Pientä paskartelua

Ässä

Luovuuden puuskissa tulee tarttuneeksi mitä hassumpiin projekteihin. Ostin syksyn kirjamessuilta Kantikosken ja Vennon OK. Omin Käsin - kirjan, joka on kirvoittanut mielessäni monenmoista toteuttamatta jäänyttä ideaa. Suosittelen kirjaa jokaiselle tuunaamisesta riemastuvalle ja sisutushimoiselle.

Joulun alla kaipasin kuitenkin pientä stressinlievitystä graduprojektin etenemättömyyden keskelle. Halusin saada aikaan, nähdä nopeasti kätteni jäljen ja luoda jotakin painettua. Tekstiä kun ei sattuneesta syystä tuntunut syntyvän, niin päätin ilmaista itseäni kuvin. Idea on aivan omani, mutta inspiraation taustalla vaikutti edellä mainittu opus.

Niinpä marssin askartelukauppaan ja keräsin koriin akryylisiä askartelumaaleja, vaahtomuovitöpöttimiä ja piirtoheitinkalvoja. Niistä syntyi iloisia sadepilviä ja värikästä metsää. 

Otin työskentelyalustaksi vanhan leikkuulaudan. Viilsin mattoveitsellä piirtoheitinkalvoihin silmääni miellyttäviä kuvioita, joihin tuputtelin mielivaltaisesti valitsemiani värejä Uhriksi joutuivat Ikeasta muutamalla pennillä hankitut korkkiset pannunaluset.

Tämä oiva joululahjaidea tulee hieman myöhässä, mutta voihan alusia antaa niin synttäri- kuin ystävänpäivälahjaksi. 

Kori farkuista

Hertta

Kaappeihin kerääntyneistä vanhoista farkuista piti keksiä jotain. Päätin tehdä korin parvekkeen tossuja ja läpsyjä varten. Kummempaa ohjetta minulla ei tähän ole. Sovelsin vähän tätä ja muuten mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Housuja tähän koriin kului neljät eli voitte kuvitella paljonko kori painaa. Se pysyy kyllä komeasti pystyssä, varsinkin, kun viimeisen seinämän kerroksen virkkasin pienemmäksi kuin alemmat. Farkut leikkasin siis lahje kerrallaan alhaalta aloittaen noin tuuman levyiseksi pitkäksi kaistaleeksi. Pohjan olin itseasiassa valmistanut aikaisemmin eri tarkoitukseen vanhasta sisustuskankaasta, siksi se on erilainen. Ulospäin pohja ei tosin paljoa näy, joka vähän jopa harmittaa.

Sen kyllä varoitan, että farkku on hyvin kovaa ja epämiellyttävää työstää. Vaikka lopputulokseen olenkin tyytyväinen, korin tekemiseen meni paljon aikaa, sillä sormien ihon oli välillä pakko antaa palautua pari päivää. Aloitin homman vitosen koukulla, mutta se oli ihan hullun hommaa. Kymppi sen olla pitää. Ylin kerros on tehty piilosilmukoilla, muut yksinkertaisilla pylväillä. Tätäkin kokeilin pariin otteeseen, että mistä tulee paras jälki. Pylväistä jäi tuollaisia kivoja aukkoja korin seiniin. Kukin tekee miten tykkää. Hyvä tuunaus/kierrätys-idea, mutta en tekisi näitä koko suvulle lahjaksi.

Tiger-koeajo

Hertta

Tykkään käydä kaupoissa, joissa on paljon kaikkea värikästä ja pientä ja jota voi näprätä ja miettiä, mihin tätäkin voisin käyttää. Mieheni ei oikein jaksa tällaisia ostosreissuja, joten jätän hänet aina suosiolla kotiin. Tällä kertaa ajauduin Hämeenkadun alkupään Tigeriin Tampereella. Otin oman aikani ja kiersin kaupan kahdesti läpi. Löysin kaikkea ihanaa! Ja rahaa meni vain parikymppiä. Jee!

Kännykän kameralla napattu kuva. Kaikkea hauskaa!

Olen nyt jo monta kuukautta haaveillut maalaamisen kokeilemisesta. Kävin silloin vuosi sitten sen piirtämis-kurssin ja nautin siitä suuresti. Haluaisin kuitenkin koittaa paksuilla väreillä jonkin todella voimakkaan ja ilmaisevan kuvan tekemistä. Päätin siis panostaa itseeni ja ostin jopa kuuden euron halpismaalisetin. Akryylimaaliin päädyin, koska se kuivuu öljyjä nopeammin. Näin käytännönläheinen olen. Tai sitten vain ymmärtämätön.

Loppukama onkin sitten vappua varten hommattu. Olemme taas kutsuneet ystäviämme vapun viettoon. Tykkään koristella vapun ajoissa. Pitääpä kysyä kämppikseltä, josko saisin jo alkavalla viikolla puhaltaa pari palloa kattoon. Unelmoin isosta määrästä heliumpalloja. Voisin vielä ottaa selvää, olisiko niitä jossain helposti saatavilla. Nuo oranssit pussit ajattelin  täyttää niillä Estrellan uusilla toffee/kinuski tms.-makuisilla pop corneilla.

Ihanaa kun on kevät! Luonto ja ihmiset herää koomastaan! Uutta elämää joka puolella!

Kukkia ystäville

Hertta


Alkuvuoden ensimmäinen käsityöprojektini oli virkata ystävättärilleni asustekukkaset kevään kunniaksi. Annoin ne ystävänpäivänä, joten en ole aiemmin kehdannut julkaista tätä postausta.

Tämä on yksi helpoimmista käsityöprojekteistani ja näiden tekoon jää kirjaimellisesti 'koukkuun'. Yksi kukka valmistuu helposti alle tunnissa, jos tekee pienen. Suurempaan kukkaan helmikoristeluineen saattaa mennä parikin tuntia.

Yritän vähän selittää mitä perusvirkkuusilmukat ovat, mutta enemmän ohjeistusta löytyy esim. täältä.

(Olen pahoillani, että työn väri vaihtuu kesken kaiken. Olin vähän turhan innokas virkkaamaan ja hidas kuvaamaan.)

Virkattu kukka:

1. Aloita tekemällä 60 ketjusilmukkaa. Eli lanka vedetään silmukan läpi, jolloin syntyy uusi silmukka.

2. Ensimmäinen kerros: Joka kolmanteen ketjun silmukkaan tehdään ensin pylväs, sitten kaksi ketjusilmukkaa ja pylväs. (Sitten siirrytään suoraan tekemään pylväs seuraavaan kolmanteen ketjusilmukkaan. jne..) Pylvään teet pyöräyttämällä langan kerran koukun ympäri ja sitten noukitaan silmukka ketjusta. Lanka vedetään ensin ketjusilmukan ja pyöräytetyn silmukan läpi, sitten lanka noukitaan uudelleen ja vedetään molempien jäljellä olevien silmukoiden läpi.

3. Toinen kerros: Virkataan edellisessä kerroksessa tehtyjen ketjusilmukoiden kohdalle kaksi pylvästä, sitten kaksi ketjua ja taas kaksi pylvästä ja siirrytään taas seuraavaan ketjukohtaan.

4. Viimeisellä kierroksella ketjusilmukoiden kohdalla tehdään kuusi pylvästä ja näiden väliin kiinteä silmukka ja taas kuusi pyljvästä jne.. Valmis kukka syntyy muodostamalla kukasta spiraali ja ompelemalla sen pohjasta tiiviiksi.

Kukan voi halutessaan koristella kaikenlaisilla helmillä (joita usein irrottelen käytöstä jääneistä koruista) ja vaikka millä glitterillä.

Tuunausnurkka: Verhoista päiväpeitto ja tyynyjä

Arpa

Ikean verhot muuttuivat päiväpeitoksi.

Kodin vaihtuessa myös sisustusta joutuu/saa yleensä funtsia uudelleen jossain määrin. Näin kävi myös meidän taloudessa Helsinkiin suuntaamisen yhteydessä. Muutossa pihalle heitettiin jos vaikka mitä, ja silti nurkkiin jäi pyörimään lampunvarjostimia, koriste-esineitä ja verhoja, joille ei löytynyt sijaa uudesta majatalosta.

Verhoista päätin lähteä tuunaamaan uusia sisustustekstiilejä, koska kankaat olivat vielä siistissä kunnossa ja kuositkin tuntuivat itsestä kivoilta. Raskaammista ja paksummista verhoista väsäsin päiväpeiton ja ohuemmista verhoista muutaman koristetyynyn makkariin ja olohuoneeseen. Bonusprojektina tein hirvityynyn kankaasta, joka oli aiemmassa kämpässä pingotettuna kehyksessä seinällä.


Päiväpeitto: Voisi kuvitella, että suorakulmaisen tekeleen väsääminen on helppoa, mutta sitä se ei ollut. Ilman siskoni armasta avustusta tästä ei olisi tullut yhtään mitään.

Päiväpeittoon kului fleeceä noin 35 euron edestä.

Päiväpeitto koottiin yhteensä neljästä palasta: kahdesta samankokoisesta verhokankaan palasta ja kahdesta fleecekankaan palasta. Fleecen ideana on tuoda päiväpeittoon raskautta ja enemmän päiväpeiton fiilistä. Päiväpeiton palojen leikkaaminen tuotti päänvaivaa oikein urakalla; alunperin vimpulasta Ikea-verhosta oli vaikeuksia saada säännöllisiä suorakulmioita aikaiseksi ja taustakankaaksi valittu fleece venyi joka suuntaan ja tuntui joka mittauksella muuttaneen kokoaan.


Kun tyydyttävät neljä palaa saatin aikaiseksi päästiin koneen ääreen. Ensin ommeltiin yhteen verhokankaan palat keskenään, samaten

Toisista verhoista sai monta tyynyä helposti.

fleecepalat keskenään. Tämän jälkeen kaksi iso palaa ommeltiin kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain jättäen kuitenkin muutaman kymmenen sentin pätkä ompelematta. Sitten käännettiin muodostunut suuri pussi ympäri, eli oikeat puolet ulospäin. Lopuksi tikattiin päiväpeitto ympäri, jotta lopputuloksesta tuli huolitellumpi.


Koristetyynyt: Näiden väsääminen oli onneksi helppoa. Reunat yhteen, tyyny sisään ja viimeinen aukko kiinni käsin tikkaamalla. Vetoketjut jätin laittamatta laiskuuttani. Jos tulee tyynyyn paha sotku, onpahan syy ryhtyä uuteen ompeluprojektiin.

Hirven kuva on siskon käden jälkeä.

Itsetehdyt helmet

Tämän annoin lahjaksi...

...kämppikselleni.

Hertta

Itsetehdyt korut ovat persoonallisia ja uniikkeja. Olen kokeillut jo useita erilaisia tapoja asustaa itseäni. Tällä kertaa tein itse helmiä. Joskus lapsena käytin Cernit-vahaa tällaisen askarteluun, tällä kertaa kokeilin Fimoa. Oikein hyvin toimivat molemmat.

Muutama taustoittava vinkki: Vahaa ei kannata koskaan käyttää sellaisenaan vaan siihen kannattaa aina 'leipoa' vähän toista väriä sekaan, joka leikkaa sävyn harmoniseksi, kunhan samaa väriä käytetään kaikkien käytettävien vahojen sekaan. Itse käytin valkoista. Tämä leipominen onnistuu hyvin samalla kun vahan lämmittää käyttövalmiiksi. Eli palaa pyöritellään ja painellaan ja taitetaan uudestaan ja uudestaan kunnes se käy notkeaksi. Tässä ohessa sävyn leikkaamisen käytetty väri pikkuhiljaa katoaa massan sekaan. Sitä ei siis jätetä näkyviksi seepraraidoiksi

Koristelin helmeni millefiori-tekniikalla. Esimerkkiä vaikkapa tässä. Itse en ole vielä kauhean kätevä, teen vain kukkia ja spiraaleja. Minun tekniikka siis on tehdä pari levyä, jotka asetan päällekkäin ja pyöritän sitten pötköksi. Pötkön sisään muodostuu spiraali, joka muotoutuu kukkakuvioksi kun painan kirjastokorttini neljältä suunnalta pötkön puoliväliin asti. Sitten terävällä veitsellä pötköstä leikataan ohuita viipaleita, jotka painellaan  pienen vahapallon pintaan ja pallo pyöritellään helmeksi niin, että kuvio asettuu tasaisesti. Reikä helmeen tehdään tarpeeksi jykevällä neulalla, että lanka varmasti mahtuu läpi. Lankaa voi testailla varovasti ennen helmen kovettamista.

Tässä hommassa ei muuten talon terävimmästäkään pihviveitsestä ole apua. Itse käytän mattoveistä, mutta se on vähän hankalan muotoinen. Paras olisi pieni, ohutteräinen askarteluveitsi. Ostan ehkä joskus sellaisen, mutta ennen sitä panostan askartelulakkaan. Tuntuu hassulta kiillottaa helmet kynsilakalla. Ennen lakkaamista helmet kuitenkin paistetaan uunissa ja annetaan kunnolla jäähtyä.

Tuunausnurkka: kynttilänjalat

Arpa

Sunnuntai-iltapäivän retki Ikeaan ja tuloksena paketti kynttilöitä lojuu pöydällä. Nämä kruunukynttilät oli oikein merkitty ostoslistaan, mutta kotona hokasin, että eihän minulla ole näille mitään varsinaista tökkäyskohdetta. Tuikkukippoja ja -kuppoja löytyy kyllä riesaksi asti, mutta näille kynttilöille ei ole paikkaa. Miksi siis ostin niitä? Ei pysty käsittämään, syytän sunnuntaita, pimeyttä ja edellisiltana nähtyä musikaalia.

Kynttilöille piti siis tietysti kehittää pystytyskohteita. Tuunausprojektiksi otin siipalta kesällä saamani renkaan vanteen. Kyseessä on pienen renkaan (esim. kottikärry) metallinen vanne. Rakenteen purkamalla ja kokoamalla uudestaan liiman avulla sain paikan yhdelle kynttilälle. Ihan on tosi design nyt! Kiusallisen paljon se näyttää tuhkakupilta, mutta yritys ihan hyvä.

Perinteisempi kynttilän tökkäysalusta on tietysti pullo. Hamstrasin kesällä muutaman kivan Hartwallin vanhan mallin lasipullon nurkkiin pyörimään ja ajattelin hyödyntää ne tässä. Ei muuta kuin etiketit veks ja homma valmis. Tasapainoisemman ilmeen toivossa ja kynttilöiden veistelyyn kyllästyneenä päädyin pätkimään Ikea-kynttiläni vähän lyhyemmiksi. Lopputulos mielestäni ihan jees.

Näihin projekteihin sain kulutettua 20 kynttilän paketista neljä. Loput iskin lasipurkkiin luomaan loppusyksyn fiilistä. Varoitus höpöille: kynttilät ovat tässä vain säilössä, ei tarkoitettu sytytettäväksi!

Teemabileitä elo täys

Hertta

Elämä on täynnä mahdollisuuksia järjestää teemajuhlat. Nyt on halloweenikin tulossa, joten aihe on äärimmäisen ajankohtainen. Tässä on vuosien varrella järjestetty vaikka minkälaista hippaa ja useimpiin on liittynyt joku vaatteisiin tai ruokaan liittyvä yhdistävä tekijä. En ole ihan varma mistä innostukseni teemabileisiin johtuu, mutta mielestäni on hauska järkätä tapahtumia ja vielä hauskempia ne on, kun niissä on joku teema.

Eihän teeman tarvitse olla kauhean sitova tai kunnianhimoinen. Luulen teemavaatimuksillani ajoittain rasittaneeni ystäväpiirini hermoromahduksen partaalle. Pitäisi aina osata hahmottaa teema, johon on mahdollisimman helppo ottaa osaa. Ja toisaalta, jos on halua panostaa, niin sekin on mahdollista. Idean keksiminen teemabileille ei ole helppoa, mutta on se maar mageen näköstä, kun yhtäkkiä kämppä on täynnä vaikka kuinka kummallisia mörököllejä.

No tässä nyt pikkulistaus erilaisista teemoista ja mitä niiden eteen on tehty vuosien varrella:

Meksiko-teemabileet: Oikeastaan kyseessä on tex mex-teema, sillä ruokatarjoilu ei ole ollut puhtaasti mexicoa vaan tortilloita ja tequilaa. Aihe on asullisesti ja ruoan suhteen superhelppo. Ei muuta kun Old el Paso-hyllylle etsimään safkaan sisältöä. Asustamista omalla kohdalla on helpottanut isoisän 70-luvulla ostamat sombrerot. Miehille mustat kauluspaidat ja paksut viikset vievät pitkälle. Ponchokaan ei ole hankala leikellä vanhasta viltistä. Naisille röyhelöinen hame ja ison nutturan kaveriksi suuri kukka ja oikealla suunnalla ollaan. Kämpän koristeluun käytin kesäiltoihin tarkoitettuja värikkäitä ulkovaloja ja tulostin vähän kuvia kaktuksista seinille.

Peruukkivappu: Ei paljon muuta kuvailua kaipaa. Kuten olen aiemmassa vappuaiheisessa postauksessa kertonut, meillä on kaveriporukassa tapana viettää vappupiknikkiä. Ja eräänä vuonna kaikki hankkivat oman tukan vastakohtaa vastaavat peruukit päähänsä. Karvat eivät taineet kellään olla mitenkään mauttoman övereitä, kunhan vaan näytimme erikoisilta omaan silmään. Itselläni oli pitkä vaalea peruukki, kun todellisuudessa oma tukka oli tuolloin lyhyt ja tumma.

Pyhän Patrickin päivä eli St. Patrick's Day: Tämän viettämiseen opin opiskelijavaihdossa Irlannissa. Patrickin ansioksi luetaan siis kristinuskon vakiinnuttaminen tuolle vihreälle saarelle ja häntä juhlitaan 17. maaliskuuta. Patua on helppo juhlia: vaatteet on vihreitä ja juoma irlantilaista (mitä luultavimmin Guinnessia). Dublinissa päivää juhlitaan yhtä villisti kuin meillä vappua. Täällä meilläpäin kannattaa hakeutua johonkin irkkupubiin, muualla kun päivä ei oikein mitenkään näy.

Pinkit prinsessasynttärit: Täytin tänä vuonna 26-vuotta ja sitä piti juhlistaa mahdollisimman epäkypsästi. Olin voittanut Tiimariin lahjakortin ja käytin sen unelmieni prinsessasynttäreihin. Astiat ja pöytäliina oli Barbie Princess-sarjaa ja tarjoamiset oli kaikki vaaleanpunaisia ja valkoisia. Ohjelmanumeroina oli ongintaa, kirahvin hännän kiinnitystä ja tuolileikkiä. Todella hauska ilta keskellä arkiviikkoa. Eikä aamulla sattunut päähän. Ja toki olin pyytänyt vieraita pukeutumaan herkästi pinkkiin.

Tooga-bileet: Tässäpä vaate, jota harvoin tulee käytettyä uudelleen. Nämä hipat olivat yliopiston ainejärjestömme sitsit, mutta listaan tapahtuman tässä ihan vain tuon asun takia. Toogan voi toteuttaa miljoonalla tavalla. Eräät olivat vain napanneet lakanan mukaan ja sitoneet sen vyöllä ylleen. Toimi ihan hyvin. Itse tein valkoisesta lakanakankaasta yksiolkaimisen koltun, johon ompelin kultaista kangasta tehosteeksi. Kaavoja tällaiseen ei tarvitse. Katselin vähän vanhasta, väljästä biletopista mallia ja surautin rätin siltä pohjalta. Joskus voisi kaveriporukalla pitää toogabileet. Kesällä. Siitä saisi mageita valokuviakin.

Keiju-appro: Toinen opiskelijatempaus, jonka tähän listaan oli viimeinen appro, johon opiskeluaikaisella porukallamme osallistuimme. Normaalistihan tämmöiseen puetaan opiskeluhaalarit päälle, mutta viimeiseen approon päätimme panostaa. Haalarit jäi nurkkaan ja kaikki hommasimme paljon glitteriä ja muovisia asusteita. Itse olin pinkeissä sävyissä, yksi meistä sinisissä jne. ja keräsimme kyllä katseita. Siivet vipattaen ja tekoripset kiiluen kiersimme baarista toiseen ja aiheutimme paheennusta.

Häät: Pukeuduin valkoiseen ja teemana oli naimisiin meneminen. Koristelu ja ruoka teeman mukaista.

Wanaja-festival: Festarit on loistava mahdollisuus teemapukeutumiselle. Toissa kesänä lähdimme isolla tyttöporukalla festaroimaan. Oma tiimi oli helppo tunnistaa väkijoukosta, sillä kaikilla meillä oli turkoosit topit, sinivalkoiset huivit ja merihevoset kaulassa. Lisää tiimihenkeä hauskasti. Ja huivinhan voi sitoa ihan miten haluaa, ei sen ole pakko olla päässä rusetilla.

Ysäribileet: Kasari on niin nähty! Tai siis ei ole. Me olemme 80-luvun tekeleitä, joten emme muista siitä kovin paljoa. Sen sijaan spaissareiden karseet kuteet ja Sashin jumputus on tuttua huttua ja aiheuttaa hilpeyttä. Viime uutena vuotena yksi mökki-ilta oli varattu ysärihippoja varten. Melkoiset naurut irtosi niistä flanelipaidoista ja meikeistä.

Halloween: Tässä on nyt paritkin halloweenit järkätty. Ensimmäiset oli teemalla: pelottavia olentoja. Silloin lopputulos oli kuolemanenkeleitä, vampyyreja, piraatteja ja insinööri. Seuraavan teema oli pyjamabileet ja Hitchcockin leffa. Viime vuonna pankki räjäytettiin pahiksilla. Asunnossamme viipotti kaikkea Myrkkymurateista Karhukoplaan. Tuo teema oli valintana erityisen onnistunut. Asut olivat mielettömän hienoja ja aiheutimme suurta ihastusta yökerhossa. Tämän vuoden teema tulee olemaan professionaali pukeutuminen (alunperin univormut, mutta se rajoittaisi liikaa). Saa nähdä millaisia helmiä uudessa kodissamme tällä kertaa viipottaa. Viime vuoden teemaäänestyksestä jäi montakin yli ja tässä siis ideoita teemahippoihin: hollywood, zombiet, vanhukset, scream-maskit, LoTR, sarjakuvat, pahikset, supersankarit.

Saas nähdä mikä on seuraava suuri oivallus!

Tuunausnurkan kollaasi

Arpa

Vaikka en itse ole juuri saanut nauttia kovinkaan kummoisesta kesälomasta, ilmeisesti mielikuvitukseni on sellaiselle lähtenyt... kovin heikosti nyt syntyy ajatuksia blogiamme silmällä pitäen. Toivottavasti ajatus lähtee elokuun tullessa rullamaan ja uusia ideoita tupsahtelisi aivokoppaan.

Koska sen kummempia neronleimauksia ei tänään iltataivaalla räjähtele, päätin nyt kerätä tuota edellisessä postauksessa lupaamaani kuvakokoelmaa erinäisistä tuunausprojekteista. Ihan kaikkia en tähän laittanut, mutta kyllä silti kuvausprojektin edetessä alkoi tuntua siltä, että onkos meidän taloudessa yhtään "normaalia" huonekalua missään. Ja kun pohtimista oikein tosissani harjoitin, tajusin, ettei meillä tosiaankaan ole sängyn lisäksi yhtään huonekalua, joka olisi kaupasta ostettu uutena ja annettu kyseisen mööbelin pysyä siinä ulkomuodossaan, jossa se on kotiin raahattu. Huonekalut ovat siis joko muilta saatuja, käytettynä ostettuja ja tuunattuja, itse väsättyjä tai uutena ostettuja ja tuunattuja (etenkin ikealaisille kalustuksille uskaltaa tehdä mitä vaan, vaikka olisikin sinänsä uutta ja ehtaa tavaraa). Seassa on myös pari roskalavan aarretta.

No, mitäs sitä uusia ostamaan, kun vanhoillakin pärjää - varsinkin kun niitä vähän ehostaa, tai rakentaa kokonaan itse. Kiitollista on, että siippani ei ole vielä ainakaan osoittanut kiinnostusta uusiin ja kiiltäviin huonekaluihin, joten saan jatkaa kämpän täyttämistä erinäisillä projekteilla. Ja välillä olen huolinut miehenkin mukaan tuunailuun, etenkin silloin, kun on pitänyt rakentaa jotakin. Kyllä silloin on koti-insinööristä apua.