Melonimuffinit

Hertta

Jääkaapissa oli jokin verkkomelonin sukulainen, sille piti keksiä jotain. Yhdistelin siis paria allrecipesin reseptiä. Ja lopputulos oli oikein herkullinen!

Tähän reseptiin tarvitset:

Taikina:
2,5 dl sokeria
1,5 dl rypsiöljyä
2 munaa
melonia pyreenä tai raasteena mehuineen
(melonia kuutioina)
1 tl vaniliinisokeria
3 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
½ tl suolaa
sitruunan kuorta ja vähän mehuakin

Pinnalle:
2-3 dl pekaanipähkinöitä
1 dl fariinisokeria
1 dl jauhoja
3-4 rkl voita tai margariinia

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Valmista pinnalle tuleva pähkinämössö ensin. Tämä on hyvin helppoa. Sulata voi kattilassa, kaada pähkinät, fariinisokeri ja jauhot perään ja sekoita kunnes tasaista ja murenevaa. Nosta kattila levyltä.


Taikina valmistetaan seuraavasti:
Sekoita keskenään öljy ja sokeri. Lisää tähän munat. Kaada päälle melonisurvos ja vaniliinisokeri.

Erillisessä astiassa sekoitetaan jauhot, leivinjauhe ja mausteet tasaisesti keskenään. Tämä seos lisätään pikkuhiljaa sekoittaen öljy-meloni-nesteeseen. Lopuksi sekaan lisätään sitruunankuori ja mahdolliset meloninpalat.

Taikina jaetaan muffinivuokiin ja muffineita esipaistetaan uunin keskiosassa 25 minuuttia. Tämän jälkeen muffinit nostetaan uunista ja niiden päälle lisätään pekaanipähkinäseosta. Tässä käytin apuna kertakäyttömukia, josta leikkasin pohjan pois. Muffinipelti oli hiukan hankala nostaa takaisin uuniin, ilman että pähkinä-sokeri-muruja pyöri pois muffinien päältä. Tässä voisi ehkä kokeilla pähkinäkattilan varovaista uudelleen lämmittämistä, jotta seos olisikin kuumaa ja tahmeaa siinä vaiheessa, kun sen annostelee muffineille.

 

Sitten vielä 10-15 minuuttia uunissa tai niin että taikina pähkinöiden alla käy kullanruskeaksi.

Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Kierrepullat vadelmakookostäytteellä

Arpa

Pulla, jos jokin, on suomalaisten lohturuokaa. Siinä yhdistyy sekä lohturuualle tarpeellinen korkea hiilihydraattipitoisuus että lämpöiset ja turvalliset lapsuusmuistot. Pulla onkin täydellinen tekele piristämään ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta. Eli pulla poskeen, jos harmittaa!

Pulla on myös siitä hieno keksintö, että taikinaa voi muokata hyvin monenlaisiin juttuihin. Tällä kertaa pyöräytin taikinallisen kierrepullia, joiden mauksi valikoitui vadelma ja kookos. Tässä kookos tuo kivan twistin pullan makuun, mutta ilman sitäkin pärjäilee hienosti.

Muista kaupasta:
- Pullan perusohjeen tarpeet voit luntata netin (Pirkan ohje) lisäksi muun muassa lähes minkä tahansa voipaketin tai jauhopussin kyljestä.
- Vadelmahillo. Huom! Kun ostat hilloa, varmista paketista, että se on kuumennuksen kestävää sorttia. Yleensä nämä uunihillot kulkevat kaupassa nimellä marmeladi.
- Kookoshiutaleet
- Raesokeri

Ohje:
1) Tee peruspullataikina. Perusohje on varma ja toimiva, kunhan malttaa kohotella taikinaa ihan reilusti rauhassa. Hillopullan ollessa kyseessä voi taikinaan laittaa hipusen vähemmän sokeria kuin ohjeessa, koska hillo on todella makeaa.

Kierrepullia lähdetään tekemään korvapuustista tutulla tavalla. 2) Kaulitse ensin suurehko suorakulmio taikinasta (mittasuhteena noin: leveys 4, korkeus 3). 3) Levitä taikinalevylle ohut kerros hilloa.  Ripottele hillon päälle oman maun mukaan kookoshiutaleita. Rullaa koko komeus kasaan yhdeksi pötköksi.

4) Leikkaa pötköstä noin parin sentin levyisiä paloja. Tämä vaihe on sotkuinen, kun hilloa tursuaa pötköstä pisin pöytää. Asettele leikatut palat vaakatasoon voideltuun muffinsivuokaan. 5) Anna kohota jonkin aikaa ja ennen uuniin laittoa lisää vielä raesokeri ja voitele pullat munalla. Paista noin 10 minuuttia 225 asteessa.

Vappuruokia osa 2

Hertta

Jälleen kerran vappuaaton hippailumme koostui nyyttäri-idealla pöytään saapuneista appeista. Tällä 
kertaa tarjolla oli eksoottisia hedelmiä, oliiveja, viininlehtikääryleitä, erilaisia pasteijoita, poropullia, herkullista fetapiirakkaa, kasvispannaria, suolainen juustokakku ja perinteinen perunasalaatti. Viimeisen ohje aiemmasta vappupostauksesta. Tajusin jälkikäteen, että karpalo-mojito olisi ollut piste iin päälle.

Itse vastasin perunasalaatista, juustokakusta ja yhdestä pasteijasatsista. Ensiksi kerron superhelppojen pasteijoiden reseptin (näistä ei ikävä kyllä ole kuvaa).

Helpot pasteijat

Tarvikkeet

• lehtitaikinapaketti
• tomaattia
• punasipulia
• fetaa (itselläni oli hyla)
• (sitruuna)pestoa

Taikina kannattaa ottaa ajoissa sulamaan ja kaulin esille. Yhdestä taikinalevystä saa tehtyä kolme pasteijaa kun taikinan kaulii tarpeeksi ohueksi (itse en tykkää siitä, että tortut ja pasteijat on pelkkää kuorta ja pohjaa).

Pilko tomaatti ja punasipuli pieneksi hakkeeksi ja sekoita keskenään. Leikkaa yksi taikinalevy kolmeen osaan ja kauli ohueksi. Levitä levyn toiselle puoliskolle pieni nokare pestoa (n. puolikas teelusikka) ja asettele päälle tomaatti-sipuli-sekoitusta ja murra fetasta pari senttixsentti palaa ja aseta keon päälle. Taita taikinalevyn pestoton puoli täytteen päälle ja vaikkapa vettä ja haarukkaa avuksi käyttäen sinetöi pasteija kiinni. Pasteijat paistuvat uunissa 200-asteessa noin 20-25 minuuttia.

Suolainen juustokakku

Tarvikkeet:

Pohja:

• 250 g saaristolaisleipää
• voita

Täyte:

• purkki tuorejuustoa
• purkki creme fraichea 
• purkki kermaviilia
• paprikaa
• puolikas punasipuli
• chiliä
• 4 liivatelehteä

Pinnalle:

• tomaattia
• rucolaa
• pestoa

Pohja tehdään kuten kaikki perus juusto-/hyydykekakkupohjat: Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi murennettu leipä ja painele sitten irtopohjavuoan pohjalle. Jotkut käyttävät leivinpaperia aina vuoan ja kakkupohjan välissä. Itse en näe tarvetta, kun tarjoilen kakun aina samalta astialta ja oma vuokani on keraaminen.

Täyte on myös äärimmäisen helppo. Sekoita kaikki purkit keskenään astiassa. Lisää joukkoon hienoksi hakattu paprika, punasipuli ja chiliä sen verran kuin uskaltaa. Liota liivatteita 5 minuuttia kylmässä vedessä ja nosta ne sitten pehmennyttyään sulamaan kattilaan, jossa on tilkka kiehuvaa vettä. Liivatelitku sekoitetaan täytteeseen tasaisesti ja sitten täyte levitetään pohjan päälle kakku vuokaan.

Itse annan täytteen aina hyytyä yön yli ennen koristelua. Voitelin hyytyneen täytteen pinnan pestolla ja päälle asettelin ohuita tomaattisiivuja ja koristeeksi rucolaa.

Todella helppoa ja hyvää!

Helppo puolukkainen suklaakakku

Arpa

Vaikka nuo hyydyteltävät juustokakut (kylmäkakut, kuten itse koitan sanaksi lanseerata) ovat herkkuja ja helppoja, joskus tulee semmonen fiilis, että jotain muutakin voisi väkertää.

Tilaisuus koitti leivontapuuhiin tuossa jokunen aika sitten, kun oli tulossa naisväkeä kyläilemään - ja kun naisvieraista on kyse, on suklaakakku aina toimiva idea. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten koitin keksiä, miten tekisin kakun mahdollisimman nopeasti ja kätevästi. En halunnut lähteä pitkän paistoajan sokerikakkupohjaan, enkä tehdä rasvamättöistä mutakakkua, enkä mitään ylimakeaa sacherjuttua, joten päädyin yhdistelemään kaikenlaisia osasia ja kyhäsin kakun. Ihan voittaja siitä ei tullut, mutta koitin nyt tähän reseptiin lisätä aspekteja, joilla lopputuloksesta varmaan tulisi ihan salonkikelpoinen. Suurin puute omassa tekeleessäni oli kosteus, eli kostutukseen kannattaa panostaa - varsinkin, jos kakun tarjoilee tekopäivänä.

Itselle yleisesti hankalin vaihe näissä "tavallisissa" kakuissa on aina tuo pohja. Sokerikakkuversiona paisto kestää ärsyttävän kauan, ja homma kurahtaa viimeistään leikatessa pohjan kerroksia. Siksi teenkin yleensä kakun kääretorttupohjalla. Tuo kun paistuu alle kymmenessä minuutissa ja ajaa mielestäni saman asian kuin sokerikakkukin. Tässä kyseisessä rojektissa haasteeksi kuitenkin muodostui kakun muoto - miten tehdä yleensä pellillä paistettavasta kääretorttupohjasta pyöreä kakku? No ei muuta kuin taikina puoliksi kahteen pyöreään kakkuvuokaan (24 cm) ja uuniin. Kaksi pyöreää pohjaa, ilman leikkaamista - avot! (Tämä voi tuntua hyvinkin mitättömältä keksinnöltä - itselleni tämä oli vuoden väläys.)

Pohja:
-  4 munaa
- 1 ½ dl sokeria
- 1 dl perunajauhoja
- ½ dl kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte:
- maitoa kostutukseen reilusti
- hilloa oman maun mukaan (esim. mansikka, vadelma, herukka...)

- 1 prk (250g) rahkaa
- 2 dl vispikermaa
- ½ dl sokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- noin 3-4 dl puolukoita
(- 1 liivate)

Kuorrutus:
- 150 g tummahkoa suklaata
- 1 dl vispikermaa
- koristeet oman fiiliksen mukaan

1. Tekaise kääretorttu perinteiseen tapaan: munat ja sokeri jämäkäksi sotkuksi vatkaimella ja perään kuivat aineet varovasti sekoittaen. Paista 200 asteessa kunnes kauniin ruskea. 2. Täytteessä vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka, sokerit ja puolukat. Itse lisäsin vielä yhden liivatteen pitämään runsaan täytteen kasassa, mutta ei varmasti ole välttämätön lisä, jos ei satu kaapista löytymään.3. Kostuta jäähtynyt kakkupohja maidolla selkeästi kosteaksi. Levitä päälle ohuelti haluamaasi hilloa. Hillon päälle rahka-kerma-puolukkaseos tasaiseksi kerrokseksi. Aseta toinen pohja täytteen päälle ja toista huolellinen kostutus. 4. Anna kakun vetäytyä hetki ja tee sillä aikaa kuorrutus. Sulata miedolla lämmöllä suklaa ja kerma. Kun suklaa on sulanut keitä seosta muutama minuutti. Levitä kuorrutus kakun päälle heti hellalta. Kuorrute jämähtää jääkaapissa parissa tunnissa ja kakku on valmis nautittavaksi!

Helppoa hiivaleipää

Hertta

Kaapissa ei ollut leipää, mutta jauhoja oli. Ja on kuulemma trendikästä leipoa leivät itse. Tai näin olin kaikenmaailman blogeista tulkitsevinani. Kaappien uumenissa ei kuitenkaan ollut hunajaa tai tuoretta hiivaa, joten jouduin vähän soveltamaan. Lopputulos ei ollut hassumpi ja leivoinkin lopulta useamman satsin tällä reseptillä. Viimeiseen leipään leivoin yhden valkosipulin kynnen hienonnettuna, lopputulos oli herkullinen.

Hertan hiivaleipää (1 iso tai 2 pienempää):
2-3 desiä vettä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
7-9 desiä hiivaleipäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
50 g sulaa margariinia

1. Lämmitä vesi lämpimmämmäksi kuin kädenlämpöinen ja sekoita siihen hiiva, suola, sokeri ja himppu jauhoja. Annan hiivan herätä henkiin hetki ja sekoita sitten pikkuhiljaa loput jauhot ja margariini. Vaivaa kunnolla ja laita lämpimään paikkaan (vaikka vesihauteeseen tai alle 50-asteiseen uuniin) kohoamaan puoleksi tunniksi.

2. Kohonneesta taikinasta vaivataan ilmakuplat pois jauhotetulla pöydällä. Leivo yhdeksi tai kahdeksi pyöreäksi limpuksi, aseta leivinpaperi pellille ja siihen päälle leivät. Taas kohotellaan lämpimässä paikassa 30 minuuttia.

3. Leipiä paistetaan n. 20 minuuttia 200-asteessa.

Cakepops eli kuinka taistellaan kakku tikkuun

Ässä

Nykyään on trendikästä leipoa, kunhan valitsee oikeat leivonnaiset. Kakkutikkarit saattavat olla jonkun mielestä jo so last season, sillä ilmeisesti tämän hetken kuuminta hottia ovat whoopiesit. Surffailen kuitenkin sen verran vanavedessä, että tein viime viikolla ensimmäistä kertaa cakepopseja. Ohjeen bongasin Ruokapirkasta ja se vaikutti naurettavan helpolta. Ylimielinen asenteeni koitui kuitenkin kohtalokseni. (tähän vapaavalintaista jännitysmusiikkia)

 

Leivonnan jännittävät vaiheet

Kaikki meni hyvin aina koristelukliimaksiin asti. Vatkasin munan ja sokerit (1). Siivilöin sekaan kuivat aineet (2). Laitoin kakkupohja-aineet vuokaan ja vuoan uuniin (3). Kumosin kakkupohjan sokeroidulle leivinpaperille ja murustelin pieniksi (4). Lisäsin murusten sekaan tuorejuustoa ja pyörittelin palloiksi (5). Koristelin suklaasulalla ja karkkirouheella (6).

Ja tadaa !!!

Epic fale

Eli tikkarin kokoamisessa oltiin planeetalla, jossa ei olla Strömsöstä kuultukaan. Yllä olevassa kuvassa on ensimmmäinen koevedos, joka lysähti välittömästi seivästämisen jälkeen tiskipöydälle. Pienen kiroilun ja keräilyn jälkeen sain kuitenkin muutaman kakun nekkuun. Seuraavassa syväanalyysiä siitä, mikä meni vikaan.

1. Ohjeessa mainittu noin tunnin jähmettymisaika ei riittänyt koristelemattomille palleroille. Kovettumiseen kannattaa varata koko yö. Lunttailin muista ohjeista, että pallerot voi hyvin kylmettää yön yli, kunhan koristelun suorittaa samana päivänä.

2. Hammastikut eivät sovellu kakkutikkareihin kovin hyvin. Tässä olisi kannattanut noudattaa ohjetta ja silputa varrastikkuja. Hammastikku oli paikoitelleen liian köykäinen kannattelemaan kakkua ja sen terävä pää saattoi myös uljaasti lävistää palleron (kuva yllä).

3. Palleroa ei kannata dipata suklaaseen. Dippaamisessa mukaan tulee niin paljon suklaata, että se valuu käsille ja tikulle ja muihin koristeisiin ja housuille ja pöydälle ja lattialle. Eli suklaasula kannattaa levittää esimerkiksi lusikalla ohuelti palleron päälle.

 

4. Koristeluarsenaalin viereen kannattaa varata jonkinlainen alusta, johon cakepopsit voi tökätä kuivumaan. Omasta keittiöstäni ei löytynyt äkkiseltään kuin banaaneja, jotka sumeilematta lävistin nekuillani. Tarjoilua varten ostin appelsiineja.

Kaiken tämän opittuani tulos oli lopulta jokseenkin tyydyttävä 7+

Se toimii sittenkin

Päällystin nekkuni tuttifrutti- ja turkinpippurirouheella, joita molempia voin suositella. Sen sijaan vaihtaisin ohjeen appelsiinisen tuorejuuston maustamattomaan ja laittaisin lisäksi vaikka vähän sitruunamehua, sillä omaan suuhuni nämä nekut olivat aavistuksen liian makeita.

Helpot myslisämpylät

Arpa


Äitini on oikein mukava ihminen ja tykkään hänestä kovasti.. mutta (arvasitte varmaan tämän) hänellä on käydessään tapana tuoda ruokakaappiimme kaikenlaisia terveellisiä aineksia, jotka usein jäävät kaapin perukoille pyörimään. Hiljattain heitin pois vanhaksi menneitä näkkärisipsejä - niinpä, näkkärisipsejä. Samalla löysin kaapista lähes täyden pussillisen kilomysliä, eli semmoista mysliä, joka maistuu sahanpurulle. Varmasti se on tervehenkistä sapuskaa ja sisältää kuituja ja kaikkea muuta superia, mutta kun jotenkin se on aika tönkköä kamaa jugurtin seassa.

Pussi kourassa aloin pohtia, mihin saisin tätä kerralla tungettua oikein reilusti.. no sämpylöihin tietysti! Niinpä pyöräytin eräs sunnuntaiaamu älyttömän helppoja myslisämpylöitä. Suosittelen, hyviä tuli! Muffinivuokaa käyttämällä en edes joutunut sotkemaan käsiä tai keittiön tasoja. Vuoan kanssa tehdyt sämpylät ovat myös hauskan näköisiä ja näyttävät veikeiltä pöydässä.

Myslisämpylät muffarivuokaan, noin 20 kpl


- 5 dl vettä
- 1 pss kuivahiivaa
- 1,5-2 tl suolaa
- 2 rkl siirappia
- noin 4 dl kilomysliä
- noin 8 dl sänpyläjauhoja
- 1/2 dl öljyä

Tee sämpylätaikina kaikkien perussääntöjen mukaan. Muista kuivahiivan kanssa puuhatessa lämmittää vesi noin 42 asteiseksi. Sitten vaan taikina pyörimään ja lisäillään tavarat sekaan suurinpiirtein ohjeen järjestyksessä. Anna tämän jälkeen taikinan kohota liinan alla lämpimässä paikassa ainakin 30 minuuttia. Kauho kohonnutta taikinaa voideltuun muffinivuokaan. Täytä vuoan koloset aivan täyteen ja vähän ylikin, jotta sämpylät tulevat fiksun kokoisiksi. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 15 minuuttia.

Mehevä mustikkapiiras

Hertta

Kukapa ei mustikkapiirakasta tykkäis?

Kylläpäs minulta nyt tulee ruokapostauksia. Mutta kun ruoka on hyvää ja kivaa. Mieheni tykkää marjapiiraista, joihin sisältyy kermaviili. Itse en oikein välitä leivonnaisista, mutta tykkään leipoa. Tähän piirakkaan yhdistin mieheni kermaviilimieltymyksen ja oman visioni siitä, että piiraassa pitää olla tarpeeksi pohjaa tasapainottamassa paksua täytettä.

Pohja:

• 200g leivontamargariinia
• 1,5 dl sokeria
• 2 kananmuna
• 1 dl erikoisvehnäjauhoja
• 1tl leivinjauhetta
• 1tl vaniliinisokeria
• 8dl kaurahiutaleita

Helppoa kuin mikä: liki sula rasva vatkataan sokerin kanssa vaahdoksi. Tähän lisätään munat. Leivinjauhe ja vaniliinisokeri sekoitetaan jauhoihin ja jauhot lisätään pikkuhiljaa seokseen. Lopuksi sitten kaurahiutaleet ja rivakkaa sekoittelua, kunnes seos on tasainen. Tämä sitten painellaan pyöreään vuokaan.

Täyte:

• paljon mustikoita
• purkki kermaviiliä
• ½desiä sokeria
• 1 kananmuna
• 2 tl vaniliinisokeria

Mustikoita voi laittaa niin paljon kuin haluaa. Itse hölväsin kolme isoa kourallista, mutta kyllä pieni pakastepussillinen riittää. Mustikat levitetään pohjan päälle ja mustikoiden päälle kaadetaan kermaviili-muna-sokerit-seos. Tämän jälkeen piiras saa hengata 175-asteisessa uunissa ainakin 40 minuuttia, kannattaa välillä vähän tarkistaa väriä ja kermaviilin hyytymisastetta. Liian aikaisin ei piirasta parane ottaa uunista, ei sitä kukaan syö raakana.

Puolukka-kinuskijuustokakku

Arpa
 
Niin se aika rientää, sanotaan. Ja mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä todemmaksi tuo sanonta käy. Valitettavasti. Eilen tuli taas yksi vuosi lisää plakkariin ja sen kunniaksi oli toki torttua väännettävä. Koska olen syönyt hurjan määrän kaikenlaisia loma- ja vauvapullia töissä työkavereideni tarjoamina, ajattelin nyt ryhdistäytyä ja hyvänä toverina antaa jotakin myös työkavereille. Siispä tekolistalle kakku.

Hyydytettävät juustokakut (vähän alan protestoida tätä nimikettä, koska kakuissa on usein hyvin pieni osa juustoa) on aina varmoja ja hyviä herkkuja, joten sille tielle suuntasin. Makuvaihtoehtoja puntaroidessa kieleni alkoi hamuta kinuskia. Muistelin parisen vuotta sitten tehneeni täytekakkua, johon tuli täytteeksi aivan tajunnan räjäyttävää kinuskivaahtoa. Niinpä lähdin tämän muiston innoittamana etsimään juustokakkua, jossa samaa vaahtoa voisi hyödyntää. Ja kuten odottaa saattaa, löytyi aivan loistava resepti Kinuskikissan blogista. Siinä on kyllä kisu, joka osaa leipoa! Itse ainakin olen useaan kertaan luottanut Kinuskikissan ohjeisiin ja lopputulos on aina ollut jätte bra, eli iso kiitos kissalle kaikesta työstä, jota hän on tehnyt suomalaisten tortunleipojien hyväksi.


 
Kakun reseptin voit käydä nappaamassa Kinuskikissalta. Siellä on niin hyvät ohjeet ja kuvat tekovaiheista, että turha niitä on tässä alkaa huonommin raportoimaan.

Tässä kuitenkin jotain pointteja tästä kaakusta:

•  Kinuskikissan puolella ihmiset olivat kyselleet laktoosittoman kuohukerman perään. Mielestäni tuota tavaraa löytyy kyllä jo ihan peruskaupoista, mutta yllätyksenä tuli, että itse löysin tätä Lidlistä. Olin hyvin positiivisesti yllättynyt, koska Liideli ei perinteisesti ole laktoosivammaisen ykköskauppa ollut.

•  Täytteen johtoajatuksena on siis kinuskivaahto. Itselle tällaisen vaahdon tekeminen oli mieletön ahaa-elämys silloin pari vuotta sitten. Ihan suorastaa ikimuistoista. Eli ensin tehdään tavalliseen tapaan kinuskikastike: kuumennetaan ja pari minuuttia keitellään kermaa ja sokeria. Juu-u, tähän asti kuulostaa loogiselta. Mutta, kun kastikkeen jäähdyttää totaalisesti (yön yli suositeltava) voi kastikkeen vatkata sähkömasiinalla ja lopputuloksena saa kinuskivaahtoa. Siis kermavaahtoa, joka vaan maistuu kinuskille! Niin hyvää ja toosi makeeta. Sitä vois tunkea mihin vaan jälkkäriherkkuun, nam. Tässä kakussa olevat puolukat tasapainottaa makeaa kinuskia ihan täydellisesti.

•   Kakussa päällä oleva kiille tehdään puolukkamehusta ja itse marjoista. Oma perus-marli taisi olla vähän turhan laimeaa, kun sen väri jotenkin katosi. Tai sitten pitää käyttää tosi vähän laimennettua mehua. Puolukoiden lisäksi sujautin kakkuun karpaloita ja sinne meni ihan tyytyväisenä. Itseasiassa mehukin oli puolukka-karpalo, koska oli ainoa "sinne päin"-vaihtoehto, joka Siwasta löytyi.

•  Ja vielä pitää korostaa, kuinka paljon yleiskone helpottaa juustokakun tekemistä. Täydellisen tasaisen pohjan saa parissa sekunnissa tehosekoittimella hurauttamalla. Ja tässäkin kakussa, kun pitää vispata sekä kinuski että kermavaahto erillään, on kiva, kun ne pystyy hutasemaan nopeasti koneella. Ja lopuksi liivatteen hyvän sekoittumisen kannalta nopeasti vatkaava masiina on tosi hyvä.

Mustikkaiset häämuffinssit

Arpa

Siskoni menee naimisiin lokakuun alussa ja kaason ominaisuudessa kun toimin, on joitakin nakkeja odotettavasti napsahdellut tähän suuntaan. Yksi suurimmista projekteista on 120 häämuffinssin valmistus. Juu-u, 120 kipaletta torttua pitäisi saada aikaan. Rajaehdoiksi on annettu se, että mustikka olisi muffarin maku, kohota pitäisi muhkeaksi ja pullan päälle pitäisi saada jotakin söpöä aikaiseksi. Nyt viimeisimmän kokeilun kohdalla voisi jo melkein pientä innostusta takaraivossa todeta, että vaatimuslistan kohdat ruksitettu.

Näitä muffareita tullaan häissä käyttämään hääkarkkien ja paikkakorttien yhdistelminä - ne katetaan valmiiksi pöytiin jokaisen vieraan paikalle. Tarkoitus ei siis ole, että muffinssit esittäisivät hääkakun virkaa... onneksi! Siitä olisi tullut jo vähän liikaa paineita.

Tämänkertaisen reseptin bongasin yhdessä morsiamen kanssa Keittiöapinan blogista, joka puolestaan oli sen lainannut Voisilmäpeliä-blogista. Tuo viimeinen on ilmeisesti ihan jonkun ammatti-ihmisen blogi, joten odotukset tälle reseptille olivat kovat. Periaatteessa homma olikin toimiva, makuraadin päätöksellä kuitenkin tulen jatkossa lisäämään vaniliinisokeria taikinaan. Öljyn korvasin margariinilla paremman maun toivossa. Lisäksi Hertan kanssa pohdittuamme ajattelimme ehdottaa morsiammelle, että häitä varten "piilotetaan" mustikat muffinsin sisään, jotta muffarin pinnasta tulee tasainen ja yksivärinen. Näin massasydämen kiinnittäminen sujuu paremmin, ja kokonaisuudessaan kattaus on ehkä vähän harmonisempi. 

Tässä siis paranneltu resepti...

Mustikkamuffinsit, 8-12 kpl
- 3½ dl vehnäjauhoja
- 1½ dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- ½ tl ruokasoodaa
- 2 tl vaniliinisokeria
- 50g margariinia
- 1½ dl maustamatonta jugurttia
- 1 muna
- 2 dl mustikoita
- koristeeksi vaahtokarkinmakuinen kaulintamassa

Ensin kuivat aineet ja märät aineet yhteen omissa kipoissaan. Yhdistä sitten märät kuiviin. Jos haluat värikkäitä muffareita, sekoita jäiset mustikat varoen taikinaan. Tai laita vuokaan vähän taikinaa, sitten mustikoita, ja lopuksi taas taikinaa, mikäli haluat tasaisen värin pintaan.

Huom! Taikina on todella jytkyä!! Itsellä vieläkin haukkari hellänä taikinan pyörittelystä ja nostelusta muffinssivuokaan. Älä siis pelästy, ilmeisesti raskas rakenne takaa hyvän kohoamisen.

Paistetaan 200 asteessa, noin 20 min. tai kunnes kypsä ja näyttää hyvältä. Anna muffarien jäähtyä jonkin aikaa, ennen koristeiden kiinnitystä. Sydämet tehdään piparien tapaan kaulintamassasta. Massaa on helppo kaulita tomusokeria apuna käyttäen, ja siitä vain muotilla kuviot irti. Massa tarttuu muffariin, kun sipaiset kuvion alapinnalle hieman hilloa. Älä läträä hilolla, muuten tulee liian kostea kuvio ja homma menee reisille.

Ja sitten ei muuta kuin leipomaan... Yllä olevan, kun toteutan kymmenen kertaa niin on 120 kipaletta kasassa. Niin, kunhan ei kämmi yhtäkään satsia!

Yksinäisen illan uljas pelastaja

Ässä

Pahoittelut radiohiljaisuudesta toverit, kesätyöt ovat jäädyttäneet pään. Vallan liikutuin lukiessani Hertan rakkaudentunnustuksista, tack detsamma min kära vän! Välillä sitä miettii, mitä on tehnyt ansaitakseen Hertan ja Arvan kaltaisia aiiivan uskomattomia kimuleita ystävikseen.

Mutta täältä pesis taas ruokaa. Sateisena kesäpäivänä sinkkunaisen keittiön lämmittää mikä muukaan kuin ällömakea suklaaherkku, rocky road brownies. Tunnetustihan suklaa kohottaa mieltä ja keittiössä puuhailu vie ajatukset pois kinkkisistä könsikkäistä. Puhun ehkä vain omasta puolestani, mutta ainakin tuli makeanhimo taltutettua.

Olen bongannut reseptin joskus vuonna miekka ja kypärä Sara La Fountainin omasta kokkiohjelmasta ja sitä kävin googlailemaan. Suomi24 ei pettänyt tässäkään tilanteessa ja siellä ollutta reseptiä hieman säveltäen päädyin erittäin hyvään lopputulokseen. Korvasin valkosuklaan tummalla suklaalla ja jätin alkuperäisestä reseptistä desin(!) pois fariinisokeria.

Rocky Road Brownies

3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl suolaa
2 dl kaakaojauhetta
3  dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 dl tummaa suklaata paloina
2 dl sulatettua voita
4 kananmunaa
1 dl kahvia

Päällysherkku:
2 dl tummaa suklaata paloina
2 dl vaahtokarkkeja paloina
2 dl saksanpähkinöitä ujosti murskattuna

Vatkaile sula voi, kahvi ja munat kulhossa. Lisää joukkoon kaikki loput ainekset päällysnamuja lukuun ottamatta. Paiskaa taikina vuokaan ja vuoka  170 asteiseen uuniin. Paista herkkua uunissa 20–25 minuuttia. Miksaa päällysherkut keskenään. Ota vuoka pois uunista ja lisää herkut paistuneen brownie-pohjan päälle. Laita vielä päällystetty suklaaunelma uuni noin viideksi minuutiksi , että suklaa sulaa, mutta vaahtokarkit ei tummu liikaa. 

Tuore torttu maistuu parhaalta tietenkin kaffen kera.

Äitienpäiväksi mustikka-valkosuklaajuustokakku

Arpa

Tuhdista juustokakusta riittää useammalle kuin kermakakusta.

 Hyydytettävät juustokakut ovat valloittaneet suomalaiset viimeisten vuosien aikana. Nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että juhlissa on tarjolla jonkinsorttista juustokakkua kermakakun rinnalla, tai sen sijasta. Juustokakut ovat löytäneet tiensä myös hääpöytään, mikä itseäni ainakin on ilahduttanut.

Juustokakut ovat myös erittäin helppoja tehdä, kunhan muistaa olla tarkkana liivatteiden kanssa. Kerran olen kämminyt ja lopputuloksena jouduin kaivamaan kummallista liivatelimaa pois kakun sisälmyksistä. Ei hyvä, joten älä kämmää!

Myös lähestyvä äitienpäivä tarjoaa erinomaisen tekosyyn nautiskella herkullisella juustokakulla, joka tässä tapauksessa sisältää päämakuinaan mustikkaa ja valkosuklaata. Varmasti maistuu äidille! Kakku sopii myös värimaailmaltaan äitienpäivään, kun pihalla kukkivat sini- ja valkovuokot. Toki menisi loistavasti myös itsenäisyyspäivän illanistujaisissa. Tähän kakkuun reseptin olen saanut ystävältäni, joskin tuo alkuperäinen ohje ei sisältänyt mustikkaa eikä valkosuklaalikööriä. Eli siis vain kohtuudella tuunattu ohje!

Ja taas se peuraessu niskaan ja menoksi.
Näin edetään:

Pohja:
- 50 g voita
- 10-13 kpl kaura/dominokeksejä
Täyte:
- 1 dl valkosuklaakermalikööriä
- 400g Philadelphia-tuorejuustoa
- 160g tomusokeria
- 4 liivatetta
- 2 dl vispikermaa
- 1 tl vaniliinisokeria
Mustikkakiille:
- 200-300g mustikoita
- 2 dl vettä
- 3 liivatetta
- ripotellen sokeria

Murskaa keksit ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Taputtele mössö 24cm kakkuvuoan pohjalle. Vispaa kerma. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja likööri keskenään. Liota liivatteet lötköiksi kylmässä vedessä. Tämän jälkeen sulata ne pienessä määrässä kiehuvaa vettä - älä kuitenkaan keitä! Sekoita hieman jäähtynyt liivateneste juustomössöön. Lopuksi sekoita vispattu kerma vielä yhteen muun täytteen kanssa ja levitä täyte pohjan päälle kakkuvuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa hetki. Levitä täytteen päälle mustikat ja ripottele pinnalle sokeria. Pyöräytä jälleen liivatteet kylmän ja kuuman veden kautta noin 2 desilitraan kylmää vettä. Kaada liivatevesi mustikoiden päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa noin 6 tuntia, mielellään vaikka yön yli.

"Helpot" tippaleivät

Hertta ja Arpa

Ei niistä mitään kauniita tullut, mutta maku on ihan jees. Varsinkin, kun laittaa ihan törkeästi sokeria päälle. Lähestyvän Vapun kunniaksi ajattelimme koettaa tällaista yhteisbloggausta, ja tässä projektissa neljä kättä ei todellakaan ollut liioiteltua. Oli meinaan haasteellista, mutta sitäkin kivempaa.

Taikina oli äärimmäisen helppo tehdä. Ainekset löytyy kotikaapista lähes aina ja ne sekoitetaan keskenään ihan käsipelillä. Taikinan reseptiikassa luotettiin Myllyn Parhaisiin.



Taikinan helppous olikin tyyntä myrskyn edellä. Paistaminen nimittäin oli kinkkistä. Päädyimme taktiikkaan, jossa Hertta piti metallista kauhaa kattilassa ja Arpa pursotti taikinaa muovipussin reiästä kauhaan.

Kauhan idea on toimina muottina, jotta tippaleivän koko pysyy kurissa. Tämä kuulostaa helpolta, mutta tosielämässä oli hirveän hankalaa keksiä taktiikkaa, jolla tortuista tuli edes vähän oikean näköisiä. Pursotuspussin reiän koko, öljyn kuumuus, taikinan paksuus ja vitutuksen määrä vaikuttivat jokainen lopullisen tippaleivän ulkoasuun.

Virheistä oppii, ja me teimme jo ne virheet, joten oppimistulokset tässä:

 

1. Taikinan oltava paksua, mutta silti aika notkeaa (ymmärrätte, kun olette prosessissa sisällä).
2. Pursotuspussin reiän oltava pieni, yli 2 mm, mutta vähemmän kuin 5 mm.
3. Pursotuspussista pidettävä hellästi - räjähtää muuten silmille.
4. Öljyn oltava tarpeeksi kuumaa - perushellalla vitosella.
5. Pursotuksessa oltava melko nopea, koska taikina nousee heti pintaan. Pursotusmuotin (kauhan) reunoilta tavaraa tulee pursottaa tippaleivän "alle", jotta leipä saa pulleamman muodon.
6. Jäähtyneen tippaleivän päälle kannattaa sirotella tomusokeria todella reilusti, jotta tippaleipä maistuu mukavan makoisalle.

Näiden herkkujen kanssahan sitten kuuluu nauttia sitä itsetehtyä simaa. Me emme sitä lähteneet tekemään, koska traumoja aiheesta on. Takavuosina Hertta koetti projektia ja kiljuahan siinä syntyi. Eli etsikää simaohje jonkun toisen blogista.