Akkunalla

Ässä

Asustan puoliskoni kanssa vuokrayksiössä, jossa jokainen lattianeliö, laskutaso ja hylly on täynnä tavaraa. Mahtumishaasteiden edessä esteetikon silmään sattuu, kun tavaroita ei aidosti vain saa piiloon. Pieni kämppä on myös nopea sotkea jättämällä juomalaseja, vaatteita ja papereita sinne tänne. 

Esteetikkosieluni tyydyttämiseksi olen rauhoittanut kodista yhden tason, johon varsinkaan puolisoni romuilla ei ole asiaa. Haluan, että edes yksi paikka näyttää hallitulta, hillityltä ja pysyy järjestyksessä: ikkunalauta. Meitä on siunattu vanhan kivitalon paksuilla ikkunalaudoilla, joille mahtuu muutakin kuin pari pelargoniaa. Vahdin haukkana, ettei siihen jätetä juomalaseja, kännykänlatureita tai mitään, mitä en ole siihen varta vasten asetellut. Puolisoni hyväksyy tilanteen ja antaa minun hallita pikku valtakuntaani.

Pienessä kämpässä ja pienellä budjetilla saa helposti vaihtelua asettamalla ikkulaudalle erilaisia leikkokukkia, viherkasveja, kynttiläviritelmiä ja muuta söpöä. Esittelen teille nyt pikkuvaltakuntani viimeisimpiä valloittajia.

Helsingin avoimen "Sienituntemus" 2op

Kurssisaalis.

Hertta

Päätimme mieheni kanssa ottaa itseämme niskasta kiinni ja ottaa selkoa noista kummallisista mötiköistä, joita loppukesästä luontoon ilmestyy. Katselin aluksi aikuisopiston kursseja, mutta ajankohdat aiheuttivat hankaluuksia. Sitten löysin Helsingin avoimen yliopiston kurssin. Sen hinta oli huokea, mutta ainakin kurssikuvaus näytti siltä, että tietoa siunaantuisi. Näiden kurssien selvin ero oli kylläkin siinä, että opistokursseilla keskityttiin pääosin ruokasieniin, kun yliopiston kurssilla käytiin läpi myös sienten ekologiaa ja opittiin tuntemaan paljon, paljon muitakin kuin syötäväksi kelpaavia sieniä.

Kurssi koostui siis kolmesta luennosta ja tunnistus viikonlopusta. Luennoilla käytiin läpi teoriaa kuten "mikä on itiöemä" ja "mitä tarkoittaa noidankehä". Viikonlopun päivät koostuivat useammasn tunnin retkestä maastoon ja sitten biologian laitoksella kahden opettajan opastuksella tunnistimme metsästä löytyneitä aarteita.

Haperoita!

Tatteja ja jokeri.

Kokonaisuudessaan kurssi oli todella hyvä. En ole koskaan oikein pahemmin innostunut sienestämisestä, sillä inhoan ötököitä, mutta loppukesästä eteenpäin niiden määrähän vain vähenee. Nyt olen kaikinpuolin innostunut ja kurssia seuranneet viikot kyttäsin haukanlailla kaikkia tien penkereitä ja pusikoita, että mitä sieltä löytyykään. Enää en onneksi nää sienistä unia, mutta olemme nyt yrittäneet viikoittain päästä pusikkoon kykkimään. Tässä vaiheessa vuotta emme enää löydä kuin suppilovahveroita, joista olenkin ihan innoissani, ja seitikkejä, joita en uskalla kerätä. Mutta ehdimme kerätä myös suuret määrät rouskuja ja haperoita ja jokusenkin tatinkin. Iso osa niistä on ryöpättynä pakkasessa, mutta suppilovahveroita olen myös kuivattanut.

Keväällä pitää sitten yrittää löytää niitä korvasieniä, mutta ennen sitä pitää kai keksiä jokin muu hyvä syy joskus poistua sisätiloista luontoon hengittämään.

Tätä koivunpunikkitattia ei viitsinyt kerätä, kun kasvoi ihan Vihdintien vieressä.

Suomen vaarallisin sieni.

Kurssia varten, ei lautaselle.

Parvekkeen kasveja ja kukkia

Arpa

Jo hyvä tovi sitten Ässä lupaili illassa olevan lupaus kesästä.. edelleen kuitenkin odotellaan, että luontoäiti lunastaisi lupauksensa ja Suomen suvi pääsisi valloilleen. Viime viikonloppuna toivoa jo oli, mutta tämän viikon kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin kesäiset. Ilmanala ei ole kuitenkaan lannistanut parvekepuuhasteluja ja kasvien istuttamista. Kun kukat ja muut puskat kasvattaa ruukuissa, on ne helppo kylminä öinä tuoda sisään lämmittelemään.

Tänä kesänä päädyin keskittymään viime vuotista enemmän hyötykasveihin, kukkia kuitenkaan täysin unohtamatta. Parvekkeelle lopulta tiensä löysivät kaksi kirsikkatomaatin tainta, anopilta saatu ruohosipuli, kaksi markettaa, äidiltä saadut gladiolukset sekä neljä mansikan tainta.

Mansikoiden kohdalla päädyin lajitestaukseen eli ostin kaksi kappaletta parvekemansikkaa ja kaksi kuukausimansikkaa. Näiden välisistä eroista voin raportoida sitten myöhemmin kesällä. Mansikat istutin parvekelaatikkoon, jolle askartelin puisen telineen muutama viikko sitten. Toimiva laatikkoteline syntyi yhdestä ylimääräisestä puisesta parvekkeen lattialaatasta.

Kaikki itse ostetut puskat kävin noutamassa Prisman kesäpihalta, jossa valikoima ei ole päätä huimaava, mutta toisaalta eivät ole hinnatkaan. Kasvit, kukat ja 30 litraa multaa maksoivat yhteensä reilut 20 euroa. Kesän myötä myöskin selviää, saako näin hyvällä hinnalla minkäänlaista laatua...

Pääsiäiskasvit, osa 2

Arpa

Koska Hertan ja Ässän elämässä tapahtuu kaikenlaista jännää (jota minun elämässäni harvoin tapahtuu), eikä heillä ole ollut aikaa kirjoitella blogiimme, niin minähän voinkin jatkaa tilitystä kasveista. Ja voin kertoa, tilitettävää on!

Sanotaanko vaikka näin, että en ole niitä ihmisiä, jotka kovin helpolla lähtevät pyörtämään omia puheitaan. Jos jotakin sanon, niin siitä pidetään kiinni kiusalliseen loppuun asti. Mutta nyt on tullut vastaan tilanne, jossa on pakko tunnustaa tappionsa ja perua hieman puheitaan. Edellisestä tekstistäni voitte lukea, kuinka voitonriemuisena lopetan jutun lauseeseen "kasvata pääsiäisruohoa, sillä onnistuu aina". No, voin nyt kertoa, että myös pääsiäisruoho voi muuttua kummalliseksi sotkuksi parissa päivässä.

Ny ei menny niinko Römsöössä.

En tiedä, mitä varsinaisesti ruohokorilleni on tehty, mutta olin poissa kotoa reilu vuorokauden, jonka jälkeen puska näytti tältä. Kaunis terhakka ruoho on muuttunut takkuiseksi läjäksi. No, aion koittaa paikata tilanteen puhaltamalla tuohon pesään pari munaa, niin jospa se näyttäisi sitten tarkoituksenmukaisemmalta.

Lohtukasvit.

Piristääkseni itseäni tämän järkyttävän ruoho-episodin jälkeen, kävin hakemassa kaupasta muutaman ruukun verran narsisseja parveketta silmällä pitäen. Räntää vihmoi taivaalta, kun näitä sulloin ruukkuihin. Mutta oli aivan pakottava tarve saada todistettua itselleni, että elämässäni on vielä toivoa (edes jonkin kasvilajin suhteen).

Nämä Tete a tetet ainakin viime vuonna pysyivät melko pitkään hengissä! (koputan puuta.)

Pääsiäisohra korissa

Arpa

Viime keväänä olin innokas parvekkeenomistaja ja pistin näihin aikoihin maaliskuussa kaikenlaista kukkaa ja hyötykasvia itämään. Ajattelin, että kesään mennessä kylvökset rehottaisivat ja voisin siirtää ne pihalle aurinkoa ottamaan. Toisin kävi. Jumalat hylkäsivät pakanan ja kaikki taimet kuolivat, toiset ennemmin toiset myöhemmin. Pelkkä ajatuskin ketuttaa.

Näillä pitäis selvitä: multaa, vettä, siemenet.

Tänä vuonna ajattelinkin ottaa varman päälle ja kasvattaa itse ainoastaan pääsiäisruohoa. Lisätäkseni hommaan edes jotakin jännitystä, ostin rairuohon sijaan pääsiäisohraa ja koitan kasvattaa tämän komeuden korissa.

Siemenet koriin ja sitten odotellaan!

Nyt homma lähti siis itämään, että viikon parin päästä voin raporoida, kuinka pahasti tämä yritys meni reisille.

Jee!!!

 Reilun viikon kasvattelun jälkeen, alkaa ruoho jo näyttää aika vakuuttavalta! Kohta pitää ruveta siistimään, ettei räjähdä homma käsiin.

Tämän tarinan opetus oli: kasvata pääsiäisruohoa, sillä onnistuu aina.