Nythän meillon Netflix

Hertta

Netflix on palvelu, johon jää koukkuun. Vastaavia on putkahdellut maailmaan useita, esim. HBO:lla on omansa. Suomalaisille tutuin samantyyppinen viihdespektaakkeli on varmaan Elisa Viihde. Sonerallakin on vastaava ja Viaplayllakin muistaakseni.

Netistä löytyy useita arvosteluja ja käyttäjien kokemuksia Netflixistä. Miinusta se saa tällä hetkellä ohjelmien määrän vähyydestä. Tämä johtuu palvelun tuoreudesta Pohjoismaissa. Mikäli maksavia asiakkaita löytyy, laajenee kai valikoimakin. Plussaa Netflix saa siitä, että sisältöä on laidasta laitaan ja käyttöliittymiä on liki jokaiselle alustalle. Meidän taloudessamme Netflixiä katsotaan tietokoneelta, Wiiltä ja kännykästä.

Minulta Netflix saa kiitosta kategorisoinnistaan. Vuosia olen epätoivoisena sellannut imdb:tä mielessäni ajatus 'minkä leffan katsoisin tänään, kertokaa nyt'. Kaikenlaiset 'related movies' -vinkit ovat aina olleet kullan arvoisia. Netflix haistelee katsomasi rainat ja niiden pohjalta sekä suosittelee että kategorisoi elokuvat ja tv-ohjelmat. Genret kuten 'draamat joissa vahva naispääosa' tai 'englantilaiseen kirjallisuuteen perustuvat elokuvat' ovat tehneet sairaslomastani helppoa aikaa.

Pienoista jännitystä tähän kategoriointiin tuo minun ja mieheni erilaiset elokuvamaut. Useimmin Netflixin etusivulla siis suositellaan 'hääelokuvia' ja 'tiivistunnelmaisia trillereitä'.

Meillä Netflix oli kaksi kuukautta kokeilussa. Kun mieheni kertoi ensimmäisen kerran hankkineensa tällaisen, muljautin silmiäni ja varmistin, että ethän maksa tuosta ja pääseehän siitä eroon. Kahden päivän päästä kyselin, että mitäs tuo sitten maksaisi kuussa ja viikon käytön jälkeen toivoin, että tämä palvelu oli tullut jäädäkseen.

Ja parasta on, että Netflix muistaa missä kohtaa elokuva jäi kesken tai minkä jakson How I Met Your Motheria katsoin viimeksi. Viikkojen jälkeenkin. Minä siis suosittelen.

Teemabileitä elo täys

Hertta

Elämä on täynnä mahdollisuuksia järjestää teemajuhlat. Nyt on halloweenikin tulossa, joten aihe on äärimmäisen ajankohtainen. Tässä on vuosien varrella järjestetty vaikka minkälaista hippaa ja useimpiin on liittynyt joku vaatteisiin tai ruokaan liittyvä yhdistävä tekijä. En ole ihan varma mistä innostukseni teemabileisiin johtuu, mutta mielestäni on hauska järkätä tapahtumia ja vielä hauskempia ne on, kun niissä on joku teema.

Eihän teeman tarvitse olla kauhean sitova tai kunnianhimoinen. Luulen teemavaatimuksillani ajoittain rasittaneeni ystäväpiirini hermoromahduksen partaalle. Pitäisi aina osata hahmottaa teema, johon on mahdollisimman helppo ottaa osaa. Ja toisaalta, jos on halua panostaa, niin sekin on mahdollista. Idean keksiminen teemabileille ei ole helppoa, mutta on se maar mageen näköstä, kun yhtäkkiä kämppä on täynnä vaikka kuinka kummallisia mörököllejä.

No tässä nyt pikkulistaus erilaisista teemoista ja mitä niiden eteen on tehty vuosien varrella:

Meksiko-teemabileet: Oikeastaan kyseessä on tex mex-teema, sillä ruokatarjoilu ei ole ollut puhtaasti mexicoa vaan tortilloita ja tequilaa. Aihe on asullisesti ja ruoan suhteen superhelppo. Ei muuta kun Old el Paso-hyllylle etsimään safkaan sisältöä. Asustamista omalla kohdalla on helpottanut isoisän 70-luvulla ostamat sombrerot. Miehille mustat kauluspaidat ja paksut viikset vievät pitkälle. Ponchokaan ei ole hankala leikellä vanhasta viltistä. Naisille röyhelöinen hame ja ison nutturan kaveriksi suuri kukka ja oikealla suunnalla ollaan. Kämpän koristeluun käytin kesäiltoihin tarkoitettuja värikkäitä ulkovaloja ja tulostin vähän kuvia kaktuksista seinille.

Peruukkivappu: Ei paljon muuta kuvailua kaipaa. Kuten olen aiemmassa vappuaiheisessa postauksessa kertonut, meillä on kaveriporukassa tapana viettää vappupiknikkiä. Ja eräänä vuonna kaikki hankkivat oman tukan vastakohtaa vastaavat peruukit päähänsä. Karvat eivät taineet kellään olla mitenkään mauttoman övereitä, kunhan vaan näytimme erikoisilta omaan silmään. Itselläni oli pitkä vaalea peruukki, kun todellisuudessa oma tukka oli tuolloin lyhyt ja tumma.

Pyhän Patrickin päivä eli St. Patrick's Day: Tämän viettämiseen opin opiskelijavaihdossa Irlannissa. Patrickin ansioksi luetaan siis kristinuskon vakiinnuttaminen tuolle vihreälle saarelle ja häntä juhlitaan 17. maaliskuuta. Patua on helppo juhlia: vaatteet on vihreitä ja juoma irlantilaista (mitä luultavimmin Guinnessia). Dublinissa päivää juhlitaan yhtä villisti kuin meillä vappua. Täällä meilläpäin kannattaa hakeutua johonkin irkkupubiin, muualla kun päivä ei oikein mitenkään näy.

Pinkit prinsessasynttärit: Täytin tänä vuonna 26-vuotta ja sitä piti juhlistaa mahdollisimman epäkypsästi. Olin voittanut Tiimariin lahjakortin ja käytin sen unelmieni prinsessasynttäreihin. Astiat ja pöytäliina oli Barbie Princess-sarjaa ja tarjoamiset oli kaikki vaaleanpunaisia ja valkoisia. Ohjelmanumeroina oli ongintaa, kirahvin hännän kiinnitystä ja tuolileikkiä. Todella hauska ilta keskellä arkiviikkoa. Eikä aamulla sattunut päähän. Ja toki olin pyytänyt vieraita pukeutumaan herkästi pinkkiin.

Tooga-bileet: Tässäpä vaate, jota harvoin tulee käytettyä uudelleen. Nämä hipat olivat yliopiston ainejärjestömme sitsit, mutta listaan tapahtuman tässä ihan vain tuon asun takia. Toogan voi toteuttaa miljoonalla tavalla. Eräät olivat vain napanneet lakanan mukaan ja sitoneet sen vyöllä ylleen. Toimi ihan hyvin. Itse tein valkoisesta lakanakankaasta yksiolkaimisen koltun, johon ompelin kultaista kangasta tehosteeksi. Kaavoja tällaiseen ei tarvitse. Katselin vähän vanhasta, väljästä biletopista mallia ja surautin rätin siltä pohjalta. Joskus voisi kaveriporukalla pitää toogabileet. Kesällä. Siitä saisi mageita valokuviakin.

Keiju-appro: Toinen opiskelijatempaus, jonka tähän listaan oli viimeinen appro, johon opiskeluaikaisella porukallamme osallistuimme. Normaalistihan tämmöiseen puetaan opiskeluhaalarit päälle, mutta viimeiseen approon päätimme panostaa. Haalarit jäi nurkkaan ja kaikki hommasimme paljon glitteriä ja muovisia asusteita. Itse olin pinkeissä sävyissä, yksi meistä sinisissä jne. ja keräsimme kyllä katseita. Siivet vipattaen ja tekoripset kiiluen kiersimme baarista toiseen ja aiheutimme paheennusta.

Häät: Pukeuduin valkoiseen ja teemana oli naimisiin meneminen. Koristelu ja ruoka teeman mukaista.

Wanaja-festival: Festarit on loistava mahdollisuus teemapukeutumiselle. Toissa kesänä lähdimme isolla tyttöporukalla festaroimaan. Oma tiimi oli helppo tunnistaa väkijoukosta, sillä kaikilla meillä oli turkoosit topit, sinivalkoiset huivit ja merihevoset kaulassa. Lisää tiimihenkeä hauskasti. Ja huivinhan voi sitoa ihan miten haluaa, ei sen ole pakko olla päässä rusetilla.

Ysäribileet: Kasari on niin nähty! Tai siis ei ole. Me olemme 80-luvun tekeleitä, joten emme muista siitä kovin paljoa. Sen sijaan spaissareiden karseet kuteet ja Sashin jumputus on tuttua huttua ja aiheuttaa hilpeyttä. Viime uutena vuotena yksi mökki-ilta oli varattu ysärihippoja varten. Melkoiset naurut irtosi niistä flanelipaidoista ja meikeistä.

Halloween: Tässä on nyt paritkin halloweenit järkätty. Ensimmäiset oli teemalla: pelottavia olentoja. Silloin lopputulos oli kuolemanenkeleitä, vampyyreja, piraatteja ja insinööri. Seuraavan teema oli pyjamabileet ja Hitchcockin leffa. Viime vuonna pankki räjäytettiin pahiksilla. Asunnossamme viipotti kaikkea Myrkkymurateista Karhukoplaan. Tuo teema oli valintana erityisen onnistunut. Asut olivat mielettömän hienoja ja aiheutimme suurta ihastusta yökerhossa. Tämän vuoden teema tulee olemaan professionaali pukeutuminen (alunperin univormut, mutta se rajoittaisi liikaa). Saa nähdä millaisia helmiä uudessa kodissamme tällä kertaa viipottaa. Viime vuoden teemaäänestyksestä jäi montakin yli ja tässä siis ideoita teemahippoihin: hollywood, zombiet, vanhukset, scream-maskit, LoTR, sarjakuvat, pahikset, supersankarit.

Saas nähdä mikä on seuraava suuri oivallus!

Keikalla ja kaljalla

Hertta

Heinäkuu on kesän parasta aikaa. Törkeesti menoja ja liian vähän päiviä. Tänä vuonna sade on kyllä haitannut ihan kaikkea hauskanpitoa, mutta ainakaan omalla kohdalla mikään riemu ei ole täysin estynyt. Kesään kuuluu erottamattomana osana musiikkikeikat. Ihan perinteisiä festarireissuja en enää harrasta. Ei telttailua mulle. Mutta lämmin kalja ja meteli kyllä uppoaa. Olen tänä kesänä käynyt Tuskassa ja juuri viime viikonloppuna oli ZZ Topin keikka Kaisaniemessä. Kovasti toivoisin pääseväni vielä johonkin ulkoilmakonserttiin, mutta valtaisa elämäntilanteen muutos hankaloittaa nyt ihan kaikkea. Muutun elokuussa työntekijäksi opiskelijan sijaan.

ZZ Top oli muuten kova. Partasuut soittivat kiltisti melkoisen hittikimaran eli tällainen sunnuntaipäivän fanikin pystyi laulamaan mukana. Myös minulle tuntematonta tuotantoa soitettiin, mutta yleisölle se oli selvästi sitäkin tutumpaa. Vanhat herrat olivat juuri niin viihdyttäviä kuin saattoivat. Biisien väliin heiteltiin muutama sana suomea ja kyseltiin fiiliksiä ja kerrottiin omia. Mitään yletöntä huudatusta ei edes yritetty. Eikä se omasta mielestä olisi sopinutkaan arvokkaiden setien imagoon. Kyllä ne maar mageesti soittivat. Musiikin teorian tai kikkailun päälle en ymmärrä, mutta tiedän, kun jokin kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Tämä kuulosti. Sateesta huolimatta. 

Väki keikalla oli hyvin laidasta laitaan. Oli naperoita ja moottoripyöräporukkaa. Surffaripoikia ja täti-ihmisiä. Jengiä oli todella paljon. Enkä nähnyt kuin yhden pienen niskalenkin, kun tuntematon yritti tunkea jonkun porukan sadesuojan alle. Tosin en olisi pahemmin uskaltanut alkaa heilua ja aukoa naamaani tuolla keikalla. Sen verran värikästä ja humalaista porukka oli (minä myös!).

Tein itselleni ja siskolleni keikkaa varten perus putkihuivit. Ajateltiin, että jenkki-kuosi sopii texasilaisen yhtyeen esitykseen hyvin. Saatiin jopa kommenttia, positiivista. Tuollaiset pitkänmalliset eli kolmelle lenkille sai kietaistua kaulan ympäri. Sininen osuus on Eurokankaasta 'kiiltävä bilekangas'-nimistä materiaalia, tai jotain sinnepäin. Tilkkulaarista löytyil. Ei mitään äärimmäisen kivantuntuista ihoa vasten, mutta mageen näköstä. Puna-valkoinen-osuus on tavallista pehmeää puuvillaa. Täällainen huivi on todella helppo tehdä: ommellaan kankaan pitkät sivut yhteen pitkäksi putkeksi (nätti puoli sisäänpäin). Käännetään putki ympäri niin, että nätti puoli tulee ulospäin ja sitten ommellaan vaan päät yhteen. Tämä viimeinen osuus vaatii vähän kikkailua, jotta onnistuu nätisti ja suosittelen viimeistelyä käsin. Mutta yhteensä aikaa kuluu alle puolituntia eli vähemmän kuin kankaiden löytämiseen.

50 kirjaa

Hertta

Kaikkea voi listata. Sekä BBC että Keskisuomalainen ovat tehneet omat sadan kirjan listansa. BBC:n listalla on kaikkea kansainvälistä ja KSML on kerännyt omaansa paljon kotimaista ”must-read”-matskua. Näissä olisi kyllä tavoitetta yhdelle elämälle. Ajattelin yrittää näitä kahta mukaillen koota tähän oman listani. En taida ottaa tavoitetta ihan niin kunnianhimoiseksi kuin sata, mutta 50 voisi onnistua. Ja kirjoja on ihan kauhian vaikea laittaa arvojärjestykseen, mutta yritän laittaa vaikka johonkin "muistan tän olleen mukaansatempaava" ja "tämä jäi jostain syystä mieleen"-järjestykseen. Eli en välttämättä ole ylpeä siitä, että tässä nyt julkisesti myönnän jotkin kirjat lukeneeni, mutta minkäs sille voi jos ovat osoittautuneet hyviksi. Lista siis täytyy kesän kuluessa, kun saan kulutettua lisää opuksia.

Ja kai se on pakko nyt tässä yhteydessä myöntää, että en minä oikeastaan kirjoja lue vaan kuuntelen ne. Se on helpompaa ja samalla voi vaikka tehdä käsitöitä tai vaan rötköttää.

1. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
2. Jane Austin: Pride and Prejudice
3. David Eddings: Belgarionin taru
4. Richard Adams: Watership Down
5. Suzanne Collins: The Hunger Games-trilogia
6. Bran Stoker: Dracula
7. Margaret Mitchell: Gone With the Wind
8. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
9. Charlaine Harris: The Southern Vampire Mysteries-sarja
10. Maria Gripe: Tordyveln flyger i skymningen
11. J. K. Rowling: Harry Potter-sarja
12. Agatha Christie: Varjossa auringon alla
13. Karen Marie Moning: Fever-sarja
14. Stephenie Meyer: The Host
15. Khaleid Hosseini: A Thousand Splendid Suns
16. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
17. Dan Brown: Da Vinci-koodi
18. Maria Gripe: Agnes Cecilia – en sällsam historia
19. Jane Austin: Sense and Sensibility
20. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
21. Juha Vuorinen: Juoppohullun päiväkirja
22. Charlotte Bronte: Jane Eyre
23. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase
24. Pentti Kirstilä: Varo, kulta, varo
25. J.R.R. Tolkien: LoTR
26. Eoin Colfer: Artemis Fowl-sarja
27. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
28. Emily Bronte: Wuthering Heights
29. Arthur Conan Doyle: The Hound of the Baskervilles
30. Jari Tervo: Koljatti
31. Deborah Spungen: Nancy
32. Oscar Wilde: The Picture of Dorian Gray
33. Roald Dahl: Matilda
34. Antoine de Saint-Exupery: Pikku Prinssi
35. Tina Fey: Bossypants
36. Sofi Oksanen: Puhdistus
37. Jules Verne: Maailman ympäri 80 päivässä
38. ...

TV-Friikki (komedioista pari sanaa)

Hertta

Kauhukseni tajusin tässä, että katson ihan liikaa telkkaria. Kun innostun jostain sarjasta, hommaan sen käsiini ja katson kaikki kaudet putkeen ja muu elämä pysähtyy. Pahimpia tällaisia ovat olleet True Blood, Game of Thrones ja Greyn Anatomia. Kaikkein eniten olen kuitenkin kuluttanut sarjoja, joissa yksittäiset jaksot toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina ja jakso on helppo katsoa vaikka aamupalaa syödessä. Siis sellaisia, joiden jakson lopussa ei tule ”aaaaargh”-reaktiota vertahyytävästä cliffhangerista. Toisin sanoen: sitcomeja kuluu paljon.

Barney (starpulse.com)

Komediasarjoista olen tällä hetkellä koukussa How I Met Your Motheriin, Big Bang Theoryyn, New Girliin ja 30rockiin. Näillä taitaa olla Suomen telkussa eri nimet. Hetkinen. Ensisilmäyksellä, Rillit huurussa ja Kolme miestä ja tyttö. 30rock on ihan vaan 30rock ja taitaa olla listan suosituin Suomessa. Tätä ihmettelen. Olen pitänyt monta tulenpalavaa saarnaa aiheesta: Miksi HIMYM ei ole Suomessa primetimessa? Sehän on varsin kunniakkaasti Frendien vanavedessä ratsastava kaverikomedia. Yhdysvalloissa sarja on hyvin suosittu ja siellä näytetään jo sarjan seitsemättä kautta. Hyvin käsikirjoitettu ja pelaa monessa jaksossa lineaarisen ajan rikkomisella ja eri kertojilla, mistä tykkään paljon. Onhan siinä omat kökköisyytensä ja kliseisyytensä, jotka kuuluvat lajityyppiin. Lähes jokainen iso juonikäänne on jo nähty Frendeissä, Frasierissa tai that 70’s showssa, mutta miksi keksiä sitä pyörää uudelleen, kun vanhakin toimii kun kumin vaihtaa. Hahmot sarjassa ovat sympaattisia. Itse en pahemmin välitä Lilystä, mutta sen sijaan (ja varmasti kaikki sarjan fanit ovat samaa mieltä) jumaloin legendaarista Barneyta. Suosittelen, että sunnuntaiaamuna, kun krapula kolkuttelee ohimolla, jysäyttää ykköskauden pyörimään ja läjähtää sohvalle tutustumaan porukkaan. Ainoa, mikä sarjassa todella rassaa, on Bob Saget, joka ajoittain vierailee kertojana ja tekee päähenkilön lapsille selväksi, että ”ei, tämäkään ei vielä ole se tarina, jossa kohtaan äitinne, mutta äitinne sattui kyllä olemaan huoneessa, jossa kaikki tapahtui, en vaan tiennyt sitä silloin”.

Zooey Deschanel (thefastertimes.com)

New Girl on uusi ja vielä vähän vieras sarja, mutta pilotti oli nerokas ja samaan tapaan kuin 30rockissa, hahmot tekevät usein asioita, jotka ovat niin ylilyötyjä, että katsoja vain hoona nauraa hölmöilylle. Olisipa oma elämä yhtä hauskaa. Kyseessä on siis kimppa-asunto, jota asuttaa yksi tyttö ja kolme nuorta miestä, kaikki ovat enemmän ja vähemmän sinkkuja. Eli aiheet on hyvin samoja kuin HIMYMssä ja Frendeissä, mutta naururaita ja jatkuva studiokuvaaminen puuttuu ja käsikirjoitusta tehdessä on oltu vähän hönössä.

Dr. Sheldon Cooper (baconwrappedmedia.com)

Big Bang Theory uppoaa tällaiseen nörttiin hyvin. Olemme mieheni kanssa koko ikänne olleet fantasian, sci-fin ja tietokonepelien kuluttajia, joten tuota genreä luotaavat läpät uppoavat, sillä muita vastaavia sarjoja ei ole paljoa ollut. Freaks and Geeks oli joskus, mutta se kertoi enemmänkin teini-ikäisten hankaluuksista. Nämä miehet ovat kaikki yliopistolla tai muissa isoissa instansseissa töissä ja osa jopa kaipaisi vähän naisseuraa. Nörttiläpät, jotka liittyvät tietokoneisiin, tekniikkaan ja tieteeseenkin jaksavat huvittaa. Vaatii toki vähän alan ymmärtämistä, jossa mieheni on toki minua valovuosia edellä, mutta kyllä määkin tiedän mikä on Linux ja miksi on hauskaa, että Sheldon opiskelee suomea. Sheldon Cooper on muuten sarjan hahmojoukon helmi. Parilla Emmyllä palkittu. Sosiaalisesti kyvytön, mutta ei hullu, hänet on testattu lapsena.

Tracy, Jack, Liz, Jenna ja Kenneth (spikytv.com)

30rock eroaa kolmesta muusta siinä, että kyseessä on työpaikkakomedia, muut kertovat kaveriporukan toilailuista. NBC:n pääkonttori sijaitsee Manhattanilla osoitteessa 30 Rockfeller Plaza ja siitä nimi tulee. Sarjan on luonut briljantti Tina Fey, joka hoitaa myös pääosan näyttelemisen. Liz Lemon on livenä esitettävän sketsisarjan käsikirjoittaja ja sinkku ja reppana. Sarjassa on paljon hahmoja, jotka viety vähän liian pitkälle ja ovat siksi niin herkullisia. Useasti olen tuijottanut silmät lautasina, että mitä ne juuri teki ja ihanko oikeasti se sanoi noin. Yksinäinen päähenkilö tekee asioita, joita moni meistä naisista epätoivon hetkinä päätyy tekemään, mutta kukaan muu ei aiemmin ole kehdannut kertoa näitä asioita julki. Katsottuamme yhden jakson mieheni kysyi minulta ”laulatko sä kun syöt yksinäs juustoa?”. No en tietenkään, mutta sen sijaan huutolaulan kun epiloin sääriäni, ettei kipu tuntuisi niin pahalta. En ole varma, tarvitseeko kenenkään tietää asiasta. 30rock on siis sekoitus kreisiä ja ajoittain ovelaa, oivallettavaa huumoria.

(fanpop.com)

(acceptly.com)

Vanhoja sitcomeja käymme aina ajoittain uudestaan läpi. Mainitsinkin aiemmin Frasierin ja that 70's shown ja niin ne Frendit tietty. Coupling ja Office on kanssa mahtavia. Scrubs on tällä hetkellä kierrossa, kun käymme nukkumaan. Onhan noita huonojakin tullut vilkaistua, esimerkiksi Joey ja 2 Broke Girls, eikä mieheni suostu katsomaan Tyttökultia (joka minun mielestäni on kyllä aivan ihana!). Eli juu-u, paljon on hauskoja ohjelmia maailmassa, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että ei ole mitään sellaista jäljellä, jota voisi esim. huomenna vappupäivänä toljottaa urakalla ja nauttia vähän fantaa. Tarvitaan siis lisää sarjoja!