Tyynyjä mummonruuduista

Hertta

Näpräsin taas osan joululahjoista itse. Perinteisesti olen syksyn saapuessa kaivanut teekokoelmani ja lankalaatikot esille ja alkanut etsiä inspiraatiota. Tällä kertaa innostuin virkkaamaan. Viime talvenahan virkkasin niitä kukkia asusteiksi. Minulla ei ikinä olisi hermoja virkata mitään kaulaliinaa isompaa, joten pikkuisten mummonruutujen näprääminen oli hurjan kivaa. Ja koska olen helppo innostumaan, aloin ensin virkata ja sitten vasta keksiä, että mitäs näistä voisi tehdä. Tein erilaisia variaatioita perusruudusta - mukailin tätä ohjetta. Yhden pienen ruudun virkkaamiseen menee vartista kahteenkymmeneen minuuttiin eli juuri sopivasti yhden sitcom-jakson verran.

Tässä esimerkkejä lopputuloksista. Kai näitä sohvatyynyiksi voisi kutsua:

Kori farkuista

Hertta

Kaappeihin kerääntyneistä vanhoista farkuista piti keksiä jotain. Päätin tehdä korin parvekkeen tossuja ja läpsyjä varten. Kummempaa ohjetta minulla ei tähän ole. Sovelsin vähän tätä ja muuten mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Housuja tähän koriin kului neljät eli voitte kuvitella paljonko kori painaa. Se pysyy kyllä komeasti pystyssä, varsinkin, kun viimeisen seinämän kerroksen virkkasin pienemmäksi kuin alemmat. Farkut leikkasin siis lahje kerrallaan alhaalta aloittaen noin tuuman levyiseksi pitkäksi kaistaleeksi. Pohjan olin itseasiassa valmistanut aikaisemmin eri tarkoitukseen vanhasta sisustuskankaasta, siksi se on erilainen. Ulospäin pohja ei tosin paljoa näy, joka vähän jopa harmittaa.

Sen kyllä varoitan, että farkku on hyvin kovaa ja epämiellyttävää työstää. Vaikka lopputulokseen olenkin tyytyväinen, korin tekemiseen meni paljon aikaa, sillä sormien ihon oli välillä pakko antaa palautua pari päivää. Aloitin homman vitosen koukulla, mutta se oli ihan hullun hommaa. Kymppi sen olla pitää. Ylin kerros on tehty piilosilmukoilla, muut yksinkertaisilla pylväillä. Tätäkin kokeilin pariin otteeseen, että mistä tulee paras jälki. Pylväistä jäi tuollaisia kivoja aukkoja korin seiniin. Kukin tekee miten tykkää. Hyvä tuunaus/kierrätys-idea, mutta en tekisi näitä koko suvulle lahjaksi.

Eurolla enemmän

Hertta

Kaisaniemessä on maailman paras tilpehöörikauppa. Se tulee aina kauhean kalliiksi, koska kaikki on niin halpaa. Menen aina ostamaan sinne yhtä asiaa (hakaneuloja, heijastinta tai pinsettejä) ja lähden aina tavarasäkillisen kanssa.

Tällä kertaa sain pieniä helmiä käsitöiden koristeluun. Kirjoittelutaululle pitäisi löytää hyvä paikka 'vie roskat' -tyyppisille viesteille. Kenhännauhat menivät kesää varten ostamiini tähti-kuvioisiin festaritennareihin. Virkkuukoukut, puuterivipat ja heijastimet ovat itsestäänselvyyksiä. Kynsienlaittoon olen jo pari vuotta halunnut ostaa noita koristekiviä ja kerrankin löysin halpoja. Ja tuo violetti pussi on mikrokuitukankaasta tehty huppu, jonka voi kietaista märän tukan ympärille. Todella kätevä, kun käy kuntosalilla suihkussa. Käykää tsekkaamassa ('Kaisaniemi'-nimisen ratikkapysäkin vieressä).

Kukkia ystäville

Hertta


Alkuvuoden ensimmäinen käsityöprojektini oli virkata ystävättärilleni asustekukkaset kevään kunniaksi. Annoin ne ystävänpäivänä, joten en ole aiemmin kehdannut julkaista tätä postausta.

Tämä on yksi helpoimmista käsityöprojekteistani ja näiden tekoon jää kirjaimellisesti 'koukkuun'. Yksi kukka valmistuu helposti alle tunnissa, jos tekee pienen. Suurempaan kukkaan helmikoristeluineen saattaa mennä parikin tuntia.

Yritän vähän selittää mitä perusvirkkuusilmukat ovat, mutta enemmän ohjeistusta löytyy esim. täältä.

(Olen pahoillani, että työn väri vaihtuu kesken kaiken. Olin vähän turhan innokas virkkaamaan ja hidas kuvaamaan.)

Virkattu kukka:

1. Aloita tekemällä 60 ketjusilmukkaa. Eli lanka vedetään silmukan läpi, jolloin syntyy uusi silmukka.

2. Ensimmäinen kerros: Joka kolmanteen ketjun silmukkaan tehdään ensin pylväs, sitten kaksi ketjusilmukkaa ja pylväs. (Sitten siirrytään suoraan tekemään pylväs seuraavaan kolmanteen ketjusilmukkaan. jne..) Pylvään teet pyöräyttämällä langan kerran koukun ympäri ja sitten noukitaan silmukka ketjusta. Lanka vedetään ensin ketjusilmukan ja pyöräytetyn silmukan läpi, sitten lanka noukitaan uudelleen ja vedetään molempien jäljellä olevien silmukoiden läpi.

3. Toinen kerros: Virkataan edellisessä kerroksessa tehtyjen ketjusilmukoiden kohdalle kaksi pylvästä, sitten kaksi ketjua ja taas kaksi pylvästä ja siirrytään taas seuraavaan ketjukohtaan.

4. Viimeisellä kierroksella ketjusilmukoiden kohdalla tehdään kuusi pylvästä ja näiden väliin kiinteä silmukka ja taas kuusi pyljvästä jne.. Valmis kukka syntyy muodostamalla kukasta spiraali ja ompelemalla sen pohjasta tiiviiksi.

Kukan voi halutessaan koristella kaikenlaisilla helmillä (joita usein irrottelen käytöstä jääneistä koruista) ja vaikka millä glitterillä.

Tuunausnurkka: Verhoista päiväpeitto ja tyynyjä

Arpa

Ikean verhot muuttuivat päiväpeitoksi.

Kodin vaihtuessa myös sisustusta joutuu/saa yleensä funtsia uudelleen jossain määrin. Näin kävi myös meidän taloudessa Helsinkiin suuntaamisen yhteydessä. Muutossa pihalle heitettiin jos vaikka mitä, ja silti nurkkiin jäi pyörimään lampunvarjostimia, koriste-esineitä ja verhoja, joille ei löytynyt sijaa uudesta majatalosta.

Verhoista päätin lähteä tuunaamaan uusia sisustustekstiilejä, koska kankaat olivat vielä siistissä kunnossa ja kuositkin tuntuivat itsestä kivoilta. Raskaammista ja paksummista verhoista väsäsin päiväpeiton ja ohuemmista verhoista muutaman koristetyynyn makkariin ja olohuoneeseen. Bonusprojektina tein hirvityynyn kankaasta, joka oli aiemmassa kämpässä pingotettuna kehyksessä seinällä.


Päiväpeitto: Voisi kuvitella, että suorakulmaisen tekeleen väsääminen on helppoa, mutta sitä se ei ollut. Ilman siskoni armasta avustusta tästä ei olisi tullut yhtään mitään.

Päiväpeittoon kului fleeceä noin 35 euron edestä.

Päiväpeitto koottiin yhteensä neljästä palasta: kahdesta samankokoisesta verhokankaan palasta ja kahdesta fleecekankaan palasta. Fleecen ideana on tuoda päiväpeittoon raskautta ja enemmän päiväpeiton fiilistä. Päiväpeiton palojen leikkaaminen tuotti päänvaivaa oikein urakalla; alunperin vimpulasta Ikea-verhosta oli vaikeuksia saada säännöllisiä suorakulmioita aikaiseksi ja taustakankaaksi valittu fleece venyi joka suuntaan ja tuntui joka mittauksella muuttaneen kokoaan.


Kun tyydyttävät neljä palaa saatin aikaiseksi päästiin koneen ääreen. Ensin ommeltiin yhteen verhokankaan palat keskenään, samaten

Toisista verhoista sai monta tyynyä helposti.

fleecepalat keskenään. Tämän jälkeen kaksi iso palaa ommeltiin kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain jättäen kuitenkin muutaman kymmenen sentin pätkä ompelematta. Sitten käännettiin muodostunut suuri pussi ympäri, eli oikeat puolet ulospäin. Lopuksi tikattiin päiväpeitto ympäri, jotta lopputuloksesta tuli huolitellumpi.


Koristetyynyt: Näiden väsääminen oli onneksi helppoa. Reunat yhteen, tyyny sisään ja viimeinen aukko kiinni käsin tikkaamalla. Vetoketjut jätin laittamatta laiskuuttani. Jos tulee tyynyyn paha sotku, onpahan syy ryhtyä uuteen ompeluprojektiin.

Hirven kuva on siskon käden jälkeä.

Itsetehdyt helmet

Tämän annoin lahjaksi...

...kämppikselleni.

Hertta

Itsetehdyt korut ovat persoonallisia ja uniikkeja. Olen kokeillut jo useita erilaisia tapoja asustaa itseäni. Tällä kertaa tein itse helmiä. Joskus lapsena käytin Cernit-vahaa tällaisen askarteluun, tällä kertaa kokeilin Fimoa. Oikein hyvin toimivat molemmat.

Muutama taustoittava vinkki: Vahaa ei kannata koskaan käyttää sellaisenaan vaan siihen kannattaa aina 'leipoa' vähän toista väriä sekaan, joka leikkaa sävyn harmoniseksi, kunhan samaa väriä käytetään kaikkien käytettävien vahojen sekaan. Itse käytin valkoista. Tämä leipominen onnistuu hyvin samalla kun vahan lämmittää käyttövalmiiksi. Eli palaa pyöritellään ja painellaan ja taitetaan uudestaan ja uudestaan kunnes se käy notkeaksi. Tässä ohessa sävyn leikkaamisen käytetty väri pikkuhiljaa katoaa massan sekaan. Sitä ei siis jätetä näkyviksi seepraraidoiksi

Koristelin helmeni millefiori-tekniikalla. Esimerkkiä vaikkapa tässä. Itse en ole vielä kauhean kätevä, teen vain kukkia ja spiraaleja. Minun tekniikka siis on tehdä pari levyä, jotka asetan päällekkäin ja pyöritän sitten pötköksi. Pötkön sisään muodostuu spiraali, joka muotoutuu kukkakuvioksi kun painan kirjastokorttini neljältä suunnalta pötkön puoliväliin asti. Sitten terävällä veitsellä pötköstä leikataan ohuita viipaleita, jotka painellaan  pienen vahapallon pintaan ja pallo pyöritellään helmeksi niin, että kuvio asettuu tasaisesti. Reikä helmeen tehdään tarpeeksi jykevällä neulalla, että lanka varmasti mahtuu läpi. Lankaa voi testailla varovasti ennen helmen kovettamista.

Tässä hommassa ei muuten talon terävimmästäkään pihviveitsestä ole apua. Itse käytän mattoveistä, mutta se on vähän hankalan muotoinen. Paras olisi pieni, ohutteräinen askarteluveitsi. Ostan ehkä joskus sellaisen, mutta ennen sitä panostan askartelulakkaan. Tuntuu hassulta kiillottaa helmet kynsilakalla. Ennen lakkaamista helmet kuitenkin paistetaan uunissa ja annetaan kunnolla jäähtyä.

Teemabileitä elo täys

Hertta

Elämä on täynnä mahdollisuuksia järjestää teemajuhlat. Nyt on halloweenikin tulossa, joten aihe on äärimmäisen ajankohtainen. Tässä on vuosien varrella järjestetty vaikka minkälaista hippaa ja useimpiin on liittynyt joku vaatteisiin tai ruokaan liittyvä yhdistävä tekijä. En ole ihan varma mistä innostukseni teemabileisiin johtuu, mutta mielestäni on hauska järkätä tapahtumia ja vielä hauskempia ne on, kun niissä on joku teema.

Eihän teeman tarvitse olla kauhean sitova tai kunnianhimoinen. Luulen teemavaatimuksillani ajoittain rasittaneeni ystäväpiirini hermoromahduksen partaalle. Pitäisi aina osata hahmottaa teema, johon on mahdollisimman helppo ottaa osaa. Ja toisaalta, jos on halua panostaa, niin sekin on mahdollista. Idean keksiminen teemabileille ei ole helppoa, mutta on se maar mageen näköstä, kun yhtäkkiä kämppä on täynnä vaikka kuinka kummallisia mörököllejä.

No tässä nyt pikkulistaus erilaisista teemoista ja mitä niiden eteen on tehty vuosien varrella:

Meksiko-teemabileet: Oikeastaan kyseessä on tex mex-teema, sillä ruokatarjoilu ei ole ollut puhtaasti mexicoa vaan tortilloita ja tequilaa. Aihe on asullisesti ja ruoan suhteen superhelppo. Ei muuta kun Old el Paso-hyllylle etsimään safkaan sisältöä. Asustamista omalla kohdalla on helpottanut isoisän 70-luvulla ostamat sombrerot. Miehille mustat kauluspaidat ja paksut viikset vievät pitkälle. Ponchokaan ei ole hankala leikellä vanhasta viltistä. Naisille röyhelöinen hame ja ison nutturan kaveriksi suuri kukka ja oikealla suunnalla ollaan. Kämpän koristeluun käytin kesäiltoihin tarkoitettuja värikkäitä ulkovaloja ja tulostin vähän kuvia kaktuksista seinille.

Peruukkivappu: Ei paljon muuta kuvailua kaipaa. Kuten olen aiemmassa vappuaiheisessa postauksessa kertonut, meillä on kaveriporukassa tapana viettää vappupiknikkiä. Ja eräänä vuonna kaikki hankkivat oman tukan vastakohtaa vastaavat peruukit päähänsä. Karvat eivät taineet kellään olla mitenkään mauttoman övereitä, kunhan vaan näytimme erikoisilta omaan silmään. Itselläni oli pitkä vaalea peruukki, kun todellisuudessa oma tukka oli tuolloin lyhyt ja tumma.

Pyhän Patrickin päivä eli St. Patrick's Day: Tämän viettämiseen opin opiskelijavaihdossa Irlannissa. Patrickin ansioksi luetaan siis kristinuskon vakiinnuttaminen tuolle vihreälle saarelle ja häntä juhlitaan 17. maaliskuuta. Patua on helppo juhlia: vaatteet on vihreitä ja juoma irlantilaista (mitä luultavimmin Guinnessia). Dublinissa päivää juhlitaan yhtä villisti kuin meillä vappua. Täällä meilläpäin kannattaa hakeutua johonkin irkkupubiin, muualla kun päivä ei oikein mitenkään näy.

Pinkit prinsessasynttärit: Täytin tänä vuonna 26-vuotta ja sitä piti juhlistaa mahdollisimman epäkypsästi. Olin voittanut Tiimariin lahjakortin ja käytin sen unelmieni prinsessasynttäreihin. Astiat ja pöytäliina oli Barbie Princess-sarjaa ja tarjoamiset oli kaikki vaaleanpunaisia ja valkoisia. Ohjelmanumeroina oli ongintaa, kirahvin hännän kiinnitystä ja tuolileikkiä. Todella hauska ilta keskellä arkiviikkoa. Eikä aamulla sattunut päähän. Ja toki olin pyytänyt vieraita pukeutumaan herkästi pinkkiin.

Tooga-bileet: Tässäpä vaate, jota harvoin tulee käytettyä uudelleen. Nämä hipat olivat yliopiston ainejärjestömme sitsit, mutta listaan tapahtuman tässä ihan vain tuon asun takia. Toogan voi toteuttaa miljoonalla tavalla. Eräät olivat vain napanneet lakanan mukaan ja sitoneet sen vyöllä ylleen. Toimi ihan hyvin. Itse tein valkoisesta lakanakankaasta yksiolkaimisen koltun, johon ompelin kultaista kangasta tehosteeksi. Kaavoja tällaiseen ei tarvitse. Katselin vähän vanhasta, väljästä biletopista mallia ja surautin rätin siltä pohjalta. Joskus voisi kaveriporukalla pitää toogabileet. Kesällä. Siitä saisi mageita valokuviakin.

Keiju-appro: Toinen opiskelijatempaus, jonka tähän listaan oli viimeinen appro, johon opiskeluaikaisella porukallamme osallistuimme. Normaalistihan tämmöiseen puetaan opiskeluhaalarit päälle, mutta viimeiseen approon päätimme panostaa. Haalarit jäi nurkkaan ja kaikki hommasimme paljon glitteriä ja muovisia asusteita. Itse olin pinkeissä sävyissä, yksi meistä sinisissä jne. ja keräsimme kyllä katseita. Siivet vipattaen ja tekoripset kiiluen kiersimme baarista toiseen ja aiheutimme paheennusta.

Häät: Pukeuduin valkoiseen ja teemana oli naimisiin meneminen. Koristelu ja ruoka teeman mukaista.

Wanaja-festival: Festarit on loistava mahdollisuus teemapukeutumiselle. Toissa kesänä lähdimme isolla tyttöporukalla festaroimaan. Oma tiimi oli helppo tunnistaa väkijoukosta, sillä kaikilla meillä oli turkoosit topit, sinivalkoiset huivit ja merihevoset kaulassa. Lisää tiimihenkeä hauskasti. Ja huivinhan voi sitoa ihan miten haluaa, ei sen ole pakko olla päässä rusetilla.

Ysäribileet: Kasari on niin nähty! Tai siis ei ole. Me olemme 80-luvun tekeleitä, joten emme muista siitä kovin paljoa. Sen sijaan spaissareiden karseet kuteet ja Sashin jumputus on tuttua huttua ja aiheuttaa hilpeyttä. Viime uutena vuotena yksi mökki-ilta oli varattu ysärihippoja varten. Melkoiset naurut irtosi niistä flanelipaidoista ja meikeistä.

Halloween: Tässä on nyt paritkin halloweenit järkätty. Ensimmäiset oli teemalla: pelottavia olentoja. Silloin lopputulos oli kuolemanenkeleitä, vampyyreja, piraatteja ja insinööri. Seuraavan teema oli pyjamabileet ja Hitchcockin leffa. Viime vuonna pankki räjäytettiin pahiksilla. Asunnossamme viipotti kaikkea Myrkkymurateista Karhukoplaan. Tuo teema oli valintana erityisen onnistunut. Asut olivat mielettömän hienoja ja aiheutimme suurta ihastusta yökerhossa. Tämän vuoden teema tulee olemaan professionaali pukeutuminen (alunperin univormut, mutta se rajoittaisi liikaa). Saa nähdä millaisia helmiä uudessa kodissamme tällä kertaa viipottaa. Viime vuoden teemaäänestyksestä jäi montakin yli ja tässä siis ideoita teemahippoihin: hollywood, zombiet, vanhukset, scream-maskit, LoTR, sarjakuvat, pahikset, supersankarit.

Saas nähdä mikä on seuraava suuri oivallus!

Keikalla ja kaljalla

Hertta

Heinäkuu on kesän parasta aikaa. Törkeesti menoja ja liian vähän päiviä. Tänä vuonna sade on kyllä haitannut ihan kaikkea hauskanpitoa, mutta ainakaan omalla kohdalla mikään riemu ei ole täysin estynyt. Kesään kuuluu erottamattomana osana musiikkikeikat. Ihan perinteisiä festarireissuja en enää harrasta. Ei telttailua mulle. Mutta lämmin kalja ja meteli kyllä uppoaa. Olen tänä kesänä käynyt Tuskassa ja juuri viime viikonloppuna oli ZZ Topin keikka Kaisaniemessä. Kovasti toivoisin pääseväni vielä johonkin ulkoilmakonserttiin, mutta valtaisa elämäntilanteen muutos hankaloittaa nyt ihan kaikkea. Muutun elokuussa työntekijäksi opiskelijan sijaan.

ZZ Top oli muuten kova. Partasuut soittivat kiltisti melkoisen hittikimaran eli tällainen sunnuntaipäivän fanikin pystyi laulamaan mukana. Myös minulle tuntematonta tuotantoa soitettiin, mutta yleisölle se oli selvästi sitäkin tutumpaa. Vanhat herrat olivat juuri niin viihdyttäviä kuin saattoivat. Biisien väliin heiteltiin muutama sana suomea ja kyseltiin fiiliksiä ja kerrottiin omia. Mitään yletöntä huudatusta ei edes yritetty. Eikä se omasta mielestä olisi sopinutkaan arvokkaiden setien imagoon. Kyllä ne maar mageesti soittivat. Musiikin teorian tai kikkailun päälle en ymmärrä, mutta tiedän, kun jokin kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Tämä kuulosti. Sateesta huolimatta. 

Väki keikalla oli hyvin laidasta laitaan. Oli naperoita ja moottoripyöräporukkaa. Surffaripoikia ja täti-ihmisiä. Jengiä oli todella paljon. Enkä nähnyt kuin yhden pienen niskalenkin, kun tuntematon yritti tunkea jonkun porukan sadesuojan alle. Tosin en olisi pahemmin uskaltanut alkaa heilua ja aukoa naamaani tuolla keikalla. Sen verran värikästä ja humalaista porukka oli (minä myös!).

Tein itselleni ja siskolleni keikkaa varten perus putkihuivit. Ajateltiin, että jenkki-kuosi sopii texasilaisen yhtyeen esitykseen hyvin. Saatiin jopa kommenttia, positiivista. Tuollaiset pitkänmalliset eli kolmelle lenkille sai kietaistua kaulan ympäri. Sininen osuus on Eurokankaasta 'kiiltävä bilekangas'-nimistä materiaalia, tai jotain sinnepäin. Tilkkulaarista löytyil. Ei mitään äärimmäisen kivantuntuista ihoa vasten, mutta mageen näköstä. Puna-valkoinen-osuus on tavallista pehmeää puuvillaa. Täällainen huivi on todella helppo tehdä: ommellaan kankaan pitkät sivut yhteen pitkäksi putkeksi (nätti puoli sisäänpäin). Käännetään putki ympäri niin, että nätti puoli tulee ulospäin ja sitten ommellaan vaan päät yhteen. Tämä viimeinen osuus vaatii vähän kikkailua, jotta onnistuu nätisti ja suosittelen viimeistelyä käsin. Mutta yhteensä aikaa kuluu alle puolituntia eli vähemmän kuin kankaiden löytämiseen.

Pikainen putkihuivi

 Hertta

Viikonloppu lapsenvahtina kävi  pitkäveteiseksi, joten kaivoin nelosen puikot ja pari rullaa luonnonvaaleaa Novitan 'rose-mohair'-lankaa esille. Lopputulos on ihan symppis, ei ehkä parinkympin pakkasiin, mutta kuukauden päästä tämä on söpö asuste keveämmän takin kaveriksi.

Pitkiä ohjeita tämän tekoon ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa:
Loin 35 silmukkaa ja kudoin aina oikeaa kunnes sain huivin mukavasti kahdelle kierrokselle kaulani ympärille (pituutta siis noin 120 senttiä). Halusin huiviin möbius-idean, joten ennenkuin ompelin päät yhteen kiersin huivia yhden kerran. Lisäksi kudoin pienen palasen peittämään liitoskohtaa, jossa yritän pitää möbius-kierrettä ( palan koko: 10 silmukkaa ja pituutta noin 20 senttiä). Ja voilà!