Ratikkamuseo

Hertta

Ihana tapa viettää helppo (ja halpakin) turistitörmäily pääkaupungissa on mennä harhailemaan Töölöön. Siellä on pikku-putiikkeja ja puistoja ja kaffiloita. Sibelius-monumentti kuuluu meidän kaikkien suomalaisten must-nähtävyyksiin ja sen jälkeen tietty Cafe Regatta. Mutta ihan kivenheiton päässä on todella kiva pieni nähtävyys:Ratikkamuseo

Korjaamon yhteydessä sijaitseva ilmainen museo on kierretty puolessa tunnissa, mutta antaa juuri sopivan pikku tietopaketin Helsingin historiasta. Itse olen aivan ihastunut ratikoilla matkustamiseen ja oli kiva saada selville esim. se, ettei ekoissa ratikoissa mitään moottoreita ollut - hevoset niitä veti. Ainakin omalle kohdalle museon 'valvojaksi' osui rauhallinnen herrasmies, joka mielellään kertoi paljon ja kokemus oli hyvin opettavainen.

Niin! Ei hosuta siellä ratikassa!

Kohteena Kroatia

Hertta

Kävimme siipan kanssa Splitissä, Kroatiassa, semmoisella vajaan viikon pyrähdyksellä. Kyllä kannatti. Ensinnäkin sinne meneminen oli halpaa (ja kivaa). Ihana asuntomme sijaitsi aivan historiallisen vanhan kaupungin ytimessä. Kaikki puhuivat englantia. Päinvastoin kun Oslossa, Splitin hintataso kannustaa syömään ja juomaan. Sää oli upea. Kaikki oli kivaa. Olimme tyytyväisiä. Menkää kaikki sinne!

Parisalsaa Baila Bailassa

Salsaharrastus ei jää vaatteista kiinni,
esim. kaikki kuvan jalkaan laitettavat vaihtoehdot on ok!

Arpa

Olen harrastanut parisalsaa viime syksystä lähtien Helsingin Baila Baila -tanssikoulussa. Ja olen kyllä tykännyt, täytyy myöntää. Parisalsa on hauska ja vauhdikas tanssi, jonka perusaskeleet on helppo oppia muutaman opetustunnin jälkeen. Toisaalta tanssissa löytyy niin uskomaton määrä erilaisia kuvioita, tyylittelyä ja pyöritystä, että haastetta riittää viikko toisensa jälkeen. Tanssin erilaisista haastavuustasoista kertoo myös se, että Baila Bailassa opetustasoja on kolme. Itse siirryin kakkostasolle käytyäni syksyn ajan ykköstason tunneilla noin kerran viikossa. Etenemistä jokainen saa tehdä oman tunteensa mukaan, ykköstasolla voi hyvin tanssia vuoden, jos esimerkiksi tanssitaustaa ei ole ja peruskuviot ja rytmit tuntuvat vierailta.

Tunneilla harjoitellaan aina jokin tietty kuviosarja, jonka opettaja on tunnille valmistellut. Koska kyseessä on parisalsa, tanssitaan aina parin kanssa. Paria vaihdetaan usein, noin minuutin tai parin välein, joten tunnilla pääsee harjoittelemaan monien eri henkilöiden kanssa. Parisalsan viehätys perustuu varmastikin hyvin rentoon ja sopivasti flirttailevaan tyyliin, joka tuo omaa hauskuuttaan tanssimiseen. Vaikeinta tässä, kuten muissakin paritansseissa on se, että miesten pitäisi oppia viemään ja naisten luovutettava kontrollista ja opittava seuraamaan.

Harjoiteltavat kuviot vaikeutuvat tasojen mukaan ja myös tasojen edistyessä. Esimerkiksi ykköstason alussa aloitetaan aivan perusteista, mutta ykköstason lopussa jo hallitaan monenlaisia peruspyöritysliikkeitä. Harrastaminen kannattaakin siksi aloittaa joko syksyllä, vuoden alussa, tai myöhemmin keväällä alkavista alkeisryhmistä, joissa opetus alkaa täysin nollasta. Taitotason kasvaessa myös tanssin fyysisyys lisääntyy. Mitään hikijumppaa salsa ei kuitenkaan ole, itselleni tulee mukava lämpö ja pientä kosteutta ihon pintaan. Toki on siellä niitäkin, jotka ovat aivan hiessä. Itselleni salsa on etenkin kehonhallinnallintaa ja liikkuvuutta ylläpitävä tunti, josta tulee taatusti hyvä mieli ihan joka kerta. Todelliseksi liikunnaksi salsa muuttuu bileissä ja muissa tilaisuuksissa, joissa tanssitaan pitkään yhtämenoa. Silloin hiki virtaa ja reisissä tuntee liikkuneensa.

Parasta Baila Bailassa:

• opettajat ovat todella mukavia, hauskoja ja ennenkaikkea ammattitaitoisia
• rentojen opettajien ansiosta tunneilla on välitön tunnelma ja siellä saa nauraa itselleen ja toisilleen - mokailu on sallittua ja oppimisesta iloitaan yhdessä
• tunneilla kohdatut ihmiset ovat kaikki olleet mukavia ja ystävällisiä, tunnelma on yhteisöllinen
• koska paria vaihdetaan ahkerasti, ei omaa paria tarvitse löytyä harrastusta varten
• voit käydä millä tunneilla haluat, minä päivänä haluat - käyminen ei ole sidottua tiettyyn ryhmään
• tunteja on paljon, esim. tietyn taitotason parisalsaa on jokaisen päivänä ma-su

Huomioitavaa Baila Bailassa:

• eri opettajien tunnit ja opetustyylit ovat erilaisia, myös haastavuustaso vaihtelee opettajien kesken - kannattaa siis käydä eri opettajien tunneilla fiilistelemässä
• kaikki opettajat eivät puhu sujuvasti suomea, valmistaudu siis englannin ja espanjan kielikylpyyn
• parin vaihtaminen on pitkälti oletus kaikkien opettajien ja muiden tanssijoiden näkökulmasta, vaihtaminen on fair playta ja sitä tekevät myös pariskunnat
• tilat ovat välillä ahtaat suurille tanssijamäärille, etenkin syksyn ja vuoden alussa - tilat myös päätetään aina juuri ennen jokaisen tunnin alkua, joten kannattaa olla kärppänä, että päädyt oikealle tunnille
• joissakin ryhmissä on miehiä ja naisia hyvin eri määrät, mikä tekee harjoittelusta vähän mälsää - kannattaa olla joustava ja käydä eri ryhmissä katsomassa tilannetta, tai selvitellä vastaanotosta, onko jonkin päivän ryhmässä toiseen suuntaan epäsuhtaiset sukupuolijakaumat

Mukaan tunnille:

Yksi hienoista asioista niin salsassa kuin sen tanssimisessa Baila Bailassa on, että jokainen saa tulla tunneille omana itsenään. Tämä päättee ehdottomasti myös asusteisiin ja muuhun kilpavarusteluun, joka tuntuu olevan monilla saleilla ja jumppatunneilla hyvinkin riipivällä tasolla. Salsaa voi vetää sellaisessa asussa, mikä itselle parhaalta tuntuu. Kaikkea tätä olen salsatunneilla nähnyt miesten tai naisten päällä:

• alaosana juoksutrikoot, jumppahousut, verskat, farkut, leggingsit, haaremihousut, hörhelöhame, kokomekko jne.
• yläosana t-paita, kauluspaita, urheilutoppi, biletoppi, tunika, villapaita, fleece, verkkatakki
• jalassa sukat, sali/treenikengät, tennarit, ballerinat, korkokengät, pukukengät

Kuten yltä näkyy, varusteet eivät ole salsassa lainkaan olellisia. Tärkein varuste tunnilla onkin hymy, iloinen fiilis ja rento asenne omaan ja parin tekemiseen - kannattaa muistaa, että oma tunne vaikuttaa myös toiseen. Et varmaan halua pilata kenenkään omaa harrastushetkeä. Loistavia salsahetkiä!

Tyynyjä mummonruuduista

Hertta

Näpräsin taas osan joululahjoista itse. Perinteisesti olen syksyn saapuessa kaivanut teekokoelmani ja lankalaatikot esille ja alkanut etsiä inspiraatiota. Tällä kertaa innostuin virkkaamaan. Viime talvenahan virkkasin niitä kukkia asusteiksi. Minulla ei ikinä olisi hermoja virkata mitään kaulaliinaa isompaa, joten pikkuisten mummonruutujen näprääminen oli hurjan kivaa. Ja koska olen helppo innostumaan, aloin ensin virkata ja sitten vasta keksiä, että mitäs näistä voisi tehdä. Tein erilaisia variaatioita perusruudusta - mukailin tätä ohjetta. Yhden pienen ruudun virkkaamiseen menee vartista kahteenkymmeneen minuuttiin eli juuri sopivasti yhden sitcom-jakson verran.

Tässä esimerkkejä lopputuloksista. Kai näitä sohvatyynyiksi voisi kutsua:

Pientä paskartelua

Ässä

Luovuuden puuskissa tulee tarttuneeksi mitä hassumpiin projekteihin. Ostin syksyn kirjamessuilta Kantikosken ja Vennon OK. Omin Käsin - kirjan, joka on kirvoittanut mielessäni monenmoista toteuttamatta jäänyttä ideaa. Suosittelen kirjaa jokaiselle tuunaamisesta riemastuvalle ja sisutushimoiselle.

Joulun alla kaipasin kuitenkin pientä stressinlievitystä graduprojektin etenemättömyyden keskelle. Halusin saada aikaan, nähdä nopeasti kätteni jäljen ja luoda jotakin painettua. Tekstiä kun ei sattuneesta syystä tuntunut syntyvän, niin päätin ilmaista itseäni kuvin. Idea on aivan omani, mutta inspiraation taustalla vaikutti edellä mainittu opus.

Niinpä marssin askartelukauppaan ja keräsin koriin akryylisiä askartelumaaleja, vaahtomuovitöpöttimiä ja piirtoheitinkalvoja. Niistä syntyi iloisia sadepilviä ja värikästä metsää. 

Otin työskentelyalustaksi vanhan leikkuulaudan. Viilsin mattoveitsellä piirtoheitinkalvoihin silmääni miellyttäviä kuvioita, joihin tuputtelin mielivaltaisesti valitsemiani värejä Uhriksi joutuivat Ikeasta muutamalla pennillä hankitut korkkiset pannunaluset.

Tämä oiva joululahjaidea tulee hieman myöhässä, mutta voihan alusia antaa niin synttäri- kuin ystävänpäivälahjaksi. 

Haaveissa kehonkoostumusmittari

Hertta

Kuten tässä nyt on useaan kertaan mainittu, on oikea polveni ollut veitsen alla kahdesti. Kyseinen nivel ei suuresti haittaa menemistäni tai olemistani, mutta rajoittaa jonkin verran liikuntalajeja joita voin harrastaa. Käytännössä kaikki todella paljon energiaakuluttavat lajit on pyyhkäisty pöydältä, sillä tärähdyksiä tai vääntöjä hyllyvä "feikki" rusto reisiluun päässä ei kuulemma kestäisi.

Mutta maailmahan on täynnä vaikka millaisia liikuntalajeja! Kun vain jaksaisi sohvalta vääntäytyä niiden ääreen. Viime kevään kävin orjallisesti salilla ja reenasin itseni siihen kuntoon, että sain Naisten Kympin juostua. Sitten tuli kesä ja karmea takapakki. Tänä syksynä päätin, että nyt nuo polvileikkausten jälkeiset kilot lähtee! Ja hyvin on lähteneetkin. Yksi kilo enää jäljellä. Tosin nyt huomaan, että kylppärin vaaka ei enää ole riittävä mittari. Ravitsemusterapeutti on tarjonnut hyviä neuvoja terveellisiin vähäkaloriisiin aterioihin ja lisäksi iskenyt molemmilla kerroilla kouraan kuvassa näkyvän lappusen raakaa dataa.

Minusta on siis nyt kahdesti otettu kehonkoostumusanalyysi. Todella mielenkiintoista luettavaa! Huomaan, että vaikka paino ei olekaan pudonnut sitä vauhtia kuin olisin toivonut, on ihon alla tapahtunut muita muutoksia. Lihasmassan määrä on kasvanut maltillisesti, kun samaan aikaan rasvaa on kadonnut jonkin verran enemmän. Mikäli jaksan pysyä tällä linjalla kolkuttelen taas normaalipainon rajoja. Tosin tässä on tuo joulu edessä. Täytynee ottaa Nutrilettit mukaan sukulointikierrokselle. Pyytäisinköhän joulupukilta oman kehonkoostumusmittarin?

Helsingin avoimen "Sienituntemus" 2op

Kurssisaalis.

Hertta

Päätimme mieheni kanssa ottaa itseämme niskasta kiinni ja ottaa selkoa noista kummallisista mötiköistä, joita loppukesästä luontoon ilmestyy. Katselin aluksi aikuisopiston kursseja, mutta ajankohdat aiheuttivat hankaluuksia. Sitten löysin Helsingin avoimen yliopiston kurssin. Sen hinta oli huokea, mutta ainakin kurssikuvaus näytti siltä, että tietoa siunaantuisi. Näiden kurssien selvin ero oli kylläkin siinä, että opistokursseilla keskityttiin pääosin ruokasieniin, kun yliopiston kurssilla käytiin läpi myös sienten ekologiaa ja opittiin tuntemaan paljon, paljon muitakin kuin syötäväksi kelpaavia sieniä.

Kurssi koostui siis kolmesta luennosta ja tunnistus viikonlopusta. Luennoilla käytiin läpi teoriaa kuten "mikä on itiöemä" ja "mitä tarkoittaa noidankehä". Viikonlopun päivät koostuivat useammasn tunnin retkestä maastoon ja sitten biologian laitoksella kahden opettajan opastuksella tunnistimme metsästä löytyneitä aarteita.

Haperoita!

Tatteja ja jokeri.

Kokonaisuudessaan kurssi oli todella hyvä. En ole koskaan oikein pahemmin innostunut sienestämisestä, sillä inhoan ötököitä, mutta loppukesästä eteenpäin niiden määrähän vain vähenee. Nyt olen kaikinpuolin innostunut ja kurssia seuranneet viikot kyttäsin haukanlailla kaikkia tien penkereitä ja pusikoita, että mitä sieltä löytyykään. Enää en onneksi nää sienistä unia, mutta olemme nyt yrittäneet viikoittain päästä pusikkoon kykkimään. Tässä vaiheessa vuotta emme enää löydä kuin suppilovahveroita, joista olenkin ihan innoissani, ja seitikkejä, joita en uskalla kerätä. Mutta ehdimme kerätä myös suuret määrät rouskuja ja haperoita ja jokusenkin tatinkin. Iso osa niistä on ryöpättynä pakkasessa, mutta suppilovahveroita olen myös kuivattanut.

Keväällä pitää sitten yrittää löytää niitä korvasieniä, mutta ennen sitä pitää kai keksiä jokin muu hyvä syy joskus poistua sisätiloista luontoon hengittämään.

Tätä koivunpunikkitattia ei viitsinyt kerätä, kun kasvoi ihan Vihdintien vieressä.

Suomen vaarallisin sieni.

Kurssia varten, ei lautaselle.

Kori farkuista

Hertta

Kaappeihin kerääntyneistä vanhoista farkuista piti keksiä jotain. Päätin tehdä korin parvekkeen tossuja ja läpsyjä varten. Kummempaa ohjetta minulla ei tähän ole. Sovelsin vähän tätä ja muuten mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Housuja tähän koriin kului neljät eli voitte kuvitella paljonko kori painaa. Se pysyy kyllä komeasti pystyssä, varsinkin, kun viimeisen seinämän kerroksen virkkasin pienemmäksi kuin alemmat. Farkut leikkasin siis lahje kerrallaan alhaalta aloittaen noin tuuman levyiseksi pitkäksi kaistaleeksi. Pohjan olin itseasiassa valmistanut aikaisemmin eri tarkoitukseen vanhasta sisustuskankaasta, siksi se on erilainen. Ulospäin pohja ei tosin paljoa näy, joka vähän jopa harmittaa.

Sen kyllä varoitan, että farkku on hyvin kovaa ja epämiellyttävää työstää. Vaikka lopputulokseen olenkin tyytyväinen, korin tekemiseen meni paljon aikaa, sillä sormien ihon oli välillä pakko antaa palautua pari päivää. Aloitin homman vitosen koukulla, mutta se oli ihan hullun hommaa. Kymppi sen olla pitää. Ylin kerros on tehty piilosilmukoilla, muut yksinkertaisilla pylväillä. Tätäkin kokeilin pariin otteeseen, että mistä tulee paras jälki. Pylväistä jäi tuollaisia kivoja aukkoja korin seiniin. Kukin tekee miten tykkää. Hyvä tuunaus/kierrätys-idea, mutta en tekisi näitä koko suvulle lahjaksi.

Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Eurolla enemmän

Hertta

Kaisaniemessä on maailman paras tilpehöörikauppa. Se tulee aina kauhean kalliiksi, koska kaikki on niin halpaa. Menen aina ostamaan sinne yhtä asiaa (hakaneuloja, heijastinta tai pinsettejä) ja lähden aina tavarasäkillisen kanssa.

Tällä kertaa sain pieniä helmiä käsitöiden koristeluun. Kirjoittelutaululle pitäisi löytää hyvä paikka 'vie roskat' -tyyppisille viesteille. Kenhännauhat menivät kesää varten ostamiini tähti-kuvioisiin festaritennareihin. Virkkuukoukut, puuterivipat ja heijastimet ovat itsestäänselvyyksiä. Kynsienlaittoon olen jo pari vuotta halunnut ostaa noita koristekiviä ja kerrankin löysin halpoja. Ja tuo violetti pussi on mikrokuitukankaasta tehty huppu, jonka voi kietaista märän tukan ympärille. Todella kätevä, kun käy kuntosalilla suihkussa. Käykää tsekkaamassa ('Kaisaniemi'-nimisen ratikkapysäkin vieressä).

Tiger-koeajo

Hertta

Tykkään käydä kaupoissa, joissa on paljon kaikkea värikästä ja pientä ja jota voi näprätä ja miettiä, mihin tätäkin voisin käyttää. Mieheni ei oikein jaksa tällaisia ostosreissuja, joten jätän hänet aina suosiolla kotiin. Tällä kertaa ajauduin Hämeenkadun alkupään Tigeriin Tampereella. Otin oman aikani ja kiersin kaupan kahdesti läpi. Löysin kaikkea ihanaa! Ja rahaa meni vain parikymppiä. Jee!

Kännykän kameralla napattu kuva. Kaikkea hauskaa!

Olen nyt jo monta kuukautta haaveillut maalaamisen kokeilemisesta. Kävin silloin vuosi sitten sen piirtämis-kurssin ja nautin siitä suuresti. Haluaisin kuitenkin koittaa paksuilla väreillä jonkin todella voimakkaan ja ilmaisevan kuvan tekemistä. Päätin siis panostaa itseeni ja ostin jopa kuuden euron halpismaalisetin. Akryylimaaliin päädyin, koska se kuivuu öljyjä nopeammin. Näin käytännönläheinen olen. Tai sitten vain ymmärtämätön.

Loppukama onkin sitten vappua varten hommattu. Olemme taas kutsuneet ystäviämme vapun viettoon. Tykkään koristella vapun ajoissa. Pitääpä kysyä kämppikseltä, josko saisin jo alkavalla viikolla puhaltaa pari palloa kattoon. Unelmoin isosta määrästä heliumpalloja. Voisin vielä ottaa selvää, olisiko niitä jossain helposti saatavilla. Nuo oranssit pussit ajattelin  täyttää niillä Estrellan uusilla toffee/kinuski tms.-makuisilla pop corneilla.

Ihanaa kun on kevät! Luonto ja ihmiset herää koomastaan! Uutta elämää joka puolella!

Kukkia ystäville

Hertta


Alkuvuoden ensimmäinen käsityöprojektini oli virkata ystävättärilleni asustekukkaset kevään kunniaksi. Annoin ne ystävänpäivänä, joten en ole aiemmin kehdannut julkaista tätä postausta.

Tämä on yksi helpoimmista käsityöprojekteistani ja näiden tekoon jää kirjaimellisesti 'koukkuun'. Yksi kukka valmistuu helposti alle tunnissa, jos tekee pienen. Suurempaan kukkaan helmikoristeluineen saattaa mennä parikin tuntia.

Yritän vähän selittää mitä perusvirkkuusilmukat ovat, mutta enemmän ohjeistusta löytyy esim. täältä.

(Olen pahoillani, että työn väri vaihtuu kesken kaiken. Olin vähän turhan innokas virkkaamaan ja hidas kuvaamaan.)

Virkattu kukka:

1. Aloita tekemällä 60 ketjusilmukkaa. Eli lanka vedetään silmukan läpi, jolloin syntyy uusi silmukka.

2. Ensimmäinen kerros: Joka kolmanteen ketjun silmukkaan tehdään ensin pylväs, sitten kaksi ketjusilmukkaa ja pylväs. (Sitten siirrytään suoraan tekemään pylväs seuraavaan kolmanteen ketjusilmukkaan. jne..) Pylvään teet pyöräyttämällä langan kerran koukun ympäri ja sitten noukitaan silmukka ketjusta. Lanka vedetään ensin ketjusilmukan ja pyöräytetyn silmukan läpi, sitten lanka noukitaan uudelleen ja vedetään molempien jäljellä olevien silmukoiden läpi.

3. Toinen kerros: Virkataan edellisessä kerroksessa tehtyjen ketjusilmukoiden kohdalle kaksi pylvästä, sitten kaksi ketjua ja taas kaksi pylvästä ja siirrytään taas seuraavaan ketjukohtaan.

4. Viimeisellä kierroksella ketjusilmukoiden kohdalla tehdään kuusi pylvästä ja näiden väliin kiinteä silmukka ja taas kuusi pyljvästä jne.. Valmis kukka syntyy muodostamalla kukasta spiraali ja ompelemalla sen pohjasta tiiviiksi.

Kukan voi halutessaan koristella kaikenlaisilla helmillä (joita usein irrottelen käytöstä jääneistä koruista) ja vaikka millä glitterillä.