Hertta
Elämme mieheni kanssa erossa. Yhdessä, mutta eri asunnoissa. Aina sanotaan, että etäsuhteissa pitää panostaa ja nähdä vaivaa. Oikeastaan mielestäni se vaiva syntyy ikävän kanssa elämisestä. Mitä vaivaa muka on jatkuvasta yhteydenpidosta ja mukavista viikonlopuista? Tottahan siihen vähään yhteiseen aikaan pitää panostaa, mutta tämä ei tarkoita mielettömiä suunnitelmia ja grandeja elämyksiä. Pitää vaan panostaa siihen, ettei totuttuun tapaan pura koko viikon ressiä ja ärsytystä heti toisen nähdessään. Silloin harvoin kun nähdään, silloin pitää olla kivaa. (vaikka hampaat irvessä :D) Kerron tämän alustuksen, jotta lukija hahmottaa, että miksi ajattelin kertoa kuohuviinistä.
Sovimme mieheni kanssa, että palaamme takaisin deittailu-moodiin. Harvemmin nähdään toisiamme, mutta sitten tehdään jotain sellaista, mitä vastarakastuneet (meidän mielikuvamme mukaan) tekevät. Tästä syntyi ajatus skumppaperjantaista. Olemme pitkin syksyä juoneet tyhjäksi monta erilaista pulloa kuohuviiniä. Huom! yksi pullo per viikonloppu ja hitaasti nauttien ja maistellen ja juomaan aina jonkun kivan suolapalan yhdistäen. Tarkoitus ei ole juopua vaan pikemminkin rentoutua hyvässä seurassa ja huonon televisio-ohjelman äärellä. Olen linkannut Alkon sivun aina kyseiseen juomaan, voitte sieltä lukea lisää ja tutustua kuvaan. Minä vain teen listan suosituksia. Seuraavaksi siis lista kuohuviineistä, joita kannattaa kokeilla:
Anna de Codorníu Brut Reserva
Tämä esittelen ekana, koska tämä on nyt minun lempparini. En tiedä, mistä on peräisin cava-epäluuloni, mutta nyt ne on poissaan. Anna on raikas ja hapokas. Kuivemmasta päästä kyllä, mutta ei pakota naamaa mutrulle siemailun jälkeen. Ehdoton tulevan uuden vuoden hittiviini!
Korbel Brut
Korpeli on perushyvä. Se on Annaa kuivempi, mutta ei kuitenkaan raikkaampi. Korpeli on tyylikäs ja se tunnetaan myös Valkoisen talon sekä Air Force Onen yleisenä kuohuviininä.
Pol Rémy Demi-Sec
Tässä viinissä ei ole mitään erikoista suuntaan eikä toiseen. Olisi ihan hyvä valinta vaikka valmistujaisiin tms. sillä ei ole kauhean makiaa tai hirmuisen kuivaa. Varmaan maistuisi myös sellaiselle, joka ei muuten kauheasti skumppaile.
Nicolas Feuillatte Brut Réserve
Tätä joimme sinä iltana, kun menimme Pariisissa kihloihin. Toki ihanat muistot tekee juomasta suussakin paremman, mutta on tämä ihan erimakuista kuin vaikkapa tuo Pol Remy. Kuivaa on, melkein mutruun asti, mutta silti semmoinen raikas. Fiinimpään hetkeen siis. Kyllä samppanja on aina samppanja.
Asti Gancia
Varmaan hyvin tulee selville, että minähän olen kuivan ystävä. Gancia on sitten makiaa. Ensisiemaus on kuin Hermesetaksen söisi, mutta tarpeeksi viileänä alkaa parin maistelun jälkeen juoma tuntua varsin mukiinmenevältä. En silti sanoisi tätä kevyeksi.
Freixenet Cordon Negro Brut
Tämä on kuiva kuin mutru. Kanssa sellainen perushyvä. Pullokin on hieno musta. Jos ei muuta keksi, niin aina voi napata mustan Freixenetin, sen kun painaa mieleen niin pärjää pikaisissa skumppatilanteissa.
Billecart-Salmon Brut Réserve
Tämä on mielestäni samppakaljaksikin jo aika kuiva. Maistoimme, koska oli saanut kiitosta Viini-lehden puolesta. Maistui voimakkaasti itseltään (kuulostipa kummalta). Kyllä tämä aina parempaa on ku in Mumm.
Ja muistetaan sitten skumppapullon avaaminen! Toinen käsi pohjassa, toinen korkissa. Korkista vain pidetään kiinni ja pulloa pyöritetään pohjasta käsin. Näin korkki irtoaa käteen, eikä naapurin silmään.
Tässä vielä alkon ohje.
Lopuksi vielä punaviinivinkki joululle: chileläinen
Leyda Las Brisas Pinot Noir
Toimii varmasti joulupöydässä! Niin makiaa ja herkkua, että juttelee niin lihan kuin juustonkin kanssa. Tätä voisi siemailla ihan ilokseenkin. Tuoksu oli melkeinpä vielä jännempi kuin maku. Ehdottomasti suositan!
Orastava viiniharrastukseni ei ole vielä päässyt pitkälle. Olen siis yrittänyt jo tovin opetella maistamaan viiniä ja hiffaamaan, mikä niissä litkuissa on niin erityistä. Osaan perusjutut kuten, mikä on pinot noirin ja pinot grigion ero (insert the obvious joke here) ja millaista punaviiniä katkarapujen kanssa juodaan. En harmikseni osaa kuitenkaan erottaa vähätammista chardonnayta hapokkaasta rieslingistä. Näin ollen omat viiniarvioni ovat surullisuudessaan tragikoomisia.
Biodynaamisissa viineissä pitäisi ilmeisesti maistua maa. Minun mielestäni tässä viinissä maistui kirpakka maskuliinisuus. Eli en osaa sanoa, mikä se jälkimaku oli, mutta se oli vahva eikä täysin minun mieleeni. Sen tunnistin, ettei viini ollut kovin tanniininen, eikä maku muutenkaan ollut kovin suuri. Viini ei myöskään maistunut suussa pitkään. Enkä löytänyt mausta kummempaa marjaisuutta, vaikka Hesari niin lupasikin. Ehkäpä opin tästä, että kaipaan punkkuuni karhunvatukkaisuutta, jopa lakritsia? En aio ostaa toiste.
