Pikasiivoojan "musthavet"

Arpa

Jos tämä olisi Cosmopolitan-lehden juttu, ingressissä kriiseiltäisiin suurinpiirtein näin: Oletko kutsunut kuuman deitin kotiisi nauttimaan fantsuja drinkkejä, ja yhtäkkiä havahdut, että olet laittanut itseäsi yyberhotiksi jo kaksi tuntia - mutta unohtanut siistiä kämppäsi kokonaan? Ei hätää, näillä vinkeillä selviät haasteesta 10 minuutissa!

Mutta koska tämä on tavallisen lähes 30-vuotiaan sinkkunaisen elämää, on tässä vain kyse siitä, että välillä pitäisi siivota nurkista suurimmat kuonat, eikä kiinnosta käyttää toimintaan juurikaan aikaa. Näistä nikseistä toki on apua kanssasiivoojille!

Pikasiivouksessa itse luotan kolmeen tuotteeseen:

1. Puhdistusliina, esim. Pirkka pelittää mainiosti. Tämä ratkaisu on ehdoton pikasiivoojalle. Rätti sisältää kosteuden ja puhdistusaineen omasta takaa, joten on valmis käyttöön. Tällä vetelen pölyjä ja likaa niin tasoilta, pöydältä, lattialta, seinistä... Miinusta epäekologisuudesta, mutta nopeus ratkaisee tällä kertaa.

2. Karvarulla, tässä mallia Henkkamaukka. Rullan käyttö pelkästään vaatteiden siistimiseen on suorastaan tämän värkin aliarvioimista. Tällä saa hyvin putsattua pöytäliinat, koristetyynyt, sohvat, verhot; kaikki tekstiilit. Tarvittaessa myös lattioilta pahat villakoiraläjät voi rullailla ohimennessään.

3.Ihmesieni. Tätä keksintöä ei varmasti tarvitse enää erityisemmin mainostaa, puhdistaa ihan kaiken. Pikasiivooja vetää tällä kirkkaaksi keittiön ja wc:n lavuaarit ja hanat. Oikeasti siivoushommissa ollessani opin, että jos ei muuta ehdi siivota vessassa, kannattaa kiillottaa hana - se hämää katsojan silmää ja jotenkin koko huussi näyttää yhtäkkiä aika freesiltä.

Lidlin laktoosittomat

Arpa

Lidl on hiljattain alkanut panostaa laktoosittomien tuotteiden tarjontaan. Tämä on tullut varmasti selville televisiota seuraaville kansalaisille, kun Lidl on pyörittänyt riipivää laktoosittomien tuotteiden kampanjaansa. Kun kaupataan laktoosittomia maitotuotteita, miksi se aina tehdään piereskelyn ja vatsanväänteiden varjolla? Ihan tosi, eiköhän se ole selvä ilman mainoksen alleviivaamistakin, että mitä se laktoosi voi ihmiselle aiheuttaa. Joku voisi miettiä uuden tulokulman näihinkin mainoksiin.

Markkinointikikat sikseen ja asiaan. Olen ottanut Lidlin uuden tuotevaltauksen vastaan suurella ilolla. Ennen tällaisen laktoosivammaisen on pitänyt käydä hakemassa toisesta kaupasta erikseen ihan perusasiatkin, kuten maidot ja jugurtit. Nyt periaatteessa kauppareissu onnistuu yhdeltä luukulta, kun Lidlissä joka tapauksessa hyvin usein asioin.

Lidlin laktoosittomat kattaa hyvän valikoiman perusmaitotuotteita: vispi- ja kuohukermaa, rahkaa, maitoa ja maitojuomaa, kermaviiliä, raejuustoa ja jugurttia ainakin löytyy Jugurtteja on tarjolla muutamaa hyvää perusmakua niin purkeissa kuin isoissa tölkeissä. Tykkään myös siitä, että laktoosittomat tuotteet on selkeästi ja mutkattomasti merkitty laktoosittomiksi. Ei tarvitse etsiä pieniä logoja tai outoja erillisbrändejä, joista pitäisi tulkita, onko tässä nyt sitä pierutavaraa mukana vai ei. Joitain puutteita Lidlin laktoosittomien valikoimassa kylläkin on. Itselleni suurimman ongelman tuottaa laktoosittoman aamu/välipalatarkoitukseen suunnatun rahkan puute. Lidlin valikoimassa on ainoastaan perinteinen maitorahka, jonka maku on sen verran hapanta, että sitä käyttäisin lähinnä leivontaan ja ruuanlaittoon. Toinen ongelma, joka Lidlin laktoosittomissa on, on niiden rasvaisuusaste. Kermaviili on täyttä kamaa, kuten myös vispi- ja kuohukerma ja jugurteissakin on rasvaa aika reilusti. Omaan makuun aika tuhteja, varsinkin kun vahingossa eräänä aamuna avasin kermaviilin, heitin sekaan marjoja ja lähdin kauhomaan suuhun. Luulin, että käsissäni on rahkapurkki. Maku oli veikeä ja täyteläinen, mutta tulipahan kokeiltua sellaistakin aamupalaa. Väsyneenä elämä on jännää.

Tuomio:
Lidlin laktoosittomien tuotteiden valikoima on hyvä perusarkeen. Ei mitään erikoista, mutta ei pahoja puutteitakaan. Rasvaisuusasteen puolesta sopii hyvin karppaajille, tavalliselle tallaajalle vähän tuhtia kamaa. Hintapuoli on Lidlille tunnusomaisesti kohdallaan. Esim. kokonaan laktoositon UHT-maito maksaa 99 senttiä litralta. Niin halpaa laktoositonta maitoa ei löydä mistään muualta, kirveelläkään. Tai ainakaan itse en ole löytänyt.

SKY-opiston kasvohoito ja Yonka Gommage 303 -kuorintageeli

Kotiin lähtenyt kuorintageeli kirkastaa kivasti ihoa.

Arpa

Opiskeluaikana totuin käyttämään edullisia kauneudenhoidon palveluja, kuten erilaisia hieronta-, parturi- ja kauneushoitokouluja. Työikään siirryttyäni olen jatkanut samalla mallilla ja ollut valintoihini aina tyytyväinen. Etenkin täällä pk-seudulla näiden palvelujen hinnat lähentelevät naurettavuuden rajoja. Mieluusti säästänkin muutaman kympin sillä, että annan opiskelijan harjaannuttaa osaamistaan meikäläistä tuunatessa. Toki pitää asiakkaana myös muistaa olla armollinen lopputulosta kohtaan.

Tammikuussa kävin kokeilemassa kasvohoitoa Huopalahdessa sijaitsevassa Suomen Kosmetologien Yhdistyksen opistossa (SKY-opisto). Hoito oli edullinen, noin kahden tunnin sessio maksoi 50 euroa. Kokonaisuutena olin hoitoon hyvin tyytyväinen. Ainoat harmituksen paikat koin etsiessäni sisäänkäyntiä opistoon ja aikataulun venyessä niin, että pääsimme aloittamaan vasta noin 15 minuuttia myöhässä.

Tämän jälkeen kaikki sujui hyvin, kuin ammattimaisessa kasvohoidossa ikään. Hoitaja oli sympaattinen nuori tyttönen, joka osasi asiakaspalvelun mallikkaasti. Kouluympäristössä tilat ovat tietysti aina ammattimaista nihkeämmät - yhdessä suuressa huoneessa pötköttää useita naisia rivissä hoitoja saamassa. Itseäni tämä ei haittaa. Kun laitan silmät kiinni, voin rentoutua hyvin. SKY-opistolla kävin myöhään illalla, joten huoneessa oli lisäkseni vain yksi toinen asiakas. Lisäksi taustalla soinut rentouttava musiikki vaivutti lähelle unta.

Valitsemani peruskasvohoito sisälsi perinteiset vaiheet: alkupuhdistuksen, kuorinnan, epäpuhtauksien poiston, kulmien siistimisen, hieronnan, naamion ja hoitovoiteen. Käytetyt puhdistusaineet tuntuivat mielyttäviltä ja tehokkailta. Hoitajalla oli selkeästi jo näkemystä ihon analysoinnista ja oikeiden aineiden valinnasta. Epäpuhtaudet poistettiin hellävaraisesti, eikä ihossa näkynyt väkivallan jälkiä seuraavana päivänä lainkaan. Hieronnan osuus oli kahden tunnin ajasta huomattava, varmaankin lähemmäs 40 minuuttia. Tämä oli ihanan pitkä aika, koska siinä ehti todella rentoutua - taisin jopa lyhyesti torkahtaa.

Kotiin tarttunutta, Yonkan kuorintageeli:

Hoitojen jälkeen jokaisessa hoitolassa on vuorossa myyntivaihe, jossa asiakkaalle tuputetaan jos jonkinlaista purnukkaa. Koska kasvohoito on opistossa niin edullinen, voi kylkeen ostaa hyvin hieman kallimmaan kotihoitotuotteen. Itse tykkäsin kovasti hoidossa käytetystä kuorintageelistä, joka selkeästi kirkasti ihoni väriä. Geeli tuoksuu hieman jännälle, mutta käyttötapa on mukavan erilainen perinteisistä rakeisista kuorintavoiteista. Ostamani Yonkan geeli levitetään iholle, jätetään hetkeksi ja "kitkataan" pois hankaamalla kevyesti koko kasvot. Mukana lähtee kiva määrä kuollutta ihosolukkoa ja jäljelle jää pehmeä, kuulas iho.

Tuubi (50 ml) geeliä maksoi hoitolassa noin 40 euroa, netistä tämän näyttää saavan noin 25-39 dollarilla.

LivBox - helmikuu 2014

Hertta

Minäkin nyt lankesin ja tilasin LivBoxin itselleni. Kerran kuussa pääsee jännittämään, että mitä se posti kantaakaan mukanaan. Ensimmäinen Boxini oli ihan positiivinen yllätys. Olihan siinä paljon testerikokoista kamaa, mutta ihan mukavia nekin ovat. Testeripakkaukset kulkee mukavasti reissussa mukana. Pitää vaan olla tarkkana, että saa rahalleen vastinetta vastaisuudessakin. Täytyy tosin sanoa, että moni näistä tuotteista oli minulle jo tuttuja entuudestaan.




Tämän Boxin tuotteet:

Neutrogena Norwegian Formula käsivoide: On oman kokemukseni mukaan paras kohtaamani käsivoide. Miellyttävä neutraali tuoksu, imeytyy nopeasti ja kosteuttaa tällaisen talvi-ihon tehokkaasti. Tämä oli vieläpä täysikokoinen!

Eucerin Aquaphor hoitovoide: Tätäkin olen aiemmin kokeillut. Minun rasvaiselle iholleni turhan taagia kamaa, mutta kuulemma parranajon jälkeen ärtyneelle iholle oikein sopiva (tästä ei siis omakohtaista kokemusta). Naurettavan pieni näyte.

Garnier Miracle Skin Perfector BB-voide: Tämäkin oli täysikokoinen! Ja jo entuudestaan tuttu. Garnierin BB:t ovat ihan hyviä. Tämäkin on tosin liian tumma näin talvella minun käyttää, mutta keväämmällä voisin ottaa käyttöön.

Carmex Classic huulivoide: Tämä minun on pitänyt ostaa jo vuosia. Ihanaa, että osui kohdalleni! Tykkään hennon vaniljaisesta tuoksusta ja koostumus on mitä parhain tälle vuodenajalle. Karsastan vain näitä huulijuttuja jotka levitetään sormella. Tätä ei voi siis käyttää kuin nukkumaan mennessä tehokkaan käsipesun jälkeen.

John Frieda Full Repair Strengthen and Restore shampoo ja hoitsikka: Näitä en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Minulla on aikanaan ollut useita Friedan vaaleille hiuksille tarkoitettuja tuotteita ja niistä tykkäsin. Hiukseni eivät tosin enää ole voimakkaimman korjauksen tarpeessa, mutta käytän yhä mielelläni tällaisia kuntouttavia tuotteita. Toivottavasti on hyviä.

Paketissa oli vielä ystävänpäivän kunniaksi lahjat 'sille toiselle'. Oletus on, että Boxin vastaanottajan lähipiiriin kuuluu mies, jolle voi antaa hajuvesi- ja pesuainenäytteet. No minulla on aviomies, joka testasi tuotteet:

Encounter (Calvin Klein): Tuoksu oli aluksi perinteisen miehinen, jopa saippuainen, mutta hetken iholla oltuaan kävi pippurisemmaksi ja muutenkin mausteiseksi. Voisin kuvitella sopivan paremmin +40 -vuotiaalle.

[3D]Mension Hair&Body: Mukavan sporttisen tuoksuinen ja testaajan mukaan ajoi asiansa pesuaineena. Kritiikkiä tosin sai testeripullo, josta tuotetta oli kuulemma hankala saada ulos. Itse taas suhtaudun aina vähän varauksella tuotteeseen, jolla pitäisi voida pestä niin kroppa kuin tukkakin.

(Kuvat on puhelimella otettu.)

Tuorepuuro mustikoista

Hertta

Puurot on nyt in. Näin luin eräästä viikottaisesta naistenlehdestä. Minä en ole puuroihminen. En ymmärrä ruokia joita ei pureskella, hämmennyn. Olen kuitenkin ravitsemusterapeutin neuvosta lisännyt ruokavaliooni muutaman pikapuuron viikossa. Vuoden ajan olen syönyt aamupalaksi rahkaa marjoilla, nyt uskaltauduin kokeilemaan supertrendikästä tuorepuuroa. Eli kylmää mössöä. Mutta hei, ei se niin pahaa ollut! Teen toistekin. Koska jääkaappini on tyhjänpuoleinen, en päässyt käyttämään kovin fancyja aineksia. Tein siis tällaisen:

Hertan tuorepuuro kahdelle

Ainekset:
1 dl mustikoita
(0,5 dl punaherukoita)
1 prk Ehrmannin rahkaa
1 dl kaurahiutaleita
1 dl ruisleseitä
pari ruokalusikkaa auringonkukan siemeniä

ja 1-3 rkl mustikka-mehukeittoa

Ja kuten kaikki reseptini, tämäkin on todella helppo. Otetaan iso kulho ja survotaan sen pohjalle kaikki muut ainekset paitsi keitto. Mikäli marjat ovat suoraan pakkasesta, ne eivät ehkä ihan muusiksi mene, mutta se ei haittaa. Seos laitetaan jääkaappiin yöksi turpoamaan. Aamulla siihen sekoitetaan hieman mehukeittoa, määrä riippuu siitä kuinka makeaa puuroa haluat (itse taisin laittaa ruokalusikallisen). Sitten vain syömään.

Haaveissa kehonkoostumusmittari

Hertta

Kuten tässä nyt on useaan kertaan mainittu, on oikea polveni ollut veitsen alla kahdesti. Kyseinen nivel ei suuresti haittaa menemistäni tai olemistani, mutta rajoittaa jonkin verran liikuntalajeja joita voin harrastaa. Käytännössä kaikki todella paljon energiaakuluttavat lajit on pyyhkäisty pöydältä, sillä tärähdyksiä tai vääntöjä hyllyvä "feikki" rusto reisiluun päässä ei kuulemma kestäisi.

Mutta maailmahan on täynnä vaikka millaisia liikuntalajeja! Kun vain jaksaisi sohvalta vääntäytyä niiden ääreen. Viime kevään kävin orjallisesti salilla ja reenasin itseni siihen kuntoon, että sain Naisten Kympin juostua. Sitten tuli kesä ja karmea takapakki. Tänä syksynä päätin, että nyt nuo polvileikkausten jälkeiset kilot lähtee! Ja hyvin on lähteneetkin. Yksi kilo enää jäljellä. Tosin nyt huomaan, että kylppärin vaaka ei enää ole riittävä mittari. Ravitsemusterapeutti on tarjonnut hyviä neuvoja terveellisiin vähäkaloriisiin aterioihin ja lisäksi iskenyt molemmilla kerroilla kouraan kuvassa näkyvän lappusen raakaa dataa.

Minusta on siis nyt kahdesti otettu kehonkoostumusanalyysi. Todella mielenkiintoista luettavaa! Huomaan, että vaikka paino ei olekaan pudonnut sitä vauhtia kuin olisin toivonut, on ihon alla tapahtunut muita muutoksia. Lihasmassan määrä on kasvanut maltillisesti, kun samaan aikaan rasvaa on kadonnut jonkin verran enemmän. Mikäli jaksan pysyä tällä linjalla kolkuttelen taas normaalipainon rajoja. Tosin tässä on tuo joulu edessä. Täytynee ottaa Nutrilettit mukaan sukulointikierrokselle. Pyytäisinköhän joulupukilta oman kehonkoostumusmittarin?

Kylppärin kaapissa

Hertta

Tässä nykyisessä asunnossani minulla on ensimmäisen kerran peilikaappi kylpyhuoneessa. On se vaan kätevä. Tuollaisiakaan asioita ei osaa arvostaa, kuin silloin, kun niitä ei ole. Olen nyt asunut vuoden tässä asunnossa ja juhlan kunniaksi otin kuvan kaapista ja sen sisältämistä tuotteista.

Kuvassa näkyy monta tuotetta, jotka ovat vasta kokeilussa, muutama joista olen tännekin kirjoittanut ja joitain vanhoja ja uudempiakin klassikoita.

Triple Dry -deodorantti minulla on ollut käytössä jo yli kymmenen vuotta. Sitä käytetään iltaisin ja tovi sillä menee kuivua, mutta on pelastanut monesta kiperästä paikasta. Uusin tuoksu on muuten paras.

Vasta tottutelen Ultra Dexin hammastahnaan. Olen tottunut siihen, että hampaiden pesun jälkeen hengitys on arktisen raikas, mutta kuulin joka aika sitten, että perus markettitahnat on liian vahvaa tavaraa päivittäiseen käyttöön.

Herbinan kuivashampoo on ehkä paras mitä olen kokeillut. Ei mene tukkoon ja suihkuaa hienosti. Pitää tosin olla tarkkana, ettei vedä harmaaksi.

Hampojen lankaaminen ei ole vielä rutiinia, mutta yritän edes pari kertaa viikossa muistaa. Tuo lankain helpottaa hommaa ihan huomattavasti

Ja vikaksi SB12 dropsit. Jokaisen valkosipulista tykkäävän pussaajan pelastus. Heitän tällaisen suuhun välillä keskellä yötäkin, jos illalla on mausteiset ruoat maistunut. (Tätä yösyömistä en tietenkään suosittele, sillä voi olla hengenvaarallista.)

Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Kivuliaasti koeajossa: Kräuterhofin selluliittigeeli

Hertta

Voi luoja, että polttaa!

Sain tänään käsiini purkillisen Kräuterhofin Anti-Cellulite geeliä. Minulla iski kauhea
selluliittikriisi ja olen nyt jo tovin harrastanut kuivaharjaamista ja ongelma-alueiden kuorimista. Vettä juon kuin kameli keitaalla ja chiliä yritän taas lisätä ruokaan. Ennestään kaapistani löytyi jokin Doven selluliittivoide, mutta muutaman käyttäjäkokemuksen luettuani päädyin siihen, että tavara taitaa olla muhkuroilleni liian heikkoa. Tämän Kräuterhofinkin löysin muutaman suosituksen perusteella.

Tässä nyt pieni päiväkirja tuotteen käytöstä. Onneksi olin ennestään lukenut Teresan blogista hänen kokemuksiaan niin osasin vähän varautua.

22.5.  En käyttänyt kumihanskoja vaan pesin kädet heti operaation jälkeen. Ongelma-alueeni ovat  reisien yläosa, pakarat ja lantio. Levitin kahteen raajaan yhteensä avokadon kiven verran tavaraa. (Oliko tarpeeksi helppo mittayksikkö?) Tuote levittyi helposti ja se oli riittoisaa. Viidessä minuutissa kuumotus alkoi jo olla sellaista, että kiskaisin jo jalkaan vetämäni pyjamahousut pois. Kymmenen minuutin kohdalla tuska oli pahin. Huhhuijaa! Kävin monta kertaa katsomassa itseäni peilistä, mutta ihon pinnalla ei näkynyt mitään punoitusta. Kävelin ympyrää ja haaveilin saavillisesta jäätä johon istahtaa. Vartin kohdalla alkoi helpottaa. Puolen tunnin jälkeen saatoin kuvitella istuvani. Tunnissa olo oli normaali. Onneksi en laittanut tätä juuri ennen nukkumaanmenoa!

23.5. Tällä kertaa kuivaharjasin ongelma-alueet ja kävin suihkussa ennen tuotteen käyttöä. Ehkä se on syynä siihen, että demoninen polte alkoi heti. Juu ei hätää, että olisi mitään toleranssia syntynyt. Nyt pesin kädetkin huonosti ja ranteitakin polttaa. Puolen tunnin päästä olo on helpompi, mutta ei missään tapauksessa mukava.

25.5. Unohdin käyttää tätä perjantai-iltana, joten aloitan lauantain pikku voitelulla. Johtuisiko siitä, että en kuivaharjannut iso ennakkoon, mutta polte hiipii tällä kertaa pikku hiljaa. Nyt polte ei missään vaiheessa edes äitynyt niin pahaksi. En silti kutsuisi sitä lempeäksi lämmöksi, mutta verrattuna torstaiseen tunne on siedettävä. Kiireen vuoksi kiskaisin housut jalkaan puolen tunnin jälkeen. Ei sekään kiva ollut, mutta on tuota pahempaakin koettu.

27.5. No tällä kertaa tein Filorgan Meso-Peelin samaan aikaan kun Kräuterhof helli ihoa. Nyt on siis liekeissä niin naama kuin reidetkin. Jouduin pitämään selluliittigeelistä parin päivän tauon, kun sopivaa väliä tähän kärsimiseen ei löytynyt. Ei siis toleranssia vieläkään. Polttaa ihan pirusti. Jos tämä ei viikossa helpotu, vaihdan kyllä tuotetta. Tällä kertaa iho myös alkoi punottaa. Ja kolme varttia meni olon normalisoitumiseen.

29.5. Polte alkoi viidessä minuutissa. Ihan yhtä kaameaa kuin tähänkin asti. Nyt päätin, etten anna sen häiritä. Ja päätin kiusata itseäni lisää, joten epiloin sääret samalla kun mömmö poltti reisiä. Ei ollut elämäni mukavin ilta. Lasi skumppaa olisi helpottanut oloa.

6.6. Pidin vähän taukoa mömmöstä (en meinaan halunnut pilata iltojani kärvistelyyn). Päätin kuitenkin, että olisihan tuo purkki hyvä käyttää loppuun. Tällä kertaa kokemus meni jo sietämättömän kivun puolelle ja tökkäsin takalistoni kylmään suihkuun viiden minuutin jälkeen. Jämä pohjalla saa jäädä hyllyyn odottamaan masokistista hetkeä.

Loppuarvio: En tiedä toimiiko tavara, mutta sattuu!

Koeajossa: Naaman pesut ja kuorinnat

Hertta

Johan tässä kuussa oli yksi naamanpesu-postaus, mutta heti perään tulee toinen. Kyseessä ei ehkä niinkään ole tuotekokeilu kuin raportti siitä, millaisia nassunputsausmömmöjä minä käytän tai mitkä olen vuosien saatossa kokenut hyviksi.

Ainoa selkeästi silmiinpistävä asia pesuainekaappini sisällössä varmaan on, että silmämeikinpoistoaine on ollut sama jo reilut kymmenen vuotta. Kyseinen tuote on myös arsenaalin ainoa markettituote. Kaikki muut pesuaineet minulla on jo pitkään tulleet apteekin hyllyltä. Ihoni on hyvin sekava ja erittäin rasvainen. Akne alkoi ala-asteella, eikä ole talttunut vieläkään, joten tarvitsen hyvin syvällistä puhdistusta ja tehokasta kuorintaa.

Päivittäiseen käyttöön:

ACO FACE Young Puhdistusvaahto & ACO SPOTLESS 2 in 1 Mud Cleanser/Mask

Luotin ACOn vaahtomaisiin pesuaineissiin vuosia. Vaahdot on niin helppoja käyttää: levittyvät nopsasti kasvoille ja pesevät tasaisesti. Tätä kyseistä vaahtoa olen ehtinyt käyttää useamman pullon. En ehkä ihan mene enää tuohon 'young'-kategoriaan, mutta kuten sanottua tarvitsen hyvinkin rasvaiselle iholle tarkoitettuja tuotteita ja nämä teineille suunnatut hoitavat homman hyvin. Tässä on mielestäni ihana kukkainen tuoksu ja tällä on lähtenyt silmämeikkikin hyvin irti. Olisi yhä ykkös-tuote, ellei vahingossa olisi löytynyt vielä parempi.

ACOn savipohjainen pesuaine on minulla ollut lähinnä naamiokäytössä. Olen käyttänyt sitä pesuaineena lähinnä vain silloin, kun kasvoissani ei ole ollut meikkiä poispestävänä. Tämän jäljiltä iho tuntuu mukavan puhdistetulta. Voiko sanoa, että iho tuntuu mattaiselta? Tykkään kyllä tästä, mutta pahimpaan akneaikaan tuote on vähän kynnetön. Varmaan nyt kesällä tulee kovempaan käyttöön.

Mutta sitten se uusi luottotuote!


Dermaheal Foaming Cleanser

En ole tiennyt, että iho voi tuntua tältä!
Työkaveri minulle tuputti että 'osta se Derman putsari, se auttaa tohon sun aknees'. Minä ajattelin, että kauheita ylisanoja nyt viljellään. Lopulta taivuin, ostin ja jäin koukkuun. Tätä otetaan ihan pikkumuru märälle kämmenelle, hierotaan käsiä yhteen ja muodostuu hienon hieno vaahto, joka levitetään kasvoille. Ja ihosta tulee kuulkaas narskuvan puhdas, mutta ei missään tapauksessa kiristävän tai kuivan tuntuinen. Kaikki meikki on poissaan ja nassu kuin uunituore. (Nyt viljelen itse niitä ylisanoja.) Tätä ei tosin suositella silmämeikin poistoon eli silmille pitää sitten olla oma tuotteensa. Mutta on hyvä!





Vikana tässä päivittäisten tuotteiden sarjassa mainittakoon ei ehkä vähäisin, mutta tavallaan vaatimattomin tuote:

Maybelline New York Cils Demasq 2in1 -silmämeikinpoistovesi

Tällainen pullo on siis sijainnut kylppärieni kaapeissa aina siitä asti, kun ekoja kertoja survoin mascaraa
silmiini ja äitini päätteli, että taidan tarvita puhdistusaineita. Olen ehkä joskus maininnut, että tykkään näyttävistä meikeistä. Käytän paljon mascaraa ja lähes päivittäin rajaan silmäni. Suosin myös laajaa skaalaa luomivärien sävyjä ja varsinkin viikonloppuisin lisään vielä kajaalilla dramatiikkaa katseeseen. On varmaan aika helppo päätellä, että tällaisen sotamaalin poistamiseen ei pelkkä Palmolive riitä. Tämä Maybellinen tuote ei ole koskaan pettänyt. Hurjimmatkin halloween-pakkelit on aina lähteneet irti. Aika öljyinen tämä tuote on ja silmiä pitää välillä huuhdella pariinkin otteeseen käytön jälkeen, mutta koskaan silmäni eivät ole tästä tuotteesta ärtyneet. Pikemminkin pelastaneet ne helposti tukkoonmenevien kyynelkanavieni aikaansaamalta pingis pallo-turvotukselta. Muita olen kyllä kokeillut, mutta aina tähän palannut. Luottotuote. Ikuisesti.

Harvempaan ja tehokkaampaan käyttöön:

Pyrin kuorimaan kasvoni 2-3 viikossa. Kuulostaa kauhean paljolta, tiedän, mutta jos harvennan kertoja, iho menee helposti tosi tukkoon. Kuona on vaan saatava tasaisin väliajoin irti. Edellinen kuorinta-aineeni oli Neutrogenan Visibly Clear Blackhead Eliminating-kuorinta aine. Se oli tosi hyvä. Riittoisa ja suosittelen. Hyvin lompakkoystävällinenkin.

Nyt käytössäni on Elivo Kuorintageeli kasvoille. Tässä tuotteessa on kaksi isoa plussaa, joiden vuoksi olen siihen erityisen ihastunut: rakeiden koko ja tuoksu. Rakeet ovat sen kokoisia, että puhdistavat kunnolla ja selvästi kuorivat kuonan pois, mutta tuotetta käyttäessä ei tunnu siltä, että ihokin irtoaa. Tarpeeksi hellävarainen siis, mutta tehokas. Iho tuntuu puhtaalta käytön jälkeen. Lisäksi osassa Elivo-sarjaa on käytössä tällainen hypotuoksu: se on raikkaan ja kivan tuoksuinen, mutta ei liian ällön esanssinen. Elivo-sarjassa on myös tuoksuttomia ja omenanhajuisia tuotteita, joista en oikein välitä kummastakaan, mutta tämä hypotuoksu tuo mieleen kylpylöiden hoitotuotteet. En ole vielä ihan varma, jääkö tämä käyttötuotteeksi, mutta potentiaalia on.

Viimeisenä on tämän pitkän postauksen arvokkain tuote: Filorga MESO-PEEL
Tämänkin ostin suosituksesta rasvaiselle iholle. Kyseessä on kolmivaiheinen ihon kuorintahoito: ensin iho valmistellaan Savetteja muistuttavalla pyyhkeellä, sitten levitetään geelinaamio ja lopuksi iholle jätetään kosteuttava hoito. Laatikko sisältää viisi hoitokertaa joista olen nyt tehnyt kolme. Odotukset oli aika korkealla ja täytyy myöntää, että hoitojakson aloittamisen jälkeen isoimmat näppylät ovat hävinneet, mutta mitään valtavaa ahaa-elämystä en ole kokenut. Hoito kyllä tuntuu iholla ja sen jälkeen iho on semmoinen kimmoisa, mutta ei kukaan ainakaan ole päässyt sanomaan, että nassuni olisi erityisen hehkeän näköinen. Katsotaan nyt sitten parin viikon päästä, kun vikakin hoito on tehty. Niin ja setti siis kustantaa ostopaikasta riippuen noin 70 euroa.

Iholla

Ässä

Iho on kehon suurin elin. Siihen se levittyy kaiken päälle ottamaan iskut ensimmäisenä vastaan. Omani kanssa en ole aina pärjännyt ongelmitta. Erinäisteisten ihottumien ohella nahkani on hyvin kuivuvaa sorttia. Kovilla pakkasilla rystyset saattavat vuotaa verta silkasta kuivuudesta ja joka talvi haaveilen perusrasvalla täytetystä kylpyammeesta. Tältä pohjalta olen melko tarkka iholla läträämistäni tuotteista.

Tiesittekös, että Lumenella on uusi brändi nimeltä LuemeneLAB?  En minäkään vielä kuukausi sitten. Kyseinen brändi on apteekeissa myytävä uusi tuoteperhe ihon ikääntymistä vastaan. Itse olen kuvitellut anti-agening purkkien kuuluvan keski-ikäisyyteen, mutta Lumene LABilla on omat tuotteet +25 vuotiaille.

Kasvojen puhdistustuotteeni loputtua päädyin ostamaan Age Caring Hoitavan Puhdistusvaahdon. Aikaisemmin kokeilemani vaahdot eivät ole puhdistaneet kaikkea meikkiä ja ovat kuivattaneet ihoni korpuksi. Tämä toveri olikin positiivinen yllätys. Listasin tähän tuotteen plussat ja miinukset oman ihoni näkökulmasta:

 

+ hajusteeton: ei ärsytä ihoa

+ ei kirvele silmiä

+ puhdistaa tehokkaasti meikin

+ jättää sileän tunteen iholle

+ miellyttävä vaahtomainen koostumus

+ Suomessa kehitetty & valmistettu

________________________________________

- kuivattaa hieman talvikäytössä

- vaahtoa hankala ottaa pienempään purkkiin matkalle mukaan

- markettituotteita tyyriimpi

 

Plussan puolelle jäätiin, joten tässä on ehdottomasti potentiaalia luottotuotteeksi.

Tiger-koeajo

Hertta

Tykkään käydä kaupoissa, joissa on paljon kaikkea värikästä ja pientä ja jota voi näprätä ja miettiä, mihin tätäkin voisin käyttää. Mieheni ei oikein jaksa tällaisia ostosreissuja, joten jätän hänet aina suosiolla kotiin. Tällä kertaa ajauduin Hämeenkadun alkupään Tigeriin Tampereella. Otin oman aikani ja kiersin kaupan kahdesti läpi. Löysin kaikkea ihanaa! Ja rahaa meni vain parikymppiä. Jee!

Kännykän kameralla napattu kuva. Kaikkea hauskaa!

Olen nyt jo monta kuukautta haaveillut maalaamisen kokeilemisesta. Kävin silloin vuosi sitten sen piirtämis-kurssin ja nautin siitä suuresti. Haluaisin kuitenkin koittaa paksuilla väreillä jonkin todella voimakkaan ja ilmaisevan kuvan tekemistä. Päätin siis panostaa itseeni ja ostin jopa kuuden euron halpismaalisetin. Akryylimaaliin päädyin, koska se kuivuu öljyjä nopeammin. Näin käytännönläheinen olen. Tai sitten vain ymmärtämätön.

Loppukama onkin sitten vappua varten hommattu. Olemme taas kutsuneet ystäviämme vapun viettoon. Tykkään koristella vapun ajoissa. Pitääpä kysyä kämppikseltä, josko saisin jo alkavalla viikolla puhaltaa pari palloa kattoon. Unelmoin isosta määrästä heliumpalloja. Voisin vielä ottaa selvää, olisiko niitä jossain helposti saatavilla. Nuo oranssit pussit ajattelin  täyttää niillä Estrellan uusilla toffee/kinuski tms.-makuisilla pop corneilla.

Ihanaa kun on kevät! Luonto ja ihmiset herää koomastaan! Uutta elämää joka puolella!

Viikon viini: Punctum

Hertta

Orastava viiniharrastukseni ei ole vielä päässyt pitkälle. Olen siis yrittänyt jo tovin opetella maistamaan viiniä ja hiffaamaan, mikä niissä litkuissa on niin erityistä. Osaan perusjutut kuten, mikä on pinot noirin ja pinot grigion ero (insert the obvious joke here) ja millaista punaviiniä katkarapujen kanssa juodaan. En harmikseni osaa kuitenkaan erottaa vähätammista chardonnayta hapokkaasta rieslingistä. Näin ollen omat viiniarvioni ovat surullisuudessaan tragikoomisia.

Yritän kuitenkin pysyä kiinni trendeissä ja siksipä päätin dekantoida pullollisen Hesarin viikon viiniä. Kyseessä on siis Dominio de Punctum Tempranillo. Kyseessä on biodynaamisesti viljelty viini. Viini-lehdestä opin, että tämä on yhä vain suositummaksi käyvä viljelytapa, jossa tuholaismyrkkyjen sijaan apuna käytetään muun muassa vahvaa teetä ja kompostilannoitetta. Maailmaa siis yritetään pelastaa palsta kerrallaan.

Biodynaamisissa viineissä pitäisi ilmeisesti maistua maa. Minun mielestäni tässä viinissä maistui  kirpakka maskuliinisuus. Eli en osaa sanoa, mikä se jälkimaku oli, mutta se oli vahva eikä täysin minun mieleeni. Sen tunnistin, ettei viini ollut kovin tanniininen, eikä maku muutenkaan ollut kovin suuri. Viini ei myöskään maistunut suussa pitkään. Enkä löytänyt mausta kummempaa marjaisuutta, vaikka Hesari niin lupasikin. Ehkäpä opin tästä, että kaipaan punkkuuni karhunvatukkaisuutta, jopa lakritsia? En aio ostaa toiste.

Sen sijaan toisen kerran voisin ostaa Pasqua Sanzeno Sangiovesen. Hyvin helppo juoda, toimii varmaan pizzan kaverina, nyt hörpimme sen pastan rinnalla. Mukavan kevyt ja tästä jopa minun puinen kieleni maistoi ne marjat.

V10 plus testiajossa

Hertta


Kuulin tai luin jostain hypeä tällaisista japanilaisista kosmetiikkatuotteista. En ollut koskaan ennen edes kuullut kauneusseerumeista ennen tätä, nyt huomaan, että liki jokaisella kosmetiikkasarjalla on jokin seerumi. V10 plus-sarja perustuu näihin erivärisiin pipettipulloihin säilöttyihin seerumeihin. Halusin päästä kokeilemaan.

Sainkin koeajoon pari lippulaivatuotetta. Kokeilemani V10 Plus keltainen seerumi on siis kuulemma tarkoitettu tällaisen rasvaisen sekaihon rauhoittajaksi. Koomista on, että ensimmäisen kokeilukerran jälkeen poskeeni tulehtui kipein ja punaisin finni pitkään aikaan. Ehkä kyseessä oli jokin puhdistumisreaktio, mutta suoraan sanottuna vähän säikähdin. Kokeilin seerumia vielä toistamiseen, ilman suurempaa ahaa-elämystä. En olisi valmis maksamaan putelista liki yhdeksääkymppiä.

Sarjaan kuuluva puhdistusgeeli V10 plus Keramiidi oli ihanan raikkaan, teepuisen tuoksuinen ja pesi kyllä kasvot hyvin, eikä kuivattanut ihoa. En kuitenkaan ole varma, riittikö sen puhdistusvoima näin raskaalle iholle.

Mutta sitten se kuorinta-aine! V10 Plus vesipohjainen kuorintageeli on voittanut Cosmopolitanin tämän vuoden Beauty Awardsien parhaan ihonhoitotuotteen tittelin. Enkä ihmettele! En ole koskaan kokeillut tällaista kuorintaa. Ei ollenkaan rakeita, vaan pikemminkin se muuttuu hetkessä naamioksi joka hieroutuu irti ja vie mukanaan kuollutta ihosolukkoa. Nassu oli heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen ihan erilaisen tuntuinen. Kunnon kuorinnan jälkeen kasvoni tuntuvat melkeimpä raaoilta, polttelevilta. Nyt iho tuntui puhtaalta, mutta ei kipeältä. Tätä todella suosittelen testaamaan.

Koeajossa: Glissin hiusöljy

Hertta

Kauppoihin on rytinällä tehneet comebackin nämä hiusöljyt. Kyseessä ei ole mikään uusi keksintö, mutta kehitys kehittyy ja nämä uudet versiot ovat kuulemma keveitä verrattuna perus rypsiöljyyn. Luonnollisen öljyhoidon tukkaan saa sekoittamalla oliiviöljyä ja vaikka vähän avocadoa. Olen kokeillut pari kertaa, mutta tuollaisen tuhdin öljyn poispeseminen on todella työlästä.

Minulla on pitkä, vähän karhea tukka. Olen aina käyttänäyt kosteuttavia ja korjaavia hiustuotteita, että saisin sileät ja kiiltävät siipurat. Päätin nyt sitten kokeilla tällaista uuden sukupolven hiusöljyä. Jos vaikka toimisi. En kuitenkaan kehdannut vielä panostaa laatuun vaan ostin markettitavaraa.

GLISS daily oil elixir:
Eli eihän minulla ole vertailukohtaa vaan kerron nyt ensimmäisen pumppauksen jälkeiset fiilikset. Levitin öljyä hiuksiin ennen pesua ja annoin vaikuttaa hetken. Levitin öljyä uudestaan pesun jälkeen, ennen föönausta. Kuulemma kaksi pumppausta öljyä pitäisi riittää. Tällaiseen määrään näin ahnetta tukkaa ei tuntunut neljäkään annosta riittävän. Yritin kuitenkin varoa, ettei tukasta tulisi heti rasvaisen oloinen. Näin ei tapahtunut.

Hiukset ovat jo tämän ensimmäisen käyttökerran jäljiltä liukkaan ja sileän tuntuiset. Olen vakuuttunut. Pullo on onneksi muovinen ja keveä, joten uskallan kantaa tätä mukana reissuillakin. Tulevaisuudessa kokeilen sitten jotain testivoittajia. Nyt olen tyytyväinen halpikseeni.

Mikä ihmeen virtuaalijumppa?

Arpa

Elämäni Helsingissä on hurahtanut vauhdikkaasti käyntiin ja arki alkaa muodostua. Toivottavasti ehdin myös bloggailla vähän useammin nyt, kun jokainen ilta ei mene asioiden ja kodin järjestämiseen tai huomisen panikoimiseen.

Yksi tärkeä osa omaa arkeani on koittaa pitää itseni jonkinlaisessa fyysisessä hapessa. Intterweebistä etsin kuntokeskuksia omilta uusilta lähinurkilta ja löysin yhden potentiaalisen aivan kiven heiton päästä. Firman kotisivuilla huomasin, että ryhmäliikuntatunneista noin 95% on niin sanottuja virtuaalijumppia. En ollut ikinä eläissäni törmännyt vastaavaan konseptiin, ja mietinkin, että nämä on näitä "vain isolla kirkolla" -juttuja.


Päätin kuitenkin olla rohkea ja hankkia kortin kyseiseen paikkaan. Sopimuspapereita rustaillessa vastaanoton setä totesi hieman mutisten, että toiset tottuvat virtuaalijumppiin nopeasti ja... toisilla sitten kestää vähän kauemmin. Hieman heräsi epäilykset, mutta siinä kohtaa korttia oli jo höylätty, joten peruutus ei tullut kuuloon.

Aiheeseen liittymätön kuva: auringonnousu Hämeenlinnan kesäyössä.

Pari päivää myöhemmin oli aika suunnata reippaasti tuulta päin. Ensimmäiseksi virtuaalijumpaksi valitsin turvalliselta kuulostaneen muokkauksen. Seuraavan puolen tunnin aikana menetin virtuaalijumppaneitsyyteni oikein iloisen ja kivan näköisen nuoren virtuaalimiehen johdatuksella. Ja sehän oli kivaa, ihan turhaan jännitin! Ohjaaja selosti liikkeitä sekä suomeksi että ruotsiksi, joten kielikylpykin tuli ihan huomaamatta.

Käytännössä virtuaalijumppa toimii siis niin, että salissa alkaa tietyn ohjelman mukaisesti pyöriä jumppavideo, jota sitten seurataan. Seinän korkuisella screenillä ohjaaja on suurinpiirtein aidon kokoinen, joten seuraaminen on helppoa. Lisäksi ohjaajaa voi seurata sivuseinällä olevalta pieneltä screeniltä, jos haluaa jumpata peiliin päin. Itselleni videolla hyppivä ohjaaja oli hyvin mieluisa, koska en kaipaa minkäänlaista vuorovaikutusta ohjaajan kanssa. En siis ole niitä, jota haluaisivat jumpasta mitään sosiaalista ulottuvutta.

Siippa kotona kysyi, että miksi maksaa jumppavideoista, kun niitä löytää netistäkin? No, en tiedä muista, mutta itselleni on aika vaikea ryhtyä jumppailuun kotona, jos mitään tiettyä aloitusaikaa ei varsinaisesti ole. Sitä ajattelee, että kohta pistän videon pyörimään. Plus, oikealla salilla tilat, välineet ja äänentoisto voittavat kyllä aika ruhtinaallisesti kotijumppailut.

Tiivistetysti virtuaalijumpan plussat ja miinukset:
+ edullinen hinta, koska ohjaajakustannukset ovat pienet
+ jumppia pyörii lähes nonstop
+ helppo tehdä itselle sopivia liikkeitä, kun ei ole painetta tehdä kuten ohjaaja tekee
- vaatii itsekuria, koska kukaan ei ole puskemassa laiskottelijaa
- ei sovi aloittelijoille, koska neuvoja ei voi kysyä

Itsetehdyt helmet

Tämän annoin lahjaksi...

...kämppikselleni.

Hertta

Itsetehdyt korut ovat persoonallisia ja uniikkeja. Olen kokeillut jo useita erilaisia tapoja asustaa itseäni. Tällä kertaa tein itse helmiä. Joskus lapsena käytin Cernit-vahaa tällaisen askarteluun, tällä kertaa kokeilin Fimoa. Oikein hyvin toimivat molemmat.

Muutama taustoittava vinkki: Vahaa ei kannata koskaan käyttää sellaisenaan vaan siihen kannattaa aina 'leipoa' vähän toista väriä sekaan, joka leikkaa sävyn harmoniseksi, kunhan samaa väriä käytetään kaikkien käytettävien vahojen sekaan. Itse käytin valkoista. Tämä leipominen onnistuu hyvin samalla kun vahan lämmittää käyttövalmiiksi. Eli palaa pyöritellään ja painellaan ja taitetaan uudestaan ja uudestaan kunnes se käy notkeaksi. Tässä ohessa sävyn leikkaamisen käytetty väri pikkuhiljaa katoaa massan sekaan. Sitä ei siis jätetä näkyviksi seepraraidoiksi

Koristelin helmeni millefiori-tekniikalla. Esimerkkiä vaikkapa tässä. Itse en ole vielä kauhean kätevä, teen vain kukkia ja spiraaleja. Minun tekniikka siis on tehdä pari levyä, jotka asetan päällekkäin ja pyöritän sitten pötköksi. Pötkön sisään muodostuu spiraali, joka muotoutuu kukkakuvioksi kun painan kirjastokorttini neljältä suunnalta pötkön puoliväliin asti. Sitten terävällä veitsellä pötköstä leikataan ohuita viipaleita, jotka painellaan  pienen vahapallon pintaan ja pallo pyöritellään helmeksi niin, että kuvio asettuu tasaisesti. Reikä helmeen tehdään tarpeeksi jykevällä neulalla, että lanka varmasti mahtuu läpi. Lankaa voi testailla varovasti ennen helmen kovettamista.

Tässä hommassa ei muuten talon terävimmästäkään pihviveitsestä ole apua. Itse käytän mattoveistä, mutta se on vähän hankalan muotoinen. Paras olisi pieni, ohutteräinen askarteluveitsi. Ostan ehkä joskus sellaisen, mutta ennen sitä panostan askartelulakkaan. Tuntuu hassulta kiillottaa helmet kynsilakalla. Ennen lakkaamista helmet kuitenkin paistetaan uunissa ja annetaan kunnolla jäähtyä.

Nythän meillon Netflix

Hertta

Netflix on palvelu, johon jää koukkuun. Vastaavia on putkahdellut maailmaan useita, esim. HBO:lla on omansa. Suomalaisille tutuin samantyyppinen viihdespektaakkeli on varmaan Elisa Viihde. Sonerallakin on vastaava ja Viaplayllakin muistaakseni.

Netistä löytyy useita arvosteluja ja käyttäjien kokemuksia Netflixistä. Miinusta se saa tällä hetkellä ohjelmien määrän vähyydestä. Tämä johtuu palvelun tuoreudesta Pohjoismaissa. Mikäli maksavia asiakkaita löytyy, laajenee kai valikoimakin. Plussaa Netflix saa siitä, että sisältöä on laidasta laitaan ja käyttöliittymiä on liki jokaiselle alustalle. Meidän taloudessamme Netflixiä katsotaan tietokoneelta, Wiiltä ja kännykästä.

Minulta Netflix saa kiitosta kategorisoinnistaan. Vuosia olen epätoivoisena sellannut imdb:tä mielessäni ajatus 'minkä leffan katsoisin tänään, kertokaa nyt'. Kaikenlaiset 'related movies' -vinkit ovat aina olleet kullan arvoisia. Netflix haistelee katsomasi rainat ja niiden pohjalta sekä suosittelee että kategorisoi elokuvat ja tv-ohjelmat. Genret kuten 'draamat joissa vahva naispääosa' tai 'englantilaiseen kirjallisuuteen perustuvat elokuvat' ovat tehneet sairaslomastani helppoa aikaa.

Pienoista jännitystä tähän kategoriointiin tuo minun ja mieheni erilaiset elokuvamaut. Useimmin Netflixin etusivulla siis suositellaan 'hääelokuvia' ja 'tiivistunnelmaisia trillereitä'.

Meillä Netflix oli kaksi kuukautta kokeilussa. Kun mieheni kertoi ensimmäisen kerran hankkineensa tällaisen, muljautin silmiäni ja varmistin, että ethän maksa tuosta ja pääseehän siitä eroon. Kahden päivän päästä kyselin, että mitäs tuo sitten maksaisi kuussa ja viikon käytön jälkeen toivoin, että tämä palvelu oli tullut jäädäkseen.

Ja parasta on, että Netflix muistaa missä kohtaa elokuva jäi kesken tai minkä jakson How I Met Your Motheria katsoin viimeksi. Viikkojen jälkeenkin. Minä siis suosittelen.

Perjantaiskumppaa

Hertta

Elämme mieheni kanssa erossa. Yhdessä, mutta eri asunnoissa. Aina sanotaan, että etäsuhteissa pitää panostaa ja nähdä vaivaa. Oikeastaan mielestäni se vaiva syntyy ikävän kanssa elämisestä. Mitä vaivaa muka on jatkuvasta yhteydenpidosta ja mukavista viikonlopuista? Tottahan siihen vähään yhteiseen aikaan pitää panostaa, mutta tämä ei tarkoita mielettömiä suunnitelmia ja grandeja elämyksiä. Pitää vaan panostaa siihen, ettei totuttuun tapaan pura koko viikon ressiä ja ärsytystä heti toisen nähdessään. Silloin harvoin kun nähdään, silloin pitää olla kivaa. (vaikka hampaat irvessä :D) Kerron tämän alustuksen, jotta lukija hahmottaa, että miksi ajattelin kertoa kuohuviinistä.

Sovimme mieheni kanssa, että palaamme takaisin deittailu-moodiin. Harvemmin nähdään toisiamme, mutta sitten tehdään jotain sellaista, mitä vastarakastuneet (meidän mielikuvamme mukaan) tekevät. Tästä syntyi ajatus skumppaperjantaista. Olemme pitkin syksyä juoneet tyhjäksi monta erilaista pulloa kuohuviiniä. Huom! yksi pullo per viikonloppu ja hitaasti nauttien ja maistellen ja juomaan aina jonkun kivan suolapalan yhdistäen. Tarkoitus ei ole juopua vaan pikemminkin rentoutua hyvässä seurassa ja huonon televisio-ohjelman äärellä. Olen linkannut Alkon sivun aina kyseiseen juomaan, voitte sieltä lukea lisää ja tutustua kuvaan. Minä vain teen listan suosituksia. Seuraavaksi siis lista kuohuviineistä, joita kannattaa kokeilla:

Anna de Codorníu Brut Reserva
Tämä esittelen ekana, koska tämä on nyt minun lempparini. En tiedä, mistä on peräisin cava-epäluuloni, mutta nyt ne on poissaan. Anna on raikas ja hapokas. Kuivemmasta päästä kyllä, mutta ei pakota naamaa mutrulle siemailun jälkeen. Ehdoton tulevan uuden vuoden hittiviini!

Korbel Brut 
Korpeli on perushyvä. Se on Annaa kuivempi, mutta ei kuitenkaan raikkaampi. Korpeli on tyylikäs ja se tunnetaan myös Valkoisen talon sekä Air Force Onen yleisenä kuohuviininä.

Pol Rémy Demi-Sec 
Tässä viinissä ei ole mitään erikoista suuntaan eikä toiseen. Olisi ihan hyvä valinta vaikka valmistujaisiin tms. sillä ei ole kauhean makiaa tai hirmuisen kuivaa. Varmaan maistuisi myös sellaiselle, joka ei muuten kauheasti skumppaile.

Nicolas Feuillatte Brut Réserve
Tätä joimme sinä iltana, kun menimme Pariisissa kihloihin. Toki ihanat muistot tekee juomasta suussakin paremman, mutta on tämä ihan erimakuista kuin vaikkapa tuo Pol Remy. Kuivaa on, melkein mutruun asti, mutta silti semmoinen raikas. Fiinimpään hetkeen siis. Kyllä samppanja on aina samppanja.

Asti Gancia 
Varmaan hyvin tulee selville, että minähän olen kuivan ystävä. Gancia on sitten makiaa. Ensisiemaus on kuin Hermesetaksen söisi, mutta tarpeeksi viileänä alkaa parin maistelun jälkeen juoma tuntua varsin mukiinmenevältä. En silti sanoisi tätä kevyeksi.

Freixenet Cordon Negro Brut 
Tämä on kuiva kuin mutru. Kanssa sellainen perushyvä. Pullokin on hieno musta. Jos ei muuta keksi, niin aina voi napata mustan Freixenetin, sen kun painaa mieleen niin pärjää pikaisissa skumppatilanteissa.

Billecart-Salmon Brut Réserve
Tämä on mielestäni samppakaljaksikin jo aika kuiva. Maistoimme, koska oli saanut kiitosta Viini-lehden puolesta. Maistui voimakkaasti itseltään (kuulostipa kummalta). Kyllä tämä aina parempaa on ku in Mumm.

Ja muistetaan sitten skumppapullon avaaminen! Toinen käsi pohjassa, toinen korkissa. Korkista vain pidetään kiinni ja pulloa pyöritetään pohjasta käsin. Näin korkki irtoaa käteen, eikä naapurin silmään. Tässä vielä alkon ohje.

Lopuksi vielä punaviinivinkki joululle: chileläinen Leyda Las Brisas Pinot Noir 
Toimii varmasti joulupöydässä! Niin makiaa ja herkkua, että juttelee niin lihan kuin juustonkin kanssa. Tätä voisi siemailla ihan ilokseenkin. Tuoksu oli melkeinpä vielä jännempi kuin maku. Ehdottomasti suositan!

Ongelmana uni

Hertta

Hertan rauhallista unta

Niin se vain on, että minä olen uneton. (Ja ilmeisesti tahaton runoilija.) Olen kärsinyt nukkumisvaikeuksista vauvasta asti. Puheen, jonka isäni piti häissäni, hän aloitti sanomalla "meille oli äitisi kanssa vähän yllätys kun esikoisemme saatuamme huomasimme, että eihän se koskaan nuku". Kuulemma vain tuijottaa tapitin vuoteesta tai vaunuista, vaikka kello oli mitä ja muut ikäiseni olisivat jo tajunneet nukahtaa. Päiväunia en ole koskaan harrastanut. En pahemmin lapsenakaan. Enkä sellaisia päiväunia, että 'tulin töistä ja nyt vähän ramasee, otanpa pikku päikkärit ennen kuin katson koko illan tv:tä' Olen aikuisiällä nukkunut muutamat päikkärit ja ne ovat aina seuranneet sellaisia öitä, jolloin unen määrä on jäänyt alle tuntiin. Kahdenkin tunnin yöunien jälkeen pärjään seuraavan päivän seisaallani, kunhan ei tarvitse tehdä mitään fyysisesti kauhean rankkaa tai hurjaa päättelykykyä vaativaa. Silloin tällöin iskeviin unettomiin öihin oikeastaan tottuu. Aamulla pitää vain psyykata itsensä vähän eritavalla.

Aina tietyin välein lehdistä saa lukea näitä "10 tapaa parempaan yöuneen"-listoja. Ehdin usein innostua, että olisikohan nyt jotain kunnon vinkkejä. Aina ne on samat. Vuoteen pitää olla mukava. Pieni, hiilaripitoinen iltapala auttaa. Kuuma suihku tai kylpy rentouttaa. Makuuhuone voi olla hiukan viileä. Vuoteen pitää olla mukava. Pitää olla hiljaista ja rauhallista. Ei saa urheilla rankasti ennen nukkumaanmenoa. Ei saa juoda kahvia tai alkoholia. Valtaosa näistä on pääteltävissä ihan maalaisjärjellä. Mukavassa sängyssä on mukava nukkua jne. Toisaalta on täysin mahdoton kuvitella, että herkkäuninen ihminen saisikaan unta stressaavassa ympäristössä. Siksi makuuhuoneen pitäisi sisältää vain vuode ja siellä saa vierailla vain unilla ja vähän intiimimmillä asioilla. Makkari ei saa assosioitua paikkaan, jossa tehdään stressaavia asioita, kuten vaikka gradua.

Pahimmat uniongelmani alkoivat teini-iässä kun rytmi alkoi pahasti kääntyä yöpainotteiseksi. Tykkäsin valvoa ja puuhailla. Mutta tämä varmaan johtui osin siitä, että mitä myöhäisemmäksi ajankohta kävi, sitä virkeämmäksi minä muutuin. Jossain vaiheessa valvoin ihan vain, koska se oli kivaa, mutta lopulta aloin huomata, ettei minulla ollut vaihtoehtoakaan. Saatoin maata pitkiäkin aikoja sängyssä pimeässä, mutta mitään ei tapahtunut. Ensimmäiset unilääkekuurini sainkin auttamaan unirytmin kääntämisen normaaliksi. Ne kyllä hoitivat aina asiansa hetkellisesti, mutta lopulta ongelma teki comebackit.

Lukiossa tilanne pysyin samanlaisena. Ajoittaisia kunnollisia ongelmia, mutta ei mitään mikä olisi vienyt toimintakyvyn kokonaan. Se oli selvä, että yöpyminen jonkin kaverin luona tiesi aina huonosti nukuttua yötä. Tykkäsin silti hirveästi käydä yökylässä, joten en antanut asian hirveästi haitata. Öisin oli pahamieli kun kaikki muut nukkuivat kuin tukit. Miksi minä olin aina hereillä? Se oli kauhean yksinäistä. Mutta aamulla oli taas hauskaa.

Muutin parinkymppisenä Tampereelle opiskelemaan. Siitä alkoikin sitten kaikkein vaikein osuus. Uniongelmat toistuivat usein ja ne alkoivat todella häiritä tekemisiä. Yhä ne toistuivat täysin samanlaisina kuin lapsuudesta asti oli ollut: jos vain nukahdin, uni oli syvää ja rentouttavaa. Mutta itse nukahtaminen oli vaikeaa. Yritin noudattaa kaikkia hyvän unihygienian neuvoja säännöllisestä rytmistä oikeanlaiseen ruokailuun, mutta koskaan ei oikeastaan tiennyt, millainen yö olisi tulossa. Se nyt oli ihan selvä, että jos on muutenkin ressaantunut häiriintyy normaalimmankin nukkujan uni, mutta minulla huonot yöt saattoivat seurata ihan tavallista ja kivaa lauantaita.

Söin muutaman kuurin tuttuja nukahtamislääkkeitä silloin kun kierre oli pahimmillaan. Useimmiten tilanne meni siihen, että viimeisten järjen rippeiden avulla raahauduin päivystykseen, enkä pystynyt itkemättä kertomana, että nyt on taas mennyt niin monta yötä ilman kunnon unia, että kohta en enää jaksa. Tuollaisen jälkeen oli ihanaa mennä illalla vuoteeseen, kun tiesi, että nyt nukkuisin muuten hyvät unet. Että iltaa ja nukkumaanmenoa ei tarvitse jännittää tai pelätä. Silti tähän asti unettomat yöt olivat kuitenkin vain vierailija ei jatkuva riesa. Kaikki muuttui kun lähdin vaihtoon. Kahden viikon vuoteessa pyörimisen jälkeen luovutin. Britanniassa saa mietoja nukahtamislääkkeitä ilman reseptiä. Se oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun pitkäjaksoisesti joka ilta otin lääkkeen. Suomeen palattuani pystyin ajoittain nukkumaan ilman lääkkeitä ja jätin päivittäiset lääkkeet pois.

Muutaman kuukauden jälkeen vaiva palasi entistä pahempana. Jos aiemmin nukahtaminen riitti takaamaan hyvän unen, ei tilanne enää ollutkaan sama. Aloin heräillä. Saatoin pyöriä vuoteessa kello kahteen, nukahtaa ja herätä taas kolmelta, valvoa pari tuntia ja taas nukahtaa. Ajattelin, että tämä on nyt jotain stressiperäistä, varmasti helpottaa joululomalla. Ei helpottanut. Tammikuussa 2011 lopulta luovutin. Marssin taas uudelle lääkärille. Olen toki elämäni aikana käynyt useasti kertomassa vaivasta, mutta järjestäen kietäytynyt menemästä psykologille. Ei minulla ole mitään traumoja, eikä unettomuus ole stressiperäistä. Miksi menisin juttelemaan uniongelmastani? Ei se sillä helpotu. Sen sijaan menin ihan tavalliselle yleislääkärille, taas. Mutta nyt osuikin ovela tyyppi kohdalle. Selostin hänelle juurta jaksaen ongelmani ja hän sanoi siihen yks kantaan 'kuulostaa siltä, että vika ei niinkään ole henkinen vaan se saattaa olla ihan aidosti fyysinen'.

Sain melatoniinireseptin.Circadinia olin jo aiemmin kokeillut, se olikin auttanut jossain määrin. En tiedä onko tämä uusi melatoniinilääke millään tavalla erilainen, uskonko vain tähän, onko placebo vai auttaako oikeasti. Yhtäkään kunnolla demonista, vain puolen tunnin unet-yötä en ole kokenut lääkkeen käytön aloitettuani. Sen avulla nukuin kuin enkeli häitäni edeltävän yön ja yön ennen työhaastattelua. En ole mitenkään pöhnäinen, enkä saa kummallisia hallusinaatioita, joita yhdestä tsolpideemi-pohjaisesta lääkkeestä tuli parikin kertaa. Nukuin yhä huonosti uusissa paikoissa, esimerkiksi viime viikonloppuinen mökkireissu oli vähän hankala, mutta nukun silti aina vähintään pari tuntia ja kuten sanottua, sen voimin minä jaksan hyvin.

Hyvät yöunet ei ole itsestäänselvyys niinkuin ei ole puhdas vesi tai hyvät ystävätkään.