Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste askartelu. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. tammikuuta 2014

Pientä paskartelua

Ässä



Luovuuden puuskissa tulee tarttuneeksi mitä hassumpiin projekteihin. Ostin syksyn kirjamessuilta Kantikosken ja Vennon OK. Omin Käsin - kirjan, joka on kirvoittanut mielessäni monenmoista toteuttamatta jäänyttä ideaa. Suosittelen kirjaa jokaiselle tuunaamisesta riemastuvalle ja sisutushimoiselle.

Joulun alla kaipasin kuitenkin pientä stressinlievitystä graduprojektin etenemättömyyden keskelle. Halusin saada aikaan, nähdä nopeasti kätteni jäljen ja luoda jotakin painettua. Tekstiä kun ei sattuneesta syystä tuntunut syntyvän, niin päätin ilmaista itseäni kuvin. Idea on aivan omani, mutta inspiraation taustalla vaikutti edellä mainittu opus.



Niinpä marssin askartelukauppaan ja keräsin koriin akryylisiä askartelumaaleja, vaahtomuovitöpöttimiä ja piirtoheitinkalvoja. Niistä syntyi iloisia sadepilviä ja värikästä metsää. 

Otin työskentelyalustaksi vanhan leikkuulaudan. Viilsin mattoveitsellä piirtoheitinkalvoihin silmääni miellyttäviä kuvioita, joihin tuputtelin mielivaltaisesti valitsemiani värejä Uhriksi joutuivat Ikeasta muutamalla pennillä hankitut korkkiset pannunaluset.

Tämä oiva joululahjaidea tulee hieman myöhässä, mutta voihan alusia antaa niin synttäri- kuin ystävänpäivälahjaksi. 



sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Kori farkuista

Hertta

Kaappeihin kerääntyneistä vanhoista farkuista piti keksiä jotain. Päätin tehdä korin parvekkeen tossuja ja läpsyjä varten. Kummempaa ohjetta minulla ei tähän ole. Sovelsin vähän tätä ja muuten mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Housuja tähän koriin kului neljät eli voitte kuvitella paljonko kori painaa. Se pysyy kyllä komeasti pystyssä, varsinkin, kun viimeisen seinämän kerroksen virkkasin pienemmäksi kuin alemmat. Farkut leikkasin siis lahje kerrallaan alhaalta aloittaen noin tuuman levyiseksi pitkäksi kaistaleeksi. Pohjan olin itseasiassa valmistanut aikaisemmin eri tarkoitukseen vanhasta sisustuskankaasta, siksi se on erilainen. Ulospäin pohja ei tosin paljoa näy, joka vähän jopa harmittaa.
Sen kyllä varoitan, että farkku on hyvin kovaa ja epämiellyttävää työstää. Vaikka lopputulokseen olenkin tyytyväinen, korin tekemiseen meni paljon aikaa, sillä sormien ihon oli välillä pakko antaa palautua pari päivää. Aloitin homman vitosen koukulla, mutta se oli ihan hullun hommaa. Kymppi sen olla pitää. Ylin kerros on tehty piilosilmukoilla, muut yksinkertaisilla pylväillä. Tätäkin kokeilin pariin otteeseen, että mistä tulee paras jälki. Pylväistä jäi tuollaisia kivoja aukkoja korin seiniin. Kukin tekee miten tykkää. Hyvä tuunaus/kierrätys-idea, mutta en tekisi näitä koko suvulle lahjaksi.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Eurolla enemmän

Hertta

Kaisaniemessä on maailman paras tilpehöörikauppa. Se tulee aina kauhean kalliiksi, koska kaikki on niin halpaa. Menen aina ostamaan sinne yhtä asiaa (hakaneuloja, heijastinta tai pinsettejä) ja lähden aina tavarasäkillisen kanssa.


Tällä kertaa sain pieniä helmiä käsitöiden koristeluun. Kirjoittelutaululle pitäisi löytää hyvä paikka 'vie roskat' -tyyppisille viesteille. Kenhännauhat menivät kesää varten ostamiini tähti-kuvioisiin festaritennareihin. Virkkuukoukut, puuterivipat ja heijastimet ovat itsestäänselvyyksiä. Kynsienlaittoon olen jo pari vuotta halunnut ostaa noita koristekiviä ja kerrankin löysin halpoja. Ja tuo violetti pussi on mikrokuitukankaasta tehty huppu, jonka voi kietaista märän tukan ympärille. Todella kätevä, kun käy kuntosalilla suihkussa. Käykää tsekkaamassa ('Kaisaniemi'-nimisen ratikkapysäkin vieressä).

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Tiger-koeajo

Hertta

Tykkään käydä kaupoissa, joissa on paljon kaikkea värikästä ja pientä ja jota voi näprätä ja miettiä, mihin tätäkin voisin käyttää. Mieheni ei oikein jaksa tällaisia ostosreissuja, joten jätän hänet aina suosiolla kotiin. Tällä kertaa ajauduin Hämeenkadun alkupään Tigeriin Tampereella. Otin oman aikani ja kiersin kaupan kahdesti läpi. Löysin kaikkea ihanaa! Ja rahaa meni vain parikymppiä. Jee!

Kännykän kameralla napattu kuva. Kaikkea hauskaa!
Olen nyt jo monta kuukautta haaveillut maalaamisen kokeilemisesta. Kävin silloin vuosi sitten sen piirtämis-kurssin ja nautin siitä suuresti. Haluaisin kuitenkin koittaa paksuilla väreillä jonkin todella voimakkaan ja ilmaisevan kuvan tekemistä. Päätin siis panostaa itseeni ja ostin jopa kuuden euron halpismaalisetin. Akryylimaaliin päädyin, koska se kuivuu öljyjä nopeammin. Näin käytännönläheinen olen. Tai sitten vain ymmärtämätön.

Loppukama onkin sitten vappua varten hommattu. Olemme taas kutsuneet ystäviämme vapun viettoon. Tykkään koristella vapun ajoissa. Pitääpä kysyä kämppikseltä, josko saisin jo alkavalla viikolla puhaltaa pari palloa kattoon. Unelmoin isosta määrästä heliumpalloja. Voisin vielä ottaa selvää, olisiko niitä jossain helposti saatavilla. Nuo oranssit pussit ajattelin  täyttää niillä Estrellan uusilla toffee/kinuski tms.-makuisilla pop corneilla.

Ihanaa kun on kevät! Luonto ja ihmiset herää koomastaan! Uutta elämää joka puolella!

torstai 10. tammikuuta 2013

Itsetehdyt helmet

Tämän annoin lahjaksi...
...kämppikselleni.
Hertta

Itsetehdyt korut ovat persoonallisia ja uniikkeja. Olen kokeillut jo useita erilaisia tapoja asustaa itseäni. Tällä kertaa tein itse helmiä. Joskus lapsena käytin Cernit-vahaa tällaisen askarteluun, tällä kertaa kokeilin Fimoa. Oikein hyvin toimivat molemmat.

Muutama taustoittava vinkki: Vahaa ei kannata koskaan käyttää sellaisenaan vaan siihen kannattaa aina 'leipoa' vähän toista väriä sekaan, joka leikkaa sävyn harmoniseksi, kunhan samaa väriä käytetään kaikkien käytettävien vahojen sekaan. Itse käytin valkoista. Tämä leipominen onnistuu hyvin samalla kun vahan lämmittää käyttövalmiiksi. Eli palaa pyöritellään ja painellaan ja taitetaan uudestaan ja uudestaan kunnes se käy notkeaksi. Tässä ohessa sävyn leikkaamisen käytetty väri pikkuhiljaa katoaa massan sekaan. Sitä ei siis jätetä näkyviksi seepraraidoiksi

Koristelin helmeni millefiori-tekniikalla. Esimerkkiä vaikkapa tässä. Itse en ole vielä kauhean kätevä, teen vain kukkia ja spiraaleja. Minun tekniikka siis on tehdä pari levyä, jotka asetan päällekkäin ja pyöritän sitten pötköksi. Pötkön sisään muodostuu spiraali, joka muotoutuu kukkakuvioksi kun painan kirjastokorttini neljältä suunnalta pötkön puoliväliin asti. Sitten terävällä veitsellä pötköstä leikataan ohuita viipaleita, jotka painellaan  pienen vahapallon pintaan ja pallo pyöritellään helmeksi niin, että kuvio asettuu tasaisesti. Reikä helmeen tehdään tarpeeksi jykevällä neulalla, että lanka varmasti mahtuu läpi. Lankaa voi testailla varovasti ennen helmen kovettamista.

Tässä hommassa ei muuten talon terävimmästäkään pihviveitsestä ole apua. Itse käytän mattoveistä, mutta se on vähän hankalan muotoinen. Paras olisi pieni, ohutteräinen askarteluveitsi. Ostan ehkä joskus sellaisen, mutta ennen sitä panostan askartelulakkaan. Tuntuu hassulta kiillottaa helmet kynsilakalla. Ennen lakkaamista helmet kuitenkin paistetaan uunissa ja annetaan kunnolla jäähtyä.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Cakepops eli kuinka taistellaan kakku tikkuun

Ässä

Nykyään on trendikästä leipoa, kunhan valitsee oikeat leivonnaiset. Kakkutikkarit saattavat olla jonkun mielestä jo so last season, sillä ilmeisesti tämän hetken kuuminta hottia ovat whoopiesit. Surffailen kuitenkin sen verran vanavedessä, että tein viime viikolla ensimmäistä kertaa cakepopseja. Ohjeen bongasin Ruokapirkasta ja se vaikutti naurettavan helpolta. Ylimielinen asenteeni koitui kuitenkin kohtalokseni. (tähän vapaavalintaista jännitysmusiikkia)
 

Leivonnan jännittävät vaiheet

Kaikki meni hyvin aina koristelukliimaksiin asti. Vatkasin munan ja sokerit (1). Siivilöin sekaan kuivat aineet (2). Laitoin kakkupohja-aineet vuokaan ja vuoan uuniin (3). Kumosin kakkupohjan sokeroidulle leivinpaperille ja murustelin pieniksi (4). Lisäsin murusten sekaan tuorejuustoa ja pyörittelin palloiksi (5). Koristelin suklaasulalla ja karkkirouheella (6).

Ja tadaa !!!


Epic fale

Eli tikkarin kokoamisessa oltiin planeetalla, jossa ei olla Strömsöstä kuultukaan. Yllä olevassa kuvassa on ensimmmäinen koevedos, joka lysähti välittömästi seivästämisen jälkeen tiskipöydälle. Pienen kiroilun ja keräilyn jälkeen sain kuitenkin muutaman kakun nekkuun. Seuraavassa syväanalyysiä siitä, mikä meni vikaan.

1. Ohjeessa mainittu noin tunnin jähmettymisaika ei riittänyt koristelemattomille palleroille. Kovettumiseen kannattaa varata koko yö. Lunttailin muista ohjeista, että pallerot voi hyvin kylmettää yön yli, kunhan koristelun suorittaa samana päivänä.

2. Hammastikut eivät sovellu kakkutikkareihin kovin hyvin. Tässä olisi kannattanut noudattaa ohjetta ja silputa varrastikkuja. Hammastikku oli paikoitelleen liian köykäinen kannattelemaan kakkua ja sen terävä pää saattoi myös uljaasti lävistää palleron (kuva yllä).

3. Palleroa ei kannata dipata suklaaseen. Dippaamisessa mukaan tulee niin paljon suklaata, että se valuu käsille ja tikulle ja muihin koristeisiin ja housuille ja pöydälle ja lattialle. Eli suklaasula kannattaa levittää esimerkiksi lusikalla ohuelti palleron päälle.
 
4. Koristeluarsenaalin viereen kannattaa varata jonkinlainen alusta, johon cakepopsit voi tökätä kuivumaan. Omasta keittiöstäni ei löytynyt äkkiseltään kuin banaaneja, jotka sumeilematta lävistin nekuillani. Tarjoilua varten ostin appelsiineja.

Kaiken tämän opittuani tulos oli lopulta jokseenkin tyydyttävä 7+

Se toimii sittenkin

Päällystin nekkuni tuttifrutti- ja turkinpippurirouheella, joita molempia voin suositella. Sen sijaan vaihtaisin ohjeen appelsiinisen tuorejuuston maustamattomaan ja laittaisin lisäksi vaikka vähän sitruunamehua, sillä omaan suuhuni nämä nekut olivat aavistuksen liian makeita.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tuunausnurkka: kynttilänjalat

Arpa

Sunnuntai-iltapäivän retki Ikeaan ja tuloksena paketti kynttilöitä lojuu pöydällä. Nämä kruunukynttilät oli oikein merkitty ostoslistaan, mutta kotona hokasin, että eihän minulla ole näille mitään varsinaista tökkäyskohdetta. Tuikkukippoja ja -kuppoja löytyy kyllä riesaksi asti, mutta näille kynttilöille ei ole paikkaa. Miksi siis ostin niitä? Ei pysty käsittämään, syytän sunnuntaita, pimeyttä ja edellisiltana nähtyä musikaalia.

Kynttilöille piti siis tietysti kehittää pystytyskohteita. Tuunausprojektiksi otin siipalta kesällä saamani renkaan vanteen. Kyseessä on pienen renkaan (esim. kottikärry) metallinen vanne. Rakenteen purkamalla ja kokoamalla uudestaan liiman avulla sain paikan yhdelle kynttilälle. Ihan on tosi design nyt! Kiusallisen paljon se näyttää tuhkakupilta, mutta yritys ihan hyvä.


Perinteisempi kynttilän tökkäysalusta on tietysti pullo. Hamstrasin kesällä muutaman kivan Hartwallin vanhan mallin lasipullon nurkkiin pyörimään ja ajattelin hyödyntää ne tässä. Ei muuta kuin etiketit veks ja homma valmis. Tasapainoisemman ilmeen toivossa ja kynttilöiden veistelyyn kyllästyneenä päädyin pätkimään Ikea-kynttiläni vähän lyhyemmiksi. Lopputulos mielestäni ihan jees.

Näihin projekteihin sain kulutettua 20 kynttilän paketista neljä. Loput iskin lasipurkkiin luomaan loppusyksyn fiilistä. Varoitus höpöille: kynttilät ovat tässä vain säilössä, ei tarkoitettu sytytettäväksi!

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Teemabileitä elo täys

Hertta

Elämä on täynnä mahdollisuuksia järjestää teemajuhlat. Nyt on halloweenikin tulossa, joten aihe on äärimmäisen ajankohtainen. Tässä on vuosien varrella järjestetty vaikka minkälaista hippaa ja useimpiin on liittynyt joku vaatteisiin tai ruokaan liittyvä yhdistävä tekijä. En ole ihan varma mistä innostukseni teemabileisiin johtuu, mutta mielestäni on hauska järkätä tapahtumia ja vielä hauskempia ne on, kun niissä on joku teema.

Eihän teeman tarvitse olla kauhean sitova tai kunnianhimoinen. Luulen teemavaatimuksillani ajoittain rasittaneeni ystäväpiirini hermoromahduksen partaalle. Pitäisi aina osata hahmottaa teema, johon on mahdollisimman helppo ottaa osaa. Ja toisaalta, jos on halua panostaa, niin sekin on mahdollista. Idean keksiminen teemabileille ei ole helppoa, mutta on se maar mageen näköstä, kun yhtäkkiä kämppä on täynnä vaikka kuinka kummallisia mörököllejä.

No tässä nyt pikkulistaus erilaisista teemoista ja mitä niiden eteen on tehty vuosien varrella:

Meksiko-teemabileet: Oikeastaan kyseessä on tex mex-teema, sillä ruokatarjoilu ei ole ollut puhtaasti mexicoa vaan tortilloita ja tequilaa. Aihe on asullisesti ja ruoan suhteen superhelppo. Ei muuta kun Old el Paso-hyllylle etsimään safkaan sisältöä. Asustamista omalla kohdalla on helpottanut isoisän 70-luvulla ostamat sombrerot. Miehille mustat kauluspaidat ja paksut viikset vievät pitkälle. Ponchokaan ei ole hankala leikellä vanhasta viltistä. Naisille röyhelöinen hame ja ison nutturan kaveriksi suuri kukka ja oikealla suunnalla ollaan. Kämpän koristeluun käytin kesäiltoihin tarkoitettuja värikkäitä ulkovaloja ja tulostin vähän kuvia kaktuksista seinille.

Peruukkivappu: Ei paljon muuta kuvailua kaipaa. Kuten olen aiemmassa vappuaiheisessa postauksessa kertonut, meillä on kaveriporukassa tapana viettää vappupiknikkiä. Ja eräänä vuonna kaikki hankkivat oman tukan vastakohtaa vastaavat peruukit päähänsä. Karvat eivät taineet kellään olla mitenkään mauttoman övereitä, kunhan vaan näytimme erikoisilta omaan silmään. Itselläni oli pitkä vaalea peruukki, kun todellisuudessa oma tukka oli tuolloin lyhyt ja tumma.

Pyhän Patrickin päivä eli St. Patrick's Day: Tämän viettämiseen opin opiskelijavaihdossa Irlannissa. Patrickin ansioksi luetaan siis kristinuskon vakiinnuttaminen tuolle vihreälle saarelle ja häntä juhlitaan 17. maaliskuuta. Patua on helppo juhlia: vaatteet on vihreitä ja juoma irlantilaista (mitä luultavimmin Guinnessia). Dublinissa päivää juhlitaan yhtä villisti kuin meillä vappua. Täällä meilläpäin kannattaa hakeutua johonkin irkkupubiin, muualla kun päivä ei oikein mitenkään näy.
Pinkit prinsessasynttärit: Täytin tänä vuonna 26-vuotta ja sitä piti juhlistaa mahdollisimman epäkypsästi. Olin voittanut Tiimariin lahjakortin ja käytin sen unelmieni prinsessasynttäreihin. Astiat ja pöytäliina oli Barbie Princess-sarjaa ja tarjoamiset oli kaikki vaaleanpunaisia ja valkoisia. Ohjelmanumeroina oli ongintaa, kirahvin hännän kiinnitystä ja tuolileikkiä. Todella hauska ilta keskellä arkiviikkoa. Eikä aamulla sattunut päähän. Ja toki olin pyytänyt vieraita pukeutumaan herkästi pinkkiin.

Tooga-bileet: Tässäpä vaate, jota harvoin tulee käytettyä uudelleen. Nämä hipat olivat yliopiston ainejärjestömme sitsit, mutta listaan tapahtuman tässä ihan vain tuon asun takia. Toogan voi toteuttaa miljoonalla tavalla. Eräät olivat vain napanneet lakanan mukaan ja sitoneet sen vyöllä ylleen. Toimi ihan hyvin. Itse tein valkoisesta lakanakankaasta yksiolkaimisen koltun, johon ompelin kultaista kangasta tehosteeksi. Kaavoja tällaiseen ei tarvitse. Katselin vähän vanhasta, väljästä biletopista mallia ja surautin rätin siltä pohjalta. Joskus voisi kaveriporukalla pitää toogabileet. Kesällä. Siitä saisi mageita valokuviakin.

Keiju-appro: Toinen opiskelijatempaus, jonka tähän listaan oli viimeinen appro, johon opiskeluaikaisella porukallamme osallistuimme. Normaalistihan tämmöiseen puetaan opiskeluhaalarit päälle, mutta viimeiseen approon päätimme panostaa. Haalarit jäi nurkkaan ja kaikki hommasimme paljon glitteriä ja muovisia asusteita. Itse olin pinkeissä sävyissä, yksi meistä sinisissä jne. ja keräsimme kyllä katseita. Siivet vipattaen ja tekoripset kiiluen kiersimme baarista toiseen ja aiheutimme paheennusta.

Häät: Pukeuduin valkoiseen ja teemana oli naimisiin meneminen. Koristelu ja ruoka teeman mukaista.

Wanaja-festival: Festarit on loistava mahdollisuus teemapukeutumiselle. Toissa kesänä lähdimme isolla tyttöporukalla festaroimaan. Oma tiimi oli helppo tunnistaa väkijoukosta, sillä kaikilla meillä oli turkoosit topit, sinivalkoiset huivit ja merihevoset kaulassa. Lisää tiimihenkeä hauskasti. Ja huivinhan voi sitoa ihan miten haluaa, ei sen ole pakko olla päässä rusetilla.

Ysäribileet: Kasari on niin nähty! Tai siis ei ole. Me olemme 80-luvun tekeleitä, joten emme muista siitä kovin paljoa. Sen sijaan spaissareiden karseet kuteet ja Sashin jumputus on tuttua huttua ja aiheuttaa hilpeyttä. Viime uutena vuotena yksi mökki-ilta oli varattu ysärihippoja varten. Melkoiset naurut irtosi niistä flanelipaidoista ja meikeistä.

Halloween: Tässä on nyt paritkin halloweenit järkätty. Ensimmäiset oli teemalla: pelottavia olentoja. Silloin lopputulos oli kuolemanenkeleitä, vampyyreja, piraatteja ja insinööri. Seuraavan teema oli pyjamabileet ja Hitchcockin leffa. Viime vuonna pankki räjäytettiin pahiksilla. Asunnossamme viipotti kaikkea Myrkkymurateista Karhukoplaan. Tuo teema oli valintana erityisen onnistunut. Asut olivat mielettömän hienoja ja aiheutimme suurta ihastusta yökerhossa. Tämän vuoden teema tulee olemaan professionaali pukeutuminen (alunperin univormut, mutta se rajoittaisi liikaa). Saa nähdä millaisia helmiä uudessa kodissamme tällä kertaa viipottaa. Viime vuoden teemaäänestyksestä jäi montakin yli ja tässä siis ideoita teemahippoihin: hollywood, zombiet, vanhukset, scream-maskit, LoTR, sarjakuvat, pahikset, supersankarit.

Saas nähdä mikä on seuraava suuri oivallus!

torstai 2. elokuuta 2012

Hääkirjaan sivuja

Hertta

Kesä on villiä ja vapaata, mutta samaan aikaan yhtä sitoumusta. Tähän aikaan vuodesta "sidotaan paljon solmuja". Olimme juuri viime viikonloppuna yksissä häissä ja tässä elokuussa olisi toiset. Viime viikonlopun häät olivat perinteiset suomalaiset: juhlapaikka oli järven rannassa, ruokana oli lohta ja morsian ryöstettiin. Jännä juttu muuten, miten samat yhdistelmät toistuvat (siihen ne perinteet perustuu), mutta ne voidaan toteuttaa hyvin tai huonosti. Viime viikonlopun häät olivat intiimit ja hauskat. Nautimme olostamme, vaikka emme läheisesti juhlaparia tunnekaan. En ole vielä joutunut huonoissa häissä lusimaan, mutta kyllähän meille tosi-tv on näyttänyt, miten homma voi mennä pieleenkin.

Elokuussa oleviin häihin emme pääse. Harmittaa, sillä tämä pari sanoo toisilleen tahdon Sveitsissä. Kyseessä on puolisoni serkku; morsiamen äiti on sveitsiläinen ja hänen täys-sveikki avomiehensä. En ole vielä ollut häissä, jotka eivät olisi täysin suomalaiset, kahden suomalaisen välillä. Senkin vuoksi olisi ollut mielenkiintoista päästä näihin hippoihin.

Erilaisista häätraditioista kertoo jo kaasolta(?) saamamme kirje. Hän pyytää kaikkia häävieraita askartelemaan sivun hääkirjaan. Sivu saa kuulemma sisältää ihan mitä vain runoista valokuviin tai piirrustuksiin. Mieheni tuskastui hommasta oitis, joten päätin askarrella sivut meidän molempien puolesta.

En voi sietää häävärssyjä. Ilmeisin idea olisi tietty ollut kirjoittaa joku suomalainen "Lempi on kuin porraspuu/ jotkut siihen kompastuu./ Ette menneet nurin narin/ muodostatte hyvän parin.". Karseeta... Aikani sitten koitin muistella rakkauslauluja, joissa olisi hyvä sanoma. Tätä tehtävää hankaloitti vuorostaan syvä inhoni suomalaista musiikkia kohtaan. Tässä kohtaa luovuin koko Suomi-teemasta ja päätin etsiä jonkun sopivan kansainvälisen lurituksen, jossa olisi rakkauden lisäksi vähän pilkettä. Täydellinen biisi löytyi Ally McBealin soittolistalta: Barry White - You are the First, My Last, My Everything. Sanoissa on aitoa jumaloimista, mutta myös jotain hauskaa ja henkilökohtaista. Ja hyvällä tuurilla juhlapari tietää yhdistää sen hauskaan televisio-ohjelmaan.

Toiseen sivuun halusin liittää ruokareseptin. Ja tottakai se resepti on tämän blogin lukijoille tuttu, minun ja mieheni bravuuri: moussaka. Nyt sitten toivon, ettei kumpikaan juhlaparista ole laktoosi-intolerantti. Ruoan voi onneksi tehdä kasvis-versiona, mutta täysin maidottomana, ilman valtavaa kasaa juustoa, se ei toimi.

Teettäähän tämä juhlavierailla työtä, mutta idea on kyllä aivan loistava! Ajattelin itse, että läheisen ystävän häihin voisi lahjaksi vääntää vastaavan. Tosin ihan vain kaveriporukan kesken. Itse metsästin valokuvia vieraskirjaamme varten ennen omia häitäni ja siinäkin oli aikamoinen homma! Saatikka sitten, että tällaisia askarteluja odottelisi joka juhlavieraalta.