Kukkia ystäville

Hertta


Alkuvuoden ensimmäinen käsityöprojektini oli virkata ystävättärilleni asustekukkaset kevään kunniaksi. Annoin ne ystävänpäivänä, joten en ole aiemmin kehdannut julkaista tätä postausta.

Tämä on yksi helpoimmista käsityöprojekteistani ja näiden tekoon jää kirjaimellisesti 'koukkuun'. Yksi kukka valmistuu helposti alle tunnissa, jos tekee pienen. Suurempaan kukkaan helmikoristeluineen saattaa mennä parikin tuntia.

Yritän vähän selittää mitä perusvirkkuusilmukat ovat, mutta enemmän ohjeistusta löytyy esim. täältä.

(Olen pahoillani, että työn väri vaihtuu kesken kaiken. Olin vähän turhan innokas virkkaamaan ja hidas kuvaamaan.)

Virkattu kukka:

1. Aloita tekemällä 60 ketjusilmukkaa. Eli lanka vedetään silmukan läpi, jolloin syntyy uusi silmukka.

2. Ensimmäinen kerros: Joka kolmanteen ketjun silmukkaan tehdään ensin pylväs, sitten kaksi ketjusilmukkaa ja pylväs. (Sitten siirrytään suoraan tekemään pylväs seuraavaan kolmanteen ketjusilmukkaan. jne..) Pylvään teet pyöräyttämällä langan kerran koukun ympäri ja sitten noukitaan silmukka ketjusta. Lanka vedetään ensin ketjusilmukan ja pyöräytetyn silmukan läpi, sitten lanka noukitaan uudelleen ja vedetään molempien jäljellä olevien silmukoiden läpi.

3. Toinen kerros: Virkataan edellisessä kerroksessa tehtyjen ketjusilmukoiden kohdalle kaksi pylvästä, sitten kaksi ketjua ja taas kaksi pylvästä ja siirrytään taas seuraavaan ketjukohtaan.

4. Viimeisellä kierroksella ketjusilmukoiden kohdalla tehdään kuusi pylvästä ja näiden väliin kiinteä silmukka ja taas kuusi pyljvästä jne.. Valmis kukka syntyy muodostamalla kukasta spiraali ja ompelemalla sen pohjasta tiiviiksi.

Kukan voi halutessaan koristella kaikenlaisilla helmillä (joita usein irrottelen käytöstä jääneistä koruista) ja vaikka millä glitterillä.

Miesten muotiblogia metsästämässä

Arpa

Vietimme siipan kanssa taannoista sunnuntai-iltaa perinteiseen tyyliin sohvalla röhnöttäen. Siippa siinä tutki blogilistalta suosituimpia blogeja ja yllätyksenä ei tullut, että suurin osa niistä oli nuorten nättien naisten muoti/vaateblogeja. Itse en tällaisia blogeja juuri seuraa, vaikka varmasti tarvetta olisi… Fashion ei vaan jotenkin ole ihan se mun ykkösjuttu. No, siinä alettiin sitten pohtia siipan kanssa, mikseivät miehet juurikaan pidä muotiblogeja. On taatusti niitäkin miehiä, jotka tykkäävät kirjoittaa, ottaa valokuvia, tuntevat fashionin uusimmat kujeet ja pohtivat todella, mitä niskaansa heittävät. Tässä kohtaa voisi miettiä, että juu, on heitä: homomiehet. Mutta en suostu lähtemään näin stereotyyppiseen lajitteluun, vaan uskon, että myös tyylitietoisia heteroja on tässä maailmassa. Sitten aloinkin miettiä, ovatko miesten vaatteet ja miesten muoti ylipäänsä niin yksitoikkoista ja tylsää, ettei siitä tosiaan irtoa mitään raportoitavaa? Joitakin naisten muotiblogeja vilkaisseena, olen huomannut, ettei niissäkään aina pyörää keksitä uudelleen, joten kaipa miestenkin vaatteista voisi saada jotakin iloa irti.

3) drinkki-mies

No, ajatus johti seuraavaan ja kohta olinkin jo siipan vaatekaapilla tutkimassa, mitä sieltä löytyy. Tehtäväkseni otin koittaa luoda kolme asukokonaisuutta tavallisen miehen tavallisista vaatteista: 1) business-lookki, 2) rento-lookki 3) drinksut kavereiden kanssa -lookki. Arvioikaa itse, oliko tässä kokeilussa mitään mieltä. Itselläni oli ainakin hauskaa ja jopa uhrina toiminut siippa oli lopulta leikissä mukana ihan hymyissä suin.

1) business-mies

Vaatekaapilla römytessäni huomasin, kuinka vaikeaa on pukea mies! Naisilla tunnetusti on aina paljon kommentoitavaa rakkaidensa asuista, mutta nyt siinä vaatekaappi ammollaan olinkin ihan pulassa. Siis, minkälaisia mittasuhteita miehen vartalossa pitäisi tuoda esiin? Mihin leikkaukset? Hirmu hankalaa pukea vartaloa, jossa ei ole niitä kiinnikekohtia, joita naisena on tottunut pukemaan: tissejä, vyötäröä ja pyllyä. Tai onhan ne, mutta ehkä pyllyn överi korostaminen miehellä ei näytä ihan fiksulta?

2) rento-mies

Parasta antia tässä kokeilussa oli itselle huomata, kuinka miestenkin pukeutuminen on oikeasti aika hankalaa. Vaikka heillä ei kaupoissa olekaan kuin murto-osa naistenvaatetarjonnasta, joutuu vaatteita silti todella funtsimaan. Toinen hyvä tulema tästä kokeilusta oli se, että siippakin myönsi, että jotkin ideani olivat ihan hyviä, ja hän sai ajatuksia omaan pukeutumiseensa. Ja kun homman toimitti näin leikin varjolla, ei tullut miehelle oloa, että ”taas se muija nalkuttaa mun vaatteista”. Muotileikki vei sen verran mennessään, että lupasin siipalle, että seuraavalla kerralla hän saa stailata minut omista vaatteistani. Saas nähdä, oliko lupaus vikatikki, vai saanko siipalta hyviä ideoita oman karderoobini hyötykäyttöön...

Kesämekkoja

Hertta

Ei ole kesää ilman helmoja! Kuulin pari vuotta sitten radiosta äärimmäisen tieteellistä tilastotietoa siitä, että suomalaiset naiset ovat erittäin mieltyneitä housuihin. Me pohjoiset pimut emme kuulemma suosi hameita ja mekkoja ollenkaan samalla innolla kuin etelä-eurooppalaiset sisareni. Havahduin tähän. En minäkään mitenkään inhonnut hulmuavia helmoja, mutta farkut vaan olivat niin kätsyt vetää jalkaan. Itse asiassa huomasin omistavani 12 paria farkkuja. Nyt noita kankeita housuja löytyy kaapeistani tasan yksi pari, enkä niitäkään käytä koskaan. Olisihan ne farkut vieläkin kätsyt taskuineen ja peppua muotoilevine saumoineen, mutta koen hetkellisesti löytäneeni itsestäni feminiinisen puolen, joka tykkää kovin hulmutella. Tämänkertainen postaukseni onkin lähinnä valokuvaa koltuista, joita yritän kuluttaa tulevan kesän aikana. En kehdannut alkaa itse malliksi, sillä ihoni on yhä vähän huonossa kunnossa (kaipaa auringon parantavaa kosketusta), mutta toivottavasti leninkien pääidea selviää kuvistakin.

Numero 1 voisi olla nimeltään "Bree Van de Kamp" tai ainakin ajattelin häntä tätä mekkoa ostaessani. Pituus on hiukan polven yläpuolelle ja väri on ehkä vähän synkkä kesähelteille, mutta pinkit ruusukuviot tuovat häivähdyksen kepeyttä. Tämä on vaatekaappini klassikko, joka menee niin juhlaan kuin arkeen. Tykkään asustaa mekon helminauhalla ja -korviksilla. Tällaisen mekon pitäisi toki istua päälle kuin käsine ja koltun ainoa kunnon ongelma onkin selän leikkauksessa. Ilmeisesti selkälihakseni ovat liian pienet tai siipeni turhan lyhyet, kun selkä kaistale tuntuu välillä vähän roikkuvan ihosta irti. Tämän tosin saa piiloon neuleella tai jättämällä tukan auki. Mekon malli on kyllä sen verran imarteleva ja vie huomion mahasta rintakehälle, että mielelläni ostaisin useamman tällaisen.

Numerot 2 ja 3 toin juuri Lontoosta. Olen varhaisteineilystä asti suosinut mustaa väriä vaatteissani ja vasta nyt opettelen leikkimään väreillä. Nämä tulevat molemmat toimimaan hyvin ruskettuneen ihon kanssa. (Väri on jo työn alla, tosin vielä voiteen merkeissä, mutta kyllä tuo arskakin kai kohta alkaa paistella.) Sinisen väri on niillä rajoilla, että vähän lisää kirkkautta veisi sen jo neon-sarjaan. Se on pituudeltaan vähän polven yläpuolelle ja kaksi kokoa liian iso! Sekosin jotenkin rekkien seassa ja koon 12 sijaan toin kotiin koon 16. Punainen mekko on väriltään en tiedä mikä. Vadelma? Oranssi? Se on pidempi, puoleen pohkeeseen ja todellinen katseenkääntäjä. Tähän olisi kiva yhdistää paljaat sääret, mutta vielä on liian kylmä. Enkä oikein osaa käyttää korkkareita ilman sukkia. Niin juntti olen.

Seuraavaksi kaksi mekkoa, joita en ole oikein koskaan käyttänyt, syystä että en osaa. Vaalea on menkkahaukalta kolmella eurolla riipastu söpöläinen, joka ei ole omiaan imartelemaan povekasta, mutta urheilematonta kroppaani. Iso rusetti siis peittää ainoan asian, mitä tässä ruhossa kannattaa korostaa. Mutta olen luvannut itselleni, että tänä kesänä tuokin lähtee tuulettumaan. Turkoosi jumalaisuus on Barcelonasta ja taitaa olla tuo malli jo vähän "out", niinko me super-trendikkäät sanotaan ja tämä mekko on niin syvään uurrettu, että paljastaakin sitten jo liikaa. Jotain käyttöä vaan tälle pitäisi keksiä. Voisikohan siitä leikata lyhyemmän mekon, tai jotenkin lisätä kangasta yläosaan? Niin pitkäkin tämä on, että vaatisi 15 sentin piikit kantojen alle, ettei viistäisi pitkin maata.

Seuraavana sitten vaatekaapin kulunut klassikko. Tämä on kaikkien kepeiden kesämekkojen prinsessa. Kyseessä kaksi kesää palvellut lemppari, jonka voi asustaa melkein mihin vain. Kaikenlaiset vyöt istuu, korut voi valita sen mukaan laittaako boleroa tai neuletta vai mennäänkö paljailla olkapäillä, jolloin glitteriä voi laittaa parin kilon edestä. Minulla ei riitä itsetunto käyttää näin lyhyttä mekkoa ilman sukkahousuja tai leggareita, mutta ihan kivasti esim. capri-mittaiset kalsarit tämän kaveriksi istuu. Harmi vain, että kyseessä on halpa rätti, joten tämä saattaa olla sen viimeinen kesä, sen verran on reppana jo haalistunut ja saumat alkaneet irvistellä. Voisikohan sen värjätä ja korjata vielä uuteen nousuun?

Viimeinen on tämän kesän villi kortti. Maxi on mitta ja kuvio kirjavaa sulkaa. Alla oleva kangas päättyy polven korkeudelle ja päällä oleva läpikuultava, kuvioitu materiaali jatkuu nilkkoihin asti. Nirunarut, jotka toimittavat hihan virkaa, ovat vähän väärässä kohtaa, joten saatanpa päätyä käyttämään tätä tuubina (köydet vaan yläosan sisään piiloon), mutta ensin pitäisi oppia käyttämään tätä vaatetta. Iltarientoihin vai puistoon? Tuleekohan tässä kuuma vai kylmä? Ihan nyt hämmennyn. Onneksi olen varreltani aika pitkä, joten maxia pystyy käyttämään ilman korkojakin, mutta onhan tämä nyt jännittävää tämä uusien vaatteiden sisäänajaminen. Miten tämmöinen asustetaan, kun on noin rohkea kuosi? Meneekö höyhen-korvikset överiksi? Jännityksellä jään odottamaan rutiinia rätin ympärillä. Saatan jopa raportoidan siitä.