Painonpitäjän ruokapäiväkirjasta: aamupala

Arpa

Hertta on aiemmin blogissamme avannut matkaansa painonhallinnan maailmassa, ja toivon, että hän jakaa myös lähiaikoina uusia kehonkoostumuslukujaan - on meinaan muutosta tapahtunut! Sutjakkaakin sutjakkaampi Hertta valoittaa tänä kesänä - ystävänä on ilolla ja ylpeydellä saanut seurata tuota projektia. Mutta kertokoon Hertta siitä lisää. Minä ajattelin nyt kuitenkin myös kirjoitella jotakin painonhallintaan liittyvistä asioista, tämä kun on nykyään niin hip ja hop.

Viikonlopun aamupala ja ihana aurinko!

Olen kohtuullisen ahkerasti liikkuva hoikka naisihminen. Viimeisimmässä kehonkoostumusmittauksessa (1,5 vuotta sitten) vartalotyyppini arvoitiin normaaliksi ja painoindeksini oli noin 20. Tilanne pitää uskoakseni kutinsa edelleen. Lihon, jos syön mitä haluan - tämän olen kokeillut erinäisillä ulkomaan etapeilla - mutta ihan herkimmästä päästä en varmasti ole. Pariin otteeseen olen elämäni aikana suunnitelmallisesti laihduttanut, muutoin olen saanut onnekseni pysyä painonpitäjien kastissa, ja siitä näkökulmasta myös kirjoitan. Syömisen suhteen toteutan hyvin pitkälti 5+2 -mallia, mutta tässä ei ole kyse viimeisimmästä laihdutusbuumista. Minulle lukuyhdistelmä tarkoittaa viittä normaalin syömisen päivää ja kahta huolettomamman syömisen päivää. Viikonloppuisin siis saa ottaa löysemmin. Ja lomaviikkona se onkin sitten 0+7, mutta mitäpä tuosta. Painonpitäjälle oleellista on, että suurin osa arjesta elellään tasapainoisesti: painonpitäjän ei tarvitse enää stressata kaloreista laihduttajan tapaan - riittää, että on niistä tietoinen. Tämän tasapainon löytäminen onkin varmasti hankalaa niille, jotka pitkän laihdutusrupeaman jälkeen siirtyvät ylläpitovaiheeseen. Liikunnasta kirjoittelen ehkä toiste, mutta sillä saralla numeromalli on parhaimmillaan 4+3, eli neljä liikuntakertaa ja kolme vapaapäivää viikossa. Nämä tietysti sekaisin, ei yhteen pötköön urheilua ja sitten lepoa.

Hiilareitakin tarvitaan, puuro on pop.

Aloitetaan ruokapäiväkirjan purku päivän ykkösellä, eli aamupalalla. Arkiaamupalani kalorianti on noin 200-300 kaloria. Sillä mennään toimistotyössä loistavasti lounaaseen. Itse uskon siihen, että aamupala on syötävä, mutta päivän myöhempien aterioiden koko on aivan sama riippumatta aamupalan energiamäärästä. Runsas aamiainen ei siis välttämättä pienennä lounasta tai päivällistä. Siksi pidän aamupalan riittävänä mutta niukkana.

Arkiaamun kruunu.

Arkipäivinä aamupalani koostuu lähes aina rahkasta, se pitää itselläni parhaiten nälkää. Lisäksi sen syöminen on nopeaa, ja töihin pääsee irtautumaan ripeästi. Oma suosikkini oli ennen Rainbow maustamaton, rasvaton rahka - mutta nykyisin olen siirtynyt pitkälti tarjonnan takia Pirkan vastaavaan tuotteeseen. Rainbow on hieman tönäkämpää ja happamampaa, Pirkka taas pehmeämpää. Silloin tällöin yritän arkisin muistaa syödä aamupalaksi puuroa lisätäkseni hiilihydraattien saantia muutoin melko vähähiilariseen ruokavaliooni. Etenkin nyt juoksuinnostuksen alettua, olen tietoisesti pyrkinyt lisäämään hiilihydraattien saantia.

Oli aamupalan perusaines rahkaa tai puurohiutaleita, sekaan mäjähtää aina Bonnen hedelmäsoseita (tai pilttejä, jos ei Bonnea löydy). Nämä ovat ihan ykkösiä, aikuisten pilttejä. Bonnet eivät sisällä mitään muuta kuin hedelmää itseään, ei lisättyjä sokereita tai lisäaineita. Puuron sekaan heitän joskus myös raejuustoa, jos sattuu kaapista löytymään. Ei siinä sitten muuta tarvita: rahkapurkki auki ja töräys hedelmää sekaan, niin ja ainakin yksi lasi vettä. Avot, päivä startattu!

Viikonloppuisin onkin sitten enemmän aikaa aamupalan nautiskeluun, mikä näkyy myös lautasella. Lauantaisin ja sunnuntaisin keittelen kotona kahvit ja syön mitä haluan, tai mitä löydän.

Lidlin laktoosittomat

Arpa

Lidl on hiljattain alkanut panostaa laktoosittomien tuotteiden tarjontaan. Tämä on tullut varmasti selville televisiota seuraaville kansalaisille, kun Lidl on pyörittänyt riipivää laktoosittomien tuotteiden kampanjaansa. Kun kaupataan laktoosittomia maitotuotteita, miksi se aina tehdään piereskelyn ja vatsanväänteiden varjolla? Ihan tosi, eiköhän se ole selvä ilman mainoksen alleviivaamistakin, että mitä se laktoosi voi ihmiselle aiheuttaa. Joku voisi miettiä uuden tulokulman näihinkin mainoksiin.

Markkinointikikat sikseen ja asiaan. Olen ottanut Lidlin uuden tuotevaltauksen vastaan suurella ilolla. Ennen tällaisen laktoosivammaisen on pitänyt käydä hakemassa toisesta kaupasta erikseen ihan perusasiatkin, kuten maidot ja jugurtit. Nyt periaatteessa kauppareissu onnistuu yhdeltä luukulta, kun Lidlissä joka tapauksessa hyvin usein asioin.

Lidlin laktoosittomat kattaa hyvän valikoiman perusmaitotuotteita: vispi- ja kuohukermaa, rahkaa, maitoa ja maitojuomaa, kermaviiliä, raejuustoa ja jugurttia ainakin löytyy Jugurtteja on tarjolla muutamaa hyvää perusmakua niin purkeissa kuin isoissa tölkeissä. Tykkään myös siitä, että laktoosittomat tuotteet on selkeästi ja mutkattomasti merkitty laktoosittomiksi. Ei tarvitse etsiä pieniä logoja tai outoja erillisbrändejä, joista pitäisi tulkita, onko tässä nyt sitä pierutavaraa mukana vai ei. Joitain puutteita Lidlin laktoosittomien valikoimassa kylläkin on. Itselleni suurimman ongelman tuottaa laktoosittoman aamu/välipalatarkoitukseen suunnatun rahkan puute. Lidlin valikoimassa on ainoastaan perinteinen maitorahka, jonka maku on sen verran hapanta, että sitä käyttäisin lähinnä leivontaan ja ruuanlaittoon. Toinen ongelma, joka Lidlin laktoosittomissa on, on niiden rasvaisuusaste. Kermaviili on täyttä kamaa, kuten myös vispi- ja kuohukerma ja jugurteissakin on rasvaa aika reilusti. Omaan makuun aika tuhteja, varsinkin kun vahingossa eräänä aamuna avasin kermaviilin, heitin sekaan marjoja ja lähdin kauhomaan suuhun. Luulin, että käsissäni on rahkapurkki. Maku oli veikeä ja täyteläinen, mutta tulipahan kokeiltua sellaistakin aamupalaa. Väsyneenä elämä on jännää.

Tuomio:
Lidlin laktoosittomien tuotteiden valikoima on hyvä perusarkeen. Ei mitään erikoista, mutta ei pahoja puutteitakaan. Rasvaisuusasteen puolesta sopii hyvin karppaajille, tavalliselle tallaajalle vähän tuhtia kamaa. Hintapuoli on Lidlille tunnusomaisesti kohdallaan. Esim. kokonaan laktoositon UHT-maito maksaa 99 senttiä litralta. Niin halpaa laktoositonta maitoa ei löydä mistään muualta, kirveelläkään. Tai ainakaan itse en ole löytänyt.

Tuorepuuro mustikoista

Hertta

Puurot on nyt in. Näin luin eräästä viikottaisesta naistenlehdestä. Minä en ole puuroihminen. En ymmärrä ruokia joita ei pureskella, hämmennyn. Olen kuitenkin ravitsemusterapeutin neuvosta lisännyt ruokavaliooni muutaman pikapuuron viikossa. Vuoden ajan olen syönyt aamupalaksi rahkaa marjoilla, nyt uskaltauduin kokeilemaan supertrendikästä tuorepuuroa. Eli kylmää mössöä. Mutta hei, ei se niin pahaa ollut! Teen toistekin. Koska jääkaappini on tyhjänpuoleinen, en päässyt käyttämään kovin fancyja aineksia. Tein siis tällaisen:

Hertan tuorepuuro kahdelle

Ainekset:
1 dl mustikoita
(0,5 dl punaherukoita)
1 prk Ehrmannin rahkaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisleseitä
pari ruokalusikkaa auringonkukan siemeniä

ja 1-3 rkl mustikka-mehukeittoa

Ja kuten kaikki reseptini, tämäkin on todella helppo. Otetaan iso kulho ja survotaan sen pohjalle kaikki muut ainekset paitsi keitto. Mikäli marjat ovat suoraan pakkasesta, ne eivät ehkä ihan muusiksi mene, mutta se ei haittaa. Seos laitetaan jääkaappiin yöksi turpoamaan. Aamulla siihen sekoitetaan hieman mehukeittoa, määrä riippuu siitä kuinka makeaa puuroa haluat (itse taisin laittaa ruokalusikallisen). Sitten vain syömään.

Lehtikaalimunakas

Ässä

Tuorein ruokaihastukseni on lehtikaali, jota on hellitty pannulla oliiviöljyssä, valkosipulin vierellä. Tämä kyseinen veijari on perimätiedon mukaan varsinainen vitamiinipommi, sillä se sisältää  kuulemma tuplasti enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini. Lisäksi se pitää sisällään rutkasti rautaa, proteiinia ja kalsiumia.

Parhaimmillaan hän on mielestäni munakkaassa. Tämänkaltaisilla munakkailla on tullut pelastettua monta kiljuvaa nälkää. Herkkua sopii soveltaa oman maun mukaan. Fetan tilalle voi vaihtaa vuohenjuuston tai homejuuston. Parmankinkun sijaan voi käyttää mitä tahansa kinkkuleikkelettä, kylmäsavulohta tai vaikka katkarapuja. Suolaa en ole lisännyt, koska kinkku ja juusto riittävät makuuni.

Niin hyvää, että pakko maistaa ennen kuvan ottamista

Lehtikaalimunakas 

(1:lle kovaan nälkään)

oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
3 isoa lehtikaalin lehteä
2 munaa
1/2 dl maitoa
pieni kimpale fetaa
4 siivua parmankinkkua
mustapippuria

Viillä lehtikaalista kova ruoti veitsellä pois ja paloittele kaali. Hienonna valkosipulinkynsi. Laita kynsi paistinpannulle tilkkaan oliiviöljyä. Lisää kaali ja pehmentele sitä hetki. Lisää pannulle tilkka vettä, joka kiehuessaan pehmentää kaalia entisestään. Sekoita munat ja maito ja kaada seos pannulle kaalien sekaan. Anna munakkaan kiinteytyä rauhassa miedohkolla lämmöllä. Lisää muutaman minuutin kuluttua munakkaan päälle murennettu feta ja kinkku. Anna lämmetä hetki. Rouhi päälle mustapippuria. Selätä nälkä.

Uunimunakas - liian helppoa ruokaa

Hertta

Tämä on taas sellainen ruoka, että millintarkka resepti on ihan turha. Uunimunakkaan ainekset kerää vuokaan muutamassa minuutissa ja sinä aikana, kun ateria valmistuu ehtii hyvin käydä suihkussa tai vaikka kirjoittaa blogitekstin.

Preparaatiot:
Laita uuninkestävään korkeareunaiseen astiaan leivinpaperi. Pilko munakkaasi ainekset. Kaada ainekset vuokaan. Sekoita vaikka blenderissä keskenään 3-5 munaa (riippuen astiasi koosta) ja aimo loraus maitoa. Kaada munamaito munakkaan päälle. Mausta (mausteet voi myös sekoittaa blenderissä munamaitoon). Ripottele pinnalle juustoa jos haluat (itse en käytä). Paista uunin keskitasolla 20-30 min 200-asteessa. Minä tykkään, että munakas on melkeinpä kuiva, siksi pidän ruokaa uunissa puolisen tuntia.

Täytteitä munakkaaseen:
Kasvikuntaa: sipuli, sienet, paprika, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, erilaiset pavut, herneet, kukka- ja parsakaali, pikkuporkkanat tai juustohöylällä höylätyt isommat porkkanat, keitetyt perunat, selleri, parsat ja kaikki mahdolliset tuore yrtit.

Eläinkuntaa: kaikenlaiset leikkeleet, tonnikala, katkarapu, nakit, lihapullat, jauheliha, lihasuikaleet, juustot jne..

Mausteita: pippurit kaikissa väreissään, suola, paprikajauhe, oregano, basilika, timjami, chili, juustokumina, valkosipuli, persilja, curry ja kaikki muut.

Eli tästä voisi hyvin päätellä - munakas on kuin pizza, siihen päälle voi heittää mitä vain. Edellispäivän rippeistä saa myös hienosti uuden aterian, kun ne piilottaa uunimunakkaan sisään. Oma lempparini tällä hetkellä on paprika-tonnikala-sipuli.

Kiitospäivän kalkkuna

Hertta

 

Vietimme viime vuonna kiitospäivää ystäväporukalla ja tänä vuonna aiomme tehdä saman. Perinteisen kiitospäivän kalkkunan valmistamiseen ei suomalaisilta sivuilta tietenkään valtavaa määrää ohjeita löydy, joten parempi siirtyä amerikkalaisten pariin. Tässä siis linkkejä, joiden perusteella me työstimme kalkkunan vuonna 2012. Lisäksi myös omia huomioitamme. Käyttämämme kalkkunat ovat olleet suoraan Citymarketin pakastealtaasta ja täysin puhdistettuja.

 

Vuoden 2012 kalkkuna, joka siinä hääriessä sai työnimen "Joonas", painoi muistaakseni noin 7 kiloa. Suolan ja yrttien lisäksi Joonas sai yöseurakseen parin sirtuunan ja appelsiinin edestä hedelmälohkoja. 

Se oli sulamassa parvekkeella viisi yötä, joista viimeisen vietti mausteliemessä, joka on englanniksi "brine". Sovelsimme tämän brinen tekoon useampaa reseptiä muun muass tätä. Pointti on siinä, että liha imee tarpeeksi suolaa, jotta pystt pitkän paistamisen jälkeenkin mureana. Ja kannattaa ehdottomasti käyttää niitä tuoreita yrttejä. Mahtava maku irtoaa. Joonas pujotettiin siis parin päällekkäisen muovipussin sisään ämpäriin ja sitten vain nesteet päälle. 

 

Aamulla kalkkuna otetaan pois suolaliemestä, jossa se on yön yli ollut. Pidetään huoli, ettei vatsaonteloonkaan jää paljoa nestettä. Linnun voisi tässä taputella kuivaksikin jos haluaa. Kalkkunaa varten kannattaa myös varata sellaista paistamiseen tarkoitettua narua eli ei muovista, sillä ainakin Joonas alkoi retkottaa sulamisen jälkeen ihan miten sattuu.

Lintua varten valmistetaan maustekastike, joka hierotaan sekä nahkaan, nahan alle että vatsaonteloon. Jotta mausteen saa nahan alle, pitää nahkaa saada varovaisesti irrotettua lihasta. Se oli vaikeaa, emmekä edes yrittäneet marinoidan koko eläintä näin, mutta pintaanhan mausteet sai hyvin. Esimerkki maustesoosista tässä. Tähänhän voi hyvin soveltaa muitakin lempimakuja vaikka valkosipulia.

 

Ainakin kaikissa televisio-ohjelmissa puhutaan aina kalkkunan stuffingista eli täytteestä. Konsultoituani muutamaa tuttavaa rapakon tuolta puolen päädyimme tekemään syötävän täytteen erikseen. Kuulemma perinteinen leipätäyte saattaa imaistaa itseensä pöpöjä linnusta tai jopa estää kalkkunan tasaisen kypsymisen. Vatsaonteloon työnsimmekin sen sijaan sitruuna- ja appelsiinilohkoja ja samoja tuoreita yrttejä kuin suolaliemessäkin oli ollut. Tämän jälkeen sidoimme kalkkunan tiiviiksi paketiksi. Kaverin voisi ilmeisesti paistaa isossa vuoassa tai folioastiassa, mutta me iskimme Joonaksen uuniritilälle, jonka alle asensimme syvän uunipellin, sillä linnusta valuva nestehän ei saa valua hukkaan.

Kalkkunan paistamiseen pitää varata yhtä kauan aikaan kuin joulukinkun. Omasta kokemuksesta

voin myös sanoa, että ilman lihalämpömittaria tämä menee arvailuksi. Tänä vuonna panostan digitaaliseen mittariin. Ensimmäinen paistamani kalkkuna oli viisi tuntia uunissa, mutta toinen, eri uunissa paistettu, mutta suht saman kokoinen kypsyi kolmessa tunnissa. Uuneissa oli selvästi eroa. Kalkkunaa pitää kääntää muutamaan otteeseen ja siitä valuvaa nestettä on hyvä valella lihan päälle. Loppuvaiheessa on myös mahdollista asetella hiukan alumiinifoliota kalkkunan päälle, jos pinta meinaa alkaa kuivua.

 

 

Samalla kun kalkkuna kypsyy voi valmistaa stuffingin, johon sovelsimme muun muassa tätä reseptiä (tosin lisäillen ja vähentäen hiukan aineksia). Sitä varten leivoimme maissileipää ja ostimme ranskanleipää. Nämä pilkoimme ja annoimme niiden kuivua vähän. Laitoimme täytteen tarjolle kypsän kalkkunan ympärille. Kalkkunasta tihkuneesta nesteestä ja kermasta, kourallisesta yrttejä ja satsista kermaista kana-pussikeittoa keitimme ja siivilöimme kastikkeen tälle food festille. Lisukkeina meillä oli niin perunamuusia kuin bataattivuokaakin. Ja hyvää kalifornialaista viiniä toki. Tänä vuonna kokeilemme kalkkunaa thai-maustein. Aina on syytä kiittää. 

 

Kun tyttö vietiin metsään

Ässä

Syksyn myötä olen löytänyt itseni useamman kerran lähiseutujen metsistä. En ole kulkenut tuttuja lenkkipolkuja, vaan minut on viety pururadoilta pusikkoon. Metsäretkien tarkoituksena on ollut löytää sieniä. Koska parhaista paikoista ei puhuta ääneen, olemme pari kertaa tulleet kotiin tyhjin käsin.

Eilen juuri illan hämärtyessä poikkesimme metsään ja löysimme taikinakulhollisen suppilovahveroita. Meinasin seota sinkoillessani niiden perässä mättäältä toiselle. Olin melkoisen muikeana ja aloin heti selvittää, mitä niistä tulisi tehdä. Päädyin aloittamaan helposta kastikkeesta ennen kuin lähden kamalasti kikkailemaan.

Kastikekokeiluni noudattelee pitkälti tätä löytämääni ohjetta, tein muutamia muutoksia makutottumusteni mukaisesti.  Tämän herkun kanssa söimme keitettyjä perunoita ja lihapullia.

 

Suppissoosi kahdelle

½ litraa suppilovahveroita

voita

punasipuli

2 dl ruokakermaa

2 rkl vihreää pestoa

mustapippuria



Laita suppikset pannulle ja haihduta niistä nesteet ilmoille.

Silppua punasipuli.

Lisää voita pannuun ja punasipulisilppu mukaan. Kääntele muutama minuutti lastalla.

Hulauta ruokakerma joukkoon ja kiehauta kastike.

Mausta pestolla ja mustapippurilla.

Astetta terveellisemmät kaurakeksit

Hertta

Jep, yritän taas vähän pudottaa painoa. Olen ikuinen laihduttaja. Mutta en ole hyvä laihduttaja, koska rakastan ruokaa ja herkkuja. Kaiken lisäksi olen taas flunssassa ja kaipasin kovasti jotain lohtunamia. Koostin nämä kaurakeksit parista reseptistä ja sävelsin omiani. Väri on hiukan hassu, mutta maku on erittäin ok.

Hertan liki-terveelliset kaurakeksit

1 avokado
1 muna
2 desiä ruokosokeria
2 desiä maitoa
2 desiä jauhoja
5-6 desiä kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta

Kypsä avokado korvaa kokonaan rasvan ja sitä voi käyttää kuten margariinia (luin näin jostain lehdestä). Eli ensin sekoitetaan sokeri ja avokado tehokkaasti keskenään. Tähän lisätään maito ja margariini. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään kulhossa, neste kaadetaan sen sekaan ja sekoitetaan tasaiseksi. Kaurahiutaleita voi tarpeen mukaan lisätä. Taikinan pitää olla sen verran kiinteää, että irtoaa astian reunoista. Nostellaan leivinpaperille noin ruokalusikan kokoisia palleroita ja paistetaan uunin keskiosassa 200-asteessa noin vartti. Mikäli paistaa lyhyemmän aikaa jäävät keksit pehmeämmiksi, mutta pintaan pitää tulla vähän väriä. Koska taikinassa ei ole rasvaa, nämä keksit eivät 'leviä' samalla lailla kuin tavanomaisella taikinalla tehdyt. Oikein hyviä iltateen kanssa!

Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Pasta meidän, joka olet taivaista...

Ässä

Tämä koko valtakunnan valloittanut resepti ei ole voinut mennä kenelläkään ohi. The Avokadopasta. Sain Gullichenien Safkaa-kirjan ystäviltäni synttärilahjaksi, joten en keksinyt enää yhtään tekosyytä olla kokeilematta reseptiä. Etäältä olen ohjetta tiiraillut, mielessäni maistellut, mutta jättänyt trendikkäämmille kokeille.

No. Olihan se hyvää. Simppeleistä aineksista syntyy yleensä paras lopputulos. Valkosipuli, chili, lime, suola ja yrtit tanssivat kielellä pehmoisen avokadon säestäminä. Lehtipersiljan ja basilikan sijaan kaupasta tarttui mukaan peruspersilja ja korianteri. Olivat oikein passeleita sijaisia. Söin kuvan kulhollisen alle kolmessa minuutissa.

Kirjassa on kuitenkin sivutolkulla muitakin mainion oloisia reseptejä. Oikeastaan haluan kokeilla melkein jokaista kirjan reseptiä. Eli yritän vain pidätellä itseäni lähtemästä mukaan tähän valtakunnalliseen vouhotukseen.

Nyt olen vain vaikean valinnan edessä. Kokeilenko seuraavaksi Lohi-avokadosalaattia wasabikastikkeella vai härkäcarpacciota vai pinaattilettuja vai sabayonia marjoilla vaivaivai... 

Parsapizza on helppo herkku

Hertta

Tämän postauksen kuvat puhuvat oikeastaan puolestaan.

Laiskan naisen pizzapohja:
Kahteen desiin lämmintä vettä heitetään kaksi teelusikallista kuivahiivaa ja päälle viisi desiä pizzajauhoja. Kohotellaan sen aikaa, kun muut aineet pilkotaan ja preparoidaan.

Täytteitä tähän pizzaan laitettiin:

• parsaa
• meetwurstia
• sipulia
• kirsikkatomaatteja
• mozzarellaa

Kauli taikina leivinpaperin päälle uunipellille, levitä siihen puoli purkkia valmispastakastiketta. Sitten sipulia renkaina tai muina suikaleina. Sipulin voi myös ensin käyttää kuumalla pannulla tilkassa öljyä, jolloin maku pehmenee ja käy makeammaksi. Parsat kannattaa pestä kunnolla ja leikata kova, puumainen tyvi pois. Parsat voi heittää pizzaan sellaisenaan tai laittaa ne vaikka puoliksi kuten me teimme. Parsoja voi myös esikeittää pari minuuttia. Itse tykkään, että parsassa on jotain suutuntumaa, joten heitimme ne raakoina pizzalle ja sitten mozzarella revittiin suikaleiksi vielä päälle.

Uunissa pizza sai olla noin 20 minuuttia. Asteita sellainen 225. Pitää varoa, että pizza kärähdä, mutta parsojen pitää ehtiä pehmentyä.

Tuore tuotos sai vielä päälleen rucola-hunnun ja kaverikseen Foster'sin Radlerin. Ai että kun toimi!

Vappuruokia osa 2

Hertta

Jälleen kerran vappuaaton hippailumme koostui nyyttäri-idealla pöytään saapuneista appeista. Tällä 
kertaa tarjolla oli eksoottisia hedelmiä, oliiveja, viininlehtikääryleitä, erilaisia pasteijoita, poropullia, herkullista fetapiirakkaa, kasvispannaria, suolainen juustokakku ja perinteinen perunasalaatti. Viimeisen ohje aiemmasta vappupostauksesta. Tajusin jälkikäteen, että karpalo-mojito olisi ollut piste iin päälle.

Itse vastasin perunasalaatista, juustokakusta ja yhdestä pasteijasatsista. Ensiksi kerron superhelppojen pasteijoiden reseptin (näistä ei ikävä kyllä ole kuvaa).

Helpot pasteijat

Tarvikkeet

• lehtitaikinapaketti
• tomaattia
• punasipulia
• fetaa (itselläni oli hyla)
• (sitruuna)pestoa

Taikina kannattaa ottaa ajoissa sulamaan ja kaulin esille. Yhdestä taikinalevystä saa tehtyä kolme pasteijaa kun taikinan kaulii tarpeeksi ohueksi (itse en tykkää siitä, että tortut ja pasteijat on pelkkää kuorta ja pohjaa).

Pilko tomaatti ja punasipuli pieneksi hakkeeksi ja sekoita keskenään. Leikkaa yksi taikinalevy kolmeen osaan ja kauli ohueksi. Levitä levyn toiselle puoliskolle pieni nokare pestoa (n. puolikas teelusikka) ja asettele päälle tomaatti-sipuli-sekoitusta ja murra fetasta pari senttixsentti palaa ja aseta keon päälle. Taita taikinalevyn pestoton puoli täytteen päälle ja vaikkapa vettä ja haarukkaa avuksi käyttäen sinetöi pasteija kiinni. Pasteijat paistuvat uunissa 200-asteessa noin 20-25 minuuttia.

Suolainen juustokakku

Tarvikkeet:

Pohja:

• 250 g saaristolaisleipää
• voita

Täyte:

• purkki tuorejuustoa
• purkki creme fraichea 
• purkki kermaviilia
• paprikaa
• puolikas punasipuli
• chiliä
• 4 liivatelehteä

Pinnalle:

• tomaattia
• rucolaa
• pestoa

Pohja tehdään kuten kaikki perus juusto-/hyydykekakkupohjat: Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi murennettu leipä ja painele sitten irtopohjavuoan pohjalle. Jotkut käyttävät leivinpaperia aina vuoan ja kakkupohjan välissä. Itse en näe tarvetta, kun tarjoilen kakun aina samalta astialta ja oma vuokani on keraaminen.

Täyte on myös äärimmäisen helppo. Sekoita kaikki purkit keskenään astiassa. Lisää joukkoon hienoksi hakattu paprika, punasipuli ja chiliä sen verran kuin uskaltaa. Liota liivatteita 5 minuuttia kylmässä vedessä ja nosta ne sitten pehmennyttyään sulamaan kattilaan, jossa on tilkka kiehuvaa vettä. Liivatelitku sekoitetaan täytteeseen tasaisesti ja sitten täyte levitetään pohjan päälle kakku vuokaan.

Itse annan täytteen aina hyytyä yön yli ennen koristelua. Voitelin hyytyneen täytteen pinnan pestolla ja päälle asettelin ohuita tomaattisiivuja ja koristeeksi rucolaa.

Todella helppoa ja hyvää!

Suolaisen himoon: pikkuiset ruisnapit

Hertta

Ei taida olla terveellistä tapaa herkutella, mutta on varmasti pahempiakin tapoja taipua suolaisen himolle. Nämä valmistaa alle vartissa ja herkkua on.

Pienet valkosipuli-juusto-leivät:

Tarpeet:

• Muutama pala ruisleipää
• Pari kynttä valkosipulia
• Juustoa
• Margariinia

Turha tätä on kummemmin alkaa avaamaan. Leikkele leipä mukavankokoisiksi paloiksi (esim. suupala tai yhden kerran puraistava koko).

Voitele leivät ja levitä päälle murskattua valkosipulia, jonka päälle juustoa raasteena tai palasina. Ja paista vajaa kymmenen minuuttia reilussa 200 asteessa. Paista pitempään, jos haluat kovia korppuja ja lyhyemmän aikaa, jos pelkäät paikkojesi puolesta. Varo kuitenkin, ettei juusto pala.

Ja lopputulos on ihania, lämpimiä pikkuleipäsiä vaikka saunaoluen kaveriksi. Vielä, jos kaapista löytyy vähän Sriracha-kastiketta, jonka voi lisätä joko ennen tai jälkeen paistamisen, on ukkokin tyytyväinen.

Voittajien aamiainen

Hertta

Harrastamme mieheni kanssa tuhteja aamiaisia viikonloppuisin. Johtunee lähinnä siitä, että nukumme myöhään ja brunssimainen aamiainen ajaa osin aikaisen lounaan virkaa. Olemme kokeilleet kaikenlaista. Olen saattanut leipoa heti aamusta esimerkiksi muffineita, amerikkalaisia pannareita, vohveleita jne.. Lihaosastolta aamupalaksi on valikoitunut nakkeja, lihapullia, pekonia, silliä, lohta ja kerran tonnikalaakin. Kunnon aamiaiseen kuuluu rehumaailmaa, jonka voi nauttia lohkoina, paistettuna tai vaikka juomana. Itsepuristetut mehut ovat kuninkaallisen aamupalan kirkkain jalokivi.

Tällä kertaa lautaselle pääsi uusia tuttavuuksia klassikoiden rinnalle. Viiden munan kokkeli oli jo hiukan liian iso satsi meille kahdelle. Munakokkeli on helpoin tapa valmistaa kananmunia. Rikot vain munat kulhoon, lorautat vähän maitoa päälle, maustat ja kaadat kuumalle pannulle. Paiston aikana mössöä siirrellään ees taas paistolastalla. Kokkeli hyytyy hetkessä, kun se lämpenee tarpeeksi. Pitää varoa, ettei se mene kuivaksi.

Pekonin sijaan paistan useinmiten saunapalvia, tällä kertaa kokeilin broilerileikettä. Paljon pekonia terveellisempää ja kuivalla kuumalla pannulla leikkele käy äkkiä rapeaksi.

Lautasella on lisäksi tomaattilohkoja, savusiikaa ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Papuihin jäin koukkuun, kun olin vaihdossa Belfastissa. Kunnon aamupala ei ole mitään ilman papuja.

Tämän aamun smoothie sisälsi bulgarialaista jogurttia, mangoa ja banaania. Makeaahan se oli ja olisi saanut olla vähän kylmempää, mutta toimi herkkuna tasapainonan Löfbergin liilasta (paahtoaste 3) keitettyyn kahviin. En ole mikään valtava sumpin ystävä, mutta tummapaahtoiset kahvit ovat kyllä herkullisia. Onneksi töissä ei sellaista saa.

Tällaisen aterian voimin jaksoikin sitten kiertää Heurekaa.

Viikon viini: Punctum

Hertta

Orastava viiniharrastukseni ei ole vielä päässyt pitkälle. Olen siis yrittänyt jo tovin opetella maistamaan viiniä ja hiffaamaan, mikä niissä litkuissa on niin erityistä. Osaan perusjutut kuten, mikä on pinot noirin ja pinot grigion ero (insert the obvious joke here) ja millaista punaviiniä katkarapujen kanssa juodaan. En harmikseni osaa kuitenkaan erottaa vähätammista chardonnayta hapokkaasta rieslingistä. Näin ollen omat viiniarvioni ovat surullisuudessaan tragikoomisia.

Yritän kuitenkin pysyä kiinni trendeissä ja siksipä päätin dekantoida pullollisen Hesarin viikon viiniä. Kyseessä on siis Dominio de Punctum Tempranillo. Kyseessä on biodynaamisesti viljelty viini. Viini-lehdestä opin, että tämä on yhä vain suositummaksi käyvä viljelytapa, jossa tuholaismyrkkyjen sijaan apuna käytetään muun muassa vahvaa teetä ja kompostilannoitetta. Maailmaa siis yritetään pelastaa palsta kerrallaan.

Biodynaamisissa viineissä pitäisi ilmeisesti maistua maa. Minun mielestäni tässä viinissä maistui  kirpakka maskuliinisuus. Eli en osaa sanoa, mikä se jälkimaku oli, mutta se oli vahva eikä täysin minun mieleeni. Sen tunnistin, ettei viini ollut kovin tanniininen, eikä maku muutenkaan ollut kovin suuri. Viini ei myöskään maistunut suussa pitkään. Enkä löytänyt mausta kummempaa marjaisuutta, vaikka Hesari niin lupasikin. Ehkäpä opin tästä, että kaipaan punkkuuni karhunvatukkaisuutta, jopa lakritsia? En aio ostaa toiste.

Sen sijaan toisen kerran voisin ostaa Pasqua Sanzeno Sangiovesen. Hyvin helppo juoda, toimii varmaan pizzan kaverina, nyt hörpimme sen pastan rinnalla. Mukavan kevyt ja tästä jopa minun puinen kieleni maistoi ne marjat.

Äidin arkistoista

Ässä

Armaan äitini reseptiarkistot ovat perimisen arvoiset. Vokottelin ennakkoperintönä itselleni maukkaan tomaattisen keiton ohjeen ja lisäsin siihen nohevana urheilijaneitona hieman proteiinia. Tämä resepti ei liene kovin vanha, joten mistään klassikosta ei vielä voida puhua. Reseptin alkuperästä minulla ei ole tietoa.

Tuhti keitto 4 hengelle

2 sipulia
5 valkosipulin kynttä
1/2 - 1 vihreä tai punainen chili, muista poistaa siemenet
1/2 vihreä, keltainen ja punainen paprika, eli pari paprikaa
kesäkurpitsa
3 tankoa lehtiselleriä
1 prk kuorettomia säilyketomaatteja
1 prk kikherneitä
400 g jauhelihaa
 kanaliemikuutio
1 tl kaakaojauhe
vanilijatanko tai vanilijajauhetta
suola
pippuri
tuoreita yrttejä
päälle smetanaa

Laita noin litra vettä kiehumaan kanalientä varten. Ruskista jauheliha paistinpannulla.
Silppua sipulit, chili, kesäkurpitsa, paprikat ja sellerit hienoksi. Itselläni on vihannessilppuri, vaihtoehtoisesti voi käyttää myös raastimen karkeaa puolta. Hakkelus paistetaan öljyssä hiljalleen, varo tummumista.

Lisää liemikuutio veteen, jonka kaadat kuullotetun hakkeluksen päälle. Hienonna kuoritut tomaatit sekaan vanilijatangon sisuksen, kaakaojauheen sekä suolan ja pippurin kera. Keittele soppaa noin vartti. Revi sekaan tuoreita yrttejä (itse käytin timjamia ja basilikaa) sekä lisää kikherneet ja jauheliha. Anna kiehua vielä hetki.

Keitto maistuu erityisen herkulliselle smetananokareen kanssa.

Helppoa hiivaleipää

Hertta

Kaapissa ei ollut leipää, mutta jauhoja oli. Ja on kuulemma trendikästä leipoa leivät itse. Tai näin olin kaikenmaailman blogeista tulkitsevinani. Kaappien uumenissa ei kuitenkaan ollut hunajaa tai tuoretta hiivaa, joten jouduin vähän soveltamaan. Lopputulos ei ollut hassumpi ja leivoinkin lopulta useamman satsin tällä reseptillä. Viimeiseen leipään leivoin yhden valkosipulin kynnen hienonnettuna, lopputulos oli herkullinen.

Hertan hiivaleipää (1 iso tai 2 pienempää):
2-3 desiä vettä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
7-9 desiä hiivaleipäjauhoja
1 pussi kuivahiivaa
50 g sulaa margariinia

1. Lämmitä vesi lämpimmämmäksi kuin kädenlämpöinen ja sekoita siihen hiiva, suola, sokeri ja himppu jauhoja. Annan hiivan herätä henkiin hetki ja sekoita sitten pikkuhiljaa loput jauhot ja margariini. Vaivaa kunnolla ja laita lämpimään paikkaan (vaikka vesihauteeseen tai alle 50-asteiseen uuniin) kohoamaan puoleksi tunniksi.

2. Kohonneesta taikinasta vaivataan ilmakuplat pois jauhotetulla pöydällä. Leivo yhdeksi tai kahdeksi pyöreäksi limpuksi, aseta leivinpaperi pellille ja siihen päälle leivät. Taas kohotellaan lämpimässä paikassa 30 minuuttia.

3. Leipiä paistetaan n. 20 minuuttia 200-asteessa.

Lisää leffaruokaa - kerrosdippien ykkönen

Hertta

Tämä postaus on lyhyestä virsi kaunis. Ystäväni vinkkasi minulle, että joskus, kun he miehensä kanssa rentoutuvat leffan ääressä, he rakentavat tällaisen kerrosdipin. Sittemmin olen saanut tietää, että mm.7-layer-dip on oikeasti tunnettu ja suosittu juttu. Kyseessä on siis tex mex-safka, joka lusikoidaan nachoilla tai tortillasipseillä suuhun. Useimmin kukin saa oman kulhonsa, mutta me teemme aina vain yhden ihon astian.

Käyttämämme resepti löytyy Pioneer Womanin blogista.

Tämän reseptin myötä minulle tuli täysin uutena tuttavuutena tämä refried beans. Sitä löytyy mm. Citymarketista, mutta mössö on todella helppoa (ja halpaa) tehdä itse: paistaa vaan sipulia ja erilaisia papuja ja muussaa ne paistinpannulla. Reseptin pohjana vaikkapa tämä, muunnellahan sitä saa oman maun mukaan.

Guacamolea on lähes rikollista ostaa valmiina. Säilyke 'moleissa on vain muutama prosentti itse hedelmää. Soosin tekeminen itse on hitsin helppoa ja siitä tulee herkullista. Paljon kypsiä avocadoja, limemehua, vähän valkosipulia, suolaa, pippuria ja jalapenoja ja se on siinä.

Koko tämän reseptin ydin on pico de gallo. Ja ehdottomasti pitää muistaa se tuore korianteri eli cilantro. Siitä tulee jännä, meille suomalaisille vähän vieras, mutta herkullinen maku.

Pinattia pastaan

Ässä

Syön paljon pastaa, koska se on mielestäni helpoimmin valmistettavia mahantäytteitä. Aikaisemmin väänsin usein pastan kaveriksi erilaisia tomaattikastikkeita, mutta nykyään päädyn yleensä tunkemaan pastan sekaan vain erinäisiä kaapeista löytyviä vihanneksia ja juustoja.

Tämä ohje syntyi hieman vahingossa, kun yritin kaupassa muistella Kauhaa ja rakkautta- blogista bongaamaani pinaattipastaohjetta. Unohdin vuohenjuuston, mutta sen sijaan kaapista löytyi graavilohta ja parmesania: voilá!

Pinaatti-graavilohipasta (2:lle)

1 rasia tuoretta pinaattia (n. 70-100g)

graavilohta (3-4 siivua/ruokailija)

parmesanjuustoa (lastuina tai raasteena)

pastaa

3 valkosipulin kynttä

1/2 sitruunan mehu

mustapippuria

suolaa

oliiviöljyä

 

Laita pastavesi kiehumaan. Pastaksi voi valita fiiliksen mukaan nauhaa tai kuviota. Oma suosikkini on täysjyväspagetti.

Seuraavaksi siivuta valkosipulinkynnet. Hulauta kynnet sekä rennolla kädellä oliiviöljyä paistinpannulle. Kuullottele siivuja minuutin verran, jonka jälkeen voit kumota pinaatinlehdet pannulle.

Kääntele pinaatinlehtiä öljyssä ronski minuutti ja mausta suolalla & pippurilla. Ota pinaattiseos pois pannulta ja asettele graavilohisiivut pannulle.

Graavilohisiivuja ei tarvitse näyttää pannulle kuin kymmenisen sekuntia ja vain yhdeltä puolelta. Niitä ei ole tarkoitus paistaa, vaan ujosti kypesentää entistä herkullisemmiksi.

Ota paistinpannu pois levyltä ja sekoita lohen joukkoon pinaatit. Pirskottele sekaan sitruunanmehua.

Yhdistä lohi-pinaattiseos pastaan ja murustele päälle parmesanjuustoa.

Perjantaiskumppaa

Hertta

Elämme mieheni kanssa erossa. Yhdessä, mutta eri asunnoissa. Aina sanotaan, että etäsuhteissa pitää panostaa ja nähdä vaivaa. Oikeastaan mielestäni se vaiva syntyy ikävän kanssa elämisestä. Mitä vaivaa muka on jatkuvasta yhteydenpidosta ja mukavista viikonlopuista? Tottahan siihen vähään yhteiseen aikaan pitää panostaa, mutta tämä ei tarkoita mielettömiä suunnitelmia ja grandeja elämyksiä. Pitää vaan panostaa siihen, ettei totuttuun tapaan pura koko viikon ressiä ja ärsytystä heti toisen nähdessään. Silloin harvoin kun nähdään, silloin pitää olla kivaa. (vaikka hampaat irvessä :D) Kerron tämän alustuksen, jotta lukija hahmottaa, että miksi ajattelin kertoa kuohuviinistä.

Sovimme mieheni kanssa, että palaamme takaisin deittailu-moodiin. Harvemmin nähdään toisiamme, mutta sitten tehdään jotain sellaista, mitä vastarakastuneet (meidän mielikuvamme mukaan) tekevät. Tästä syntyi ajatus skumppaperjantaista. Olemme pitkin syksyä juoneet tyhjäksi monta erilaista pulloa kuohuviiniä. Huom! yksi pullo per viikonloppu ja hitaasti nauttien ja maistellen ja juomaan aina jonkun kivan suolapalan yhdistäen. Tarkoitus ei ole juopua vaan pikemminkin rentoutua hyvässä seurassa ja huonon televisio-ohjelman äärellä. Olen linkannut Alkon sivun aina kyseiseen juomaan, voitte sieltä lukea lisää ja tutustua kuvaan. Minä vain teen listan suosituksia. Seuraavaksi siis lista kuohuviineistä, joita kannattaa kokeilla:

Anna de Codorníu Brut Reserva
Tämä esittelen ekana, koska tämä on nyt minun lempparini. En tiedä, mistä on peräisin cava-epäluuloni, mutta nyt ne on poissaan. Anna on raikas ja hapokas. Kuivemmasta päästä kyllä, mutta ei pakota naamaa mutrulle siemailun jälkeen. Ehdoton tulevan uuden vuoden hittiviini!

Korbel Brut 
Korpeli on perushyvä. Se on Annaa kuivempi, mutta ei kuitenkaan raikkaampi. Korpeli on tyylikäs ja se tunnetaan myös Valkoisen talon sekä Air Force Onen yleisenä kuohuviininä.

Pol Rémy Demi-Sec 
Tässä viinissä ei ole mitään erikoista suuntaan eikä toiseen. Olisi ihan hyvä valinta vaikka valmistujaisiin tms. sillä ei ole kauhean makiaa tai hirmuisen kuivaa. Varmaan maistuisi myös sellaiselle, joka ei muuten kauheasti skumppaile.

Nicolas Feuillatte Brut Réserve
Tätä joimme sinä iltana, kun menimme Pariisissa kihloihin. Toki ihanat muistot tekee juomasta suussakin paremman, mutta on tämä ihan erimakuista kuin vaikkapa tuo Pol Remy. Kuivaa on, melkein mutruun asti, mutta silti semmoinen raikas. Fiinimpään hetkeen siis. Kyllä samppanja on aina samppanja.

Asti Gancia 
Varmaan hyvin tulee selville, että minähän olen kuivan ystävä. Gancia on sitten makiaa. Ensisiemaus on kuin Hermesetaksen söisi, mutta tarpeeksi viileänä alkaa parin maistelun jälkeen juoma tuntua varsin mukiinmenevältä. En silti sanoisi tätä kevyeksi.

Freixenet Cordon Negro Brut 
Tämä on kuiva kuin mutru. Kanssa sellainen perushyvä. Pullokin on hieno musta. Jos ei muuta keksi, niin aina voi napata mustan Freixenetin, sen kun painaa mieleen niin pärjää pikaisissa skumppatilanteissa.

Billecart-Salmon Brut Réserve
Tämä on mielestäni samppakaljaksikin jo aika kuiva. Maistoimme, koska oli saanut kiitosta Viini-lehden puolesta. Maistui voimakkaasti itseltään (kuulostipa kummalta). Kyllä tämä aina parempaa on ku in Mumm.

Ja muistetaan sitten skumppapullon avaaminen! Toinen käsi pohjassa, toinen korkissa. Korkista vain pidetään kiinni ja pulloa pyöritetään pohjasta käsin. Näin korkki irtoaa käteen, eikä naapurin silmään. Tässä vielä alkon ohje.

Lopuksi vielä punaviinivinkki joululle: chileläinen Leyda Las Brisas Pinot Noir 
Toimii varmasti joulupöydässä! Niin makiaa ja herkkua, että juttelee niin lihan kuin juustonkin kanssa. Tätä voisi siemailla ihan ilokseenkin. Tuoksu oli melkeinpä vielä jännempi kuin maku. Ehdottomasti suositan!