Monta pientä manikyyriä

Hertta

Kikkailen mielelläni kynsiini koristuksia. Tässä kasa vanhoja kuvia enemmän ja vähemmän kiireessä tehdyistä raateluvehkeistä. Silmä-käsi-koordinaationi ei ole häävi, joten vapaalla kädellä tehdyt kuviot ovat aina kovin kömpelön näköisiä, siksi luotankin liukuvärjäykseen ja Konadin leimoihin. Noiden kahden avulla saa helposti siistiä. Loppuen lopuksi näyttävien kynsien tekeminen ei ole kovin vaikeaa ja yhden Greyn Anatomian jakson aikana ehtii hyvin loihtia liki viikon kestävän piristyksen käsiin. Kaikkien manikyyrien alustustyönä on ollut käsien ja kynsinauhojen pikainen rasvaus ja ehdottomasti aluslakan käyttö, etteivät itse kynnet värjäydy (ja oma aluslakkani myös estää liuskottumista). Ja sitten valmiin työn päälle päällyslakka tai muuten värit rapisee jo ekojen farkkujen sepalukseen.


Hempeät kevätkynnet: Perinteinen liukuväri. Pohjaväri pinkin ja ruskean välillä, sellainen liki oman kynnen värinen. Siihen on ensin sienellä tuputeltu keltainen, sitten oranssi ja lopuksi pinkki kerros väriä. Ja se oli siinä. Rajummassa versiossa tuossa oikealla on pohjaväri räikeän pinkki. Siihen on tuputeltu ensin siniharmaa, sitten turkoosi ja viimeiseksi musta kerros väriä. Ja peukolaoihin sydämet, jotka ovat tarroja (ei muuten pysyneet häävisti kiinni). Molemmat nopeita tehdä.

Superbilekynnet: Valkoinen pohja (hämmentävän vaikea lakata tasaiseksi). Pinkillä vino tippi ja pensselillä värien risteymään kultainen viiva. Hieno kuvio on ihan tavallinen kynsitarra. Tämän tekeminen vaati vähän enemmän hermoja ja pari kynsistä piti tehdä uusiksi. Pensselin käyttö on ihan iisiä vasemman käden kynsiä koristellessa. Oikea käsi on yksi murheenkryyni.



Koko tämän postauksen helpoin kuviointi on tässä: Graffitilakkaus!
Ostin ihanaa mintunvihreää lakkaa viime kesäksi. Siihen sitten kiskaisin kerroksen IsaDoran graffitilakkaa. Hankaluuksia aiheuttaa lakan paksuus: mitä paksumman kerroksen laittaa sitä suuremmiksi 'laatoiksi' se lohkeilee kynnen päälle. Itse tykkään tiheästä, pienestä kuviosta, joten lakkaa pitäisi laittaa todella ohuelti, joka on hankalaa. Graffiti-lakka on hyvin paksua ja nopeasti kuivavaa.

Kynnet kuumeen kourissa: Vihreää ja käärmettä.
Olin pahassa flunssassa (jälleen kerran) ja tuli niin tylsää, että katsoin kaikki vanhat Die Hardit putkeen ja laitoin kynsiä sen ajan. Turkoosi pohja ja siihen kynnen poikki paksu valkoinen viiva. Annetaan kuivua kunnolla ennen kuin pensselin avulla koristelin valkoisen alueen. Eli valkoinen rajattiin mustalla ja sitten siihen tehtiin mustia kolmioita. Jos kuvaa katsoo lähempää näkee, että jälki on hyvin epätasaista, kädet tärisi aika rojaalisti.

Vapun kynnet: Joka toinen pinkki/violetti. Mustalla lakalla ja pensselillä kolme viivaa joista keskimmäisen päälle laitoin kukka-tarran. Mustan koristelin vielä parilla vedolla kullan väristä lakkaa. Ihan söpöt, eikö?



Sinistä kukonaskelta: Alla mahtava yönsininen lakkaus ja päälle leimasin koko kynnen peittävän kuvio-leiman valkoisella. Koko kynnen leimaaminen on vähän hankalaa, varsinkin, kun tämä kyseinen leima on vähän kapea paksulle peukalolleni. Ja päällyslakka pitää vetäistä todella ohuelti ja nopeasti, ettei tuhraa kuviota. Mutta onnistuessaan, olet upea eleganttielefantti.

Killeri

Ässä

Tämähän ei ole mikään ruokablogi, mutta siitä huolimatta postauksissa on havaittavissa tendenssiä reseptiikan suuntaan. Itse olen toistaiseksi jauhanut lähinnä säälittävästä rakkauselämästäni, muodista ja meikeistä. Mutta osaan minäkin olla emäntä, ettäs tiedätte! Niinpäe esittelen teille Killerin. Killerin juuret juontavat hieman tuhdimpaan iltapalanälkään, jota ei kuitenkaan halua taltuttaa ähkyyn saakka, jotta voidaan varmistua seesteisestä tunteesta nukkumaan käydessä. Sitä voidaan soveltaa myös lounastarkoituksiin, sillä Killeri on hellä. Killeri saakin nimensä siitä, että se tappaa nälän ilman ähkyä. Killeri on siis salaatti, mutta siinä on astetta enemmän nostetta.

Killerin ainekset

Romaine-salaattia

Herneenversoja

Miniluumutomaatteja

Kurkkua

Punasipulia

Avocadoa

Kananmunia

Vuohenjuustoa

Oliiviöljyä

Balsamicoa

Limen mehua

Aluksi kannattaa laittaa kananmunat kiehumaan. Omassa nälkäisen naaraan annoksessani niitä oli kaksi. Sitten käydään rehujen kimppuun. Pestään ja revitään salaatti ja herneenversot. Asetellaan ne lautaselle tai kulhoon ja pirskotellaan päälle oliiviöljyä ja balsamicoa. Pestään ja pilkotaan tomaatit ja kurkut. Palastellaan punasipuli ja avocado. 

 

Kasvisten jälkeen sekaan murennetaan sopiva kimpale vuohenjuustoa. Noin seitsemän minuutin keittämisen jälkeen napataan munat levyltä, kaadetaan kuuma vesi pois kattilasta ja pelästytetään munat lasettelemalla päälle kylmää vettä. Tämä äitini opettama kikka auttaa huomattavasti munan kuorimisessa. Kuoritut munat pilkotaan salaattiin. 

Aivan lopuksi puristetaan koko komeuden päälle limen mehua. Pidän erityisesti tästä kastikkeiden kerroksellisuudesta: salaatin alakerroksista löytyy balsamicon ja öljyn makuja ja päältä limeä. Namskinam!

Kaivarin Kanuuna

Hertta

Minähän en ole mikään kirpparihai. Turhauttavaa penkoa toisten haisevia kamoja ylitäysistä rekeistä ja aina huomata, että on jano tai tylsää. En siis ikinä lähde yksinäni shoppailemaan kirpputoreille, vaan jos mainitunlaiseen paikkaan joudun, on minut aina tavalla tai toisella sinne pakotettu. Tällä kertaa kiristäjänä toimi pari vuotta nuorempi siskoni.

Isäni on juuri muuttanut uuteen asuntoon Helsinkiin ja halusimme siskoni kanssa hetkeksi paeta muuttohärdelliä. Kävimme ensin Hankenilla syömässä opiskelijalounaan, olihan sentään pizzaperjantai, mutta raitiovaunussa (en uskallan kirjoittaa ’ratikka’ tai ’spåra’) matkalla kämpille iski ahdistus: en halua koota enää yhtäkään Ikea-huonekalua. Alueella, jossa isän asunto sijaitsee, tuntuu olevan lähinnä antiikkikauppoja ja arkkitehtitoimistoja. Tämän vuoksi minut saatiin huijattua kirpparille – ei yksinkertaisesti ollut muutakaan tekemistä. Olimme vain ennakkoon kuulleet, että jossain lähistöllä sijaitsisi Kaivarin Kanuuna.

Jouduimme kysymään apua parilta ikäiseltämme neidolta, sillä eihän tämmöiset turistilahnat päässeet perille ilman natiivin opastusta. Perillä yllätys oli iloisa ja ihana: paikka oli siisti, raikkaan tuoksuinen kellarilabyrintti, jossa vaatteet olivat siivosti rekeissään ja laukkunaulat saivat kuolaamaan. Lompakkoni oli suuressa hädässä lyhyen hetken, kun löysin pöydän väärällään merkkitavaraa hyvää hintaan. En yleensä ole mikään logostamaksaja, mutta kai sitä naisen syvimmät synnit pääsevät valloilleen heikolla hetkellä, vaikka mitä tekisi. Köyhdyin lopulta  12 euroa. Ostin kaksi kappaletta aikakauslehtiä kuuskytäluvulta (vessalukemiseksi isän asuntoon), olivat niin symppiksen näköisiä. Nimet taisi olla OmaKoti(?) ja UM – Uusi Maailma. Kuvassa näkyvä laukku söi 6 euroa. Se on vähän kulunut ja tahviintunut sisältä, mutta sai nyt ristikseen ’tämä kevään virallisen laukun’-tittelin. Kaveriksi pinkki kassi sai vielä pinkimmän ’kevään virallisen huivin’ kahdella eurolla.

Seuraavan kerran kun eksyn alueelle, menen ehdottomasti uudestaan penkomaan rekkejä. Silloin varaan enemmän aikaa ja visiota ja rahaa ja kaikkea.

Taistelutannerten taktiset kuviot

Ässä

Edustan ainoana tässä blogissa sinkkugenreä. En ole ikisinkku, mutta sanotaanko vaikka niin, että kaikenlaista on tullut koettua. Tältä pohjalta viihdytän teitä kertomalla muutaman kohtaamaani miestyypin  taktiikan lähestyä naista. Olkoon nämä varoittavia esimerkkejä teille sisaret. Read and learn ;)

kuva: weheartit.com

1.)    Levottomat kädet. Jotkut könsikkäät tutustuvat kädet edellä naiseen. Riippumatta naisen reaktiosta kädet jatkavat kopelointia samalla, kun tuttavuutta tehdään suusanallisesti. Heidät kohtaa usein tanssilattialla, mutta joskus he väijyvät baaritiskin luona janoisia tyttösiä. Herra kopeloijalle on turha kertoa, ettei hänen kopelointinsa ole toivottua. Herro kopeloija ei ymmärrä nonverbaaleja eikä  verbaaleja viestejäsi.  Kopeloijasta pääse eroon vain poistumalla tylysti paikalta.

kuva: weheartit.com

   

  2.)    Suoraa puhetta. Tämä mies kertoo heti, mitä haluaa. Ja hän haluaa seksiä. Ei mitään muuta. Mutta mikä parasta, hän ei edes yritä esittää etsivänsä mitään muuta. Ja jos olet itse reissun päällä samalla toimintasuunnitelmalla, niin käy päälle. Suora mies tietää, mitä tekee, kun annat hänen tehdä. Suora mies ymmärtää myös poistua aamulla ilman kiusallisia ”mitäs nyt”-keskusteluita. Kaikki siskot tarvitsevat joskus sanojen sijaan niitä tekoja, joten unohda morkkikset.

kuva: weheartit.co

 3.)    Mielin kielin. Nyt tarkkana, tämä mies ui tärykalvojen kautta liiveihisi. Hän osaa imarrella loputtomasti kuulostamatta kuitenkaan limaiselta. Miten hän tekeekin sen? Yhtäkkiä uskot olevasi baarin kuumin ja kiimaisin neito. Niin, kyllä hänkin lopulta iholle tahtoo. Tämä herra voi olla mielin myös muilla kielillä, erityisesti latinoveristen kanssa kannattaa olla hereillä. Mutta riipumatta omista tavotteistasi, mikset nauttisi ainakin hetkisen tästä verbaalista lemmiskelystä?

 4.)    Hengailija. Hengailijat ovat baarissa yksin. Joko he ovat hukanneet kaverinsa tai sitten he ovat alun perin lähteneet yksin metsälle. Hengailija ei yleensä tanssi, eikä vaikuta olevan kovin humalassa. Hengailija tulee vain juttelemaan, jatkaa matkaansa ja palaa jossain vaiheessa nurkille norkoilemaan. Hänen aikeensa eivät todennäköisesti tule missään vaiheessa selville. Hengailija tekee vaikutuksen olemalla yrittämättä mitään. Voit viedä hänet kotiisi, mutta kuka tietää, mitä hengailijasta kuoriutuu peiton alla?

kuva: weheartit.com

   5.)  Varattu. Varattu mies on varattu, muuta jollasi kurssia välittömästi. Allekirjoittanut oikeastaan suosittelee heti mukavan tyypin kohdattuasi kysymään, ettei hän ole varattu. Yleensähän hyvät tyypit ovat varattuja, joten kellojen pitäisi soida heti, jos mies ei ole mitään yllä mainituista! Pikkukivaa etsiessään varattu mies toimii kuin vapaa, mutta harva ukko tohtii valehdella, jos suoraan kysyy. Sen verran moraalia on siskoista löydyttävä, ettei toisten tontille astuta. Tai voit kokeilla kerran ja saada sellaisen morkkiksen, että tuntuu pahemmalta kuin mammografia ja juurihoito yhtä aikaa.

Helppoa ruokaa pakasteiden avulla

Arpa

Kyllähän se niin on, että vaikka kokkausohjelmissa, ruokablogeissa ja naistenlehtien sivuilla esitellään mitä eksoottisempia reseptejä, arkiruokaa pitää usein vääntää kiireessä pinna kireällä. Neljän tunnin muhennoksen hauduttelu kun sopii hyvin harvan päivärytmiin ihan tosta noin vain.

Itse olenkin erittäin iloinen siitä, että arkiruoan vääntämistä helpottamaan on kehitelty jos jonkinlaisia apukeinoja, joista itselle mieluisimmat löytyvät pakastealtaasta. Ja nyt kyse ei ole ranskalaisista ja pizzasta, vaan pakasteiden avulla pystyy tekemään ihan terveellistäkin ruokaa. Tässä kolme suosikkiruokaa, jotka valmistuvat pakasteavulla ihan huomaamatta!

Nakki + keittoaines = Superhelppo Nakkikeitto!

1.    Nakkikeitto. Helppoudessaan jo syntinen nakkisoppa syntyy noin 20 minuutissa, josta aktiiviseen puuhasteluun kuluu 2 min. Ensimmäisen minuutin aikana pilko paketillinen nakkeja ja kiehauta litra vettä. Toisen minuutin aikana iske veteen pakasteesta löytyvä peruna+keittokasvikset -kombopussi ja nakit. Vaihtelua saa yhdistämällä pakasteihanuuteen nakkien sijaan esim. jauhelihaa, kalaa tai kanaa!

Tästä potista syö koko perhe!

2.    Kinkkukiusaus. Klassikko jo syntyessään, ehkäpä juuri helppoutensa takia. Uunissa kiusaus viettää tunnin, mutta valmistelut ovat jälleen naurettavan nopeasti ohi. Pakastesankarina toimii peruna-sipulisekoitus. Heitä se vuokaan ja perään pussillinen kinkkusuikaleita sekä 2 purkkia kermaa. Ja oho, se oli siinä!

Juuresten pilkkominen on historiaa!

 
3.    Uunijuurekset ja lohi. Fiinimmällekin ruokailijalle sopiva setti, joka ei vaadi keittiössä homehtumista. Pakasteesta uunijuurekset-pussi auki ja sisälmys isoon vuokaan tai pellille. Juuresten kylkeen mätkäytä karkealla suolalla maustettu lohipala. Näin vaativan gastronomisen uroteon jälkeen onkin syytä ottaa vaikka lasi viiniä sillä aikaa, kun juurekset ja lohi kypsyvät uunissa noin puolen tunnin ajan.

Meikkipussin viisi must-havea

Hertta: Minulla on rasvainen iho ja mitäänsanomattomat silmät eli kaipaan paljon taikoja. Tästä kuvasta puuttuu ehdoton ykkönen, joka on valokynä, mutta se on hukassa (kuten minäkin siis tällä hetkellä).
Käytän aina meikkivoidetta ja useimmin irtopuuteria. Nyt käytän GOSHin hyvin toimivaa meikkivoidetta; ei mene raidoille ja pysyy vaikka hikoaisi. On tosin ehkä vähän kiiltävää sorttia. Tämä Max Factoryn puuteri tarttui mukaan Sokokselta ja on mahtava.
Silmät rajaan nestemäisillä rajaajilla. Aiemmin käytin hyvin levittyvää  Maybellinen Liner Expressiä, mutta nyt kokeilen Lorealin Lineur Intenseä, joka ei vielä ole vakuuttanut.
Ripsiä varten haluan tuuheutta ja erottelukykyä. Käytin vuosia MF:n Masterpiece Maxia. Viime kuussa ostin Lorealin Volume Million Lashes-ripsivärin, jossa on kyllä aivan hervoton harja, tungen sen silmääni harva se aamu.
Luomiväreissä suosin kullan ja ruskean sävyjä, jotka tuovat esiin silmieni valjua vihreyttä.Tykkään meikeistä joissa on glitteriä ja showta.



Ässä: Valitsin omaan tehoviisikkooni vessan peilikaipiista ne tuotteet, joita tällä hetkellä käytän eniten. Olen harvan tuotteen kohdalla merkkiuskollinen ja kokeilen mielelläni myös uusia merkkejä. Saatatte kuitenkin huomata, että äitini on käännyttänyt minut hiljalleen halpakosmetiikasta laadun pariin. Herkkä ja ohut ihoni kiittää.

Nämä viisi purnukkaa toimivat omassa kuivassa naamassani.

1. Korppukasvojen sulattaja numero uno on viisikon kallein ja minulle korvaamattomin tuote: Gernétics Synchro. Se on alun perin palovammavoiteeksi kehitetty erittäin paksu ja riittoisa kasvorasva. Ei varmasti sovi kuin kaltaisilleni kuivaihoisille ja minäkin käytän tätä lähinnä talvisin. Tuotetta saa Gernéticsiä myyvistä kauneushoitoloista ja hintaa purkilla on muistaakseni 40-50 euroa.

2. Toinen meikin alle töpöteltävä tapaus on silmänympärysvoide, jota olen 25 ikävuoden saavutettuani opetellut käyttämään. Lumenen Senisitive Touch Rauhaoittava Silmänympärysvoide on iholleni sopivan mieto ja toimii hyvin myös kuivien luomieni ravitsijana. Oikeastihan tätä ei saisi varmasti ihan luomiin asti laittaa, mutta omani hilseilevät pois, jollen näytä niille jotain rasvaa. Olen saanut tuotteen kaupanpäällisenä, joten hintaa en osaa edes arvata.

3. Tämä epämääräisen näköinen ja pieni purkki on peräisin Joe Blascolta. Jokusen kympin tästäkin olen pulittanut, mutta se tulee kestämään tätä tahtia arviolta kolme vuotta. Tuote on tarkoitettu valovoiteeksi, mutta käytän sitä myös tummien silmänalusten piilottamiseen. Tämä on todella riittoisaa ja voimakaspigmenttistä tavaraa.

4. Olen kalpeaa sorttia ja olen tottunut talvisinkin käyttämään aurinkopuuteria. Pyrin häivyttämään sen tietenkin parhaani mukaan piiloon, mutten osaa meikata ilman sitä. Body Shopin Brush On Bronze aurinkopuuterihelmet riittävät pariksi vuodeksi, kunhan et kaada niitä vahingossa esimerkiksi lavuaariin, kuten Ässä toisinaan kovassa vauhdissa. Veikkaisin hinnaksi jotakin 20:n ja 30:n euron väliltä.

5. Toinen heleyttävä ystäväni on poskipuna, jonka oikeasta levityspaikasta en ole vieläkään varma. Viime kesän helteillä hörähdin investoimaan Macin Peaches puuteriposkipunaan ja siveltimeen, joilla lopputulos on mielestäni sopivan söpö ja tasainen. Tämäkin tuote on hävyttömän riittoisa ja pigmenttirikas.


Arpa: Kuten alla olevasta kuvasta välkyimmät huomaavat, en oikeastaan ole kovin ahkera silmämeikin vääntäjä. Lähinnä juhliin jaksan huitaista mitään ripsiväriä enempää. Tärkeintä meikäläisen arkilookissa onkin naama itsessään, ja sehän hoituu jo parillakin meikkituotteella. Siksi minun osaltani Top5 onkin Top3.

Kuvassa on kolme tuotetta, jotka olen omalla kohdallani hyväksi havainnut. Ihoni on etenkin näin talvella pinnalta kuiva ja ihon alta rasvainen. Kesällä lähinnä sekava.  

1. Oiva meikkivoide moneen menoon on Lumenen Double Stay Mineral Makeup. Näitä löytyi meikkiämpäristäni kolme putiloa eli jonkun asteinen riippuvuus on muodostunut. Peittävä, kevyt ja luonnolliset värit. 2. Toinen hyvä tuote, jota en värin puolesta voi tällä hetkellä kylläkään käyttää, on Oriflamen irtopuuteri Air Soft Powder. Tasainen kuulas jälki syntyy tuolla sitten keväämmällä, kun naama saanut vähän väriä. 3. Viimeisenä arkimeikki fiilataan poskipunalla. Nyt on jo varmaan muutaman vuoden ollut käytössä Avonin Face Pearlsit, kun ei ne himskutin helmet tunnu kuluvan edes Ässänkin koittamalla viemäriin kaatamisella.

Piirrustuksen pikakurssi

Hertta

Päätin sitten vanhoilla päivilläni yrittää herätellä piirrustusintojani. Otin osaa tällaiseen intensiivikurssiin: neljä päivää, joka päivä kuusi tuntia piirtelyä. Kurssi kokooontui Ahjolassa kolmena sunnuntaina ja yhtenä lauantaina. Tulokset ei ole kohdallani kummoisia, mutta en ollut niin huono kuin mitä luulin. Opin myös paljon ja mielestäni kehityinkin kurssin aikana. Opettajamme Soile oli ihan loistava. Eli minulle kokemus oli kerrassaan vapauttava. Eikä edes hävettänyt joka kerta, kun kiersimme kurssin kesken toistemme töitä katselemassa.


Ensimmäinen sunnuntai - Lyijykynätehtäviä piirrustuslehtiöön:

Eka työ oli mallista tehty varjostustyö, tuollainen kiemura.

Toinen tehtävä oli piirtää oma käsi, joka pitelee jotain. Sen olisi pitänyt olla pelkkää valooriä, mutta tein paljon viivaa sekaan.

 

Kolmanneksi piti kerätä vähän tavaroita luokasta ja piirrustella niihin muotoa ja varjoja. Kuten näissä huomaa, olen huono piirtämään huippuvarjoja, joten valokuvatkin on vähän hankalia ottaa. Eli yksi kurssin missioista oli opetella piirtämään kunnolla tummaa jälkeä.

Toinen sunnuntai ja hiilipiirrustustehtäviä: 

Naamio sävyineen ja varjoineen. Ei hassumpi lopputulos. Vähän vaan hiili tuppaa sotkemaan. Työt tehtiin puolikkaille litopostereille eli isoja papereita oli kyseessä.

Toinen työ oli kangasta ja selkeitä muotoja. Kankaani tosin muistuttaa enemmän pilveä tai hattaraa, mutta kyllä tuosta  näkee mikä muoto missäkin on.

Vikana oli valokuva naisesta, jonka hiukset korvattiin jollain muulla, tarkoituksena yhdistä viivaa ja valööriä. Halusin piirtää naisen päähän korpin. Hassua oli, että tätin etnisyys vaihtui kuvaa tehdessä. :D

Lauantai ja kaikenlaista puuhaa:

Ensimmäinen työ oli mielenkiintoinen. Mielikusvitusmaisema. Otettiin pala kangasta, rypisteltiin se, piirrettiin lyijykynällä ja siihen piti lisäillä puita tai rakennuksia tai jotain muuta joka teki piirrustuksesta maiseman. Valokuva oli taas hankala ottaa, koska en käyttänyt paljoa väriä, mutta itse maisemasta tuli ihan kiva.

Toinen kuva oli kohta luokkahuoneesta.  Nyt siirryttiin takaisin ihanasti sotkevaan hiileen. Luokkatila oli kahdessa tasossa, joka oli itsessään vähän hankala hahmottaa, mutta kyllä tuosta nyt jotenkuten näkyy, että kaiteen takana on alakerta.

Viimeisenä oli tarkoitus piirtää hiilellä viivaa. Vähän kyllä huijasin ja lisäilin parit pikku valöörit sekaan, eikä lohharistani tullut luokan hienoimpia, mutta jos siitä hahmottaa, että mörkö ei syökse liekkejä niin olen tyytyväinen.



Kurssin huipennus - Vika sunnuntai ja aito ihminen:

 

Kolmasosa kerrasta tehtiin pikaisia ihmisen hahmotelmia. Tälle tekniikalle oli hieno nimikin, mutten nyt yhtään muista sitä. Ensin aikaa oli viisi minuuttia, sitten kolme ja lopulta kaksi. Tasoni vaihteli kovasti. Muutama kuvista oli oikeasti hieno. Jotkut todella kankeita. Välttelin tiedostamatta päiden piirtämistä, niitä siis pitäisi harjoitella lisää. Jalkoja tykkään selvästi piirtää. Käsivarret tuppasi välillä käymään vähän paksuiksi, mutta ainakin ne oli valtaosin oikean mittasia. Ihmisellä on tosi pitkät käsivarret,

Ja sitten kurssin viimeinen työ ja upea huippu: Neljän tunnin mittainen ihmishahmon piirtäminen. Älkää katsoko kasvoja tai varpaita. Tuoli ja hahmon asento sen sijaan ovat kivat ja sormetkin erottuu. Oven kahvan jätin näkymään referenssinä kuvan koosta (siksi siinä meni neljä tuntia, eka tunti meni vaan tuijottaessa paperia, jolla oli pari turhaa viivaa).

Mutta semmoinen kurssi! Seuraava kurssi jolle menen on 'Intialaista kasvisruokaa'. Jos muistan, otan sinnekin kameran, jotta voin todistaa tehneeni mössöjä. Kurssit on kiva tapa harrastaa kaikenlaista.

Edit. Se pika-piirtäminen oli siis nimeltään croquis.

25 tapaa sitoa huivi

Hertta

Mahtava tutoriaali kaikenlaisiin kieputuksiin:

Omat lempparini ovat:
Bunny Ear, Basic Loop, The Celebrity, The Waterfall, The Boa, The Magic Trick, The Fake Knot, The X, The Braid ja Twist and Pull.

Videon lopussa on mahdollisuus klikkailla tiettyjä ohjeita uudestaan (avaa uuden videon, jossa sitten voi klikkailla).

Nyt kun vielä muistais kokeilla näitä, kun aamupöhnässä yrittää törmätä ulos kämpästä.

Pikainen putkihuivi

 Hertta

Viikonloppu lapsenvahtina kävi  pitkäveteiseksi, joten kaivoin nelosen puikot ja pari rullaa luonnonvaaleaa Novitan 'rose-mohair'-lankaa esille. Lopputulos on ihan symppis, ei ehkä parinkympin pakkasiin, mutta kuukauden päästä tämä on söpö asuste keveämmän takin kaveriksi.

Pitkiä ohjeita tämän tekoon ei yksinkertaisesti voi kirjoittaa:
Loin 35 silmukkaa ja kudoin aina oikeaa kunnes sain huivin mukavasti kahdelle kierrokselle kaulani ympärille (pituutta siis noin 120 senttiä). Halusin huiviin möbius-idean, joten ennenkuin ompelin päät yhteen kiersin huivia yhden kerran. Lisäksi kudoin pienen palasen peittämään liitoskohtaa, jossa yritän pitää möbius-kierrettä ( palan koko: 10 silmukkaa ja pituutta noin 20 senttiä). Ja voilà!

Kostean ihanat Runebergintortut

Arpa

Olen lähes koko elämäni luullut etten pidä runebergintortuista. Viime vuonna sesongin aikaan päädyin töissä syömään kyseistä torttua ja olin ihan, että "oho näähän on hyviä". Siksipäs tänä vuonna päivän lähestyessä oli kokeiltava tehdä näitä myös itse, ensimmäistä kertaa ikinä.

Etsiessäni reseptiä netin syövereistä törmäsin kammottavaan epäkohtaan: maailmassa on ehkäpä sata erilaista reseptiä näiden torttujen tekemiseen! Sus siunakko sanoin, ja yhdistelemällä kehitin oman reseptin. Näistä tuli hyviä, joten suositella voin. Niin, ja tein tortut muffinivuokaan, sekin toimi tässä tarkoituksessa oikein kivasti.

Kyllä se margariini ja sokerikin jotenkuten vaahtoutuu.

Runebergintortut:

Taikina:

- 200 g margariinia
- 2 dl sokeria
- 2 munaa
- 2 dl vehnäjauhoja
- 1 dl korppujauhoja

Uunissa hillo katoaa torttuun, vaikka raakana näky on outo!

- 1 dl pipareita jauhettuna
- 1,5 tl kardemummaa
- 1 tl ruokasoodaa
- 2 dl ranskankermaa

Kostutus:
- 1 tl rommiaromia
- 1,5-2 dl kiehuvaa vettä
- ½ dl sokeria

 Koristelu:
- paistonkestävää vadelmahilloa
- sokerikuorrutetta tai tomusokeria + sitruunamehua

Vatkaa margariini ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Tämän jälkeen sekoita taikinaan kaikki kuivat aineet. Lopuksi lisää ranskankerma ja sekoita.

Hyvä kosteus on tortun A ja O.

Jaa taikina voideltuihin muffinivuokiin. Lisää jokaisen tortun päälle teelusikallinen paistonkestävää vadelmahilloa.  Tämä hillo muodostaa tortun sydämen, eikä ole siis se valmiin tortun koristehillo.

Paista torttuja 200 asteessa 15-20 minuuttia.

Kostuta kuumat tortut kunnolla. Nyt on aika tehdä se näkyvä hilloilu! Eli koristele jäähtyneet tortut vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella.