Kukkia ystäville

Hertta


Alkuvuoden ensimmäinen käsityöprojektini oli virkata ystävättärilleni asustekukkaset kevään kunniaksi. Annoin ne ystävänpäivänä, joten en ole aiemmin kehdannut julkaista tätä postausta.

Tämä on yksi helpoimmista käsityöprojekteistani ja näiden tekoon jää kirjaimellisesti 'koukkuun'. Yksi kukka valmistuu helposti alle tunnissa, jos tekee pienen. Suurempaan kukkaan helmikoristeluineen saattaa mennä parikin tuntia.

Yritän vähän selittää mitä perusvirkkuusilmukat ovat, mutta enemmän ohjeistusta löytyy esim. täältä.

(Olen pahoillani, että työn väri vaihtuu kesken kaiken. Olin vähän turhan innokas virkkaamaan ja hidas kuvaamaan.)

Virkattu kukka:

1. Aloita tekemällä 60 ketjusilmukkaa. Eli lanka vedetään silmukan läpi, jolloin syntyy uusi silmukka.

2. Ensimmäinen kerros: Joka kolmanteen ketjun silmukkaan tehdään ensin pylväs, sitten kaksi ketjusilmukkaa ja pylväs. (Sitten siirrytään suoraan tekemään pylväs seuraavaan kolmanteen ketjusilmukkaan. jne..) Pylvään teet pyöräyttämällä langan kerran koukun ympäri ja sitten noukitaan silmukka ketjusta. Lanka vedetään ensin ketjusilmukan ja pyöräytetyn silmukan läpi, sitten lanka noukitaan uudelleen ja vedetään molempien jäljellä olevien silmukoiden läpi.

3. Toinen kerros: Virkataan edellisessä kerroksessa tehtyjen ketjusilmukoiden kohdalle kaksi pylvästä, sitten kaksi ketjua ja taas kaksi pylvästä ja siirrytään taas seuraavaan ketjukohtaan.

4. Viimeisellä kierroksella ketjusilmukoiden kohdalla tehdään kuusi pylvästä ja näiden väliin kiinteä silmukka ja taas kuusi pyljvästä jne.. Valmis kukka syntyy muodostamalla kukasta spiraali ja ompelemalla sen pohjasta tiiviiksi.

Kukan voi halutessaan koristella kaikenlaisilla helmillä (joita usein irrottelen käytöstä jääneistä koruista) ja vaikka millä glitterillä.

Iisit duunitukat

Hertta

Tukkaa on päässä ja jotain sille pitäisi tehdä. Interwebbi on täynnä erilaisia vinkkejä ja tutoriaaleja ja muunmuotoista infoa siitä, miten saat tukan äkkiä tortulle aamulla. Harva jaksaa nähdä lettiinsä kummempaa vaivaa aamuisin, mutta välillä minäkin yritän. En suostu heti herättyäni käyttämään mitään sähköllä käyvää vimpainta, liian suuritöistä, joten valtaosa nykertämistäni tukkasutturoista on jotain nutturoita. Pinnejä ja lakkaa ja pari kirosanaa ja menoksi.

Valtaosa duunikampauksistani on saanut inspiraationsa jostain juutuubitutoriaalista. Linkkaan tähän lempparini ja vähän kommentoin niitä:

Valkkinuttura on ehdoton lempparini ja pelastaa aamun, kun tukka on vähän jo rasvainen. Tämän tekeminen vie ehkä 10 minuuttia eli ei ole nopeimmasta päästä, mutta näyttävää ja sliikkiä tulee. Itse käytän kahta hiuslenkkiä: toisella teen ponnarin ja toisen avulla kiristän hiukset valkin alle. Eli tässä videossa sankatitar kiinnittää hiukset pinneillä paikalleen valkin alle, minä laitan ensin hiuslenkin ja sitten pinnejä. 

Valkkeja saa ihan jokapaikasta sittarista henkkamaukkaan. Eivätkä ole arvokkaita. Tosin jos tukka on vähän lyhyempi tai ohuempi, voi pienemmän valkin tehdä itse. Päivän pirkkaniksi siis: tee oma valkki käyttäen sukkahousua ja pumpulia. Ah miten helppoa. Tämähän on muuten tosi hieno myös päälaelle tehtynä.

Helppo banaaninuttura: Eli ämerikkäläisittäin ranskalainen kierros. Tässä videossa tekijä käyttää tuollaista kampaa tortun kiinnittämiseen. Itse tungen tötteröön vain kauhiat määrät pinnejä ja sitten lakkaa ja toivon parasta. Tähän olen usein käyttänyt vähän kuivashampoota avuksi, se auttaa tekemään nutturaan kokoa ja pitämään karvat paikoillaan. Tämä tukka on oikeasti nopea tehdä, kunhan sen on pari kertaa reenannut. Ei muuta kun pyörittelyä ja sitten kiinnitys. Tukka kannattaa vain kammata kunnolla niskaan, ettei mikään ala töröttää siinä vaiheessa kun kierretty hius viedään ylöspäin.

Sik-sak-ponnari: Teen tämän vähän laiskemmin kuin videossa, eli minä en käytä kampaa erotteluun vaan ihan vain sormea ja sohin pinnit vähän miten sattuu, mutta tämä on näistä kampauksista nopein. Ei mene viittäkään minuuttia, jos ei yritä kauhian sleekkiä tehdä.

Ja vikaksi vielä video, josta uskon jokaisen pitempitukkaisen löytävän ainakin kaksi tyyliä jokapäiväiseen käyttöön. Itse olen omaksunut tuon ihan ekan superhelpon nutturan niille aamuille, kun mitään muuta ei ole tehtävissä:

Lopuksi vielä sellainen sana näistä tutoriaaleista, että olen huomannut parhaiksi editoimattomat omin käsin tehdyt videot. Eli mitä enemmän videota on nopeutettu tai leikattu, sitä isotöisempi tukka on. Ja jos kampauksen tekee joku muu kuin karvan itse kasvattanut, en edes ala kokeilemaan.

Miesten muotiblogia metsästämässä

Arpa

Vietimme siipan kanssa taannoista sunnuntai-iltaa perinteiseen tyyliin sohvalla röhnöttäen. Siippa siinä tutki blogilistalta suosituimpia blogeja ja yllätyksenä ei tullut, että suurin osa niistä oli nuorten nättien naisten muoti/vaateblogeja. Itse en tällaisia blogeja juuri seuraa, vaikka varmasti tarvetta olisi… Fashion ei vaan jotenkin ole ihan se mun ykkösjuttu. No, siinä alettiin sitten pohtia siipan kanssa, mikseivät miehet juurikaan pidä muotiblogeja. On taatusti niitäkin miehiä, jotka tykkäävät kirjoittaa, ottaa valokuvia, tuntevat fashionin uusimmat kujeet ja pohtivat todella, mitä niskaansa heittävät. Tässä kohtaa voisi miettiä, että juu, on heitä: homomiehet. Mutta en suostu lähtemään näin stereotyyppiseen lajitteluun, vaan uskon, että myös tyylitietoisia heteroja on tässä maailmassa. Sitten aloinkin miettiä, ovatko miesten vaatteet ja miesten muoti ylipäänsä niin yksitoikkoista ja tylsää, ettei siitä tosiaan irtoa mitään raportoitavaa? Joitakin naisten muotiblogeja vilkaisseena, olen huomannut, ettei niissäkään aina pyörää keksitä uudelleen, joten kaipa miestenkin vaatteista voisi saada jotakin iloa irti.

3) drinkki-mies

No, ajatus johti seuraavaan ja kohta olinkin jo siipan vaatekaapilla tutkimassa, mitä sieltä löytyy. Tehtäväkseni otin koittaa luoda kolme asukokonaisuutta tavallisen miehen tavallisista vaatteista: 1) business-lookki, 2) rento-lookki 3) drinksut kavereiden kanssa -lookki. Arvioikaa itse, oliko tässä kokeilussa mitään mieltä. Itselläni oli ainakin hauskaa ja jopa uhrina toiminut siippa oli lopulta leikissä mukana ihan hymyissä suin.

1) business-mies

Vaatekaapilla römytessäni huomasin, kuinka vaikeaa on pukea mies! Naisilla tunnetusti on aina paljon kommentoitavaa rakkaidensa asuista, mutta nyt siinä vaatekaappi ammollaan olinkin ihan pulassa. Siis, minkälaisia mittasuhteita miehen vartalossa pitäisi tuoda esiin? Mihin leikkaukset? Hirmu hankalaa pukea vartaloa, jossa ei ole niitä kiinnikekohtia, joita naisena on tottunut pukemaan: tissejä, vyötäröä ja pyllyä. Tai onhan ne, mutta ehkä pyllyn överi korostaminen miehellä ei näytä ihan fiksulta?

2) rento-mies

Parasta antia tässä kokeilussa oli itselle huomata, kuinka miestenkin pukeutuminen on oikeasti aika hankalaa. Vaikka heillä ei kaupoissa olekaan kuin murto-osa naistenvaatetarjonnasta, joutuu vaatteita silti todella funtsimaan. Toinen hyvä tulema tästä kokeilusta oli se, että siippakin myönsi, että jotkin ideani olivat ihan hyviä, ja hän sai ajatuksia omaan pukeutumiseensa. Ja kun homman toimitti näin leikin varjolla, ei tullut miehelle oloa, että ”taas se muija nalkuttaa mun vaatteista”. Muotileikki vei sen verran mennessään, että lupasin siipalle, että seuraavalla kerralla hän saa stailata minut omista vaatteistani. Saas nähdä, oliko lupaus vikatikki, vai saanko siipalta hyviä ideoita oman karderoobini hyötykäyttöön...

Olalle vie

Ässä

Alexa, Rocco, Speedy, Bayswater, Birkin. Kauniita nimiä, jotka voisivat olla vaikka V5:n ravihevosten kuningattaria. Kyse on kuitenkin kuuluisista ja suosituista luksusmerkkien laukuista, jotka on jostain syystä nimetty mielestäni hevosmaisesti. Muotiblogosfääriä kahlatessa olen huomannut näiden klassikoiden  olevan yhä nuorempien kimuleiden huulilla ja haaveissa.

Rouva Birkin

Saan itsenikin joskus kiinni siitä, että unelmoin jostain klassikkolaukusta. Käytännössä näiden ihanuuksien hinnat alkavat yhden kuukauden opintotuen paikkeilta, vaikka joillain merkeillä sillä hinnalla ei saa edes lompakkoa. Lähtökohtaisesti tuntuu kertakaikkisen pöljältä maksaa nahasta, kankaasta, vetoketjuista ja pienmetallista enemmän kuin moposta tai viikon lomasta etelässä. Klassikkolaukuista on kuitenkin olemassa halvempia ja oikein päteviä versioita puhtaasti käyttötarkoitusta ajatellen.

Laukku on kuitenkin käyttötavara, joka on tarkoitettu tavaroiden kuljettamiseen mukana. Kalliiden merkkilaukkujen kohdalla se taitaa olla myös jotain muuta. Se voi olla status ja osa ihmisen imagoa. Laukku voi olla naiselle mitä kello on miehelle. Kalliilla laukulla voidaan viestiä toisaalta omasta laatu- ja merkkitietoisuudesta, trendikkyydestä, varallisuudesta tai vaikka isin varallisuudesta.  Toisaalta ostetaan autojakin muilla kriteereillä kuin sillä, että purkilla pääsee paikasta A paikkaan B.

Luikkari

Opiskelen kauppakorkeakoulussa, jossa ihmiset ovat ehkä keskimääräistä suomalaista merkkitietoisempia. Luennoilla silmiini on osunut useampikin luikkari (Louis Vuitton) ja se tekee oloni hieman vaivaantuneeksi. Toisaalta olen kateellinen, vaikken itse juuri luikkarin nahoista olekaan kiinnostunut. Toisaalta mielestäni on irvokasta, että opintotuen vähyydestä urputtavat nuoret aikuiset käyttävät kaikki kesätyösäästönsä koululaukkuun.

Pohdin aina tuollaisia investointeja nähdessäni, miten joku uskaltaa laskea veskansa maahan tai ottaa sen baarireissulle mukaan. Itse olisin oman potentiaalisen klassikkoni kanssa aivan hysteerinen, minkä johdosta epäilisin jättäväni sen useimpina päivinä kotiin. Merkkilaukun pointtina on kuitenkin näyttäytyä se käsipuolessaan. Voisin tietysti vuorata sen esimerkiksi kertakäyttösadetakilla – ulkoa ja sisältä. Aion odottaa haaveeni kanssa ainakin siihen saakka, että valmistun. Työpäivinä voin sitten kantaa it-bagissani tärkeitä papereitani ja puhelimiani ja lopulta työpäivän jälkeen sulkea laukun lukittuun kassakaappiin ja lähteä muovikassien kanssa ruokakauppaan. Käytännöllisyys ennen kaikkea.

Alexa, tuo märkä päiväuneni

Kesämekkoja

Hertta

Ei ole kesää ilman helmoja! Kuulin pari vuotta sitten radiosta äärimmäisen tieteellistä tilastotietoa siitä, että suomalaiset naiset ovat erittäin mieltyneitä housuihin. Me pohjoiset pimut emme kuulemma suosi hameita ja mekkoja ollenkaan samalla innolla kuin etelä-eurooppalaiset sisareni. Havahduin tähän. En minäkään mitenkään inhonnut hulmuavia helmoja, mutta farkut vaan olivat niin kätsyt vetää jalkaan. Itse asiassa huomasin omistavani 12 paria farkkuja. Nyt noita kankeita housuja löytyy kaapeistani tasan yksi pari, enkä niitäkään käytä koskaan. Olisihan ne farkut vieläkin kätsyt taskuineen ja peppua muotoilevine saumoineen, mutta koen hetkellisesti löytäneeni itsestäni feminiinisen puolen, joka tykkää kovin hulmutella. Tämänkertainen postaukseni onkin lähinnä valokuvaa koltuista, joita yritän kuluttaa tulevan kesän aikana. En kehdannut alkaa itse malliksi, sillä ihoni on yhä vähän huonossa kunnossa (kaipaa auringon parantavaa kosketusta), mutta toivottavasti leninkien pääidea selviää kuvistakin.

Numero 1 voisi olla nimeltään "Bree Van de Kamp" tai ainakin ajattelin häntä tätä mekkoa ostaessani. Pituus on hiukan polven yläpuolelle ja väri on ehkä vähän synkkä kesähelteille, mutta pinkit ruusukuviot tuovat häivähdyksen kepeyttä. Tämä on vaatekaappini klassikko, joka menee niin juhlaan kuin arkeen. Tykkään asustaa mekon helminauhalla ja -korviksilla. Tällaisen mekon pitäisi toki istua päälle kuin käsine ja koltun ainoa kunnon ongelma onkin selän leikkauksessa. Ilmeisesti selkälihakseni ovat liian pienet tai siipeni turhan lyhyet, kun selkä kaistale tuntuu välillä vähän roikkuvan ihosta irti. Tämän tosin saa piiloon neuleella tai jättämällä tukan auki. Mekon malli on kyllä sen verran imarteleva ja vie huomion mahasta rintakehälle, että mielelläni ostaisin useamman tällaisen.

Numerot 2 ja 3 toin juuri Lontoosta. Olen varhaisteineilystä asti suosinut mustaa väriä vaatteissani ja vasta nyt opettelen leikkimään väreillä. Nämä tulevat molemmat toimimaan hyvin ruskettuneen ihon kanssa. (Väri on jo työn alla, tosin vielä voiteen merkeissä, mutta kyllä tuo arskakin kai kohta alkaa paistella.) Sinisen väri on niillä rajoilla, että vähän lisää kirkkautta veisi sen jo neon-sarjaan. Se on pituudeltaan vähän polven yläpuolelle ja kaksi kokoa liian iso! Sekosin jotenkin rekkien seassa ja koon 12 sijaan toin kotiin koon 16. Punainen mekko on väriltään en tiedä mikä. Vadelma? Oranssi? Se on pidempi, puoleen pohkeeseen ja todellinen katseenkääntäjä. Tähän olisi kiva yhdistää paljaat sääret, mutta vielä on liian kylmä. Enkä oikein osaa käyttää korkkareita ilman sukkia. Niin juntti olen.

Seuraavaksi kaksi mekkoa, joita en ole oikein koskaan käyttänyt, syystä että en osaa. Vaalea on menkkahaukalta kolmella eurolla riipastu söpöläinen, joka ei ole omiaan imartelemaan povekasta, mutta urheilematonta kroppaani. Iso rusetti siis peittää ainoan asian, mitä tässä ruhossa kannattaa korostaa. Mutta olen luvannut itselleni, että tänä kesänä tuokin lähtee tuulettumaan. Turkoosi jumalaisuus on Barcelonasta ja taitaa olla tuo malli jo vähän "out", niinko me super-trendikkäät sanotaan ja tämä mekko on niin syvään uurrettu, että paljastaakin sitten jo liikaa. Jotain käyttöä vaan tälle pitäisi keksiä. Voisikohan siitä leikata lyhyemmän mekon, tai jotenkin lisätä kangasta yläosaan? Niin pitkäkin tämä on, että vaatisi 15 sentin piikit kantojen alle, ettei viistäisi pitkin maata.

Seuraavana sitten vaatekaapin kulunut klassikko. Tämä on kaikkien kepeiden kesämekkojen prinsessa. Kyseessä kaksi kesää palvellut lemppari, jonka voi asustaa melkein mihin vain. Kaikenlaiset vyöt istuu, korut voi valita sen mukaan laittaako boleroa tai neuletta vai mennäänkö paljailla olkapäillä, jolloin glitteriä voi laittaa parin kilon edestä. Minulla ei riitä itsetunto käyttää näin lyhyttä mekkoa ilman sukkahousuja tai leggareita, mutta ihan kivasti esim. capri-mittaiset kalsarit tämän kaveriksi istuu. Harmi vain, että kyseessä on halpa rätti, joten tämä saattaa olla sen viimeinen kesä, sen verran on reppana jo haalistunut ja saumat alkaneet irvistellä. Voisikohan sen värjätä ja korjata vielä uuteen nousuun?

Viimeinen on tämän kesän villi kortti. Maxi on mitta ja kuvio kirjavaa sulkaa. Alla oleva kangas päättyy polven korkeudelle ja päällä oleva läpikuultava, kuvioitu materiaali jatkuu nilkkoihin asti. Nirunarut, jotka toimittavat hihan virkaa, ovat vähän väärässä kohtaa, joten saatanpa päätyä käyttämään tätä tuubina (köydet vaan yläosan sisään piiloon), mutta ensin pitäisi oppia käyttämään tätä vaatetta. Iltarientoihin vai puistoon? Tuleekohan tässä kuuma vai kylmä? Ihan nyt hämmennyn. Onneksi olen varreltani aika pitkä, joten maxia pystyy käyttämään ilman korkojakin, mutta onhan tämä nyt jännittävää tämä uusien vaatteiden sisäänajaminen. Miten tämmöinen asustetaan, kun on noin rohkea kuosi? Meneekö höyhen-korvikset överiksi? Jännityksellä jään odottamaan rutiinia rätin ympärillä. Saatan jopa raportoidan siitä.

Tarpeet kevätlookkiin

Hertta

Lunta tulee, mutta mieli on jo 15-asteen helteissä ja kalsarittomassa hameenkäytössä. Näin ollen tein jo vähän tutkimusmatkaa kosmetiikkakoreihin. Milläs väreillä ja sooseilla ulkonäköään piristäisi? Osa löydöistä tehtiin jo Lontoossa pari viikkoa sitten ja on ’kevätsilmällä’ jo valittuja. Luomivärit ovat kaikki vanhoja, mutta laarien pohjalle unohdettuja lemppareita. Käytän kyllä kesäisinkin puuteria ja ajoittain meikkivoidettakin, riippuen vähän ihon kunnosta. Näitä en alkanut kuvailemaan. Semmoinen BB-voide voisi olla kesäksi kiva, jos se siis toimii. Ostin kesää ajatellen uuden värillisen päivävoiteen, kun edellinen on ihan liian tumma. Tuollaiset ei tuki niin pahoin naamaa kuin meikkivoiteet.

Silmiin ajattelin kevään ja kesän mittaan sutia Maybellinen Eystudio Duosta tuota pinkinhopeaista sävyä. Se voisi toimia hyvin vähän päivettyneen ihon rinnalla. Mustaa tuskin tulee pahemmin käytettyä valosaan aikaan, on aika dramaattinen. Turkoosit ihanuudet ovat aika räväkkiä silmämeikissä, mutta pitää kokeilla. Luomiväri on vanha ja vähän huono (jo rasiastaan irronnut), mutta antaa kyllä uutta lookkia pärstään. Turkoosi nestemäinen silmänrajaaja on ihan uusi ostos, enkä tiedä onko mistään kotoisin, mutta odotan innolla ensikokeilua. Tsekkasin Kicksin kevätkataloogista ideaa tämmöisiin herkkuväreihin. Oranssi saattaisi kanssa toimia..? Goshin nelikentästä keltaisen kultainen ja vaaleampi, pronssisempi, ruskea pääsevät myös listalle.          
                                      

No, jos en ole oranssia ehtinyt silmiin ostaa, on sitä kahta kauheammin huulia varten. Lumenen Wild Rose nro 6 on mahtava kesäväri. Ei niin persikkainen huulilla kuin mitä purkissa näyttää, mutta raikas. Lontoosta otin matkaan Bootsin oman halppismerkin pinkimmän huulikiillon. Tässä kuvassa väri ei ole ihan aidon näköinen. Paljon punaisemmasta sävystä kyse. Normaalisti en käytä huulikiiiltoja, jotka on tuollaisissa tuubeissa, ne alkaa haisemaan niin herkästi. Sutijutut levittyykin paremmin. Ja klassikoista kun puhutaan: Ruumis Kaupan Born Lippy "Satsuma". Huuliin tulee ihana hehku ja tuoksu on niin hyvä, etten ole varma pitäisikö purkki pikemminkin lusikoida kerralla tyhjäksi. Iso ruskea purkki on sitä itteään eli itseruskettavaa. En käytä itseruskettavia voiteita, sillä en vaan osaa. Suihkeet on olleet vuosia kovassa käytössä, mutta puolet tavarasta leviää aina taivaan tuuliin. Tämä purnukka on mousse. Olen yhden halpis moussen jo käyttänyt loppuun ja odotan innolla, että pääsen tätä koittaan. Vielä helpompia käyttää kun suihkeet.

Kesäkynnet on paljon työläämmät kuin talviversiot. On nimittäin puolet enemmän keratiiniliuskoja värjättävänä. Toisaalta, onhan se aika herkkua, kun nätit kädet mätsää sandaaleista vilkkuvien varpaiden kanssa. Ja kyllä, turkoosia ja oranssia taas. Kaksi oikeanpuoleista on Lontoon tuliaisia. Pinkkiä olenkin jo koittanut ja aivan mahtava purkkaväri on kyseessä. Ostin itselleni kullanväriset balleriinat, joten lakallekin tulee toivottavasti käyttöä. Rimmelin turkoosi on paksua ja tosi hyvin peittävää lakkaa.


Voi kun nyt pian pääsisi jo jättämään talvikamat kaappeihin ja testailemaan tätä riemunkirjavaa kokoelmaa!

Kaivarin Kanuuna

Hertta

Minähän en ole mikään kirpparihai. Turhauttavaa penkoa toisten haisevia kamoja ylitäysistä rekeistä ja aina huomata, että on jano tai tylsää. En siis ikinä lähde yksinäni shoppailemaan kirpputoreille, vaan jos mainitunlaiseen paikkaan joudun, on minut aina tavalla tai toisella sinne pakotettu. Tällä kertaa kiristäjänä toimi pari vuotta nuorempi siskoni.

Isäni on juuri muuttanut uuteen asuntoon Helsinkiin ja halusimme siskoni kanssa hetkeksi paeta muuttohärdelliä. Kävimme ensin Hankenilla syömässä opiskelijalounaan, olihan sentään pizzaperjantai, mutta raitiovaunussa (en uskallan kirjoittaa ’ratikka’ tai ’spåra’) matkalla kämpille iski ahdistus: en halua koota enää yhtäkään Ikea-huonekalua. Alueella, jossa isän asunto sijaitsee, tuntuu olevan lähinnä antiikkikauppoja ja arkkitehtitoimistoja. Tämän vuoksi minut saatiin huijattua kirpparille – ei yksinkertaisesti ollut muutakaan tekemistä. Olimme vain ennakkoon kuulleet, että jossain lähistöllä sijaitsisi Kaivarin Kanuuna.

Jouduimme kysymään apua parilta ikäiseltämme neidolta, sillä eihän tämmöiset turistilahnat päässeet perille ilman natiivin opastusta. Perillä yllätys oli iloisa ja ihana: paikka oli siisti, raikkaan tuoksuinen kellarilabyrintti, jossa vaatteet olivat siivosti rekeissään ja laukkunaulat saivat kuolaamaan. Lompakkoni oli suuressa hädässä lyhyen hetken, kun löysin pöydän väärällään merkkitavaraa hyvää hintaan. En yleensä ole mikään logostamaksaja, mutta kai sitä naisen syvimmät synnit pääsevät valloilleen heikolla hetkellä, vaikka mitä tekisi. Köyhdyin lopulta  12 euroa. Ostin kaksi kappaletta aikakauslehtiä kuuskytäluvulta (vessalukemiseksi isän asuntoon), olivat niin symppiksen näköisiä. Nimet taisi olla OmaKoti(?) ja UM – Uusi Maailma. Kuvassa näkyvä laukku söi 6 euroa. Se on vähän kulunut ja tahviintunut sisältä, mutta sai nyt ristikseen ’tämä kevään virallisen laukun’-tittelin. Kaveriksi pinkki kassi sai vielä pinkimmän ’kevään virallisen huivin’ kahdella eurolla.

Seuraavan kerran kun eksyn alueelle, menen ehdottomasti uudestaan penkomaan rekkejä. Silloin varaan enemmän aikaa ja visiota ja rahaa ja kaikkea.

25 tapaa sitoa huivi

Hertta

Mahtava tutoriaali kaikenlaisiin kieputuksiin:

Omat lempparini ovat:
Bunny Ear, Basic Loop, The Celebrity, The Waterfall, The Boa, The Magic Trick, The Fake Knot, The X, The Braid ja Twist and Pull.

Videon lopussa on mahdollisuus klikkailla tiettyjä ohjeita uudestaan (avaa uuden videon, jossa sitten voi klikkailla).

Nyt kun vielä muistais kokeilla näitä, kun aamupöhnässä yrittää törmätä ulos kämpästä.

“A girl should be two things: classy and fabulous"

Ässä

Aloitan oman osuuteni blogissa kertomalla pienimuotoisesta harrastuksestani. Törmäsin lajiin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten ja ihastuin. Kyseisestä ajanvietteestä ei ollut vielä tullut valtakunnallista ilmiötä ja innostukseni ryydittämänä liityin hetkeksi ” heihin”. Huomasin kuitenkin melko pian, ettei minulla ollut riittävästi aikaa ja rahaa harrastaa, joten päädyin vain ihailemaan muiden tuotoksia. On tunnustuksen aika: luen aktiivisesti muotiblogeja.

Siitä asti, kun olen saanut vaatekaappini itse auki, olen halunnut valita asuni alushousuista lähtien aivan itse. Äiti-parka. Seuraan muotia jonkin verran ja kuvittelen jopa omistavani hieman esteettistä silmää. Tämän postauksen kuvat ovat muutaman vuoden takaiselta matkaltani Japanista, jossa osattiin kyllä olla tyylikkäitä. Löysin muotiblogit muutama vuosi sitten täysin vahingossa ja ihastuin heti: Mahtavaa, että joku muukin kuluttaa aikaa tällaiseen hömppään. Muotiblogeista haen inspiraatiota omaan pukeutumiseeni, mutta joitakin blogeja jo muutaman vuoden seuranneena olen myös kiinnostunut bloggareiden kuulumisista.

Muotiblogit ovat räjähtäneet näiden muutaman vuoden aikana koko kansan suosioon, mistä osoituksena lienevät naistenlehtien omat muotibloggarit ja mainostajien bloggareille syytämät lukuisat ilmaiset tuotteet. Tästä aiheesta kirjoitan joskus vaikka vielä jostain toisestakin näkökulmasta, mutta rikkoakseni stereotyyppisiä käsityksiä muotibloggareista bimboina pissiksinä esittelen muutaman erilaisen vaihtoehdon.

Kalastajan vaimo on Norjaan kalastajamiehensä perässä muuttaneen suomalaisnaisen oma blogi. Hänellä on kaksi lasta ja idyllinen koti kauniissa merimaisemissa. Ärsyttävää ja romanttista. Mutta myös osoitus siitä, etteivät kaikki muotibloggarit ole 17-vuotiaita pissiksiä.

Heijastuspintaa kirjoittaa tamperelainen yliopisto-opiskelija ja scifinörtti, joka kuuluu piraattipuolueeseen. Hänen blogistaan löytyy paljon mustia vaatteita, mielenkiintoisia kannanottoja ja kuvia tavallisesta arjesta.

Chichling taas on median sekatyöläisen ja ruokafanaatikon blogi täynnä ihania kuvia, simppeleitä reseptejä ja kauniita designvaatteita. Kirjoittaja on parhaillaan tekemässä keittokirjaa ja hän myös monen muun bloggarin tavoin pitää muotibloginsa rinnalla sivustoa, jossa myy tarpeettomaksi käyneitä vaatteitaan ja asusteitaan. Hänen tyylinsä puhuttelee riisutulla aikuismaisella eleganssilla.

Ulkomainen suosikkini on Karla’s closet, jota pitää nainen, jonka vaatekaapin ostaisin, jos voittaisin lotossa. Tai tarkemmin ajatellen hän on minua varmaan kolme kokoa pienempi, mutta voisin ostaa häneltä hieman konsultointia. Nainen asustaa Atlantin takana Jenkeissä, tarkempaa sijaintia en osaa kertoa. Hänellä on Waltavat määrät uusia ja vanhoja koruja, vaatteita, kenkiä, laukkuja, aurinkolaseja. Kateutta herättävä tapaus siis kaikkineen.

Ja jos ihmettelette tuota otsikkoa, niin sehän on suoraan tweed-jakkujen ja pikkumustien äidin, Coco Chanelin, suusta.