Painonpitäjän ruokapäiväkirjasta: aamupala

Arpa

Hertta on aiemmin blogissamme avannut matkaansa painonhallinnan maailmassa, ja toivon, että hän jakaa myös lähiaikoina uusia kehonkoostumuslukujaan - on meinaan muutosta tapahtunut! Sutjakkaakin sutjakkaampi Hertta valoittaa tänä kesänä - ystävänä on ilolla ja ylpeydellä saanut seurata tuota projektia. Mutta kertokoon Hertta siitä lisää. Minä ajattelin nyt kuitenkin myös kirjoitella jotakin painonhallintaan liittyvistä asioista, tämä kun on nykyään niin hip ja hop.

Viikonlopun aamupala ja ihana aurinko!

Olen kohtuullisen ahkerasti liikkuva hoikka naisihminen. Viimeisimmässä kehonkoostumusmittauksessa (1,5 vuotta sitten) vartalotyyppini arvoitiin normaaliksi ja painoindeksini oli noin 20. Tilanne pitää uskoakseni kutinsa edelleen. Lihon, jos syön mitä haluan - tämän olen kokeillut erinäisillä ulkomaan etapeilla - mutta ihan herkimmästä päästä en varmasti ole. Pariin otteeseen olen elämäni aikana suunnitelmallisesti laihduttanut, muutoin olen saanut onnekseni pysyä painonpitäjien kastissa, ja siitä näkökulmasta myös kirjoitan. Syömisen suhteen toteutan hyvin pitkälti 5+2 -mallia, mutta tässä ei ole kyse viimeisimmästä laihdutusbuumista. Minulle lukuyhdistelmä tarkoittaa viittä normaalin syömisen päivää ja kahta huolettomamman syömisen päivää. Viikonloppuisin siis saa ottaa löysemmin. Ja lomaviikkona se onkin sitten 0+7, mutta mitäpä tuosta. Painonpitäjälle oleellista on, että suurin osa arjesta elellään tasapainoisesti: painonpitäjän ei tarvitse enää stressata kaloreista laihduttajan tapaan - riittää, että on niistä tietoinen. Tämän tasapainon löytäminen onkin varmasti hankalaa niille, jotka pitkän laihdutusrupeaman jälkeen siirtyvät ylläpitovaiheeseen. Liikunnasta kirjoittelen ehkä toiste, mutta sillä saralla numeromalli on parhaimmillaan 4+3, eli neljä liikuntakertaa ja kolme vapaapäivää viikossa. Nämä tietysti sekaisin, ei yhteen pötköön urheilua ja sitten lepoa.

Hiilareitakin tarvitaan, puuro on pop.

Aloitetaan ruokapäiväkirjan purku päivän ykkösellä, eli aamupalalla. Arkiaamupalani kalorianti on noin 200-300 kaloria. Sillä mennään toimistotyössä loistavasti lounaaseen. Itse uskon siihen, että aamupala on syötävä, mutta päivän myöhempien aterioiden koko on aivan sama riippumatta aamupalan energiamäärästä. Runsas aamiainen ei siis välttämättä pienennä lounasta tai päivällistä. Siksi pidän aamupalan riittävänä mutta niukkana.

Arkiaamun kruunu.

Arkipäivinä aamupalani koostuu lähes aina rahkasta, se pitää itselläni parhaiten nälkää. Lisäksi sen syöminen on nopeaa, ja töihin pääsee irtautumaan ripeästi. Oma suosikkini oli ennen Rainbow maustamaton, rasvaton rahka - mutta nykyisin olen siirtynyt pitkälti tarjonnan takia Pirkan vastaavaan tuotteeseen. Rainbow on hieman tönäkämpää ja happamampaa, Pirkka taas pehmeämpää. Silloin tällöin yritän arkisin muistaa syödä aamupalaksi puuroa lisätäkseni hiilihydraattien saantia muutoin melko vähähiilariseen ruokavaliooni. Etenkin nyt juoksuinnostuksen alettua, olen tietoisesti pyrkinyt lisäämään hiilihydraattien saantia.

Oli aamupalan perusaines rahkaa tai puurohiutaleita, sekaan mäjähtää aina Bonnen hedelmäsoseita (tai pilttejä, jos ei Bonnea löydy). Nämä ovat ihan ykkösiä, aikuisten pilttejä. Bonnet eivät sisällä mitään muuta kuin hedelmää itseään, ei lisättyjä sokereita tai lisäaineita. Puuron sekaan heitän joskus myös raejuustoa, jos sattuu kaapista löytymään. Ei siinä sitten muuta tarvita: rahkapurkki auki ja töräys hedelmää sekaan, niin ja ainakin yksi lasi vettä. Avot, päivä startattu!

Viikonloppuisin onkin sitten enemmän aikaa aamupalan nautiskeluun, mikä näkyy myös lautasella. Lauantaisin ja sunnuntaisin keittelen kotona kahvit ja syön mitä haluan, tai mitä löydän.

Parisalsaa Baila Bailassa

Salsaharrastus ei jää vaatteista kiinni,
esim. kaikki kuvan jalkaan laitettavat vaihtoehdot on ok!

Arpa

Olen harrastanut parisalsaa viime syksystä lähtien Helsingin Baila Baila -tanssikoulussa. Ja olen kyllä tykännyt, täytyy myöntää. Parisalsa on hauska ja vauhdikas tanssi, jonka perusaskeleet on helppo oppia muutaman opetustunnin jälkeen. Toisaalta tanssissa löytyy niin uskomaton määrä erilaisia kuvioita, tyylittelyä ja pyöritystä, että haastetta riittää viikko toisensa jälkeen. Tanssin erilaisista haastavuustasoista kertoo myös se, että Baila Bailassa opetustasoja on kolme. Itse siirryin kakkostasolle käytyäni syksyn ajan ykköstason tunneilla noin kerran viikossa. Etenemistä jokainen saa tehdä oman tunteensa mukaan, ykköstasolla voi hyvin tanssia vuoden, jos esimerkiksi tanssitaustaa ei ole ja peruskuviot ja rytmit tuntuvat vierailta.

Tunneilla harjoitellaan aina jokin tietty kuviosarja, jonka opettaja on tunnille valmistellut. Koska kyseessä on parisalsa, tanssitaan aina parin kanssa. Paria vaihdetaan usein, noin minuutin tai parin välein, joten tunnilla pääsee harjoittelemaan monien eri henkilöiden kanssa. Parisalsan viehätys perustuu varmastikin hyvin rentoon ja sopivasti flirttailevaan tyyliin, joka tuo omaa hauskuuttaan tanssimiseen. Vaikeinta tässä, kuten muissakin paritansseissa on se, että miesten pitäisi oppia viemään ja naisten luovutettava kontrollista ja opittava seuraamaan.

Harjoiteltavat kuviot vaikeutuvat tasojen mukaan ja myös tasojen edistyessä. Esimerkiksi ykköstason alussa aloitetaan aivan perusteista, mutta ykköstason lopussa jo hallitaan monenlaisia peruspyöritysliikkeitä. Harrastaminen kannattaakin siksi aloittaa joko syksyllä, vuoden alussa, tai myöhemmin keväällä alkavista alkeisryhmistä, joissa opetus alkaa täysin nollasta. Taitotason kasvaessa myös tanssin fyysisyys lisääntyy. Mitään hikijumppaa salsa ei kuitenkaan ole, itselleni tulee mukava lämpö ja pientä kosteutta ihon pintaan. Toki on siellä niitäkin, jotka ovat aivan hiessä. Itselleni salsa on etenkin kehonhallinnallintaa ja liikkuvuutta ylläpitävä tunti, josta tulee taatusti hyvä mieli ihan joka kerta. Todelliseksi liikunnaksi salsa muuttuu bileissä ja muissa tilaisuuksissa, joissa tanssitaan pitkään yhtämenoa. Silloin hiki virtaa ja reisissä tuntee liikkuneensa.

Parasta Baila Bailassa:

• opettajat ovat todella mukavia, hauskoja ja ennenkaikkea ammattitaitoisia
• rentojen opettajien ansiosta tunneilla on välitön tunnelma ja siellä saa nauraa itselleen ja toisilleen - mokailu on sallittua ja oppimisesta iloitaan yhdessä
• tunneilla kohdatut ihmiset ovat kaikki olleet mukavia ja ystävällisiä, tunnelma on yhteisöllinen
• koska paria vaihdetaan ahkerasti, ei omaa paria tarvitse löytyä harrastusta varten
• voit käydä millä tunneilla haluat, minä päivänä haluat - käyminen ei ole sidottua tiettyyn ryhmään
• tunteja on paljon, esim. tietyn taitotason parisalsaa on jokaisen päivänä ma-su

Huomioitavaa Baila Bailassa:

• eri opettajien tunnit ja opetustyylit ovat erilaisia, myös haastavuustaso vaihtelee opettajien kesken - kannattaa siis käydä eri opettajien tunneilla fiilistelemässä
• kaikki opettajat eivät puhu sujuvasti suomea, valmistaudu siis englannin ja espanjan kielikylpyyn
• parin vaihtaminen on pitkälti oletus kaikkien opettajien ja muiden tanssijoiden näkökulmasta, vaihtaminen on fair playta ja sitä tekevät myös pariskunnat
• tilat ovat välillä ahtaat suurille tanssijamäärille, etenkin syksyn ja vuoden alussa - tilat myös päätetään aina juuri ennen jokaisen tunnin alkua, joten kannattaa olla kärppänä, että päädyt oikealle tunnille
• joissakin ryhmissä on miehiä ja naisia hyvin eri määrät, mikä tekee harjoittelusta vähän mälsää - kannattaa olla joustava ja käydä eri ryhmissä katsomassa tilannetta, tai selvitellä vastaanotosta, onko jonkin päivän ryhmässä toiseen suuntaan epäsuhtaiset sukupuolijakaumat

Mukaan tunnille:

Yksi hienoista asioista niin salsassa kuin sen tanssimisessa Baila Bailassa on, että jokainen saa tulla tunneille omana itsenään. Tämä päättee ehdottomasti myös asusteisiin ja muuhun kilpavarusteluun, joka tuntuu olevan monilla saleilla ja jumppatunneilla hyvinkin riipivällä tasolla. Salsaa voi vetää sellaisessa asussa, mikä itselle parhaalta tuntuu. Kaikkea tätä olen salsatunneilla nähnyt miesten tai naisten päällä:

• alaosana juoksutrikoot, jumppahousut, verskat, farkut, leggingsit, haaremihousut, hörhelöhame, kokomekko jne.
• yläosana t-paita, kauluspaita, urheilutoppi, biletoppi, tunika, villapaita, fleece, verkkatakki
• jalassa sukat, sali/treenikengät, tennarit, ballerinat, korkokengät, pukukengät

Kuten yltä näkyy, varusteet eivät ole salsassa lainkaan olellisia. Tärkein varuste tunnilla onkin hymy, iloinen fiilis ja rento asenne omaan ja parin tekemiseen - kannattaa muistaa, että oma tunne vaikuttaa myös toiseen. Et varmaan halua pilata kenenkään omaa harrastushetkeä. Loistavia salsahetkiä!

Haaveissa kehonkoostumusmittari

Hertta

Kuten tässä nyt on useaan kertaan mainittu, on oikea polveni ollut veitsen alla kahdesti. Kyseinen nivel ei suuresti haittaa menemistäni tai olemistani, mutta rajoittaa jonkin verran liikuntalajeja joita voin harrastaa. Käytännössä kaikki todella paljon energiaakuluttavat lajit on pyyhkäisty pöydältä, sillä tärähdyksiä tai vääntöjä hyllyvä "feikki" rusto reisiluun päässä ei kuulemma kestäisi.

Mutta maailmahan on täynnä vaikka millaisia liikuntalajeja! Kun vain jaksaisi sohvalta vääntäytyä niiden ääreen. Viime kevään kävin orjallisesti salilla ja reenasin itseni siihen kuntoon, että sain Naisten Kympin juostua. Sitten tuli kesä ja karmea takapakki. Tänä syksynä päätin, että nyt nuo polvileikkausten jälkeiset kilot lähtee! Ja hyvin on lähteneetkin. Yksi kilo enää jäljellä. Tosin nyt huomaan, että kylppärin vaaka ei enää ole riittävä mittari. Ravitsemusterapeutti on tarjonnut hyviä neuvoja terveellisiin vähäkaloriisiin aterioihin ja lisäksi iskenyt molemmilla kerroilla kouraan kuvassa näkyvän lappusen raakaa dataa.

Minusta on siis nyt kahdesti otettu kehonkoostumusanalyysi. Todella mielenkiintoista luettavaa! Huomaan, että vaikka paino ei olekaan pudonnut sitä vauhtia kuin olisin toivonut, on ihon alla tapahtunut muita muutoksia. Lihasmassan määrä on kasvanut maltillisesti, kun samaan aikaan rasvaa on kadonnut jonkin verran enemmän. Mikäli jaksan pysyä tällä linjalla kolkuttelen taas normaalipainon rajoja. Tosin tässä on tuo joulu edessä. Täytynee ottaa Nutrilettit mukaan sukulointikierrokselle. Pyytäisinköhän joulupukilta oman kehonkoostumusmittarin?

Mikä ihmeen virtuaalijumppa?

Arpa

Elämäni Helsingissä on hurahtanut vauhdikkaasti käyntiin ja arki alkaa muodostua. Toivottavasti ehdin myös bloggailla vähän useammin nyt, kun jokainen ilta ei mene asioiden ja kodin järjestämiseen tai huomisen panikoimiseen.

Yksi tärkeä osa omaa arkeani on koittaa pitää itseni jonkinlaisessa fyysisessä hapessa. Intterweebistä etsin kuntokeskuksia omilta uusilta lähinurkilta ja löysin yhden potentiaalisen aivan kiven heiton päästä. Firman kotisivuilla huomasin, että ryhmäliikuntatunneista noin 95% on niin sanottuja virtuaalijumppia. En ollut ikinä eläissäni törmännyt vastaavaan konseptiin, ja mietinkin, että nämä on näitä "vain isolla kirkolla" -juttuja.


Päätin kuitenkin olla rohkea ja hankkia kortin kyseiseen paikkaan. Sopimuspapereita rustaillessa vastaanoton setä totesi hieman mutisten, että toiset tottuvat virtuaalijumppiin nopeasti ja... toisilla sitten kestää vähän kauemmin. Hieman heräsi epäilykset, mutta siinä kohtaa korttia oli jo höylätty, joten peruutus ei tullut kuuloon.

Aiheeseen liittymätön kuva: auringonnousu Hämeenlinnan kesäyössä.

Pari päivää myöhemmin oli aika suunnata reippaasti tuulta päin. Ensimmäiseksi virtuaalijumpaksi valitsin turvalliselta kuulostaneen muokkauksen. Seuraavan puolen tunnin aikana menetin virtuaalijumppaneitsyyteni oikein iloisen ja kivan näköisen nuoren virtuaalimiehen johdatuksella. Ja sehän oli kivaa, ihan turhaan jännitin! Ohjaaja selosti liikkeitä sekä suomeksi että ruotsiksi, joten kielikylpykin tuli ihan huomaamatta.

Käytännössä virtuaalijumppa toimii siis niin, että salissa alkaa tietyn ohjelman mukaisesti pyöriä jumppavideo, jota sitten seurataan. Seinän korkuisella screenillä ohjaaja on suurinpiirtein aidon kokoinen, joten seuraaminen on helppoa. Lisäksi ohjaajaa voi seurata sivuseinällä olevalta pieneltä screeniltä, jos haluaa jumpata peiliin päin. Itselleni videolla hyppivä ohjaaja oli hyvin mieluisa, koska en kaipaa minkäänlaista vuorovaikutusta ohjaajan kanssa. En siis ole niitä, jota haluaisivat jumpasta mitään sosiaalista ulottuvutta.

Siippa kotona kysyi, että miksi maksaa jumppavideoista, kun niitä löytää netistäkin? No, en tiedä muista, mutta itselleni on aika vaikea ryhtyä jumppailuun kotona, jos mitään tiettyä aloitusaikaa ei varsinaisesti ole. Sitä ajattelee, että kohta pistän videon pyörimään. Plus, oikealla salilla tilat, välineet ja äänentoisto voittavat kyllä aika ruhtinaallisesti kotijumppailut.

Tiivistetysti virtuaalijumpan plussat ja miinukset:
+ edullinen hinta, koska ohjaajakustannukset ovat pienet
+ jumppia pyörii lähes nonstop
+ helppo tehdä itselle sopivia liikkeitä, kun ei ole painetta tehdä kuten ohjaaja tekee
- vaatii itsekuria, koska kukaan ei ole puskemassa laiskottelijaa
- ei sovi aloittelijoille, koska neuvoja ei voi kysyä

Aktiivinen viikonloppuloma

Arpa

En oikein enää muista, mistä se ajatus lähti, mutta niin siinä vain kävi, että viime viikonlopun vietimme siipan kanssa Eerikkilän urheiluopistolla lomaillen. Kumpikaan emme olleet ennen tämmöisillä urheiluopistoilla käyneet hillumassa, joten päätimme yhdessä uskaltautua uuteen. Molempien lähestyvien synttäreiden kunniaksi sovimme tämän reissun olevan lahjamme itsellemme ja toisillemme. Huh, kerrankin ei tarvitse metsästää synttärilahjaa!

No, mitäs siellä urheiluopistolla sitten oikein puuhataan? Me varasimme vanhenemisemme kunniaksi opiston kesällä valmistuneesta hotellilaajennuksesta sviitin vuorokaudeksi. Käytännössä sviitti tarkoitti isoa huonetta, jossa oli oma sauna ja parveke. Etenkin sauna osoittautui ekstrahinnan väärtiksi. Itse huone oli melko ankeasti sisustettu, vaikka olikin uusi. Kylpyhuone oli onneksi kaunis, sänky pehmeä ja maisemat kivat. Lisäksi pakettiin kuului täyshoito sekä liikuntapaikkojen omatoiminen käyttö. Lisähinnasta olisi ollut mahdollista saada esim. kuntotestausta tai kehonkoostumusmittailuja. Me emme kuitenkaan näihin jaksaneet tällä kertaa lähteä.

Vuorokauden Eerikkilässä oleilun aikana ehdimme harrastaa seuraavia lajeja: suunnistus, lenkkeily ja luontopolulla patikointi, kuntosali x 2, pingis ja uinti. Onneksemme keli oli mahtava ja saimme nauttia ihanasta syksyisestä metsästä ja aivan upeista järvimaisemista suunnistuksen ja lenkkeilyn parissa. Kaikki urheilupaikat olivat perustasoisia ja toimivia. Ei mitään hohdokkainta ja uusinta, mutta meidän makuumme täysin riittäviä. Hiki ainakin tuli useaan otteeseen, joten eiköhän nuo fasiliteetit ajaneet asiansa. Hauskaa oli myös se, että opistolla oli melko hiljaista, minkä takia saimme olla pitkälti omissa oloissamme ja hassutella keskenämme: Luonnossa lenkkeilimme aivan kaksin ja halailimme puita; Kuntosalilla lauantai-iltana popitimme musiikkia ihan kunnolla ja minä tanssin yksin jumppasalissa (puuha, mitä aika harvoin pääsee tekemään); Uima-altaalla menimme omia uimakisoja kummallisilla uintityyleillä.

Liikkumisen ja hölmöilyn lisäksi ehdimme vierailumme aikana saunoa kolmeen kertaan! Täyshoidon ansiosta emme tunteneet nälkää, lähinnä tuntui, että söimme jatkuvasti. Mutta mikäs siinä, sapuska oli tosi hyvää ja olimme sen tasosta molemmat iloisesti yllättyneitä.

Täytyy vielä mainita, että vastaanoton täti oli hirmuisen ystävällinen ja antoi meille oman avaimen kuntosalille, etsi karttoja lähiseudusta, pisti uima-altaan saunan meitä varten lämpiämään ym. Palvelu siis pelasi erinomaisesti.

Voisin hyvin kuvitella, että lähdemme joskus toistekin viettämään aktiivilomaa Eerikkilään tai johonkin toiseen urheiluopistoon Suomessa. Suosittelen muillekin!

Hertan yksinäinen kesäskaba

Hertta

Hertta + Sulkapallo = ?

Mieheni muutti kesäksi toiseen kaupunkiin. Etänä eläminen ei sinänsä ole meille uusi juttu. Kyseessä on neljäs kerta parisuhteemme aikana kun toinen osapuoli ottaa maantieteellistä välimatkaa. Edelliset pari kertaa se olen ollut minä. Siksi onkin outoa olla nyt yksin yhteisessä kodissamme. Olen todella huono olemaan yksin, ahdistun nopeasti. Huonoa tuuria on, että kesätyöni pakottama rytmi on väärään suuntaan muun maailman kanssa: minä menen töihin klo 15, kun valtaosa lähimmistä ystävistäni pääsee tunti sen jälkeen toimistoistaan. On siis keksittävä jotain tekemistä! Muuten kesä menee telkun edessä salmiakki mussuttaen.

No tässähän olisi nyt hyvä mahdollisuus ottaa itteään niskasta kiinni ja vähän sportata. Olen todella huono urheilija. Innostun aina pariksi kolmeksi kuukaudeksi ja sitten sohva alkaa kutsua. Ehdin aina saada pari kiloa pois ja niska-hartia-seudun voimaan paremmin ja sen jälkeen ei enää huvita. Ehkä tämä johtuu oman lajin puutteesta, ehkä laiskasta perusluonteesta. Ajattelin nyt tämän kesän taas yrittää. Harmi kun ei löytynyt mitään liikuntakurssia, joka pakottaisi ainakin kerta viikkoon raahautumaan liikkeeseen. Onneksi Iidesjärveä on helppo kiertää ja jumppia järkätään joka salilla. Kävin muuten talvella uintitekniikan kurssin, muistin juuri. Pitäisiköhän raahautua altaaseen?

Laitan muutaman viikon päästä päivityksen, sainko koko hommaa edes starttaamaan.

Tankotanssia kokeilemassa

Arpa

Ihan näin kauniilta ei oma suoritukseni näyttänyt. Kuva: Studio Move

Tankotanssi on kokenut viimevuosina aikamoisen faceliftin: strippiluolista laji on ponnistanut vakavasti otettavien urheilulajien joukkoon. Ja hyvä niin, sillä tankotanssi on todellista urheilua ja vaatii tiukkaa kehonhallintaa, lihaksia ja kivun sietoakin. Vaikka laji on kiehtovaa katsottavaa, todellisuudessa erotiikka on puuhasta kaukana, varsinkin kun kokeilee tangon kanssa heilumista ensimmäistä tai toista kertaa.

Itse käväisin kokeilemassa tankotanssia kaksi kertaa CityDealin hyvän tarjouksen houkuttelemana Tampereella Studio Movessa. Tankotanssi on kokeiluni perusteella juuri niitä lajeja, jotka näyttävät helpolta, mutta todellisuudessa ovat varsin haastavia. Toisaalta perusjuttuihin, kuten helppoihin pyörähtämisiin, pääsee aika nopeasti mukaan. Jaan nyt tässä muutamia pointteja, joita tämän kokeilun jälkeen mielessä pyörii...

• Shortsit ovat ehdottomat tankoilussa, muuten ei tangossa pysy kiinni jalkoja vaativissa liikkeissä. Itse käytin tavallisia ohuita kangasshortseja ja hyvin toimi. Pääasia, että shortit ovat mahdollisimman lyhyet.
• Pieni pyyhe kannattaa ottaa tunnille mukaan, vaikka ei itse hikoilisikaan. Pyyhettä käytetään nimittäin tangon ja käsien kuivaamiseen, jotta pito tangossa pysyy tunnin ajan.
• Älä rasvaa käsiä tai jalkoja ennen tuntia, muuten tiput kepistä auttamatta. Näin kävi itselleni ekalla tunnilla. Toisella kerralla tarrasi hyvin, kun en ollut moneen päivään lätrännyt rasvalla.
• Kannattaa varautua jonkinasteisiin kipukokemuksiin tankotanssin liikkeissä. Mustelmia tulee varmasti ainakin muutama. Itsellä etenkin ranteet, nilkat ja sääret ottivat jonkinverran osumaa.
• Tunnille ei tarvita minkäänlaisia kenkiä tai tossuja, sukat riittävät, eikä niitäkään välttämättä tarvitse. Erityisen hyvä laji siis siitä, ettei välineisiin tarvitse tärvätä omaisuutta.

Kokonaisuudessaan homma oli hauskaa ja haastavaa, eli sikäli todellakin kokeilemisen arvoinen juttu. Toisaalta tankoiluun liittyvä lievä telominen ja mustelmat eivät kovasti viehättäneet herkkää hipiääni. Ohjaaja kuitenkin mainitsi, että kipuun tottuu ja mustelmatkin vähenevät, kun oppii tekemään liikkeet oikein. Itseäni myös riipi hitaammanlainen oppimiseni ja kehittymiseni hommassa. Toisaalta juuri tämä lajin haasteellisuus voisi pitää mielenkiinnon yllä hyvinkin pitkään, kun aina huomaisi oppivansa uutta. Pitää katsoa, ehkä sitä vielä jossain vaiheessa hyppään tankoon kiinni!

Suunto Quest ja Movescount

Hertta

Suunto Quest

Joululahjojen testaaminen jatkuu yhä. Sain uuden sykemittarin lahjaksi ja verrattuna vanhaan mopooni, tässä tuntuu olevan valtavasti ominaisuuksia. En ole vielä varma, onko laite jopa turhan monipuolinen tällaiselle kuntolenkkeilijälle. Pyysin vimpainta lähinnä motivoimaan liikkumista, sillä polvileikkauksen jäljiltä minun pitäisi liikutella raajojani nyt entistä ahkerammin, etten jää rammaksi. 

Movescount

Tähän mennessä olen lähinnä tutustunut perusominaisuuksiin, joihin kuuluu ilmeisen olennaisena tämä Movescount. Eli kellon nauhoittamat tiedot ladataan nettiin henkilökohtaiselle sivustolle, jolla voi seurata omaa harjoittelua, edistymistä, pitää vähän päiväkirjaa ja muutenkin kikkailla kaikkea. Jälleen uskon tämmöisen palvelun olevan erityisen antoisa himoliikkujalle, mutta kyllä minäkin olen joka reenin jälkeen kyylännyt, että missä kohtaa lenkkiä syke oli korkeimmillaan ja miten se energia on siinä sivussa kulunut.

Ilmeisesti tähän voisi vielä hommata lisälaitteeksi pikkulaitteen, joka tallentaisi myös nopeuden ja matkatiedot. Jos ihastun tähän mittariin, saatan hommata senkin,  sitten kun saan taas juosta. Alustavasti voin sanoa, että ihmiselle, joka tykkää suunnitella kaikkea ja seurata kehitystään, tämä Movescount on tosi mielenkiintoinen lisä harjoitteluun.