Kierrepullat vadelmakookostäytteellä

Arpa

Pulla, jos jokin, on suomalaisten lohturuokaa. Siinä yhdistyy sekä lohturuualle tarpeellinen korkea hiilihydraattipitoisuus että lämpöiset ja turvalliset lapsuusmuistot. Pulla onkin täydellinen tekele piristämään ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta. Eli pulla poskeen, jos harmittaa!

Pulla on myös siitä hieno keksintö, että taikinaa voi muokata hyvin monenlaisiin juttuihin. Tällä kertaa pyöräytin taikinallisen kierrepullia, joiden mauksi valikoitui vadelma ja kookos. Tässä kookos tuo kivan twistin pullan makuun, mutta ilman sitäkin pärjäilee hienosti.

Muista kaupasta:
- Pullan perusohjeen tarpeet voit luntata netin (Pirkan ohje) lisäksi muun muassa lähes minkä tahansa voipaketin tai jauhopussin kyljestä.
- Vadelmahillo. Huom! Kun ostat hilloa, varmista paketista, että se on kuumennuksen kestävää sorttia. Yleensä nämä uunihillot kulkevat kaupassa nimellä marmeladi.
- Kookoshiutaleet
- Raesokeri

Ohje:
1) Tee peruspullataikina. Perusohje on varma ja toimiva, kunhan malttaa kohotella taikinaa ihan reilusti rauhassa. Hillopullan ollessa kyseessä voi taikinaan laittaa hipusen vähemmän sokeria kuin ohjeessa, koska hillo on todella makeaa.

Kierrepullia lähdetään tekemään korvapuustista tutulla tavalla. 2) Kaulitse ensin suurehko suorakulmio taikinasta (mittasuhteena noin: leveys 4, korkeus 3). 3) Levitä taikinalevylle ohut kerros hilloa.  Ripottele hillon päälle oman maun mukaan kookoshiutaleita. Rullaa koko komeus kasaan yhdeksi pötköksi.

4) Leikkaa pötköstä noin parin sentin levyisiä paloja. Tämä vaihe on sotkuinen, kun hilloa tursuaa pötköstä pisin pöytää. Asettele leikatut palat vaakatasoon voideltuun muffinsivuokaan. 5) Anna kohota jonkin aikaa ja ennen uuniin laittoa lisää vielä raesokeri ja voitele pullat munalla. Paista noin 10 minuuttia 225 asteessa.

Vappuruokia osa 2

Hertta

Jälleen kerran vappuaaton hippailumme koostui nyyttäri-idealla pöytään saapuneista appeista. Tällä 
kertaa tarjolla oli eksoottisia hedelmiä, oliiveja, viininlehtikääryleitä, erilaisia pasteijoita, poropullia, herkullista fetapiirakkaa, kasvispannaria, suolainen juustokakku ja perinteinen perunasalaatti. Viimeisen ohje aiemmasta vappupostauksesta. Tajusin jälkikäteen, että karpalo-mojito olisi ollut piste iin päälle.

Itse vastasin perunasalaatista, juustokakusta ja yhdestä pasteijasatsista. Ensiksi kerron superhelppojen pasteijoiden reseptin (näistä ei ikävä kyllä ole kuvaa).

Helpot pasteijat

Tarvikkeet

• lehtitaikinapaketti
• tomaattia
• punasipulia
• fetaa (itselläni oli hyla)
• (sitruuna)pestoa

Taikina kannattaa ottaa ajoissa sulamaan ja kaulin esille. Yhdestä taikinalevystä saa tehtyä kolme pasteijaa kun taikinan kaulii tarpeeksi ohueksi (itse en tykkää siitä, että tortut ja pasteijat on pelkkää kuorta ja pohjaa).

Pilko tomaatti ja punasipuli pieneksi hakkeeksi ja sekoita keskenään. Leikkaa yksi taikinalevy kolmeen osaan ja kauli ohueksi. Levitä levyn toiselle puoliskolle pieni nokare pestoa (n. puolikas teelusikka) ja asettele päälle tomaatti-sipuli-sekoitusta ja murra fetasta pari senttixsentti palaa ja aseta keon päälle. Taita taikinalevyn pestoton puoli täytteen päälle ja vaikkapa vettä ja haarukkaa avuksi käyttäen sinetöi pasteija kiinni. Pasteijat paistuvat uunissa 200-asteessa noin 20-25 minuuttia.

Suolainen juustokakku

Tarvikkeet:

Pohja:

• 250 g saaristolaisleipää
• voita

Täyte:

• purkki tuorejuustoa
• purkki creme fraichea 
• purkki kermaviilia
• paprikaa
• puolikas punasipuli
• chiliä
• 4 liivatelehteä

Pinnalle:

• tomaattia
• rucolaa
• pestoa

Pohja tehdään kuten kaikki perus juusto-/hyydykekakkupohjat: Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi murennettu leipä ja painele sitten irtopohjavuoan pohjalle. Jotkut käyttävät leivinpaperia aina vuoan ja kakkupohjan välissä. Itse en näe tarvetta, kun tarjoilen kakun aina samalta astialta ja oma vuokani on keraaminen.

Täyte on myös äärimmäisen helppo. Sekoita kaikki purkit keskenään astiassa. Lisää joukkoon hienoksi hakattu paprika, punasipuli ja chiliä sen verran kuin uskaltaa. Liota liivatteita 5 minuuttia kylmässä vedessä ja nosta ne sitten pehmennyttyään sulamaan kattilaan, jossa on tilkka kiehuvaa vettä. Liivatelitku sekoitetaan täytteeseen tasaisesti ja sitten täyte levitetään pohjan päälle kakku vuokaan.

Itse annan täytteen aina hyytyä yön yli ennen koristelua. Voitelin hyytyneen täytteen pinnan pestolla ja päälle asettelin ohuita tomaattisiivuja ja koristeeksi rucolaa.

Todella helppoa ja hyvää!

Iholla

Ässä

Iho on kehon suurin elin. Siihen se levittyy kaiken päälle ottamaan iskut ensimmäisenä vastaan. Omani kanssa en ole aina pärjännyt ongelmitta. Erinäisteisten ihottumien ohella nahkani on hyvin kuivuvaa sorttia. Kovilla pakkasilla rystyset saattavat vuotaa verta silkasta kuivuudesta ja joka talvi haaveilen perusrasvalla täytetystä kylpyammeesta. Tältä pohjalta olen melko tarkka iholla läträämistäni tuotteista.

Tiesittekös, että Lumenella on uusi brändi nimeltä LuemeneLAB?  En minäkään vielä kuukausi sitten. Kyseinen brändi on apteekeissa myytävä uusi tuoteperhe ihon ikääntymistä vastaan. Itse olen kuvitellut anti-agening purkkien kuuluvan keski-ikäisyyteen, mutta Lumene LABilla on omat tuotteet +25 vuotiaille.

Kasvojen puhdistustuotteeni loputtua päädyin ostamaan Age Caring Hoitavan Puhdistusvaahdon. Aikaisemmin kokeilemani vaahdot eivät ole puhdistaneet kaikkea meikkiä ja ovat kuivattaneet ihoni korpuksi. Tämä toveri olikin positiivinen yllätys. Listasin tähän tuotteen plussat ja miinukset oman ihoni näkökulmasta:

 

+ hajusteeton: ei ärsytä ihoa

+ ei kirvele silmiä

+ puhdistaa tehokkaasti meikin

+ jättää sileän tunteen iholle

+ miellyttävä vaahtomainen koostumus

+ Suomessa kehitetty & valmistettu

________________________________________

- kuivattaa hieman talvikäytössä

- vaahtoa hankala ottaa pienempään purkkiin matkalle mukaan

- markettituotteita tyyriimpi

 

Plussan puolelle jäätiin, joten tässä on ehdottomasti potentiaalia luottotuotteeksi.

Tiger-koeajo

Hertta

Tykkään käydä kaupoissa, joissa on paljon kaikkea värikästä ja pientä ja jota voi näprätä ja miettiä, mihin tätäkin voisin käyttää. Mieheni ei oikein jaksa tällaisia ostosreissuja, joten jätän hänet aina suosiolla kotiin. Tällä kertaa ajauduin Hämeenkadun alkupään Tigeriin Tampereella. Otin oman aikani ja kiersin kaupan kahdesti läpi. Löysin kaikkea ihanaa! Ja rahaa meni vain parikymppiä. Jee!

Kännykän kameralla napattu kuva. Kaikkea hauskaa!

Olen nyt jo monta kuukautta haaveillut maalaamisen kokeilemisesta. Kävin silloin vuosi sitten sen piirtämis-kurssin ja nautin siitä suuresti. Haluaisin kuitenkin koittaa paksuilla väreillä jonkin todella voimakkaan ja ilmaisevan kuvan tekemistä. Päätin siis panostaa itseeni ja ostin jopa kuuden euron halpismaalisetin. Akryylimaaliin päädyin, koska se kuivuu öljyjä nopeammin. Näin käytännönläheinen olen. Tai sitten vain ymmärtämätön.

Loppukama onkin sitten vappua varten hommattu. Olemme taas kutsuneet ystäviämme vapun viettoon. Tykkään koristella vapun ajoissa. Pitääpä kysyä kämppikseltä, josko saisin jo alkavalla viikolla puhaltaa pari palloa kattoon. Unelmoin isosta määrästä heliumpalloja. Voisin vielä ottaa selvää, olisiko niitä jossain helposti saatavilla. Nuo oranssit pussit ajattelin  täyttää niillä Estrellan uusilla toffee/kinuski tms.-makuisilla pop corneilla.

Ihanaa kun on kevät! Luonto ja ihmiset herää koomastaan! Uutta elämää joka puolella!

Suolaisen himoon: pikkuiset ruisnapit

Hertta

Ei taida olla terveellistä tapaa herkutella, mutta on varmasti pahempiakin tapoja taipua suolaisen himolle. Nämä valmistaa alle vartissa ja herkkua on.

Pienet valkosipuli-juusto-leivät:

Tarpeet:

• Muutama pala ruisleipää
• Pari kynttä valkosipulia
• Juustoa
• Margariinia

Turha tätä on kummemmin alkaa avaamaan. Leikkele leipä mukavankokoisiksi paloiksi (esim. suupala tai yhden kerran puraistava koko).

Voitele leivät ja levitä päälle murskattua valkosipulia, jonka päälle juustoa raasteena tai palasina. Ja paista vajaa kymmenen minuuttia reilussa 200 asteessa. Paista pitempään, jos haluat kovia korppuja ja lyhyemmän aikaa, jos pelkäät paikkojesi puolesta. Varo kuitenkin, ettei juusto pala.

Ja lopputulos on ihania, lämpimiä pikkuleipäsiä vaikka saunaoluen kaveriksi. Vielä, jos kaapista löytyy vähän Sriracha-kastiketta, jonka voi lisätä joko ennen tai jälkeen paistamisen, on ukkokin tyytyväinen.

Helppo puolukkainen suklaakakku

Arpa

Vaikka nuo hyydyteltävät juustokakut (kylmäkakut, kuten itse koitan sanaksi lanseerata) ovat herkkuja ja helppoja, joskus tulee semmonen fiilis, että jotain muutakin voisi väkertää.

Tilaisuus koitti leivontapuuhiin tuossa jokunen aika sitten, kun oli tulossa naisväkeä kyläilemään - ja kun naisvieraista on kyse, on suklaakakku aina toimiva idea. Aikaa oli kuitenkin rajallisesti, joten koitin keksiä, miten tekisin kakun mahdollisimman nopeasti ja kätevästi. En halunnut lähteä pitkän paistoajan sokerikakkupohjaan, enkä tehdä rasvamättöistä mutakakkua, enkä mitään ylimakeaa sacherjuttua, joten päädyin yhdistelemään kaikenlaisia osasia ja kyhäsin kakun. Ihan voittaja siitä ei tullut, mutta koitin nyt tähän reseptiin lisätä aspekteja, joilla lopputuloksesta varmaan tulisi ihan salonkikelpoinen. Suurin puute omassa tekeleessäni oli kosteus, eli kostutukseen kannattaa panostaa - varsinkin, jos kakun tarjoilee tekopäivänä.

Itselle yleisesti hankalin vaihe näissä "tavallisissa" kakuissa on aina tuo pohja. Sokerikakkuversiona paisto kestää ärsyttävän kauan, ja homma kurahtaa viimeistään leikatessa pohjan kerroksia. Siksi teenkin yleensä kakun kääretorttupohjalla. Tuo kun paistuu alle kymmenessä minuutissa ja ajaa mielestäni saman asian kuin sokerikakkukin. Tässä kyseisessä rojektissa haasteeksi kuitenkin muodostui kakun muoto - miten tehdä yleensä pellillä paistettavasta kääretorttupohjasta pyöreä kakku? No ei muuta kuin taikina puoliksi kahteen pyöreään kakkuvuokaan (24 cm) ja uuniin. Kaksi pyöreää pohjaa, ilman leikkaamista - avot! (Tämä voi tuntua hyvinkin mitättömältä keksinnöltä - itselleni tämä oli vuoden väläys.)

Pohja:
-  4 munaa
- 1 ½ dl sokeria
- 1 dl perunajauhoja
- ½ dl kaakaojauhetta
- 1 tl leivinjauhetta

Täyte:
- maitoa kostutukseen reilusti
- hilloa oman maun mukaan (esim. mansikka, vadelma, herukka...)

- 1 prk (250g) rahkaa
- 2 dl vispikermaa
- ½ dl sokeria
- 1 tl vaniljasokeria
- noin 3-4 dl puolukoita
(- 1 liivate)

Kuorrutus:
- 150 g tummahkoa suklaata
- 1 dl vispikermaa
- koristeet oman fiiliksen mukaan

1. Tekaise kääretorttu perinteiseen tapaan: munat ja sokeri jämäkäksi sotkuksi vatkaimella ja perään kuivat aineet varovasti sekoittaen. Paista 200 asteessa kunnes kauniin ruskea. 2. Täytteessä vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka, sokerit ja puolukat. Itse lisäsin vielä yhden liivatteen pitämään runsaan täytteen kasassa, mutta ei varmasti ole välttämätön lisä, jos ei satu kaapista löytymään.3. Kostuta jäähtynyt kakkupohja maidolla selkeästi kosteaksi. Levitä päälle ohuelti haluamaasi hilloa. Hillon päälle rahka-kerma-puolukkaseos tasaiseksi kerrokseksi. Aseta toinen pohja täytteen päälle ja toista huolellinen kostutus. 4. Anna kakun vetäytyä hetki ja tee sillä aikaa kuorrutus. Sulata miedolla lämmöllä suklaa ja kerma. Kun suklaa on sulanut keitä seosta muutama minuutti. Levitä kuorrutus kakun päälle heti hellalta. Kuorrute jämähtää jääkaapissa parissa tunnissa ja kakku on valmis nautittavaksi!

Rautakoura pullistelee

Ässä

Olen pitänyt kuntosaleja vastenmielisinä paikkoina. Ihmiset nostelevat epämääräisiä raudankappaleita eri ilmansuuntiin eri ruumiinosilla, ähisevät kuin kärsisivät ummetuksesta ja haisevat pahalle. Kaiken päämääränä on nostaa ensi kerralla vähän suurempaa raudankappaletta.

Traumatisoiduin saleihin jo yläasteaikana liikuntatunnilla, kun kävimme tutustumiskäynnillä kotipaikkakuntani uimahallin puntilla. Ope pyysi minua johonkin jalkalaitteeseen mallioppilaaksi, mutta totesi pian, minun olevan ”niin kauhean pieni” kaikkiin salin laitteisiin. Sanat viilsivät syvältä: minä en sovi kuntosaleille.

Olen harrastanut liikuntaa aina, mutta kyse on ollut lähinnä yleiskunnon ylläpitämisestä. Viimeiset kolme vuotta olen pelannut rugbya, jossa niin nopeudesta kuin voimasta on suunnattomasti hyötyä. Vaikka olen kerännyt parikymmentä kiloa lisää massaa teinivuosien jälkeen, olen edelleen joukkueemme taskuraketti.

Juoksukunnon kehittäminen ja lenkkeily ylipäätään ovat minulle vaivatonta ja virkistävää toimintaa. Kuntosaleja olen kammoksunut edelleen, koska en ole tiennyt, mitä siellä tarkalleen ottaen pitäisi tehdä. Joukkuekavereiden voimia ihaillessa ajatus salilla käymisestä pelikuntoa silmällä pitäen on alkanut kyteä. Muutama kuukausi sitten tein salihirmun opiskelijatoverini kanssa diilin: hän tekee minulle saliohjelman ja minä autan häntä kandidaatin tutkielmassa.

Diilin johdosta olen alkanut käydä salilla. Salipäivinä minua usein jännittää, mutta olen löytänyt oman tapani osallistua salikulttuuriin. Naureskelen edelleen kovaäänisille pullistelijoille ja haukkarinpussaajille, mutta pääosin keskityn itseeni. Muiden katseiden aiheuttamaa ahdistusta lieventääkseni kuuntelen yleensä koko treenin ajan musiikkia napeista aivan täysillä. Sarjojen välissä tuijotan kaukaisuuteen ja suunnittelen seuraavan viikon ruokalistaa.

Noloin juttu tapahtui viime jalkapäivänä (salitermistöä), kun lämmittelin nyrkkeilysäkillä. Kuntopyörä ja juoksumatto ovat turhan tylsiä kaltaiselleni, joten toteutan lämmittelyni mäiskimällä lähes joka kerta. On huvittavaa seurata varsinkin miesten ilmeitä, kun taskuraketti paukuttaa säkkiä. Lämmittelyn kliimaksina vetäisin kunnon yläkoukun säkin kylkeen, minkä johdosta koko säkki lämähti katosta alas syliini. En voinut muuta kuin nauraa – yksin salilla.

Kukkia ystäville

Hertta


Alkuvuoden ensimmäinen käsityöprojektini oli virkata ystävättärilleni asustekukkaset kevään kunniaksi. Annoin ne ystävänpäivänä, joten en ole aiemmin kehdannut julkaista tätä postausta.

Tämä on yksi helpoimmista käsityöprojekteistani ja näiden tekoon jää kirjaimellisesti 'koukkuun'. Yksi kukka valmistuu helposti alle tunnissa, jos tekee pienen. Suurempaan kukkaan helmikoristeluineen saattaa mennä parikin tuntia.

Yritän vähän selittää mitä perusvirkkuusilmukat ovat, mutta enemmän ohjeistusta löytyy esim. täältä.

(Olen pahoillani, että työn väri vaihtuu kesken kaiken. Olin vähän turhan innokas virkkaamaan ja hidas kuvaamaan.)

Virkattu kukka:

1. Aloita tekemällä 60 ketjusilmukkaa. Eli lanka vedetään silmukan läpi, jolloin syntyy uusi silmukka.

2. Ensimmäinen kerros: Joka kolmanteen ketjun silmukkaan tehdään ensin pylväs, sitten kaksi ketjusilmukkaa ja pylväs. (Sitten siirrytään suoraan tekemään pylväs seuraavaan kolmanteen ketjusilmukkaan. jne..) Pylvään teet pyöräyttämällä langan kerran koukun ympäri ja sitten noukitaan silmukka ketjusta. Lanka vedetään ensin ketjusilmukan ja pyöräytetyn silmukan läpi, sitten lanka noukitaan uudelleen ja vedetään molempien jäljellä olevien silmukoiden läpi.

3. Toinen kerros: Virkataan edellisessä kerroksessa tehtyjen ketjusilmukoiden kohdalle kaksi pylvästä, sitten kaksi ketjua ja taas kaksi pylvästä ja siirrytään taas seuraavaan ketjukohtaan.

4. Viimeisellä kierroksella ketjusilmukoiden kohdalla tehdään kuusi pylvästä ja näiden väliin kiinteä silmukka ja taas kuusi pyljvästä jne.. Valmis kukka syntyy muodostamalla kukasta spiraali ja ompelemalla sen pohjasta tiiviiksi.

Kukan voi halutessaan koristella kaikenlaisilla helmillä (joita usein irrottelen käytöstä jääneistä koruista) ja vaikka millä glitterillä.

Talvinen kävely, eteläinen Helsinki

Hertta

Kerrankin osasimme ajoittaa lauantaikävelyn ajankohtaan, jolloin sää suosi. Kaivarissa olimme. Liukuri oli mukana. Kuviakin otin!

Tämä kuva olisi hiukan kaivannut käsittelyä, mutta eiköhän se toivo keväästä välity photarittakin.

Uunisaari. Ravintola taitaa olla etupäässä tilauskäytössä.

Se on Hertta. Allani on liukuri, jota en osaa ohjata.

Tästä voi hyvin päätellä, että Kaivarista jatkoimme
Olympiaterminaalin ohi kohti kauppatoria ja siitä Kallioon.

Voittajien aamiainen

Hertta

Harrastamme mieheni kanssa tuhteja aamiaisia viikonloppuisin. Johtunee lähinnä siitä, että nukumme myöhään ja brunssimainen aamiainen ajaa osin aikaisen lounaan virkaa. Olemme kokeilleet kaikenlaista. Olen saattanut leipoa heti aamusta esimerkiksi muffineita, amerikkalaisia pannareita, vohveleita jne.. Lihaosastolta aamupalaksi on valikoitunut nakkeja, lihapullia, pekonia, silliä, lohta ja kerran tonnikalaakin. Kunnon aamiaiseen kuuluu rehumaailmaa, jonka voi nauttia lohkoina, paistettuna tai vaikka juomana. Itsepuristetut mehut ovat kuninkaallisen aamupalan kirkkain jalokivi.

Tällä kertaa lautaselle pääsi uusia tuttavuuksia klassikoiden rinnalle. Viiden munan kokkeli oli jo hiukan liian iso satsi meille kahdelle. Munakokkeli on helpoin tapa valmistaa kananmunia. Rikot vain munat kulhoon, lorautat vähän maitoa päälle, maustat ja kaadat kuumalle pannulle. Paiston aikana mössöä siirrellään ees taas paistolastalla. Kokkeli hyytyy hetkessä, kun se lämpenee tarpeeksi. Pitää varoa, ettei se mene kuivaksi.

Pekonin sijaan paistan useinmiten saunapalvia, tällä kertaa kokeilin broilerileikettä. Paljon pekonia terveellisempää ja kuivalla kuumalla pannulla leikkele käy äkkiä rapeaksi.

Lautasella on lisäksi tomaattilohkoja, savusiikaa ja valkoisia papuja tomaattikastikkeessa. Papuihin jäin koukkuun, kun olin vaihdossa Belfastissa. Kunnon aamupala ei ole mitään ilman papuja.

Tämän aamun smoothie sisälsi bulgarialaista jogurttia, mangoa ja banaania. Makeaahan se oli ja olisi saanut olla vähän kylmempää, mutta toimi herkkuna tasapainonan Löfbergin liilasta (paahtoaste 3) keitettyyn kahviin. En ole mikään valtava sumpin ystävä, mutta tummapaahtoiset kahvit ovat kyllä herkullisia. Onneksi töissä ei sellaista saa.

Tällaisen aterian voimin jaksoikin sitten kiertää Heurekaa.