitä suuremmiksi 'laatoiksi' se lohkeilee kynnen päälle. Itse tykkään tiheästä, pienestä kuviosta, joten lakkaa pitäisi laittaa todella ohuelti, joka on hankalaa. Graffiti-lakka on hyvin paksua ja nopeasti kuivavaa.

Kynnet kuumeen kourissa: Vihreää ja käärmettä.
Olin pahassa flunssassa (jälleen kerran) ja tuli niin tylsää, että katsoin kaikki vanhat Die Hardit putkeen ja laitoin kynsiä sen ajan. Turkoosi pohja ja siihen kynnen poikki paksu valkoinen viiva. Annetaan kuivua kunnolla ennen kuin pensselin avulla koristelin valkoisen alueen. Eli valkoinen rajattiin mustalla ja sitten siihen tehtiin mustia kolmioita. Jos kuvaa katsoo lähempää näkee, että jälki on hyvin epätasaista, kädet tärisi aika rojaalisti.

Vapun kynnet: Joka toinen pinkki/violetti. Mustalla lakalla ja pensselillä kolme viivaa joista keskimmäisen päälle laitoin kukka-tarran. Mustan koristelin vielä parilla vedolla kullan väristä lakkaa. Ihan söpöt, eikö?



Sinistä kukonaskelta: Alla mahtava yönsininen lakkaus ja päälle leimasin koko kynnen peittävän kuvio-leiman valkoisella. Koko kynnen leimaaminen on vähän hankalaa, varsinkin, kun tämä kyseinen leima on vähän kapea paksulle peukalolleni. Ja päällyslakka pitää vetäistä todella ohuelti ja nopeasti, ettei tuhraa kuviota. Mutta onnistuessaan, olet upea eleganttielefantti.

Killeri

Ässä

Tämähän ei ole mikään ruokablogi, mutta siitä huolimatta postauksissa on havaittavissa tendenssiä reseptiikan suuntaan. Itse olen toistaiseksi jauhanut lähinnä säälittävästä rakkauselämästäni, muodista ja meikeistä. Mutta osaan minäkin olla emäntä, ettäs tiedätte! Niinpäe esittelen teille Killerin. Killerin juuret juontavat hieman tuhdimpaan iltapalanälkään, jota ei kuitenkaan halua taltuttaa ähkyyn saakka, jotta voidaan varmistua seesteisestä tunteesta nukkumaan käydessä. Sitä voidaan soveltaa myös lounastarkoituksiin, sillä Killeri on hellä. Killeri saakin nimensä siitä, että se tappaa nälän ilman ähkyä. Killeri on siis salaatti, mutta siinä on astetta enemmän nostetta.

Killerin ainekset

Romaine-salaattia

Herneenversoja

Miniluumutomaatteja

Kurkkua

Punasipulia

Avocadoa

Kananmunia

Vuohenjuustoa

Oliiviöljyä

Balsamicoa

Limen mehua

Aluksi kannattaa laittaa kananmunat kiehumaan. Omassa nälkäisen naaraan annoksessani niitä oli kaksi. Sitten käydään rehujen kimppuun. Pestään ja revitään salaatti ja herneenversot. Asetellaan ne lautaselle tai kulhoon ja pirskotellaan päälle oliiviöljyä ja balsamicoa. Pestään ja pilkotaan tomaatit ja kurkut. Palastellaan punasipuli ja avocado. 

 

Kasvisten jälkeen sekaan murennetaan sopiva kimpale vuohenjuustoa. Noin seitsemän minuutin keittämisen jälkeen napataan munat levyltä, kaadetaan kuuma vesi pois kattilasta ja pelästytetään munat lasettelemalla päälle kylmää vettä. Tämä äitini opettama kikka auttaa huomattavasti munan kuorimisessa. Kuoritut munat pilkotaan salaattiin. 

Aivan lopuksi puristetaan koko komeuden päälle limen mehua. Pidän erityisesti tästä kastikkeiden kerroksellisuudesta: salaatin alakerroksista löytyy balsamicon ja öljyn makuja ja päältä limeä. Namskinam!

Kaivarin Kanuuna

Hertta

Minähän en ole mikään kirpparihai. Turhauttavaa penkoa toisten haisevia kamoja ylitäysistä rekeistä ja aina huomata, että on jano tai tylsää. En siis ikinä lähde yksinäni shoppailemaan kirpputoreille, vaan jos mainitunlaiseen paikkaan joudun, on minut aina tavalla tai toisella sinne pakotettu. Tällä kertaa kiristäjänä toimi pari vuotta nuorempi siskoni.

Isäni on juuri muuttanut uuteen asuntoon Helsinkiin ja halusimme siskoni kanssa hetkeksi paeta muuttohärdelliä. Kävimme ensin Hankenilla syömässä opiskelijalounaan, olihan sentään pizzaperjantai, mutta raitiovaunussa (en uskallan kirjoittaa ’ratikka’ tai ’spåra’) matkalla kämpille iski ahdistus: en halua koota enää yhtäkään Ikea-huonekalua. Alueella, jossa isän asunto sijaitsee, tuntuu olevan lähinnä antiikkikauppoja ja arkkitehtitoimistoja. Tämän vuoksi minut saatiin huijattua kirpparille – ei yksinkertaisesti ollut muutakaan tekemistä. Olimme vain ennakkoon kuulleet, että jossain lähistöllä sijaitsisi Kaivarin Kanuuna.

Jouduimme kysymään apua parilta ikäiseltämme neidolta, sillä eihän tämmöiset turistilahnat päässeet perille ilman natiivin opastusta. Perillä yllätys oli iloisa ja ihana: paikka oli siisti, raikkaan tuoksuinen kellarilabyrintti, jossa vaatteet olivat siivosti rekeissään ja laukkunaulat saivat kuolaamaan. Lompakkoni oli suuressa hädässä lyhyen hetken, kun löysin pöydän väärällään merkkitavaraa hyvää hintaan. En yleensä ole mikään logostamaksaja, mutta kai sitä naisen syvimmät synnit pääsevät valloilleen heikolla hetkellä, vaikka mitä tekisi. Köyhdyin lopulta  12 euroa. Ostin kaksi kappaletta aikakauslehtiä kuuskytäluvulta (vessalukemiseksi isän asuntoon), olivat niin symppiksen näköisiä. Nimet taisi olla OmaKoti(?) ja UM – Uusi Maailma. Kuvassa näkyvä laukku söi 6 euroa. Se on vähän kulunut ja tahviintunut sisältä, mutta sai nyt ristikseen ’tämä kevään virallisen laukun’-tittelin. Kaveriksi pinkki kassi sai vielä pinkimmän ’kevään virallisen huivin’ kahdella eurolla.

Seuraavan kerran kun eksyn alueelle, menen ehdottomasti uudestaan penkomaan rekkejä. Silloin varaan enemmän aikaa ja visiota ja rahaa ja kaikkea.

Taistelutannerten taktiset kuviot

Ässä

Edustan ainoana tässä blogissa sinkkugenreä. En ole ikisinkku, mutta sanotaanko vaikka niin, että kaikenlaista on tullut koettua. Tältä pohjalta viihdytän teitä kertomalla muutaman kohtaamaani miestyypin  taktiikan lähestyä naista. Olkoon nämä varoittavia esimerkkejä teille sisaret. Read and learn ;)

kuva: weheartit.com

1.)    Levottomat kädet. Jotkut könsikkäät tutustuvat kädet edellä naiseen. Riippumatta naisen reaktiosta kädet jatkavat kopelointia samalla, kun tuttavuutta tehdään suusanallisesti. Heidät kohtaa usein tanssilattialla, mutta joskus he väijyvät baaritiskin luona janoisia tyttösiä. Herra kopeloijalle on turha kertoa, ettei hänen kopelointinsa ole toivottua. Herro kopeloija ei ymmärrä nonverbaaleja eikä  verbaaleja viestejäsi.  Kopeloijasta pääse eroon vain poistumalla tylysti paikalta.

kuva: weheartit.com

   

  2.)    Suoraa puhetta. Tämä mies kertoo heti, mitä haluaa. Ja hän haluaa seksiä. Ei mitään muuta. Mutta mikä parasta, hän ei edes yritä esittää etsivänsä mitään muuta. Ja jos olet itse reissun päällä samalla toimintasuunnitelmalla, niin käy päälle. Suora mies tietää, mitä tekee, kun annat hänen tehdä. Suora mies ymmärtää myös poistua aamulla ilman kiusallisia ”mitäs nyt”-keskusteluita. Kaikki siskot tarvitsevat joskus sanojen sijaan niitä tekoja, joten unohda morkkikset.

kuva: weheartit.co

 3.)    Mielin kielin. Nyt tarkkana, tämä mies ui tärykalvojen kautta liiveihisi. Hän osaa imarrella loputtomasti kuulostamatta kuitenkaan limaiselta. Miten hän tekeekin sen? Yhtäkkiä uskot olevasi baarin kuumin ja kiimaisin neito. Niin, kyllä hänkin lopulta iholle tahtoo. Tämä herra voi olla mielin myös muilla kielillä, erityisesti latinoveristen kanssa kannattaa olla hereillä. Mutta riipumatta omista tavotteistasi, mikset nauttisi ainakin hetkisen tästä verbaalista lemmiskelystä?

 4.)    Hengailija. Hengailijat ovat baarissa yksin. Joko he ovat hukanneet kaverinsa tai sitten he ovat alun perin lähteneet yksin metsälle. Hengailija ei yleensä tanssi, eikä vaikuta olevan kovin humalassa. Hengailija tulee vain juttelemaan, jatkaa matkaansa ja palaa jossain vaiheessa nurkille norkoilemaan. Hänen aikeensa eivät todennäköisesti tule missään vaiheessa selville. Hengailija tekee vaikutuksen olemalla yrittämättä mitään. Voit viedä hänet kotiisi, mutta kuka tietää, mitä hengailijasta kuoriutuu peiton alla?

kuva: weheartit.com

   5.)  Varattu. Varattu mies on varattu, muuta jollasi kurssia välittömästi. Allekirjoittanut oikeastaan suosittelee heti mukavan tyypin kohdattuasi kysymään, ettei hän ole varattu. Yleensähän hyvät tyypit ovat varattuja, joten kellojen pitäisi soida heti, jos mies ei ole mitään yllä mainituista! Pikkukivaa etsiessään varattu mies toimii kuin vapaa, mutta harva ukko tohtii valehdella, jos suoraan kysyy. Sen verran moraalia on siskoista löydyttävä, ettei toisten tontille astuta. Tai voit kokeilla kerran ja saada sellaisen morkkiksen, että tuntuu pahemmalta kuin mammografia ja juurihoito yhtä aikaa.

Helppoa ruokaa pakasteiden avulla

Arpa

Kyllähän se niin on, että vaikka kokkausohjelmissa, ruokablogeissa ja naistenlehtien sivuilla esitellään mitä eksoottisempia reseptejä, arkiruokaa pitää usein vääntää kiireessä pinna kireällä. Neljän tunnin muhennoksen hauduttelu kun sopii hyvin harvan päivärytmiin ihan tosta noin vain.

Itse olenkin erittäin iloinen siitä, että arkiruoan vääntämistä helpottamaan on kehitelty jos jonkinlaisia apukeinoja, joista itselle mieluisimmat löytyvät pakastealtaasta. Ja nyt kyse ei ole ranskalaisista ja pizzasta, vaan pakasteiden avulla pystyy tekemään ihan terveellistäkin ruokaa. Tässä kolme suosikkiruokaa, jotka valmistuvat pakasteavulla ihan huomaamatta!

Nakki + keittoaines = Superhelppo Nakkikeitto!

1.    Nakkikeitto. Helppoudessaan jo syntinen nakkisoppa syntyy noin 20 minuutissa, josta aktiiviseen puuhasteluun kuluu 2 min. Ensimmäisen minuutin aikana pilko paketillinen nakkeja ja kiehauta litra vettä. Toisen minuutin aikana iske veteen pakasteesta löytyvä peruna+keittokasvikset -kombopussi ja nakit. Vaihtelua saa yhdistämällä pakasteihanuuteen nakkien sijaan esim. jauhelihaa, kalaa tai kanaa!

Tästä potista syö koko perhe!

2.    Kinkkukiusaus. Klassikko jo syntyessään, ehkäpä juuri helppoutensa takia. Uunissa kiusaus viettää tunnin, mutta valmistelut ovat jälleen naurettavan nopeasti ohi. Pakastesankarina toimii peruna-sipulisekoitus. Heitä se vuokaan ja perään pussillinen kinkkusuikaleita sekä 2 purkkia kermaa. Ja oho, se oli siinä!

Juuresten pilkkominen on historiaa!

 
3.    Uunijuurekset ja lohi. Fiinimmällekin ruokailijalle sopiva setti, joka ei vaadi keittiössä homehtumista. Pakasteesta uunijuurekset-pussi auki ja sisälmys isoon vuokaan tai pellille. Juuresten kylkeen mätkäytä karkealla suolalla maustettu lohipala. Näin vaativan gastronomisen uroteon jälkeen onkin syytä ottaa vaikka lasi viiniä sillä aikaa, kun juurekset ja lohi kypsyvät uunissa noin puolen tunnin ajan.

Meikkipussin viisi must-havea

Hertta: Minulla on rasvainen iho ja mitäänsanomattomat silmät eli kaipaan paljon taikoja. Tästä kuvasta puuttuu ehdoton ykkönen, joka on valokynä, mutta se on hukassa (kuten minäkin siis tällä hetkellä).
Käytän aina meikkivoidetta ja useimmin irtopuuteria. Nyt käytän GOSHin hyvin toimivaa meikkivoidetta; ei mene raidoille ja pysyy vaikka hikoaisi. On tosin ehkä vähän kiiltävää sorttia. Tämä Max Factoryn puuteri tarttui mukaan Sokokselta ja on mahtava.
Silmät rajaan nestemäisillä rajaajilla. Aiemmin käytin hyvin levittyvää  Maybellinen Liner Expressiä, mutta nyt kokeilen Lorealin Lineur Intenseä, joka ei vielä ole vakuuttanut.
Ripsiä varten haluan tuuheutta ja erottelukykyä. Käytin vuosia MF:n Masterpiece Maxia. Viime kuussa ostin Lorealin Volume Million Lashes-ripsivärin, jossa on kyllä aivan hervoton harja, tungen sen silmääni harva se aamu.
Luomiväreissä suosin kullan ja ruskean sävyjä, jotka tuovat esiin silmieni valjua vihreyttä.Tykkään meikeistä joissa on glitteriä ja showta.



Ässä: Valitsin omaan tehoviisikkooni vessan peilikaipiista ne tuotteet, joita tällä hetkellä käytän eniten. Olen harvan tuotteen kohdalla merkkiuskollinen ja kokeilen mielelläni myös uusia merkkejä. Saatatte kuitenkin huomata, että äitini on käännyttänyt minut hiljalleen halpakosmetiikasta laadun pariin. Herkkä ja ohut ihoni kiittää.

Nämä viisi purnukkaa toimivat omassa kuivassa naamassani.

1. Korppukasvojen sulattaja numero uno on viisikon kallein ja minulle korvaamattomin tuote: Gernétics Synchro. Se on alun perin palovammavoiteeksi kehitetty erittäin paksu ja riittoisa kasvorasva. Ei varmasti sovi kuin kaltaisilleni kuivaihoisille ja minäkin käytän tätä lähinnä talvisin. Tuotetta saa Gernéticsiä myyvistä kauneushoitoloista ja hintaa purkilla on muistaakseni 40-50 euroa.

2. Toinen meikin alle töpöteltävä tapaus on silmänympärysvoide, jota olen 25 ikävuoden saavutettuani opetellut käyttämään. Lumenen Senisitive Touch Rauhaoittava Silmänympärysvoide on iholleni sopivan mieto ja toimii hyvin myös kuivien luomieni ravitsijana. Oikeastihan tätä ei saisi varmasti ihan luomiin asti laittaa, mutta omani hilseilevät pois, jollen näytä niille jotain rasvaa. Olen saanut tuotteen kaupanpäällisenä, joten hintaa en osaa edes arvata.

3. Tämä epämääräisen näköinen ja pieni purkki on peräisin Joe Blascolta. Jokusen kympin tästäkin olen pulittanut, mutta se tulee kestämään tätä tahtia arviolta kolme vuotta. Tuote on tarkoitettu valovoiteeksi, mutta käytän sitä myös tummien silmänalusten piilottamiseen. Tämä on todella riittoisaa ja voimakaspigmenttistä tavaraa.

4. Olen kalpeaa sorttia ja olen tottunut talvisinkin käyttämään aurinkopuuteria. Pyrin häivyttämään sen tietenkin parhaani mukaan piiloon, mutten osaa meikata ilman sitä. Body Shopin Brush On Bronze aurinkopuuterihelmet riittävät pariksi vuodeksi, kunhan et kaada niitä vahingossa esimerkiksi lavuaariin, kuten Ässä toisinaan kovassa vauhdissa. Veikkaisin hinnaksi jotakin 20:n ja 30:n euron väliltä.

5. Toinen heleyttävä ystäväni on poskipuna, jonka oikeasta levityspaikasta en ole vieläkään varma. Viime kesän helteillä hörähdin investoimaan Macin Peaches puuteriposkipunaan ja siveltimeen, joilla lopputulos on mielestäni sopivan söpö ja tasainen. Tämäkin tuote on hävyttömän riittoisa ja pigmenttirikas.


Arpa: Kuten alla olevasta kuvasta välkyimmät huomaavat, en oikeastaan ole kovin ahkera silmämeikin vääntäjä. Lähinnä juhliin jaksan huitaista mitään ripsiväriä enempää. Tärkeintä meikäläisen arkilookissa onkin naama itsessään, ja sehän hoituu jo parillakin meikkituotteella. Siksi minun osaltani Top5 onkin Top3.

Kuvassa on kolme tuotetta, jotka olen omalla kohdallani hyväksi havainnut. Ihoni on etenkin näin talvella pinnalta kuiva ja ihon alta rasvainen. Kesällä lähinnä sekava.  

1. Oiva meikkivoide moneen menoon on Lumenen Double Stay Mineral Makeup. Näitä löytyi meikkiämpäristäni kolme putiloa eli jonkun asteinen riippuvuus on muodostunut. Peittävä, kevyt ja luonnolliset värit. 2. Toinen hyvä tuote, jota en värin puolesta voi tällä hetkellä kylläkään käyttää, on Oriflamen irtopuuteri Air Soft Powder. Tasainen kuulas jälki syntyy tuolla sitten keväämmällä, kun naama saanut vähän väriä. 3. Viimeisenä arkimeikki fiilataan poskipunalla. Nyt on jo varmaan muutaman vuoden ollut käytössä Avonin Face Pearlsit, kun ei ne himskutin helmet tunnu kuluvan edes Ässänkin koittamalla viemäriin kaatamisella.

Piirrustuksen pikakurssi

Hertta

Päätin sitten vanhoilla päivilläni yrittää herätellä piirrustusintojani. Otin osaa tällaiseen intensiivikurssiin: neljä päivää, joka päivä kuusi tuntia piirtelyä. Kurssi kokooontui Ahjolassa kolmena sunnuntaina ja yhtenä lauantaina. Tulokset ei ole kohdallani kummoisia, mutta en ollut niin huono kuin mitä luulin. Opin myös paljon ja mielestäni kehityinkin kurssin aikana. Opettajamme Soile oli ihan loistava. Eli minulle kokemus oli kerrassaan vapauttava. Eikä edes hävettänyt joka kerta, kun kiersimme kurssin kesken toistemme töitä katselemassa.


Ensimmäinen sunnuntai - Lyijykynätehtäviä piirrustuslehtiöön:

Eka työ oli mallista tehty varjostustyö, tuollainen kiemura.

Toinen tehtävä oli piirtää oma käsi, joka pitelee jotain. Sen olisi pitänyt olla pelkkää valooriä, mutta tein paljon viivaa sekaan.

 

Kolmanneksi piti kerätä vähän tavaroita luokasta ja piirrustella niihin muotoa ja varjoja. Kuten näissä huomaa, olen huono piirtämään huippuvarjoja, joten valokuvatkin on vähän hankalia ottaa. Eli yksi kurssin missioista oli opetella piirtämään kunnolla tummaa jälkeä.

Toinen sunnuntai ja hiilipiirrustustehtäviä: 

Naamio sävyineen ja varjoineen. Ei hassumpi lopputulos. Vähän vaan hiili tuppaa sotkemaan. Työt tehtiin puolikkaille litopostereille eli isoja papereita oli kyseessä.

Toinen työ oli kangasta ja selkeitä muotoja. Kankaani tosin muistuttaa enemmän pilveä tai hattaraa, mutta kyllä tuosta  näkee mikä muoto missäkin on.

Vikana oli valokuva naisesta, jonka hiukset korvattiin jollain muulla, tarkoituksena yhdistä viivaa ja valööriä. Halusin piirtää naisen päähän korpin. Hassua oli, että tätin etnisyys vaihtui kuvaa tehdessä. :D

Lauantai ja kaikenlaista puuhaa:

Ensimmäinen työ oli mielenkiintoinen. Mielikusvitusmaisema. Otettiin pala kangasta, rypisteltiin se, piirrettiin lyijykynällä ja siihen piti lisäillä puita tai rakennuksia tai jotain muuta joka teki piirrustuksesta maiseman. Valokuva oli taas hankala ottaa, koska en käyttänyt paljoa väriä, mutta itse maisemasta tuli ihan kiva.

Toinen kuva oli kohta luokkahuoneesta.  Nyt siirryttiin takaisin ihanasti sotkevaan hiileen. Luokkatila oli kahdessa tasossa, joka oli itsessään vähän hankala hahmottaa, mutta kyllä tuosta nyt jotenkuten näkyy, että kaiteen takana on alakerta.

Viimeisenä oli tarkoitus piirtää hiilellä viivaa. Vähän kyllä huijasin ja lisäilin parit pikku valöörit sekaan, eikä lohharistani tullut luokan hienoimpia, mutta jos siitä hahmottaa, että mörkö ei syökse liekkejä niin olen tyytyväinen.



Kurssin huipennus - Vika sunnuntai ja aito ihminen:

 

Kolmasosa kerrasta tehtiin pikaisia ihmisen hahmotelmia. Tälle tekniikalle oli hieno nimikin, mutten nyt yhtään muista sitä. Ensin aikaa oli viisi minuuttia, sitten kolme ja lopulta kaksi. Tasoni vaihteli kovasti. Muutama kuvista oli oikeasti hieno. Jotkut todella kankeita. Välttelin tiedostamatta päiden piirtämistä, niitä siis pitäisi harjoitella lisää. Jalkoja tykkään selvästi piirtää. Käsivarret tuppasi välillä käymään vähän paksuiksi, mutta ainakin ne oli valtaosin oikean mittasia. Ihmisellä on tosi pitkät käsivarret,

Ja sitten kurssin viimeinen työ ja upea huippu: Neljän tunnin mittainen ihmishahmon piirtäminen. Älkää katsoko kasvoja tai varpaita. Tuoli ja hahmon asento sen sijaan ovat kivat ja sormetkin erottuu. Oven kahvan jätin näkymään referenssinä kuvan koosta (siksi siinä meni neljä tuntia, eka tunti meni vaan tuijottaessa paperia, jolla oli pari turhaa viivaa).

Mutta semmoinen kurssi! Seuraava kurssi jolle menen on 'Intialaista kasvisruokaa'. Jos muistan, otan sinnekin kameran, jotta voin todistaa tehneeni mössöjä. Kurssit on kiva tapa harrastaa kaikenlaista.

Edit. Se pika-piirtäminen oli siis nimeltään croquis.