Melonimuffinit

Hertta

Jääkaapissa oli jokin verkkomelonin sukulainen, sille piti keksiä jotain. Yhdistelin siis paria allrecipesin reseptiä. Ja lopputulos oli oikein herkullinen!

Tähän reseptiin tarvitset:

Taikina:
2,5 dl sokeria
1,5 dl rypsiöljyä
2 munaa
melonia pyreenä tai raasteena mehuineen
(melonia kuutioina)
1 tl vaniliinisokeria
3 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
½ tl suolaa
sitruunan kuorta ja vähän mehuakin

Pinnalle:
2-3 dl pekaanipähkinöitä
1 dl fariinisokeria
1 dl jauhoja
3-4 rkl voita tai margariinia

Aloita laittamalla uuni lämpenemään 175 asteeseen.

Valmista pinnalle tuleva pähkinämössö ensin. Tämä on hyvin helppoa. Sulata voi kattilassa, kaada pähkinät, fariinisokeri ja jauhot perään ja sekoita kunnes tasaista ja murenevaa. Nosta kattila levyltä.


Taikina valmistetaan seuraavasti:
Sekoita keskenään öljy ja sokeri. Lisää tähän munat. Kaada päälle melonisurvos ja vaniliinisokeri.

Erillisessä astiassa sekoitetaan jauhot, leivinjauhe ja mausteet tasaisesti keskenään. Tämä seos lisätään pikkuhiljaa sekoittaen öljy-meloni-nesteeseen. Lopuksi sekaan lisätään sitruunankuori ja mahdolliset meloninpalat.

Taikina jaetaan muffinivuokiin ja muffineita esipaistetaan uunin keskiosassa 25 minuuttia. Tämän jälkeen muffinit nostetaan uunista ja niiden päälle lisätään pekaanipähkinäseosta. Tässä käytin apuna kertakäyttömukia, josta leikkasin pohjan pois. Muffinipelti oli hiukan hankala nostaa takaisin uuniin, ilman että pähkinä-sokeri-muruja pyöri pois muffinien päältä. Tässä voisi ehkä kokeilla pähkinäkattilan varovaista uudelleen lämmittämistä, jotta seos olisikin kuumaa ja tahmeaa siinä vaiheessa, kun sen annostelee muffineille.

 

Sitten vielä 10-15 minuuttia uunissa tai niin että taikina pähkinöiden alla käy kullanruskeaksi.

Tuorepuuro mustikoista

Hertta

Puurot on nyt in. Näin luin eräästä viikottaisesta naistenlehdestä. Minä en ole puuroihminen. En ymmärrä ruokia joita ei pureskella, hämmennyn. Olen kuitenkin ravitsemusterapeutin neuvosta lisännyt ruokavaliooni muutaman pikapuuron viikossa. Vuoden ajan olen syönyt aamupalaksi rahkaa marjoilla, nyt uskaltauduin kokeilemaan supertrendikästä tuorepuuroa. Eli kylmää mössöä. Mutta hei, ei se niin pahaa ollut! Teen toistekin. Koska jääkaappini on tyhjänpuoleinen, en päässyt käyttämään kovin fancyja aineksia. Tein siis tällaisen:

Hertan tuorepuuro kahdelle

Ainekset:
1 dl mustikoita
(0,5 dl punaherukoita)
1 prk Ehrmannin rahkaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisleseitä
pari ruokalusikkaa auringonkukan siemeniä

ja 1-3 rkl mustikka-mehukeittoa

Ja kuten kaikki reseptini, tämäkin on todella helppo. Otetaan iso kulho ja survotaan sen pohjalle kaikki muut ainekset paitsi keitto. Mikäli marjat ovat suoraan pakkasesta, ne eivät ehkä ihan muusiksi mene, mutta se ei haittaa. Seos laitetaan jääkaappiin yöksi turpoamaan. Aamulla siihen sekoitetaan hieman mehukeittoa, määrä riippuu siitä kuinka makeaa puuroa haluat (itse taisin laittaa ruokalusikallisen). Sitten vain syömään.

Lehtikaalimunakas

Ässä

Tuorein ruokaihastukseni on lehtikaali, jota on hellitty pannulla oliiviöljyssä, valkosipulin vierellä. Tämä kyseinen veijari on perimätiedon mukaan varsinainen vitamiinipommi, sillä se sisältää  kuulemma tuplasti enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini. Lisäksi se pitää sisällään rutkasti rautaa, proteiinia ja kalsiumia.

Parhaimmillaan hän on mielestäni munakkaassa. Tämänkaltaisilla munakkailla on tullut pelastettua monta kiljuvaa nälkää. Herkkua sopii soveltaa oman maun mukaan. Fetan tilalle voi vaihtaa vuohenjuuston tai homejuuston. Parmankinkun sijaan voi käyttää mitä tahansa kinkkuleikkelettä, kylmäsavulohta tai vaikka katkarapuja. Suolaa en ole lisännyt, koska kinkku ja juusto riittävät makuuni.

Niin hyvää, että pakko maistaa ennen kuvan ottamista

Lehtikaalimunakas 

(1:lle kovaan nälkään)

oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
3 isoa lehtikaalin lehteä
2 munaa
1/2 dl maitoa
pieni kimpale fetaa
4 siivua parmankinkkua
mustapippuria

Viillä lehtikaalista kova ruoti veitsellä pois ja paloittele kaali. Hienonna valkosipulinkynsi. Laita kynsi paistinpannulle tilkkaan oliiviöljyä. Lisää kaali ja pehmentele sitä hetki. Lisää pannulle tilkka vettä, joka kiehuessaan pehmentää kaalia entisestään. Sekoita munat ja maito ja kaada seos pannulle kaalien sekaan. Anna munakkaan kiinteytyä rauhassa miedohkolla lämmöllä. Lisää muutaman minuutin kuluttua munakkaan päälle murennettu feta ja kinkku. Anna lämmetä hetki. Rouhi päälle mustapippuria. Selätä nälkä.

Uunimunakas - liian helppoa ruokaa

Hertta

Tämä on taas sellainen ruoka, että millintarkka resepti on ihan turha. Uunimunakkaan ainekset kerää vuokaan muutamassa minuutissa ja sinä aikana, kun ateria valmistuu ehtii hyvin käydä suihkussa tai vaikka kirjoittaa blogitekstin.

Preparaatiot:
Laita uuninkestävään korkeareunaiseen astiaan leivinpaperi. Pilko munakkaasi ainekset. Kaada ainekset vuokaan. Sekoita vaikka blenderissä keskenään 3-5 munaa (riippuen astiasi koosta) ja aimo loraus maitoa. Kaada munamaito munakkaan päälle. Mausta (mausteet voi myös sekoittaa blenderissä munamaitoon). Ripottele pinnalle juustoa jos haluat (itse en käytä). Paista uunin keskitasolla 20-30 min 200-asteessa. Minä tykkään, että munakas on melkeinpä kuiva, siksi pidän ruokaa uunissa puolisen tuntia.

Täytteitä munakkaaseen:
Kasvikuntaa: sipuli, sienet, paprika, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, erilaiset pavut, herneet, kukka- ja parsakaali, pikkuporkkanat tai juustohöylällä höylätyt isommat porkkanat, keitetyt perunat, selleri, parsat ja kaikki mahdolliset tuore yrtit.

Eläinkuntaa: kaikenlaiset leikkeleet, tonnikala, katkarapu, nakit, lihapullat, jauheliha, lihasuikaleet, juustot jne..

Mausteita: pippurit kaikissa väreissään, suola, paprikajauhe, oregano, basilika, timjami, chili, juustokumina, valkosipuli, persilja, curry ja kaikki muut.

Eli tästä voisi hyvin päätellä - munakas on kuin pizza, siihen päälle voi heittää mitä vain. Edellispäivän rippeistä saa myös hienosti uuden aterian, kun ne piilottaa uunimunakkaan sisään. Oma lempparini tällä hetkellä on paprika-tonnikala-sipuli.

Kiitospäivän kalkkuna

Hertta

 

Vietimme viime vuonna kiitospäivää ystäväporukalla ja tänä vuonna aiomme tehdä saman. Perinteisen kiitospäivän kalkkunan valmistamiseen ei suomalaisilta sivuilta tietenkään valtavaa määrää ohjeita löydy, joten parempi siirtyä amerikkalaisten pariin. Tässä siis linkkejä, joiden perusteella me työstimme kalkkunan vuonna 2012. Lisäksi myös omia huomioitamme. Käyttämämme kalkkunat ovat olleet suoraan Citymarketin pakastealtaasta ja täysin puhdistettuja.

 

Vuoden 2012 kalkkuna, joka siinä hääriessä sai työnimen "Joonas", painoi muistaakseni noin 7 kiloa. Suolan ja yrttien lisäksi Joonas sai yöseurakseen parin sirtuunan ja appelsiinin edestä hedelmälohkoja. 

Se oli sulamassa parvekkeella viisi yötä, joista viimeisen vietti mausteliemessä, joka on englanniksi "brine". Sovelsimme tämän brinen tekoon useampaa reseptiä muun muass tätä. Pointti on siinä, että liha imee tarpeeksi suolaa, jotta pystt pitkän paistamisen jälkeenkin mureana. Ja kannattaa ehdottomasti käyttää niitä tuoreita yrttejä. Mahtava maku irtoaa. Joonas pujotettiin siis parin päällekkäisen muovipussin sisään ämpäriin ja sitten vain nesteet päälle. 

 

Aamulla kalkkuna otetaan pois suolaliemestä, jossa se on yön yli ollut. Pidetään huoli, ettei vatsaonteloonkaan jää paljoa nestettä. Linnun voisi tässä taputella kuivaksikin jos haluaa. Kalkkunaa varten kannattaa myös varata sellaista paistamiseen tarkoitettua narua eli ei muovista, sillä ainakin Joonas alkoi retkottaa sulamisen jälkeen ihan miten sattuu.

Lintua varten valmistetaan maustekastike, joka hierotaan sekä nahkaan, nahan alle että vatsaonteloon. Jotta mausteen saa nahan alle, pitää nahkaa saada varovaisesti irrotettua lihasta. Se oli vaikeaa, emmekä edes yrittäneet marinoidan koko eläintä näin, mutta pintaanhan mausteet sai hyvin. Esimerkki maustesoosista tässä. Tähänhän voi hyvin soveltaa muitakin lempimakuja vaikka valkosipulia.

 

Ainakin kaikissa televisio-ohjelmissa puhutaan aina kalkkunan stuffingista eli täytteestä. Konsultoituani muutamaa tuttavaa rapakon tuolta puolen päädyimme tekemään syötävän täytteen erikseen. Kuulemma perinteinen leipätäyte saattaa imaistaa itseensä pöpöjä linnusta tai jopa estää kalkkunan tasaisen kypsymisen. Vatsaonteloon työnsimmekin sen sijaan sitruuna- ja appelsiinilohkoja ja samoja tuoreita yrttejä kuin suolaliemessäkin oli ollut. Tämän jälkeen sidoimme kalkkunan tiiviiksi paketiksi. Kaverin voisi ilmeisesti paistaa isossa vuoassa tai folioastiassa, mutta me iskimme Joonaksen uuniritilälle, jonka alle asensimme syvän uunipellin, sillä linnusta valuva nestehän ei saa valua hukkaan.

Kalkkunan paistamiseen pitää varata yhtä kauan aikaan kuin joulukinkun. Omasta kokemuksesta

voin myös sanoa, että ilman lihalämpömittaria tämä menee arvailuksi. Tänä vuonna panostan digitaaliseen mittariin. Ensimmäinen paistamani kalkkuna oli viisi tuntia uunissa, mutta toinen, eri uunissa paistettu, mutta suht saman kokoinen kypsyi kolmessa tunnissa. Uuneissa oli selvästi eroa. Kalkkunaa pitää kääntää muutamaan otteeseen ja siitä valuvaa nestettä on hyvä valella lihan päälle. Loppuvaiheessa on myös mahdollista asetella hiukan alumiinifoliota kalkkunan päälle, jos pinta meinaa alkaa kuivua.

 

 

Samalla kun kalkkuna kypsyy voi valmistaa stuffingin, johon sovelsimme muun muassa tätä reseptiä (tosin lisäillen ja vähentäen hiukan aineksia). Sitä varten leivoimme maissileipää ja ostimme ranskanleipää. Nämä pilkoimme ja annoimme niiden kuivua vähän. Laitoimme täytteen tarjolle kypsän kalkkunan ympärille. Kalkkunasta tihkuneesta nesteestä ja kermasta, kourallisesta yrttejä ja satsista kermaista kana-pussikeittoa keitimme ja siivilöimme kastikkeen tälle food festille. Lisukkeina meillä oli niin perunamuusia kuin bataattivuokaakin. Ja hyvää kalifornialaista viiniä toki. Tänä vuonna kokeilemme kalkkunaa thai-maustein. Aina on syytä kiittää. 

 

Kun tyttö vietiin metsään

Ässä

Syksyn myötä olen löytänyt itseni useamman kerran lähiseutujen metsistä. En ole kulkenut tuttuja lenkkipolkuja, vaan minut on viety pururadoilta pusikkoon. Metsäretkien tarkoituksena on ollut löytää sieniä. Koska parhaista paikoista ei puhuta ääneen, olemme pari kertaa tulleet kotiin tyhjin käsin.

Eilen juuri illan hämärtyessä poikkesimme metsään ja löysimme taikinakulhollisen suppilovahveroita. Meinasin seota sinkoillessani niiden perässä mättäältä toiselle. Olin melkoisen muikeana ja aloin heti selvittää, mitä niistä tulisi tehdä. Päädyin aloittamaan helposta kastikkeesta ennen kuin lähden kamalasti kikkailemaan.

Kastikekokeiluni noudattelee pitkälti tätä löytämääni ohjetta, tein muutamia muutoksia makutottumusteni mukaisesti.  Tämän herkun kanssa söimme keitettyjä perunoita ja lihapullia.

 

Suppissoosi kahdelle

½ litraa suppilovahveroita

voita

punasipuli

2 dl ruokakermaa

2 rkl vihreää pestoa

mustapippuria



Laita suppikset pannulle ja haihduta niistä nesteet ilmoille.

Silppua punasipuli.

Lisää voita pannuun ja punasipulisilppu mukaan. Kääntele muutama minuutti lastalla.

Hulauta ruokakerma joukkoon ja kiehauta kastike.

Mausta pestolla ja mustapippurilla.

Astetta terveellisemmät kaurakeksit

Hertta

Jep, yritän taas vähän pudottaa painoa. Olen ikuinen laihduttaja. Mutta en ole hyvä laihduttaja, koska rakastan ruokaa ja herkkuja. Kaiken lisäksi olen taas flunssassa ja kaipasin kovasti jotain lohtunamia. Koostin nämä kaurakeksit parista reseptistä ja sävelsin omiani. Väri on hiukan hassu, mutta maku on erittäin ok.

Hertan liki-terveelliset kaurakeksit

1 avokado
1 muna
2 desiä ruokosokeria
2 desiä maitoa
2 desiä jauhoja
5-6 desiä kaurahiutaleita
1,5 tl leivinjauhetta

Kypsä avokado korvaa kokonaan rasvan ja sitä voi käyttää kuten margariinia (luin näin jostain lehdestä). Eli ensin sekoitetaan sokeri ja avokado tehokkaasti keskenään. Tähän lisätään maito ja margariini. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään kulhossa, neste kaadetaan sen sekaan ja sekoitetaan tasaiseksi. Kaurahiutaleita voi tarpeen mukaan lisätä. Taikinan pitää olla sen verran kiinteää, että irtoaa astian reunoista. Nostellaan leivinpaperille noin ruokalusikan kokoisia palleroita ja paistetaan uunin keskiosassa 200-asteessa noin vartti. Mikäli paistaa lyhyemmän aikaa jäävät keksit pehmeämmiksi, mutta pintaan pitää tulla vähän väriä. Koska taikinassa ei ole rasvaa, nämä keksit eivät 'leviä' samalla lailla kuin tavanomaisella taikinalla tehdyt. Oikein hyviä iltateen kanssa!

Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Pasta meidän, joka olet taivaista...

Ässä

Tämä koko valtakunnan valloittanut resepti ei ole voinut mennä kenelläkään ohi. The Avokadopasta. Sain Gullichenien Safkaa-kirjan ystäviltäni synttärilahjaksi, joten en keksinyt enää yhtään tekosyytä olla kokeilematta reseptiä. Etäältä olen ohjetta tiiraillut, mielessäni maistellut, mutta jättänyt trendikkäämmille kokeille.

No. Olihan se hyvää. Simppeleistä aineksista syntyy yleensä paras lopputulos. Valkosipuli, chili, lime, suola ja yrtit tanssivat kielellä pehmoisen avokadon säestäminä. Lehtipersiljan ja basilikan sijaan kaupasta tarttui mukaan peruspersilja ja korianteri. Olivat oikein passeleita sijaisia. Söin kuvan kulhollisen alle kolmessa minuutissa.

Kirjassa on kuitenkin sivutolkulla muitakin mainion oloisia reseptejä. Oikeastaan haluan kokeilla melkein jokaista kirjan reseptiä. Eli yritän vain pidätellä itseäni lähtemästä mukaan tähän valtakunnalliseen vouhotukseen.

Nyt olen vain vaikean valinnan edessä. Kokeilenko seuraavaksi Lohi-avokadosalaattia wasabikastikkeella vai härkäcarpacciota vai pinaattilettuja vai sabayonia marjoilla vaivaivai... 

Parsapizza on helppo herkku

Hertta

Tämän postauksen kuvat puhuvat oikeastaan puolestaan.

Laiskan naisen pizzapohja:
Kahteen desiin lämmintä vettä heitetään kaksi teelusikallista kuivahiivaa ja päälle viisi desiä pizzajauhoja. Kohotellaan sen aikaa, kun muut aineet pilkotaan ja preparoidaan.

Täytteitä tähän pizzaan laitettiin:

• parsaa
• meetwurstia
• sipulia
• kirsikkatomaatteja
• mozzarellaa

Kauli taikina leivinpaperin päälle uunipellille, levitä siihen puoli purkkia valmispastakastiketta. Sitten sipulia renkaina tai muina suikaleina. Sipulin voi myös ensin käyttää kuumalla pannulla tilkassa öljyä, jolloin maku pehmenee ja käy makeammaksi. Parsat kannattaa pestä kunnolla ja leikata kova, puumainen tyvi pois. Parsat voi heittää pizzaan sellaisenaan tai laittaa ne vaikka puoliksi kuten me teimme. Parsoja voi myös esikeittää pari minuuttia. Itse tykkään, että parsassa on jotain suutuntumaa, joten heitimme ne raakoina pizzalle ja sitten mozzarella revittiin suikaleiksi vielä päälle.

Uunissa pizza sai olla noin 20 minuuttia. Asteita sellainen 225. Pitää varoa, että pizza kärähdä, mutta parsojen pitää ehtiä pehmentyä.

Tuore tuotos sai vielä päälleen rucola-hunnun ja kaverikseen Foster'sin Radlerin. Ai että kun toimi!

Kierrepullat vadelmakookostäytteellä

Arpa

Pulla, jos jokin, on suomalaisten lohturuokaa. Siinä yhdistyy sekä lohturuualle tarpeellinen korkea hiilihydraattipitoisuus että lämpöiset ja turvalliset lapsuusmuistot. Pulla onkin täydellinen tekele piristämään ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta. Eli pulla poskeen, jos harmittaa!

Pulla on myös siitä hieno keksintö, että taikinaa voi muokata hyvin monenlaisiin juttuihin. Tällä kertaa pyöräytin taikinallisen kierrepullia, joiden mauksi valikoitui vadelma ja kookos. Tässä kookos tuo kivan twistin pullan makuun, mutta ilman sitäkin pärjäilee hienosti.

Muista kaupasta:
- Pullan perusohjeen tarpeet voit luntata netin (Pirkan ohje) lisäksi muun muassa lähes minkä tahansa voipaketin tai jauhopussin kyljestä.
- Vadelmahillo. Huom! Kun ostat hilloa, varmista paketista, että se on kuumennuksen kestävää sorttia. Yleensä nämä uunihillot kulkevat kaupassa nimellä marmeladi.
- Kookoshiutaleet
- Raesokeri

Ohje:
1) Tee peruspullataikina. Perusohje on varma ja toimiva, kunhan malttaa kohotella taikinaa ihan reilusti rauhassa. Hillopullan ollessa kyseessä voi taikinaan laittaa hipusen vähemmän sokeria kuin ohjeessa, koska hillo on todella makeaa.

Kierrepullia lähdetään tekemään korvapuustista tutulla tavalla. 2) Kaulitse ensin suurehko suorakulmio taikinasta (mittasuhteena noin: leveys 4, korkeus 3). 3) Levitä taikinalevylle ohut kerros hilloa.  Ripottele hillon päälle oman maun mukaan kookoshiutaleita. Rullaa koko komeus kasaan yhdeksi pötköksi.

4) Leikkaa pötköstä noin parin sentin levyisiä paloja. Tämä vaihe on sotkuinen, kun hilloa tursuaa pötköstä pisin pöytää. Asettele leikatut palat vaakatasoon voideltuun muffinsivuokaan. 5) Anna kohota jonkin aikaa ja ennen uuniin laittoa lisää vielä raesokeri ja voitele pullat munalla. Paista noin 10 minuuttia 225 asteessa.

Vappuruokia osa 2

Hertta

Jälleen kerran vappuaaton hippailumme koostui nyyttäri-idealla pöytään saapuneista appeista. Tällä 
kertaa tarjolla oli eksoottisia hedelmiä, oliiveja, viininlehtikääryleitä, erilaisia pasteijoita, poropullia, herkullista fetapiirakkaa, kasvispannaria, suolainen juustokakku ja perinteinen perunasalaatti. Viimeisen ohje aiemmasta vappupostauksesta. Tajusin jälkikäteen, että karpalo-mojito olisi ollut piste iin päälle.

Itse vastasin perunasalaatista, juustokakusta ja yhdestä pasteijasatsista. Ensiksi kerron superhelppojen pasteijoiden reseptin (näistä ei ikävä kyllä ole kuvaa).

Helpot pasteijat

Tarvikkeet

• lehtitaikinapaketti
• tomaattia
• punasipulia
• fetaa (itselläni oli hyla)
• (sitruuna)pestoa

Taikina kannattaa ottaa ajoissa sulamaan ja kaulin esille. Yhdestä taikinalevystä saa tehtyä kolme pasteijaa kun taikinan kaulii tarpeeksi ohueksi (itse en tykkää siitä, että tortut ja pasteijat on pelkkää kuorta ja pohjaa).

Pilko tomaatti ja punasipuli pieneksi hakkeeksi ja sekoita keskenään. Leikkaa yksi taikinalevy kolmeen osaan ja kauli ohueksi. Levitä levyn toiselle puoliskolle pieni nokare pestoa (n. puolikas teelusikka) ja asettele päälle tomaatti-sipuli-sekoitusta ja murra fetasta pari senttixsentti palaa ja aseta keon päälle. Taita taikinalevyn pestoton puoli täytteen päälle ja vaikkapa vettä ja haarukkaa avuksi käyttäen sinetöi pasteija kiinni. Pasteijat paistuvat uunissa 200-asteessa noin 20-25 minuuttia.

Suolainen juustokakku

Tarvikkeet:

Pohja:

• 250 g saaristolaisleipää
• voita

Täyte:

• purkki tuorejuustoa
• purkki creme fraichea 
• purkki kermaviilia
• paprikaa
• puolikas punasipuli
• chiliä
• 4 liivatelehteä

Pinnalle:

• tomaattia
• rucolaa
• pestoa

Pohja tehdään kuten kaikki perus juusto-/hyydykekakkupohjat: Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi murennettu leipä ja painele sitten irtopohjavuoan pohjalle. Jotkut käyttävät leivinpaperia aina vuoan ja kakkupohjan välissä. Itse en näe tarvetta, kun tarjoilen kakun aina samalta astialta ja oma vuokani on keraaminen.

Täyte on myös äärimmäisen helppo. Sekoita kaikki purkit keskenään astiassa. Lisää joukkoon hienoksi hakattu paprika, punasipuli ja chiliä sen verran kuin uskaltaa. Liota liivatteita 5 minuuttia kylmässä vedessä ja nosta ne sitten pehmennyttyään sulamaan kattilaan, jossa on tilkka kiehuvaa vettä. Liivatelitku sekoitetaan täytteeseen tasaisesti ja sitten täyte levitetään pohjan päälle kakku vuokaan.

Itse annan täytteen aina hyytyä yön yli ennen koristelua. Voitelin hyytyneen täytteen pinnan pestolla ja päälle asettelin ohuita tomaattisiivuja ja koristeeksi rucolaa.

Todella helppoa ja hyvää!

Suolaisen himoon: pikkuiset ruisnapit

Hertta

Ei taida olla terveellistä tapaa herkutella, mutta on varmasti pahempiakin tapoja taipua suolaisen himolle. Nämä valmistaa alle vartissa ja herkkua on.

Pienet valkosipuli-juusto-leivät:

Tarpeet:

• Muutama pala ruisleipää
• Pari kynttä valkosipulia
• Juustoa
• Margariinia

Turha tätä on kummemmin alkaa avaamaan. Leikkele leipä mukavankokoisiksi paloiksi (esim. suupala tai yhden kerran puraistava koko).

Voitele leivät ja levitä päälle murskattua valkosipulia, jonka päälle juustoa raasteena tai palasina. Ja paista vajaa kymmenen minuuttia reilussa 200 asteessa. Paista pitempään, jos haluat kovia korppuja ja lyhyemmän aikaa, jos pelkäät paikkojesi puolesta. Varo kuitenkin, ettei juusto pala.

Ja lopputulos on ihania, lämpimiä pikkuleipäsiä vaikka saunaoluen kaveriksi. Vielä, jos kaapista löytyy vähän Sriracha-kastiketta, jonka voi lisätä joko ennen tai jälkeen paistamisen, on ukkokin tyytyväinen.

Helppo puolukkainen suklaakakku

Arpa

Vaikka nuo hyydyteltävät juustokakut (kylmäkakut, kuten itse koitan sanaksi lanseerata) ovat herkkuja ja helppoja, joskus tulee semmonen fiilis, että jotain muutakin voisi väkertää.

Tilaisuus koitti leivontapuuhiin tuossa jokunen aika sitten, kun oli tulossa naisväkeä kyläilemään - ja kun naisvieraista on kyse, on suklaakakku aina toimiva idea. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten koitin keksiä, miten tekisin kakun mahdollisimman nopeasti ja kätevästi. En halunnut lähteä pitkän paistoajan sokerikakkupohjaan, enkä tehdä rasvamättöistä mutakakkua, enkä mitään ylimakeaa sacherjuttua, joten päädyin yhdistelemään kaikenlaisia osasia ja kyhäsin kakun. Ihan voittaja siitä ei tullut, mutta koitin nyt tähän reseptiin lisätä aspekteja, joilla lopputuloksesta varmaan tulisi ihan salonkikelpoinen. Suurin puute omassa tekeleessäni oli kosteus, eli kostutukseen kannattaa panostaa - varsinkin, jos kakun tarjoilee tekopäivänä.

Itselle yleisesti hankalin vaihe näissä "tavallisissa" kakuissa on aina tuo pohja. Sokerikakkuversiona paisto kestää ärsyttävän kauan, ja homma kurahtaa viimeistään leikatessa pohjan kerroksia. Siksi teenkin yleensä kakun kääretorttupohjalla. Tuo kun paistuu alle kymmenessä minuutissa ja ajaa mielestäni saman asian kuin sokerikakkukin. Tässä kyseisessä rojektissa haasteeksi kuitenkin muodostui kakun muoto - miten tehdä yleensä pellillä paistettavasta kääretorttupohjasta pyöreä kakku? No ei muuta kuin taikina puoliksi kahteen pyöreään kakkuvuokaan (24 cm) ja uuniin. Kaksi pyöreää pohjaa, ilman leikkaamista - avot! (Tämä voi tuntua hyvinkin mitättömältä keksinnöltä - itselleni tämä oli vuoden väläys.)

Pohja:
-  4 munaa
- 1 ½ dl sokeria
- 1 dl perunajauhoja
- ½ dl kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte:
- maitoa kostutukseen reilusti
- hilloa oman maun mukaan (esim. mansikka, vadelma, herukka...)

- 1 prk (250g) rahkaa
- 2 dl vispikermaa
- ½ dl sokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- noin 3-4 dl puolukoita
(- 1 liivate)

Kuorrutus:
- 150 g tummahkoa suklaata
- 1 dl vispikermaa
- koristeet oman fiiliksen mukaan

1. Tekaise kääretorttu perinteiseen tapaan: munat ja sokeri jämäkäksi sotkuksi vatkaimella ja perään kuivat aineet varovasti sekoittaen. Paista 200 asteessa kunnes kauniin ruskea. 2. Täytteessä vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka, sokerit ja puolukat. Itse lisäsin vielä yhden liivatteen pitämään runsaan täytteen kasassa, mutta ei varmasti ole välttämätön lisä, jos ei satu kaapista löytymään.3. Kostuta jäähtynyt kakkupohja maidolla selkeästi kosteaksi. Levitä päälle ohuelti haluamaasi hilloa. Hillon päälle rahka-kerma-puolukkaseos tasaiseksi kerrokseksi. Aseta toinen pohja täytteen päälle ja toista huolellinen kostutus. 4. Anna kakun vetäytyä hetki ja tee sillä aikaa kuorrutus. Sulata miedolla lämmöllä suklaa ja kerma. Kun suklaa on sulanut keitä seosta muutama minuutti. Levitä kuorrutus kakun päälle heti hellalta. Kuorrute jämähtää jääkaapissa parissa tunnissa ja kakku on valmis nautittavaksi!

Voittajien aamiainen

Hertta

Harrastamme mieheni kanssa tuhteja aamiaisia viikonloppuisin. Johtunee lähinnä siitä, että nukumme myöhään ja brunssimainen aamiainen ajaa osin aikaisen lounaan virkaa. Olemme kokeilleet kaikenlaista. Olen saattanut leipoa heti aamusta esimerkiksi muffineita, amerikkalaisia pannareita, vohveleita jne.. Lihaosastolta aamupalaksi on valikoitunut nakkeja, lihapullia, pekonia, silliä, lohta ja kerran tonnikalaakin. Kunnon aamiaiseen kuuluu rehumaailmaa, jonka voi nauttia lohkoina, paistettuna tai vaikka juomana. Itsepuristetut mehut ovat kuninkaallisen aamupalan kirkkain jalokivi.

Tällä kertaa lautaselle pääsi uusia tuttavuuksia klassikoiden rinnalle. Viiden munan kokkeli oli jo hiukan liian iso satsi meille kahdelle. Munakokkeli on helpoin tapa valmistaa kananmunia. Rikot vain munat kulhoon, lorautat vähän maitoa päälle, maustat ja kaadat kuumalle pannulle. Paiston aikana mössöä siirrellään ees taas paistolastalla. Kokkeli hyytyy hetkessä, kun se lämpenee tarpeeksi. Pitää varoa, ettei se mene kuivaksi.

Pekonin sijaan paistan useinmiten saunapalvia, tällä kertaa kokeilin broilerileikettä. Paljon pekonia terveellisempää ja kuivalla kuumalla pannulla leikkele käy äkkiä rapeaksi.

Lautasella on lisäksi tomaattilohkoja, savusiikaa ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Papuihin jäin koukkuun, kun olin vaihdossa Belfastissa. Kunnon aamupala ei ole mitään ilman papuja.

Tämän aamun smoothie sisälsi bulgarialaista jogurttia, mangoa ja banaania. Makeaahan se oli ja olisi saanut olla vähän kylmempää, mutta toimi herkkuna tasapainonan Löfbergin liilasta (paahtoaste 3) keitettyyn kahviin. En ole mikään valtava sumpin ystävä, mutta tummapaahtoiset kahvit ovat kyllä herkullisia. Onneksi töissä ei sellaista saa.

Tällaisen aterian voimin jaksoikin sitten kiertää Heurekaa.