Ratikkamuseo

Hertta

Ihana tapa viettää helppo (ja halpakin) turistitörmäily pääkaupungissa on mennä harhailemaan Töölöön. Siellä on pikku-putiikkeja ja puistoja ja kaffiloita. Sibelius-monumentti kuuluu meidän kaikkien suomalaisten must-nähtävyyksiin ja sen jälkeen tietty Cafe Regatta. Mutta ihan kivenheiton päässä on todella kiva pieni nähtävyys:Ratikkamuseo

Korjaamon yhteydessä sijaitseva ilmainen museo on kierretty puolessa tunnissa, mutta antaa juuri sopivan pikku tietopaketin Helsingin historiasta. Itse olen aivan ihastunut ratikoilla matkustamiseen ja oli kiva saada selville esim. se, ettei ekoissa ratikoissa mitään moottoreita ollut - hevoset niitä veti. Ainakin omalle kohdalle museon 'valvojaksi' osui rauhallinnen herrasmies, joka mielellään kertoi paljon ja kokemus oli hyvin opettavainen.

Niin! Ei hosuta siellä ratikassa!

Kohteena Kroatia

Hertta

Kävimme siipan kanssa Splitissä, Kroatiassa, semmoisella vajaan viikon pyrähdyksellä. Kyllä kannatti. Ensinnäkin sinne meneminen oli halpaa (ja kivaa). Ihana asuntomme sijaitsi aivan historiallisen vanhan kaupungin ytimessä. Kaikki puhuivat englantia. Päinvastoin kun Oslossa, Splitin hintataso kannustaa syömään ja juomaan. Sää oli upea. Kaikki oli kivaa. Olimme tyytyväisiä. Menkää kaikki sinne!

Yksin matkalla: älä tee näitä!

Arpa

Alkuun on pakko huomauttaa, etten todellakaan ole mikään yksinmatkustamisen guru tai edes kovinkaan kokenut yksilö. Pari reissua on nyt kuitenkin tullut heitettyä ihan yksikseen, joten tällä pienellä kokemuksella uskallan heittää muutaman perusvinkin, jotka kannattaa huomioida, jos olet lähdössä yksin reissuun ihka ensimmäistä kertaa. Ja jos olet vielä epävarma, uskallatko lähteä laisinkaan, lähde! Älä epäröi, pärjäät taatusti hienosti ja huomaat, kuinka hauskaa yksin on olla tien päällä.

1. Älä katoa totaalisesti

Vaikka yksin reissatessa voi hiipiä mieleen ajatus elokuvamaisesta, täydellisestä katoamistempusta ja uuden elämän aloittamisesta, ei ehkä kannata tehdä niin. Pidä joku kotona kartalla siitä, mihin menet. Tai jos reissaat ympäriinsä, kerro jollekin, mihin suuntaan olet milloinkin siirtymässä. Kauemmille maille matkustettaessa kannattaa tehdä myös ulkoministeriöön matkustusilmoitus, jotta esim. suurien luonnonkatastrofien sattuessa, joku ymmärtää selvittää, onko sinulla kaikki ok.



Selfie gone wrong.

2. Älä ole überturisti

Tämä on näitä matkustusvinkkien numero ykkösiä ihan joka tallaajalle, mutta etenkin yksinäiselle seikkailijalle - yksin on helppo uhri. Lisäksi on todella hankala jatkaa itsekseen lomaa, jos kaikki tavarat viedään tai päädyt huumattuna jollekin kujanperukalle. Älä pidä kameraa näkyvillä tepastellessasi kaupunkien kaduilla. Ota kuvia muutenkin harkiten, myös kännykkäkameralla.

Karttaa kannattaa tutkailla hillitysti, nykyään älypuhelimen googlemapsi auttaa tässä suuresti. Norkoilet vain coolin näköisesti kadun nurkassa tai kahvilassa "facebookissa", vaikka oikeasti yrität epätoivoisesti paikantaa itsesi ja tavoittelemasi turistikohteen. Itse pidän lokaaliksi naamioitumista onnistuneena, kun minulta kysytään suuntaa tai höpistään jotain muuta paikallisten arkeen liittyvää asiaa. Näin on tapahtunut niin Lontoossa, Pariisissa kuin NewYorkissa - ja itseasiassa myös Hertan kanssa Oslossa.



3. Älä säästä väärissä paikoissa

Yksin matkustaminen on kallista, siitä ei pääse mihinkään. Hotellihuoneet ovat usein kahdelle mitoitettuja, ja yksin maksat koko hinnan. Auton vuokra tai pirssin taksa on karu taakka, jos takapenkillä ei istu kolmea kaveria mukana. Ei kuitenkaan kannata säästää omasta turvallisuudesta. Ota siis suosiolla myöhemmin illalla taksi metron tai bussin sijaan. Maksa pihtailematta vähän enemmän hotellista tai hostellista, joka sijaitsee keskeisellä paikalla ja on saanut kävijöiltään hyvät arviot.

Hotellissa voi kalsaroida ja sotkea sängyssä huoletta.

4. Älä humallu liikaa

Loma ja tissuttelu kulkevat käsikädessä kuin sauna ja hiki - eikä siinä mitään, kunhan pidät kurkun vain sopivasti kosteana. Jo pari drinkkiä hämärtää aistejamme ja tekee meistä hieman liian uskaliaita. Myös reaktionopeus laskee vauhdilla - eikä varkaan liikkeitä huomaa enää kovinkaan helposti.

Jos haluat ryypiskellä enemmän, suosittelen lämpimästi hotellikalsarikännejä - ihan parasta. Ruokaa, juomaa ja hyvä kirja, eikä maailman murheet paina. Hotellissa kalsareissa on tyyliä ja fiilistä, toisin kuin yksin kotona vetäessä. Jos haluat päästä kylille kreisibailaamaan, etsi kaveri. Turisti löytää helpoiten kaverin toisesta turistista - etsi hostellista, hotellista tai matkakohteen oleellisten turistinähtävyyksien läheltä. Bongaa toinen yksinäinen ja pyydä drinkille. Tai osallistu lähes jokaisesta isommasta kylästä löytyvään PubCrawl-iltaan.

Huvittele, jos huvittaa.

5. Älä häpeä yksinäisyytäsi

Tämä on kaikista vinkeistä oleellisin: tee ihan mitä haluat, äläkä mieti, onko tämä nyt yksin ihan tyhmää. Jos haluat juoda hienon drinkin ihanassa rantabaarissa tai mukillisen glühweinia joulutorilla, juo. Mikäli mielesi tekee suunnata teatteriin, musikaaliin tai elokuviin, mene ja naura tai itke ihan rauhassa.

Jos haluat huutamaan huvipuiston pyörteisiin tai hiljentymään kirkon penkkiin, anna palaa. Tai jos olet gurmeeturisti ja himoitset hienoja ravintoloita sekä kulinaristisia elämyksiä, nauti niistä kynttilän valossa ylpeänä. Ja ota härskisti niin monta selfietä kuin tarvitsee, että saat ikuistettua itsesi taustalla näkyvän nähtävyyden kanssa (huomioiden kohta 2). Ennen kaikkea, nauti lomasta, matkasta, seikkailusta ja A-luokan seurasta - itsestäsi.

Oslo kuvina

Hertta

Oslo on kiva kaupunki nähdä. Jos ette usko, niin vilkaiskaas näitä kuvia! Otimme 24h-julkisten kulkuvälineiden liput ja lähdimme pärräämään. Eikä Oslo niin kallis ole... jos ei syö tai juo. Meitä helli syyskuun ihana aurinko ja mielialan piti korkeana mukavat ja kohteliaat paikalliset. Suosittelen kyllä Osloa pikaiseen piipahtamiseen - minä ja Arpa tosin aloimme pohtia sinne muuttamisen mahdollisuutta.

Porilainen satu

Ässä

On se iso (lähde)

Tänä kesänä koin valtavan ahaa- elämyksen Porissa. En saanut nakkikioskilla turpaani, vaan näin elämäni ensimmäistä kertaa Yyterin. Vaikka olin kuullut, että siellä lymyää hieno hiekkaranta, en osannut aavistaa Suomesta löytyvät noin massiivista, kaunista ja hienohiekkaista aluetta. Mieleeni tulivat Baltian loputtoman pitkät rantahietikot, joille olemme pysähtyneet kuoron bussimatkoilla laittamaan ruokaa retkikeittimellä.

Nyt hyvät kuulijat, näkijät ja kokijat, menkää Yyteriin! Ja jos olette jo käyneet, niin menkää uudelleen! En pidä itseäni minään auringonpalvojana tai uimamaisterina, mutta oli huikeaa kokea muutaman tunnin päässä kotoa sama fiilis kuin etelänmatkalla. Siellä sitä möllötettiin valkealla sannalla ja lillutiin tuntikaupalla meren pärskeissä. Viikonloppu oli todellinen rantaloma opiskelijabudjetilla.

Yövyimme kaveriporukallamme leirintäalueella sijaitsevassa saunallisessa mökissä. Asumus ei puhutellut uutuudellaan tai puhtaudellaan, mutta oli täysin kelvollinen yöpymiseen ja maksoi noin 25 euroa naamalta. Illaksi ohjelmaa löytyi läheisestä pubista nimeltä Sininen laguuni. Karaoke raikasi ja mojito virtasi. Ei paljon poikkea Lanzarotesta.

Yyteristä löytyy myös sivistyneempiä yöpymis-mahdollisuuksia hotellista erinäisiin huviloihin. Satuimme onnekseemme kohteeseen sellaisena viikonloppuna, ettei rannalla ollut ruuhkaa. Sadunomaisena mieleeni jäi myös yöllinen pulahdus läheiseen Fatijärveen, jonka peilikirkkaaseen veteen pääsi loikkamaan puussa riippuvasta köydestä vauhtia ottaen. Satumaisen siistiä.

 

Pikkusen Pietaria

Hertta

Kesä on taas mennyt hiljaisemmalla blogirintamalla, sillä elämä taitaa meillä kaikilla mennä edelle.

Unohdin keväällä kirjoittaa pitkästä viikonlopustamme Pietarissa. Pitkän sepustuksen sijaan läjäytän tähän muutaman kuvan kaupungin parhaista puolista. Kun ajattelen asiaa, olen tykännyt meilkeinpä kaikista matkakohteista joissa olen käynyt. Ehkä sitten vain tykkään matkailusta.

Pietariinhan pääsee tosi kätevästi ihanalla Allegrolla! Ei tarvitse lentää tai jonottaa tuntikausilla kenttien erilaisissa tarkastuksissa, kun Pietariin matkatessa rajatarkastukset tapahtuu junassa. Juna voisi olla halvempikin ja viisumin hankkiminen osoittautui aika arvokkaaksi hommaksi. Lompakkoystävällisempää olisi ollut lentää taas Lontooseen.





No parasta Pietarissa on tietenkin arkkitehtuuri. Kaupunki on ihan mielettömän hienon näköinen! Vanhaa, kaunista ja pompöösiä on joka paikassa. Ja kanavia (pieniä jokia siis, oli niitä kyllä telkussakin) on paljon! Kesällä olisi varmaan ollut vieläkin kauniimpaa. Minua vaivasi pikku-flunssa, joten emme voineet keskittyä vain harhailuun ympäri keskustaa. No seuraavalla kerralla sitten.





Ravintoloita oli ihan joka lähtöön. Ruoka niissä oli halpaa ja palvelu hyvinkin kohteliasta. Hyvin harvassa ravintolassa oli mahdollista saada palvelua englanniksi, mutta osoittelulla ja hymyilemällä pääsi pitkälle. Menut nimittäin löytyi melkein joka paikasta englanniksi ja ne missä ei meikäläisiä kirjainmerkkejä ollut, oli myös kuvallisia menuja saatavissa. Onhan ne kyrilliset aakkoset hiukan hankalia, mutta parissakin päivässä niistä alkoi ottaa jotain tolkkua. Eihän se tosin tarkoita, että sanoja olisi ymmärtänyt, jos aakkoset oppikin. Yksi asia, mitä kahviloissa suuresti ihmettelimme, olivat savuke-menut. Jokainen rafla oli jaettu savulliseen ja savuttomaan puoleen ja tupakkaa pystyi tilaamaan vaikka askitolkulla pöytään. Muistaakseni muutama viikko matkamme jälkeen tuli tieto, että julkisilla paikoilla tupakointi kielletään Venäjällä. Sitä en tiedä vaikuttaako laki myös kahviloihin.





Kävimme joka ilta kunnon ravintolassa syömässä, mutta yksi parhaista lounaista oli ehdottomasti tämä Tepemokin blini ja bors-ateria. Eli paikallista pikaruokaa parhaimmillaan. Miksi tämä ketju ei ole Suomessakin?! Täytyy tosin myöntää, että itse luulin blinien olevan hiukan paksumpia ja pienempiä ohralettuja. Nämä muistuttivat hiukan crepejä, mitä nyt täytteet olivat enemmän slaavilaisia. Eihän tuo venäläinen keittiö ole mikään italialainen, mutta on siellä vaan aika mageita safkoja.




Vasemmalla kuva tieltä, jonka varrella hotellimme sijaitsi ja oikealla rappukäytävä Eremitaasista. Olivathan nuo pääkadun Nevski Prospektin sivukadut juuri sellaisia kuin katujen Venäjällä olettikin olevan. Rakennukset hiukan ränsistyneitä, autonrämiä joka paikassa ja katuvaloja harvakseltaan, mutta ei minua siellä pelottanut. Se täytyy kyllä sanoa, että pakokaasua siellä oli paljon. Ihmettelin kovasti, että miksi jengi ajaa autoilla keskustaan, kun Pietarissa oli niin hyvät julkiset kulkuneuvot. No joka tapauksessa ilma oli ruuhka-aikoina todella raskasta hengittää.
Eremitaasi nyt on viimeisen päälle laitettu ja ihan miäletön. Voi kun olisi saanut isohelmaisen leningin ja korsetin ja jonkun soittamaan cembaloa. Oli niillä tsaareilla fyrkkaa.

Ja vikana kuva hotellimme ovesta. Hotelli (Elegy Mini) oli hurmaava. En tosin vaadikaan yöpaikoiltani muuta kuin puhtaan sängyn ja hiljaiset huonenaapurit. Palvelu pelasi, aamiaistakin saatiin ja ihan toimiva suihkukin huoneeseen kuului. Mutta ennen kaikkea valitsen hotellin aina sijainnin mukaan. Tämä oli korttelin päässä Nevski Prospectista ja lähellä oli kaksi isoa metroasemaa.
Metro Pietarissa on muuten ihan mahtava. Keskustan asemat ovat todella upeaa katseltavaa. Asemilla oli vartijoita ja poliisejakin joka puolella eli ryövärit eivät pelottaneet (ainakaan niin paljon kuin rauhaa valvovat tiukan näköiset äijät). Metron laiturialueelle pääsee porteista, jotka toimivat metropoleteilla. Nekin olivat hauska uusi tuttavuus.

Kaikin puolin suosittelen Pietaria ihan kaikenlaisille matkaajille. Kaunista ja mielenkiintoista! Historiaa on vaikka kuinka ja paljon. Shoppailun makuun en oikein päässyt kuin kosmetiikan osalta. Kaksi pientä pulloa vodkaa kyllä ostin.

Kivaa mökillä

Hertta

Kesämaisema mökiltä.

Olimme taas kerran isolla kaveriporukalla mökillä. Mökkireissujen idea on, että pojat pääsee hakkaamaan puita, tytöt juoruamaan ja ehkä sienestämään ja lopuksi on monen tunnin saunomiskierre. Perinteisesti olemme järjestäneet myös jonkinlaista pikkuohjelmaa. Tässä muutama esimerkki mitä kisoja ja leikkejä voi aikuisille ihmisille junailla. Ja nyt en sitten 'aikuisten leikeillä' tarkoita mitään tuhmaa vaan hyvin viatonta hauskanpitoa. Kaikki nämä on myös sovellettavissa niin, että niistä saa hauskaa ohjelmaa illanistujaisiin.

Sanapussi

Mihin tahansa voi yhdistää pussillisen erillisille pikku lapuille kirjoitettuja sanoja.Sanat voi teemoittaa vaikka kaikki merihenkisiksi tai ammentaa biisien sanoituksista ideoita tai klikata wikipedian 'satunnainen haku'-nappia kyllästymiseen asti. Tämä itse pussi ei ehkä sinällään ole aktiviteetti, mutta antaa pohjan monelle seuraavista.

Dramatisointia

Viime viikonloppuisella reissulla käskimme mökkeilijöitä muodostamaan kolmen hengen tiimit, jokainen otti pussista sanan ja näihin sanoihin pohjaten heidän piti keksiä tapa havainnollistaa se tapahtumaketju, miten zombiet ilmestyivät olemaan maapallolla. Kaikki ryhmät tekivät pienen näytelmän aiheesta. Kyllä kymmenessä minuutissa ehtii vaikka millaista proppia ja repliikkiä keksiä.

Pantomiimi

No tämä nyt on helppo. Ilman sanoja, pitää esittää lapuilla olevia asioita. Viimeviikonlopun teemaa mukaillen esittelimme pantomiimin mädäntyneen version eli zombimiimin. Kaikki sanat piti esittää 'zombiesti': piti päästellä ääniä, mutta kun ei zombiet puhu niin se oli lähinnä örinää ja kummallisia ummetuskipuihin viittaavia inahduksia.

Pikabumtsibum

Tämä toimii parhaiten, jos sanat pussiin on valittu biisien pohjalta. Tuomarit nostavat pussista sanoja ja sanan kuulleessan joukkueen tai yksittäisen pelaajan on tunnistettava mikä biisi ja kyettävä lulamaan tai edes lausumaan pari sanaa kappaleesta.

Project runway

Tämän Arpa kehitti yhtä mökkireissua varten. Joukkeissa yksi valitaan mannekiiniksi. Muut ovat muotisuunnittelijoita joiden pitää heille annetuista materiaaleista määräajassa kehittää high-fashion-asu. Jälki voi olla kaunista tai sitten hyyyvin mysistä :D Monesta muustakin tv-ohjelmakisailusta saa hienoja ohjelmanumeroita aikaan. Esim. kokkisota on ihan hauska.

Tietovisataitorata

Mökki, jolla käymme, on ainoa rakennus pienen lammen rannassa. Sen ympärille veimme kymmenen tehtävälappua. Siellä oli perinteistä tietovisaa (kuten tunnista eläimen jälki) ja tehtävää (kuten piirrä otava ja tee paalusolmu). Pakottaa jengin vähän happeilemaan. Tässä pitää toki olla varovainen, ettei kukaan voi eksyä.

Perinteinen pubivisa

Taidetta vuokramökin seinässä.

Ei ole vaikea tehdä. Jälleen kerran wikipedia apuun. Voi tehdä jonkin teeman pohjalta esim. metsät tai kauhuelokuvat tai jälleen kerran vain klikkailla sitä wikipedian 'satunnaista hakua'. Oikeat vastaukset pitää sitten muistaa kirjoittaa ylös. Pubivisan idea on siinä, että kysymykset on tarpeeksi hankalia, jotta tiimityöstä on hyötyä.

Eikä pidä unohtaa ihan perinteisiä lautapelejä: Trivial Pursuit ilman lautaa, niin että yksi lukee kysymyksiä ja kaikki huutaa kilpaa vastauksia on hauskaa ja äänekästä. Jazz on klassikko, tosin noppien perään pitää vähän katsoa. Rappa-Kalja on ihan mahtava ja Scrabblea jaksaa isokin yleisö seurata sivusta. Perus korttipelejä me emme olekaan tainneet koskaan oikein harrastaa.

Aktiivinen viikonloppuloma

Arpa

En oikein enää muista, mistä se ajatus lähti, mutta niin siinä vain kävi, että viime viikonlopun vietimme siipan kanssa Eerikkilän urheiluopistolla lomaillen. Kumpikaan emme olleet ennen tämmöisillä urheiluopistoilla käyneet hillumassa, joten päätimme yhdessä uskaltautua uuteen. Molempien lähestyvien synttäreiden kunniaksi sovimme tämän reissun olevan lahjamme itsellemme ja toisillemme. Huh, kerrankin ei tarvitse metsästää synttärilahjaa!

No, mitäs siellä urheiluopistolla sitten oikein puuhataan? Me varasimme vanhenemisemme kunniaksi opiston kesällä valmistuneesta hotellilaajennuksesta sviitin vuorokaudeksi. Käytännössä sviitti tarkoitti isoa huonetta, jossa oli oma sauna ja parveke. Etenkin sauna osoittautui ekstrahinnan väärtiksi. Itse huone oli melko ankeasti sisustettu, vaikka olikin uusi. Kylpyhuone oli onneksi kaunis, sänky pehmeä ja maisemat kivat. Lisäksi pakettiin kuului täyshoito sekä liikuntapaikkojen omatoiminen käyttö. Lisähinnasta olisi ollut mahdollista saada esim. kuntotestausta tai kehonkoostumusmittailuja. Me emme kuitenkaan näihin jaksaneet tällä kertaa lähteä.

Vuorokauden Eerikkilässä oleilun aikana ehdimme harrastaa seuraavia lajeja: suunnistus, lenkkeily ja luontopolulla patikointi, kuntosali x 2, pingis ja uinti. Onneksemme keli oli mahtava ja saimme nauttia ihanasta syksyisestä metsästä ja aivan upeista järvimaisemista suunnistuksen ja lenkkeilyn parissa. Kaikki urheilupaikat olivat perustasoisia ja toimivia. Ei mitään hohdokkainta ja uusinta, mutta meidän makuumme täysin riittäviä. Hiki ainakin tuli useaan otteeseen, joten eiköhän nuo fasiliteetit ajaneet asiansa. Hauskaa oli myös se, että opistolla oli melko hiljaista, minkä takia saimme olla pitkälti omissa oloissamme ja hassutella keskenämme: Luonnossa lenkkeilimme aivan kaksin ja halailimme puita; Kuntosalilla lauantai-iltana popitimme musiikkia ihan kunnolla ja minä tanssin yksin jumppasalissa (puuha, mitä aika harvoin pääsee tekemään); Uima-altaalla menimme omia uimakisoja kummallisilla uintityyleillä.

Liikkumisen ja hölmöilyn lisäksi ehdimme vierailumme aikana saunoa kolmeen kertaan! Täyshoidon ansiosta emme tunteneet nälkää, lähinnä tuntui, että söimme jatkuvasti. Mutta mikäs siinä, sapuska oli tosi hyvää ja olimme sen tasosta molemmat iloisesti yllättyneitä.

Täytyy vielä mainita, että vastaanoton täti oli hirmuisen ystävällinen ja antoi meille oman avaimen kuntosalille, etsi karttoja lähiseudusta, pisti uima-altaan saunan meitä varten lämpiämään ym. Palvelu siis pelasi erinomaisesti.

Voisin hyvin kuvitella, että lähdemme joskus toistekin viettämään aktiivilomaa Eerikkilään tai johonkin toiseen urheiluopistoon Suomessa. Suosittelen muillekin!

Copenhagen

Ässä

Ennen kiihkeän kesätyörumban alkua karkasin muutamaksi yöksi Kööpenhaminaan ystäväni kanssa. Muuan opiskelukaverini on kaupungissa vaihdossa ja hän veikin meidän myös muutamiin kemuihin. Tämä taisi olla kolmas kertani kaupungissa, joka on mielestäni Tukholmaa astetta eurooppalaisempi, mutta kuitenkin pohjoismaisena kohteena helppo ottaa haltuun.

Yövyimme Zleep Hotel Ishojissa , joka oli erittäin siisti ja kaupungin hintatasoon nähden edullinen paikka. Hotelli sijaitsee kauppakeskuksen yhteydessä aivan Ishoj-juna-aseman vieressä, joten aamupalatarpeet oli helppo ostaa lähimarketista. Huonona puolena Ishojissa on sijainti, sillä kyllästyimme junilla suhaamiseen jo neljässä päivässä. Matka keskustaan ei kesti junasta riippuen noin vartin, mutta neljän päivän suhailuun sai uppoamaan helposti noin 40 euroa per naama. Tämä kannattaa huomioida, kun vertailee hotellien ja hostellien hintoja.

Ystäväni oli kaupungissa ensikertaa, joten kävimme tietenkin kuvaamassa toisemme kaupungin symbolin, Pienen Merenneidon, juurella. Patsaan läheisyydessä on myös muita turistikohteita ja makeita rakennuksia. Suoraan sanottuna emme kulkeneet nenä turistioppaassa, joten rakennuksista ja historiasta kiinnostuneemmat selvittäköön tarkemmat speksit itse.

Lisäski luin juuri uutisista, että tulevana lauantaina Pieni Merenneito saakin kauan odottamansa könsikkään, kun satamassa paljastetaan uusi patsas. Tästä prinssistä tullee kaupungin Merenneidon ohella vakiovetonaula.

Stroget- kävelykatu on hyvä maamerkki paikoin sokkeloiselta tuntuvia keskustan kujia kulkiessa. Kyseisellä kadulla ja sen sivukujilla on lukuisia liikkeitä, joissa pääsee keventämään matkakassaansa. Jos kävely alkaa kyllästyttää, pääsee katua edestakaisin myös riksakyydillä. Tanskahan on muutenkin pyöräilijöiden luvattu maa, joten pyörän vuokraamista päiväksi tai pariksi kannattaa harkita vakavasti. Junat ja metrot kulkevat melko hyvin, mutta lippujen hinnat ovat aika suolaisia, eikä turisteille ollut mitään erityisiä halvennuslippujakaan. 

Tivoli on myös yksi kaupungin klassikkokohteista ja sijaitsee aivan päärautatieaseman vieressä. Kyseessä ei ole pelkästään lasten leikkipaikka, vaan siellä on mm. myös viihtyisiä ravintoloita ja kahviloita. Tällä kertaa aikataulumme ei venynyt tivolivierailuun, mutta muistan lapsuusvuosilta, että Tivoli oli myös esteettisesti paljon viihtyisämpi ja arvokkaampi kohde kuin esimerkiksi Särkänniemi, onhan se pykätty Kööpenhaminan sydämeen jo v. 1843.

Tanskalaisesta ruokakulttuurista ensimmäisenä mieleen tulevat erilaiset voileivät, joita onkin saatavilla hyvin erilaisina variaatioina. Kuvassa nauttimamme tapaukset olivat paahtoleipiä, joita dippailtiin herkulliseen pekonimajoneesiin. Njam!

t

Kakka juttu

Arpa

Varoitus: Tämä teksti menee vappuaaton piikkiin!

Tämänkertaisen postauksen kohdalla ajattelin lähteä ulos mukavuusalueeltani. Kun käänsin ajatukset niin sanotusti laatikon ulkopuolelle, tuli vastaani kakka. Joten nyt väännetään kakka juttu.

Taannoin vietin yhden päivän ruokamyrkytyksen kourissa erään kiinalaisen ruokaravintolareissun jälkimaininkeina. Olo oli karmea ja otsikon tavaraa riitti. Töissä yritin sitten seuraavana päivänä kertoa lounaspöydässä, että miksi ei oikein ruoka maistu, ja huomasin olevani erittäin haastavalla alueella. Miten puhua kakasta?

Hetken harkinnan jälkeen pyrin nopeasti kuittaamaan huonovointisuuteni käyttäen sosiaalisesti kohtuullisen hyväksyttyjä sanamuotoja: vatsavaivat, oksennustauti, pakki sekaisin, kaikki tuli ulos. Tarinan edetessä tunsin punan nousevan poskilleni ja huomasin pöytäseurueen ymmärtävän ikävän keskustelunaiheen ja pyrkivän johdattamaan juttua toisaalle. Kyllä meitä kaikkia nolotti puhua kakasta.

Edellä havaittujen reaktioiden perusteella onkin niin perin kummallista, miksi tietyissä tilanteissa kakasta puhuminen on suomalaisille yhtäkkiä täysin ok ja ehkä jopa mukavaa. Ja näillä tilanteilla tarkoitan eksoottisissa maissa käymiäni keskusteluja tuiki tuntemattomien suomalaisten ihmisten kanssa.

Thaimaan auringon alla vieraillessani tuntui, että small talkissa kakka korvasi sään. Ehkäpä suomalainen sekoaa, kun säästä ei oikeastaan voi puhua, kun se on aina aurinkoinen ja hyvä. Silloin vedetään takataskusta kakkakortti.

Oltuani noin vuorokauden kyseisessä maassa törmäsin pariin suomalaiseen. Tervehdysten jälkeen huomasinkin jo keskustelevani sujuvasti imodiumeista ja naisen ripulista, joka oli lääkkeiden seurauksesta muuttunut ummetukseksi. Myöhemmin samalla matkalla kävin kakkakeskustelun niinkin absurdissa ympäristössä kuin kahvilassa! Ja huomiona, että söin edelleen, kun suomalainen rouva tuli juttusille. Keskustelu meni suurin piirtein näin, rouva aloitti:

– No hei, ajattelinkin, että näytät suomalaiselta! Oletteko pitkällä matkalla?
– Hei vaan, tässä muutaman viikon reissulla ollaan, nyt jo pikkuhiljaa suuntaamassa kotiin päin. Mitenkäs teillä on mennyt matka?
– Mukavasti on mennyt. Vähän on molemmilla ollut tätä ripulia, mutta sitähän taitaa vähän aina täällä olla. Hahahah, että saa vessassa istua välillä pitkään, kun tuntuu ettei tavara lopu millään. Mitenkäs teidän vatsat, onko pysyneet kunnossa?
– No pientä vatsavaivaa on ollut meilläkin, mutta ei mitään pahempaa. Pienellä levolla on selvitty.
– Mutta sepäs mukavaa! Eipä sitten muuta kuin mukavaa loppumatkaa!
– Samoin!

Tähän hätään en muista, mitä siellä kahvilassa paraikaa söin, kun yhtäkkiä huomasin olevani keskellä ripulia. Toivottavasti ei ollut suklaakakku.


Tarinan opetus: Älä puhu kakasta, paitsi jos et voi puhua säästä.(Kirj. huomio: perehdy paremmin sääilmiöihin, niin aina voi puhua säästä!)

Mitäs Lontooseen?

Hertta

Big Ben on kolisevan kellon, ei tornin, nimi.

No hyväähän sinne. Kiitos kysymästä.

Lensimme Raiskilla hurmaavalle Standstedin kentälle viime perjantaina ja sekoilimme Lontoossa aina seuraavaan keskiviikkoon asti, minä ja puolisoni siis. Edellinen yhteinen reissu olikin häämatkamme marraskuussa. En tiedä, miten tässä onkin näin päässyt käymään, mutta olen saanut kaveriporukassani melkoisen aikatauluttajan leiman – nyt huomasin, ettei se ehkä perustu perättömyyksille. Mutta hei, paljon enemmän saa reissusta irti, kun ennakkoon tietää mitä milloinkin tekee ja missä kyseiset aktiviteetit sijaitsee! Enkä minä ole suunnitelmissani joustamaton, itse suunnitteleminen vaan on niin kivaa! Nyrkkisääntönä, että joka päivä pitää tehdä kaksi juttua, olkoon vaikka vaan käpyttelyä, yksi ennen ja yksi jälkeen lounaan. Ennkointi myös vie ajatukset pois lentämisen luonnottomasta kauheudesta. Seuraavassa melko tiivis selostus siitä, miten matkamme meni. Tämä vaikka esimerkkinä tehokkaasta kaupunkilomailusta.:

Arpa.

Muinainen uros Ässän jälijltä.

Lauantai: Olimme siis laskussa klo 23 perjantaina, joten ehdimme nukkua hyvät yöunet (liki 6 tuntia) ennen kuin raahauduimme metroon. Lontoon metro on maineensa veroinen: kätsy! Natural History Museumiin kului liki kolme tuntia (dinot oli parasta!) ja lepuutimme jalkojamme pitkän sänkkäri (eli sandwich) lounaan merkeissä Hyde Parkissa. Mainittakoon, että lauantai oli reissun kylmin päivä, noin +15c, puistossa oli siis vielä pakko pitää huppari päällä, mutta aurinko lämmitti ihanasti. Iltapäivällä kävimme Harrodsilla noin vartin verran. Kaikki oli kauhean hienoa ja ihmisiä paljon ja meitä molempia alkoi ahdistaa. Saatchi-gallery oli mahtava! Pohjakerroksen pysyvä öljyaiheinen teos ihan todella pysäyttävä. En normaalisti paljon perusta modernille taiteelle, mutta meillä molemmilla oli hauskaa. Viimeiset valoisat tunnit vain harhailimme Chelseassa ja joimme bisset erään kuppilan sivukujaterassilla. Illallinen koostui perus burgereista toisessa baarissa. Mukaan pakkaamani ”Heitä sikaa!”-peli osoittautui loistavaksi viihteeksi iltaisin.

Herttaa alkoi väsyttää.

Sunnuntai: Yli kolme tuntia British Museumia saa karskimmankin jalat vonkumaan ja pään suhisemaan. Muumiot olivat (jälleen kerran) jänniä katsella. Tällä kertaa ostimme molemmille audio tourit eli walkmanin näköiset vehkeet, jotka kertoivat juttuja valituista kohteista. Aivan mahtava idea! Do it if you can! Lounas mussutettiin Wakamamassa, joka on eräänsortin itämäistä fuusioruokaa tarjoava ketju. Nuudeleita ja kivoja kastikkeita siis. Iltapäivä harhailtiin Sohossa ja kävimme supersuuressa Odeonissa katsomassa juuri valkokankaalle saapuneen rainan ”Hunger Games”. Tämä siksi, että siippani on kolunnut kirjat läpi ja oli aiheesta innostunut ja molempien jalat kaipasivat lepoa. Piletit ei Lontoon ytimessä ole halpoja, mutta elokuva oli miltei hintansa väärti. Olin tosin odottanut sen olevan vähän raaempi. Kirjat on kuulemma todella graafisia, joten molemmat ihmeteltiin, miksi leffasta oli tehty k12. Tästä huolimatta hyvä ja sopii siis vähän heikkohermoisemmilekin. Meksikolais-tyyppisen illallisen jälkeen istuimme sporttibaarissa lähellä hotellia ja katsoimme… golfia! Jännää oli!

Maanantai: Tämä oli sitten se kallis päivä, sillä oli aika shoppailun. Voi rääveli, että jurppasi se Kelalta tullut pikku takaisinperintä. Olisin nimittäin mielelläni kantanut vielä tuplat lisää ihania kevät/kesä-rättejä mukanani. Ostin muutaman mekon, leggareita, alusvaatteita, pari paitaa ja yhdet balleriinat. Boots ja SuperDrug verottivat myös korttiani, sillä toin Suomeen kasan uusia tukkapurkkeja (voisin myöhemmin kertoa toimiiko aineet) ja itseruskettavia ja tottakai kynsilakkoja. Lounas oli reissun paras: Masabi-nimisen ketjun sushit Marble Archin puistossa. Nyt oli jo niin kuuma, että jengi käpytteli ohi t-paitoihin ja shortseihin pukeutuneena. Iltapäivällä meidän piti mennä Toweriin, mutta ajatus vankityrmistä vähän etoi, kun oli niin mahtava sää. Käytimme siis pari ylimääräistä puntaa perinteiseen turistibussikierrokseen. Diili oli kuitenkin aika hyvä: 24 tuntia sai istua bussissa niin paljon kuin halusi ja siihen päälle pääsi vielä vajaan tunnin Thamesin risteilylle. Erilaisia bussikierroksiakin firmalla oli neljä vai viisi omilla teemoillaan, joten siinähän köröteltiin. Käväisimme illalla nopeasti  King’s Crossin asemalla kuvaamassa laiturin 9 ¾. Illalla taas sikojen heittelyä ja halpaa kaljaa.

Olympia-huumaa oli kaikkialla.

Tiistai: Hotellihuoneestamme piti luopua normaalia aiemmin, joten veimme matkalaukun säilytykseen Victoria asemalle jo aamusella ja loikkasimme istumaan bussissa. Tämä kävi jo auringonotosta, sillä tiistaina lämpötila kipusi yli +20c ja uutisissa kerrottiin, että pitkin maata oli rikottu lämpöennätyksiä. Kävimme sillä pikku risteilyllä ja istuimme Trafalgarilla syömässä lounasta. Väenpaljous oli typerryttävä. Väsyneet matkalaiset yrittivät vielä innostua National Portait Gallerysta, mutta tunnin jälkeen piti jo luovuttaa. Kävimme kuluttamassa muutaman euron Sports Directissä. Ketju oli minulle ennestään tuttu viime kesän Skotlannin keikalta, joten tiesin, että sieltä saa sporttauskamaa todella halvalla. Sitten taas harhailua Sohossa ja illallinen intialaistyyliin. Ilta kului Chelsea-Benfica-matsia seuraten ja siinä ohessa kului monta tuoppia Magnerssia (aloin ymmärtää, miksi ihmiset viitsii lajia seurata: kaljan juominen ja huutaminen porukalla on hauskaa). Yöksi matkasimme sitten Standstediin, sillä lento lähti aamulla niin demonisen aikaisin. 

Paljon jäi tekemättä: emme koskaan päässeet Toweriin asti, emme ehtineet katsomaan musikaalia, emme käyneet Tate Modernissa tai St. Paul’s Cathedralissa. Eli seuraavaa Lontoon keikkaa varten on vielä paljon perus-turistipelleilyä taskussa. Lontoo ei pettänyt taaskaan. Mahtava suuri kaupunki hyvine palveluineen. Kertaakaan ei tullut turvaton olo, vaikka liikuimme muutamana iltana melko myöhään ulkosalla. Turisteja on niin pirusti, että lokaalit ovat tottuneet meidän tietämättömyyteemme. Miljoonan punnan kysymys onkin: suunnittelenko seuraavan reissun uuteen, vieraaseen kohteeseen vai palaanko paikkaan, josta niin kovin pidän? Kyllä pari kertaa kävi mielessä, että voisihan tänne joskus muuttaakin. Siis jos tajuaisivat alkaa ajaa tien oikeaa laitaa ja luopuisivat kahden hanan systeemistä.