Rullaati rullaa

Ässä

Sain pitkästä aikaa maistaa jotain aivan uutta, kun päätin tarttua muuan ruokablogista lukemaani vietnamilaisperäiseen herkkuun. Näiden herkkurullien sisään laitettavien täytteiden suhteen on vain mielikuvitus rajana. Rullana toimii riisipaperitaikina, jota saa ainakin aasialaisista kaupoista (esim. Tampereella Tullintorilta) 

Usein rullien täytteenä käytetään riisinuudelia eli vermisseliä, tuoreita vihanneksia ja jotain proteiinipitoista. Itse kääräisin rulliin vermisselin lisäksi romainesalaattia, kurkkua, porkkanaa, retiisiä, avokadoa, kevätsipulia, yrttimaustettua tofua ja katkarapuja. Valmiita rullia dippaillaan erilaisiin maustekastikkeisiin ja napostellaan sormin.

Rullat sopivat loistavasti sosiaalisten ruokailuiltojen yhteiseksi puuhasteluksi ja naposteltavaksi. Eniten aikaa kuluu vihannesten pilkkomiseen, mutta rullia on huomattavasti helpompi näperrellä kuin esimerkiksi sushia. Rullat on myös helppoa ruokaa allergisille, sillä niissä ei ole esimerkiksi maitoa tai gluteiinia. 

1. Ensin kannattaa pilkkoa valitut rehut pieniksi ja pitkulaisiksi.

2. Toisena voi kiehauttaa veden ja humauttaa vermisselit veteen. Vermisselit valmistuvat niin nopsasti, että kattilan voi nostaa levyltä heti, kun nuudelit menevät kattilaan.

3. Seuraavaksi valmistellaan muut täytteet. Itse pyöräytin katkarapuja pannulla öljyssä ja maustin ne tuoreella rakuunalla ja limen mehulla.

4. Ainiin, kastikkeet! Niitä voi valmistaa erilaisia, itse sekoitin soijaa, kalakastiketta, riisiviinietikkaa, valkosipulia, sokeria, chiliä ja limen mehua. Kalakastike on voimakasta ja sen kanssa kannattaa olla varovainen.


5. Sitten päästään rullaamaan. Laakea astia täytetään vedellä ja riisipaperia aletaan huljutella vedessä. Kun se pehmiää ja on läpinäkyvä, voi sen levittää tasaiselle alustalle.

6. Täytteet kasataan siten, että rullan reunoille jää tilaa taitella rullasta hyvä paketti. Alimmaiseksi kannattaa laittaa värikkäimmät ja näyttävimmät täytteet, koska ne jäävät parhaiten näkyviin.




7. Valmiit rullat kannattaa asetella hieman irralleen tarjoiluastialle, sillä ne limaantuvat helposti kiinni toisiinsa. Rullat syödään mahdollisimman tuoreina.

Pääkaupunkiseudulla toimivan, näitä pötkylöitä tilaustyönä valmistavan, Rullan kotisivuilta voi hakea lisäinspiraatiota täytteisiin. Riisipaperi on maultaan niin mietoa, että sen kanssa käyvät monenlaiset maut. Vaikka nakin ja sinappia laittas väliin, siinä vasta moderni hotsi ;) !

Kesämekkoja

Hertta

Ei ole kesää ilman helmoja! Kuulin pari vuotta sitten radiosta äärimmäisen tieteellistä tilastotietoa siitä, että suomalaiset naiset ovat erittäin mieltyneitä housuihin. Me pohjoiset pimut emme kuulemma suosi hameita ja mekkoja ollenkaan samalla innolla kuin etelä-eurooppalaiset sisareni. Havahduin tähän. En minäkään mitenkään inhonnut hulmuavia helmoja, mutta farkut vaan olivat niin kätsyt vetää jalkaan. Itse asiassa huomasin omistavani 12 paria farkkuja. Nyt noita kankeita housuja löytyy kaapeistani tasan yksi pari, enkä niitäkään käytä koskaan. Olisihan ne farkut vieläkin kätsyt taskuineen ja peppua muotoilevine saumoineen, mutta koen hetkellisesti löytäneeni itsestäni feminiinisen puolen, joka tykkää kovin hulmutella. Tämänkertainen postaukseni onkin lähinnä valokuvaa koltuista, joita yritän kuluttaa tulevan kesän aikana. En kehdannut alkaa itse malliksi, sillä ihoni on yhä vähän huonossa kunnossa (kaipaa auringon parantavaa kosketusta), mutta toivottavasti leninkien pääidea selviää kuvistakin.

Numero 1 voisi olla nimeltään "Bree Van de Kamp" tai ainakin ajattelin häntä tätä mekkoa ostaessani. Pituus on hiukan polven yläpuolelle ja väri on ehkä vähän synkkä kesähelteille, mutta pinkit ruusukuviot tuovat häivähdyksen kepeyttä. Tämä on vaatekaappini klassikko, joka menee niin juhlaan kuin arkeen. Tykkään asustaa mekon helminauhalla ja -korviksilla. Tällaisen mekon pitäisi toki istua päälle kuin käsine ja koltun ainoa kunnon ongelma onkin selän leikkauksessa. Ilmeisesti selkälihakseni ovat liian pienet tai siipeni turhan lyhyet, kun selkä kaistale tuntuu välillä vähän roikkuvan ihosta irti. Tämän tosin saa piiloon neuleella tai jättämällä tukan auki. Mekon malli on kyllä sen verran imarteleva ja vie huomion mahasta rintakehälle, että mielelläni ostaisin useamman tällaisen.

Numerot 2 ja 3 toin juuri Lontoosta. Olen varhaisteineilystä asti suosinut mustaa väriä vaatteissani ja vasta nyt opettelen leikkimään väreillä. Nämä tulevat molemmat toimimaan hyvin ruskettuneen ihon kanssa. (Väri on jo työn alla, tosin vielä voiteen merkeissä, mutta kyllä tuo arskakin kai kohta alkaa paistella.) Sinisen väri on niillä rajoilla, että vähän lisää kirkkautta veisi sen jo neon-sarjaan. Se on pituudeltaan vähän polven yläpuolelle ja kaksi kokoa liian iso! Sekosin jotenkin rekkien seassa ja koon 12 sijaan toin kotiin koon 16. Punainen mekko on väriltään en tiedä mikä. Vadelma? Oranssi? Se on pidempi, puoleen pohkeeseen ja todellinen katseenkääntäjä. Tähän olisi kiva yhdistää paljaat sääret, mutta vielä on liian kylmä. Enkä oikein osaa käyttää korkkareita ilman sukkia. Niin juntti olen.

Seuraavaksi kaksi mekkoa, joita en ole oikein koskaan käyttänyt, syystä että en osaa. Vaalea on menkkahaukalta kolmella eurolla riipastu söpöläinen, joka ei ole omiaan imartelemaan povekasta, mutta urheilematonta kroppaani. Iso rusetti siis peittää ainoan asian, mitä tässä ruhossa kannattaa korostaa. Mutta olen luvannut itselleni, että tänä kesänä tuokin lähtee tuulettumaan. Turkoosi jumalaisuus on Barcelonasta ja taitaa olla tuo malli jo vähän "out", niinko me super-trendikkäät sanotaan ja tämä mekko on niin syvään uurrettu, että paljastaakin sitten jo liikaa. Jotain käyttöä vaan tälle pitäisi keksiä. Voisikohan siitä leikata lyhyemmän mekon, tai jotenkin lisätä kangasta yläosaan? Niin pitkäkin tämä on, että vaatisi 15 sentin piikit kantojen alle, ettei viistäisi pitkin maata.

Seuraavana sitten vaatekaapin kulunut klassikko. Tämä on kaikkien kepeiden kesämekkojen prinsessa. Kyseessä kaksi kesää palvellut lemppari, jonka voi asustaa melkein mihin vain. Kaikenlaiset vyöt istuu, korut voi valita sen mukaan laittaako boleroa tai neuletta vai mennäänkö paljailla olkapäillä, jolloin glitteriä voi laittaa parin kilon edestä. Minulla ei riitä itsetunto käyttää näin lyhyttä mekkoa ilman sukkahousuja tai leggareita, mutta ihan kivasti esim. capri-mittaiset kalsarit tämän kaveriksi istuu. Harmi vain, että kyseessä on halpa rätti, joten tämä saattaa olla sen viimeinen kesä, sen verran on reppana jo haalistunut ja saumat alkaneet irvistellä. Voisikohan sen värjätä ja korjata vielä uuteen nousuun?

Viimeinen on tämän kesän villi kortti. Maxi on mitta ja kuvio kirjavaa sulkaa. Alla oleva kangas päättyy polven korkeudelle ja päällä oleva läpikuultava, kuvioitu materiaali jatkuu nilkkoihin asti. Nirunarut, jotka toimittavat hihan virkaa, ovat vähän väärässä kohtaa, joten saatanpa päätyä käyttämään tätä tuubina (köydet vaan yläosan sisään piiloon), mutta ensin pitäisi oppia käyttämään tätä vaatetta. Iltarientoihin vai puistoon? Tuleekohan tässä kuuma vai kylmä? Ihan nyt hämmennyn. Onneksi olen varreltani aika pitkä, joten maxia pystyy käyttämään ilman korkojakin, mutta onhan tämä nyt jännittävää tämä uusien vaatteiden sisäänajaminen. Miten tämmöinen asustetaan, kun on noin rohkea kuosi? Meneekö höyhen-korvikset överiksi? Jännityksellä jään odottamaan rutiinia rätin ympärillä. Saatan jopa raportoidan siitä.

Äitienpäiväksi mustikka-valkosuklaajuustokakku

Arpa

Tuhdista juustokakusta riittää useammalle kuin kermakakusta.

 Hyydytettävät juustokakut ovat valloittaneet suomalaiset viimeisten vuosien aikana. Nykyään on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että juhlissa on tarjolla jonkinsorttista juustokakkua kermakakun rinnalla, tai sen sijasta. Juustokakut ovat löytäneet tiensä myös hääpöytään, mikä itseäni ainakin on ilahduttanut.

Juustokakut ovat myös erittäin helppoja tehdä, kunhan muistaa olla tarkkana liivatteiden kanssa. Kerran olen kämminyt ja lopputuloksena jouduin kaivamaan kummallista liivatelimaa pois kakun sisälmyksistä. Ei hyvä, joten älä kämmää!

Myös lähestyvä äitienpäivä tarjoaa erinomaisen tekosyyn nautiskella herkullisella juustokakulla, joka tässä tapauksessa sisältää päämakuinaan mustikkaa ja valkosuklaata. Varmasti maistuu äidille! Kakku sopii myös värimaailmaltaan äitienpäivään, kun pihalla kukkivat sini- ja valkovuokot. Toki menisi loistavasti myös itsenäisyyspäivän illanistujaisissa. Tähän kakkuun reseptin olen saanut ystävältäni, joskin tuo alkuperäinen ohje ei sisältänyt mustikkaa eikä valkosuklaalikööriä. Eli siis vain kohtuudella tuunattu ohje!

Ja taas se peuraessu niskaan ja menoksi.
Näin edetään:

Pohja:
- 50 g voita
- 10-13 kpl kaura/dominokeksejä
Täyte:
- 1 dl valkosuklaakermalikööriä
- 400g Philadelphia-tuorejuustoa
- 160g tomusokeria
- 4 liivatetta
- 2 dl vispikermaa
- 1 tl vaniliinisokeria
Mustikkakiille:
- 200-300g mustikoita
- 2 dl vettä
- 3 liivatetta
- ripotellen sokeria

Murskaa keksit ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Taputtele mössö 24cm kakkuvuoan pohjalle. Vispaa kerma. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri ja likööri keskenään. Liota liivatteet lötköiksi kylmässä vedessä. Tämän jälkeen sulata ne pienessä määrässä kiehuvaa vettä - älä kuitenkaan keitä! Sekoita hieman jäähtynyt liivateneste juustomössöön. Lopuksi sekoita vispattu kerma vielä yhteen muun täytteen kanssa ja levitä täyte pohjan päälle kakkuvuokaan. Anna jähmettyä jääkaapissa hetki. Levitä täytteen päälle mustikat ja ripottele pinnalle sokeria. Pyöräytä jälleen liivatteet kylmän ja kuuman veden kautta noin 2 desilitraan kylmää vettä. Kaada liivatevesi mustikoiden päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa noin 6 tuntia, mielellään vaikka yön yli.

Kakka juttu

Arpa

Varoitus: Tämä teksti menee vappuaaton piikkiin!

Tämänkertaisen postauksen kohdalla ajattelin lähteä ulos mukavuusalueeltani. Kun käänsin ajatukset niin sanotusti laatikon ulkopuolelle, tuli vastaani kakka. Joten nyt väännetään kakka juttu.

Taannoin vietin yhden päivän ruokamyrkytyksen kourissa erään kiinalaisen ruokaravintolareissun jälkimaininkeina. Olo oli karmea ja otsikon tavaraa riitti. Töissä yritin sitten seuraavana päivänä kertoa lounaspöydässä, että miksi ei oikein ruoka maistu, ja huomasin olevani erittäin haastavalla alueella. Miten puhua kakasta?

Hetken harkinnan jälkeen pyrin nopeasti kuittaamaan huonovointisuuteni käyttäen sosiaalisesti kohtuullisen hyväksyttyjä sanamuotoja: vatsavaivat, oksennustauti, pakki sekaisin, kaikki tuli ulos. Tarinan edetessä tunsin punan nousevan poskilleni ja huomasin pöytäseurueen ymmärtävän ikävän keskustelunaiheen ja pyrkivän johdattamaan juttua toisaalle. Kyllä meitä kaikkia nolotti puhua kakasta.

Edellä havaittujen reaktioiden perusteella onkin niin perin kummallista, miksi tietyissä tilanteissa kakasta puhuminen on suomalaisille yhtäkkiä täysin ok ja ehkä jopa mukavaa. Ja näillä tilanteilla tarkoitan eksoottisissa maissa käymiäni keskusteluja tuiki tuntemattomien suomalaisten ihmisten kanssa.

Thaimaan auringon alla vieraillessani tuntui, että small talkissa kakka korvasi sään. Ehkäpä suomalainen sekoaa, kun säästä ei oikeastaan voi puhua, kun se on aina aurinkoinen ja hyvä. Silloin vedetään takataskusta kakkakortti.

Oltuani noin vuorokauden kyseisessä maassa törmäsin pariin suomalaiseen. Tervehdysten jälkeen huomasinkin jo keskustelevani sujuvasti imodiumeista ja naisen ripulista, joka oli lääkkeiden seurauksesta muuttunut ummetukseksi. Myöhemmin samalla matkalla kävin kakkakeskustelun niinkin absurdissa ympäristössä kuin kahvilassa! Ja huomiona, että söin edelleen, kun suomalainen rouva tuli juttusille. Keskustelu meni suurin piirtein näin, rouva aloitti:

– No hei, ajattelinkin, että näytät suomalaiselta! Oletteko pitkällä matkalla?
– Hei vaan, tässä muutaman viikon reissulla ollaan, nyt jo pikkuhiljaa suuntaamassa kotiin päin. Mitenkäs teillä on mennyt matka?
– Mukavasti on mennyt. Vähän on molemmilla ollut tätä ripulia, mutta sitähän taitaa vähän aina täällä olla. Hahahah, että saa vessassa istua välillä pitkään, kun tuntuu ettei tavara lopu millään. Mitenkäs teidän vatsat, onko pysyneet kunnossa?
– No pientä vatsavaivaa on ollut meilläkin, mutta ei mitään pahempaa. Pienellä levolla on selvitty.
– Mutta sepäs mukavaa! Eipä sitten muuta kuin mukavaa loppumatkaa!
– Samoin!

Tähän hätään en muista, mitä siellä kahvilassa paraikaa söin, kun yhtäkkiä huomasin olevani keskellä ripulia. Toivottavasti ei ollut suklaakakku.


Tarinan opetus: Älä puhu kakasta, paitsi jos et voi puhua säästä.(Kirj. huomio: perehdy paremmin sääilmiöihin, niin aina voi puhua säästä!)

TV-Friikki (komedioista pari sanaa)

Hertta

Kauhukseni tajusin tässä, että katson ihan liikaa telkkaria. Kun innostun jostain sarjasta, hommaan sen käsiini ja katson kaikki kaudet putkeen ja muu elämä pysähtyy. Pahimpia tällaisia ovat olleet True Blood, Game of Thrones ja Greyn Anatomia. Kaikkein eniten olen kuitenkin kuluttanut sarjoja, joissa yksittäiset jaksot toimivat itsenäisinä kokonaisuuksina ja jakso on helppo katsoa vaikka aamupalaa syödessä. Siis sellaisia, joiden jakson lopussa ei tule ”aaaaargh”-reaktiota vertahyytävästä cliffhangerista. Toisin sanoen: sitcomeja kuluu paljon.

Barney (starpulse.com)

Komediasarjoista olen tällä hetkellä koukussa How I Met Your Motheriin, Big Bang Theoryyn, New Girliin ja 30rockiin. Näillä taitaa olla Suomen telkussa eri nimet. Hetkinen. Ensisilmäyksellä, Rillit huurussa ja Kolme miestä ja tyttö. 30rock on ihan vaan 30rock ja taitaa olla listan suosituin Suomessa. Tätä ihmettelen. Olen pitänyt monta tulenpalavaa saarnaa aiheesta: Miksi HIMYM ei ole Suomessa primetimessa? Sehän on varsin kunniakkaasti Frendien vanavedessä ratsastava kaverikomedia. Yhdysvalloissa sarja on hyvin suosittu ja siellä näytetään jo sarjan seitsemättä kautta. Hyvin käsikirjoitettu ja pelaa monessa jaksossa lineaarisen ajan rikkomisella ja eri kertojilla, mistä tykkään paljon. Onhan siinä omat kökköisyytensä ja kliseisyytensä, jotka kuuluvat lajityyppiin. Lähes jokainen iso juonikäänne on jo nähty Frendeissä, Frasierissa tai that 70’s showssa, mutta miksi keksiä sitä pyörää uudelleen, kun vanhakin toimii kun kumin vaihtaa. Hahmot sarjassa ovat sympaattisia. Itse en pahemmin välitä Lilystä, mutta sen sijaan (ja varmasti kaikki sarjan fanit ovat samaa mieltä) jumaloin legendaarista Barneyta. Suosittelen, että sunnuntaiaamuna, kun krapula kolkuttelee ohimolla, jysäyttää ykköskauden pyörimään ja läjähtää sohvalle tutustumaan porukkaan. Ainoa, mikä sarjassa todella rassaa, on Bob Saget, joka ajoittain vierailee kertojana ja tekee päähenkilön lapsille selväksi, että ”ei, tämäkään ei vielä ole se tarina, jossa kohtaan äitinne, mutta äitinne sattui kyllä olemaan huoneessa, jossa kaikki tapahtui, en vaan tiennyt sitä silloin”.

Zooey Deschanel (thefastertimes.com)

New Girl on uusi ja vielä vähän vieras sarja, mutta pilotti oli nerokas ja samaan tapaan kuin 30rockissa, hahmot tekevät usein asioita, jotka ovat niin ylilyötyjä, että katsoja vain hoona nauraa hölmöilylle. Olisipa oma elämä yhtä hauskaa. Kyseessä on siis kimppa-asunto, jota asuttaa yksi tyttö ja kolme nuorta miestä, kaikki ovat enemmän ja vähemmän sinkkuja. Eli aiheet on hyvin samoja kuin HIMYMssä ja Frendeissä, mutta naururaita ja jatkuva studiokuvaaminen puuttuu ja käsikirjoitusta tehdessä on oltu vähän hönössä.

Dr. Sheldon Cooper (baconwrappedmedia.com)

Big Bang Theory uppoaa tällaiseen nörttiin hyvin. Olemme mieheni kanssa koko ikänne olleet fantasian, sci-fin ja tietokonepelien kuluttajia, joten tuota genreä luotaavat läpät uppoavat, sillä muita vastaavia sarjoja ei ole paljoa ollut. Freaks and Geeks oli joskus, mutta se kertoi enemmänkin teini-ikäisten hankaluuksista. Nämä miehet ovat kaikki yliopistolla tai muissa isoissa instansseissa töissä ja osa jopa kaipaisi vähän naisseuraa. Nörttiläpät, jotka liittyvät tietokoneisiin, tekniikkaan ja tieteeseenkin jaksavat huvittaa. Vaatii toki vähän alan ymmärtämistä, jossa mieheni on toki minua valovuosia edellä, mutta kyllä määkin tiedän mikä on Linux ja miksi on hauskaa, että Sheldon opiskelee suomea. Sheldon Cooper on muuten sarjan hahmojoukon helmi. Parilla Emmyllä palkittu. Sosiaalisesti kyvytön, mutta ei hullu, hänet on testattu lapsena.

Tracy, Jack, Liz, Jenna ja Kenneth (spikytv.com)

30rock eroaa kolmesta muusta siinä, että kyseessä on työpaikkakomedia, muut kertovat kaveriporukan toilailuista. NBC:n pääkonttori sijaitsee Manhattanilla osoitteessa 30 Rockfeller Plaza ja siitä nimi tulee. Sarjan on luonut briljantti Tina Fey, joka hoitaa myös pääosan näyttelemisen. Liz Lemon on livenä esitettävän sketsisarjan käsikirjoittaja ja sinkku ja reppana. Sarjassa on paljon hahmoja, jotka viety vähän liian pitkälle ja ovat siksi niin herkullisia. Useasti olen tuijottanut silmät lautasina, että mitä ne juuri teki ja ihanko oikeasti se sanoi noin. Yksinäinen päähenkilö tekee asioita, joita moni meistä naisista epätoivon hetkinä päätyy tekemään, mutta kukaan muu ei aiemmin ole kehdannut kertoa näitä asioita julki. Katsottuamme yhden jakson mieheni kysyi minulta ”laulatko sä kun syöt yksinäs juustoa?”. No en tietenkään, mutta sen sijaan huutolaulan kun epiloin sääriäni, ettei kipu tuntuisi niin pahalta. En ole varma, tarvitseeko kenenkään tietää asiasta. 30rock on siis sekoitus kreisiä ja ajoittain ovelaa, oivallettavaa huumoria.

(fanpop.com)

(acceptly.com)

Vanhoja sitcomeja käymme aina ajoittain uudestaan läpi. Mainitsinkin aiemmin Frasierin ja that 70's shown ja niin ne Frendit tietty. Coupling ja Office on kanssa mahtavia. Scrubs on tällä hetkellä kierrossa, kun käymme nukkumaan. Onhan noita huonojakin tullut vilkaistua, esimerkiksi Joey ja 2 Broke Girls, eikä mieheni suostu katsomaan Tyttökultia (joka minun mielestäni on kyllä aivan ihana!). Eli juu-u, paljon on hauskoja ohjelmia maailmassa, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että ei ole mitään sellaista jäljellä, jota voisi esim. huomenna vappupäivänä toljottaa urakalla ja nauttia vähän fantaa. Tarvitaan siis lisää sarjoja! 

Vappuruokia

Hertta

Jatketaan ajankohtaisilla päivityksillä. Meillä on kaikilla kolmella monta railakasta opiskelija-wappua takana ja kaikkiin niihin on kuulunut hirmuiset määrät herkullisia mässytyksiä. Tämä kuva on wapulta 2011, jolloin tarjolla oli nakkeja, wingsejä, tuoresalaatti, perunasalaatti, parsa-juustopiirakka, tortillasipsit salsoineen, wasabipähkinöitä ja pesto-vuohenjuusto-pasteijoita. Nyyttärit on siis homman ydin. Itse osoitan mielikuvitusta tarjoamalla aina samaa perunasalaattia, mutta se on ihan hyvää ja taitaa jo olla osa traditioita. Tässä siis ideaa wappupöytään:

Hertan perunasalaatti (iso satsi)

Paljon kiinteitä perunoita (itse käytän aina puolikkaan Pirkka-säkin)

2 hapanta, vihreää omenaa

Purkillinen suolakurkkuja

1 iso keltainen sipuli

Pari valkosipulin kynttä, riippuen siitä paljonko haluaa haista

1 purkki kermaviiliä

Majoneesia

Pippuria

Suolaa

Sinappia

Valkopippuria

1. Keitä perunat kypsiksi (ei muhjuksi!) paljon ennen kuin aiot tehdä salaatin, sillä niiden on oltava jäähtyneitä, kun aloitat kuutioimisen. Kuoret perunoista voi poistaa, jos haluaa, siihen menee vaan todella paljon aikaa. Itse olen ajoittain jättänyt kuoret mukaan salaattiin, antaa vähän rakennetta muuten pehmoiseen ruokaan.

2. Sinä aikana kun perunat jäähtyy (käy nopeammin kylmässä vedessä) voi pestyt (ja jos haluaa kuoritut) omenat kuutioida. Leikkaa kurkku ja sipuli suht’ samankokoisiksi paloiksi kuin omena, mutta perunakuutiot voi jättää vähän suuremmiksi. Kaada kaikki kuutiot isoon kulhoon.

3. Lisää kulhoon ensin kermaviili ja sekoita tasaisesti joukkoon. Sitten majoneesia lisäät niin paljon kuin haluat, siihen pisteeseen asti, että salaatti on mielestäsi tarpeeksi kosteaa. Itse turautan melkein kokonaisen 175g tuubin.

4. Maustaminen tapahtuu ihan oman maun mukaan. Laitan aina pari valkosipulin kynttä pieneksi hakattuna, mutta ei koskaan puristettuna. Pippuria hujautan ainakin teelusikallisen ellen kaksi. Valkopippuria pikkasen ja suolaa tarkan hyppysellisen. Sinappi kuuluu tähän mausteena, mutta sen kanssa pitää olla tarkkana, sinapin maku hukuttaa helposti kaiken muun alleen.

Salaatin voi tarjota heti, mutta parhaimmillaan se on, kun on saanut makoilla jääkaapissa ainakin pari tuntia niin sipulit on vähän pehmentyneet ja maut muutenkin muhineet tasaisemmiksi.

Niin ja yksi kiva lisä sekaan on purkillinen halpoja, kumimaisia fetan paloja.

Sangria sankoon

Vappupiknikkiimme kuuluu olennaisena osana ämpärillinen sangriaa. Erittäin helppo homma, kun kyseessä on viiden litran kahvallinen tonkka. Pakastin ennakkoon viisi kertakäyttömukillista vettä, joten sain aikaan isoja jääpaloja, ne kun ei sula niin nopsaa. Lisäksi pilkoin kaksi appelsiinia ja kaksi sitruunaa ja pakastin nekin ennakkoon. Näillä varotoimilla juoma pysyi kylmänä pitkään. Tonkkaan sitten kaadettiin kaksi litraa punkkua, litra appelsiinimehua ja kaikki jäiset tuotteet. Liuotin desiin kuumaa vettä niin paljon hunajaa kuin irtosi ja kaadoin sen sekaan. Niin ja Limoncelloa! Paljon sitä. Ja Spriteä sitten siihen pisteeseen asti, että tonkka on täys.

"Helpot" tippaleivät

Hertta ja Arpa

Ei niistä mitään kauniita tullut, mutta maku on ihan jees. Varsinkin, kun laittaa ihan törkeästi sokeria päälle. Lähestyvän Vapun kunniaksi ajattelimme koettaa tällaista yhteisbloggausta, ja tässä projektissa neljä kättä ei todellakaan ollut liioiteltua. Oli meinaan haasteellista, mutta sitäkin kivempaa.

Taikina oli äärimmäisen helppo tehdä. Ainekset löytyy kotikaapista lähes aina ja ne sekoitetaan keskenään ihan käsipelillä. Taikinan reseptiikassa luotettiin Myllyn Parhaisiin.



Taikinan helppous olikin tyyntä myrskyn edellä. Paistaminen nimittäin oli kinkkistä. Päädyimme taktiikkaan, jossa Hertta piti metallista kauhaa kattilassa ja Arpa pursotti taikinaa muovipussin reiästä kauhaan.

Kauhan idea on toimina muottina, jotta tippaleivän koko pysyy kurissa. Tämä kuulostaa helpolta, mutta tosielämässä oli hirveän hankalaa keksiä taktiikkaa, jolla tortuista tuli edes vähän oikean näköisiä. Pursotuspussin reiän koko, öljyn kuumuus, taikinan paksuus ja vitutuksen määrä vaikuttivat jokainen lopullisen tippaleivän ulkoasuun.

Virheistä oppii, ja me teimme jo ne virheet, joten oppimistulokset tässä:

 

1. Taikinan oltava paksua, mutta silti aika notkeaa (ymmärrätte, kun olette prosessissa sisällä).
2. Pursotuspussin reiän oltava pieni, yli 2 mm, mutta vähemmän kuin 5 mm.
3. Pursotuspussista pidettävä hellästi - räjähtää muuten silmille.
4. Öljyn oltava tarpeeksi kuumaa - perushellalla vitosella.
5. Pursotuksessa oltava melko nopea, koska taikina nousee heti pintaan. Pursotusmuotin (kauhan) reunoilta tavaraa tulee pursottaa tippaleivän "alle", jotta leipä saa pulleamman muodon.
6. Jäähtyneen tippaleivän päälle kannattaa sirotella tomusokeria todella reilusti, jotta tippaleipä maistuu mukavan makoisalle.

Näiden herkkujen kanssahan sitten kuuluu nauttia sitä itsetehtyä simaa. Me emme sitä lähteneet tekemään, koska traumoja aiheesta on. Takavuosina Hertta koetti projektia ja kiljuahan siinä syntyi. Eli etsikää simaohje jonkun toisen blogista.

Tarpeet kevätlookkiin

Hertta

Lunta tulee, mutta mieli on jo 15-asteen helteissä ja kalsarittomassa hameenkäytössä. Näin ollen tein jo vähän tutkimusmatkaa kosmetiikkakoreihin. Milläs väreillä ja sooseilla ulkonäköään piristäisi? Osa löydöistä tehtiin jo Lontoossa pari viikkoa sitten ja on ’kevätsilmällä’ jo valittuja. Luomivärit ovat kaikki vanhoja, mutta laarien pohjalle unohdettuja lemppareita. Käytän kyllä kesäisinkin puuteria ja ajoittain meikkivoidettakin, riippuen vähän ihon kunnosta. Näitä en alkanut kuvailemaan. Semmoinen BB-voide voisi olla kesäksi kiva, jos se siis toimii. Ostin kesää ajatellen uuden värillisen päivävoiteen, kun edellinen on ihan liian tumma. Tuollaiset ei tuki niin pahoin naamaa kuin meikkivoiteet.

Silmiin ajattelin kevään ja kesän mittaan sutia Maybellinen Eystudio Duosta tuota pinkinhopeaista sävyä. Se voisi toimia hyvin vähän päivettyneen ihon rinnalla. Mustaa tuskin tulee pahemmin käytettyä valosaan aikaan, on aika dramaattinen. Turkoosit ihanuudet ovat aika räväkkiä silmämeikissä, mutta pitää kokeilla. Luomiväri on vanha ja vähän huono (jo rasiastaan irronnut), mutta antaa kyllä uutta lookkia pärstään. Turkoosi nestemäinen silmänrajaaja on ihan uusi ostos, enkä tiedä onko mistään kotoisin, mutta odotan innolla ensikokeilua. Tsekkasin Kicksin kevätkataloogista ideaa tämmöisiin herkkuväreihin. Oranssi saattaisi kanssa toimia..? Goshin nelikentästä keltaisen kultainen ja vaaleampi, pronssisempi, ruskea pääsevät myös listalle.          
                                      

No, jos en ole oranssia ehtinyt silmiin ostaa, on sitä kahta kauheammin huulia varten. Lumenen Wild Rose nro 6 on mahtava kesäväri. Ei niin persikkainen huulilla kuin mitä purkissa näyttää, mutta raikas. Lontoosta otin matkaan Bootsin oman halppismerkin pinkimmän huulikiillon. Tässä kuvassa väri ei ole ihan aidon näköinen. Paljon punaisemmasta sävystä kyse. Normaalisti en käytä huulikiiiltoja, jotka on tuollaisissa tuubeissa, ne alkaa haisemaan niin herkästi. Sutijutut levittyykin paremmin. Ja klassikoista kun puhutaan: Ruumis Kaupan Born Lippy "Satsuma". Huuliin tulee ihana hehku ja tuoksu on niin hyvä, etten ole varma pitäisikö purkki pikemminkin lusikoida kerralla tyhjäksi. Iso ruskea purkki on sitä itteään eli itseruskettavaa. En käytä itseruskettavia voiteita, sillä en vaan osaa. Suihkeet on olleet vuosia kovassa käytössä, mutta puolet tavarasta leviää aina taivaan tuuliin. Tämä purnukka on mousse. Olen yhden halpis moussen jo käyttänyt loppuun ja odotan innolla, että pääsen tätä koittaan. Vielä helpompia käyttää kun suihkeet.

Kesäkynnet on paljon työläämmät kuin talviversiot. On nimittäin puolet enemmän keratiiniliuskoja värjättävänä. Toisaalta, onhan se aika herkkua, kun nätit kädet mätsää sandaaleista vilkkuvien varpaiden kanssa. Ja kyllä, turkoosia ja oranssia taas. Kaksi oikeanpuoleista on Lontoon tuliaisia. Pinkkiä olenkin jo koittanut ja aivan mahtava purkkaväri on kyseessä. Ostin itselleni kullanväriset balleriinat, joten lakallekin tulee toivottavasti käyttöä. Rimmelin turkoosi on paksua ja tosi hyvin peittävää lakkaa.


Voi kun nyt pian pääsisi jo jättämään talvikamat kaappeihin ja testailemaan tätä riemunkirjavaa kokoelmaa!

Kivaa kesäkurpitsasta: keitto ja sämpylät

Arpa

Tästä se ajatus sitten taas lähti.

Kukaan ei varmastikaan ylläty, kun kerron, että idea tämänkertaiseen kokkailuun lähti pakasteesta. Jatkan siis jo aiemmin aloittamaani pakaste-evankeliumia, joskin tällä kertaa pakkasesta löytyi ihan luomua tavaraa - ei siis mitään kaupan pusseja.

Eli pakasteessani on jo noin vuoden päivät pyörinyt kummallinen vihreä köntti raastettua kesäkurpitsaa. Pussukan olen saanut mammani pakasteesta, joten varsinaisesti en tiedä, millä vuosikymmenellä itse kurpitsa on maasta puskenut. Mamma on kuitenkin aika haka kasvattamaan näitä kesäkurpitsoja, joten luotin siihen, että syötävää on.

Eipä siinä siis muuta, kuin favorite peura-essu niskaan ja menoksi. Kurpitsasta loihdittiin valkosipulinen keitto ja sämpylöitä. Keitosta tuli aika veikeää, koska vedin ihan läskiksi valkosipulin kanssa. Pienemmällä määrällä olisi ollut varmaankin hienostuneempaa. Itse tehdyt sämpylät puolestaan toimii aina, vaikka sinne taikinaan iskisi melkein mitä vaan.

Valkosipulinen kesäkurpitsakeitto

- 1-2 valkosipulin kynttä (itse laitoin neljä, oli vähän liikaa!!)
- noin 3-4 dl raastettua kesäkurpitsaa
- 3 dl vettä
- 1 pkt Koskenlaskijaa, yrtti & valkosipuli
- suolaa, yrttimaustetta, pippuria

Yllä olevan järjestyksen mukaisesti systeemit sekaisin kattilassa. Sekoittele mömmöä, kunnes juusto on sulanut. Loppusilaus ja -sekoitus sauvasurvimella tai tehosekoittimella. Itse tietysti tein sillä ihanalla yleiskoneellani, tuli pehmeetä!

Kesäkurpitsasämpylät

- taikina perusohjeen mukaan (löytyy pussin kyljestä)
- kesäkurpitsaraastetta noin 0,5-1 dl jokaista nestedesilitraa kohden

Eipä tämä kai selittelyjä kaipaa, sämpylä on sämpylä. Mutta semmoinen vinkki on ehkä paikallaan, että tuo raaste kannattaa laittaa taikinaan heti startissa, eli sekoittaa veteen. Myöhemmin taikinaan on aika kinkkistä saada raaste sekoittumaan tasaisesti.

Illassa on lupaus kesästä?

Ässä

Muutama ilta takaperin ei olisi ikkunasta pällistellessä uskonut elettävän huhtikuuta. Kevät on siitä kehveli periodi, että aika tuntuu kuluvan hirveän nopeasti, mutta silti kesä antaa odottaa itseään aivan liian kauan. Viimeaikaisesta takatalvesta lamaantuneena yritin nostattaa mieltäni kaivelemalla edelliskesien kuvasatoa esiin. Vielä se koittaa, katsokaa ja uskokaa!

Käytän parhaillaan kaiken kirjallisen luovuuteni kinkkisiin koulutöihin, mutta palaan sulkakynäni kanssa, kunhan paine hieman hellittää.