torstai 27. kesäkuuta 2013

Keväisiä kynsiä

Hertta

Kaivoin taas muutaman näppäisyn kynsistä, joita olen sormissani kasvatellut. Nämä ovat siis pitkin kevättä tehtyjä lakkauksia eli tästä puuttuu kesän herkkuvärit kokonaan, mutta ihan raikkaita ovat nämäkin.





Näissä kynsissä siis pinkki pohja, jonka päälle olen lakannut runsaankokoiset oranssit tipit ja tippien päälle vielä mustat leimat. Ehkä yhdet lempparini tältä keväältä.











Vappukynsissä näkyi väriä. Eli joka kynsi erilaisella herkkuvärillä ja päälle valkoiset leimat. Peukaloihin ja nimettömiin liimasin vielä strassit. Oli muuten eka strassikokeiluni vuosiin. En enää edes yrittänyt kokeilla pysyisivätkö pelkän lakan avulla paikallaan vaan käytin pikaliimaa. Kyllä muuten pysyi.



Näiden kynsien kohdalla yritin tehdä raikkaat, merelliset kynnet, mutta vihreät lakat taittoivatkin valkoisen päällä voimakkaasti siniseen eli isänmaallisethan näistä tuli. Seuraavalla kerralla korvaan valkoisen pohjalakan vaikka vaalean keltaisella. Hauskat nämä kyllä ovat.










Nämä kynnet tein kaverin läksiäisiin. Koko tämän postauksen helpoimmat. Keltaisen lakan kanssa saa tosin olla tarkkana, sen alle kannattaa aina laittaa vaalea pohja tai muuten kynnet näyttää helposti nikotiinin värjäämiltä. Se ei ole nättiä. Eli pohjalle väri ja päälle kaksi eriväristä leimaa. Kyllä on kivat!

torstai 20. kesäkuuta 2013

Eläköön Koti

Ässä

Jokin pesänrakennusvietti tai sisustusvimma on kutitellut mielensopukoitani viimeisen vuoden ajan. En malta odottaa sitä, että pääsen joskus laittamaan, sitä Omaa kotia. Vuokrakämpässä vaihtoehdot ovat rajalliset, mutta olen koittanut koota ympärilleni tavaroita, jotka tekevät kodin. En välttämättä pidä uutta ja kiiltävää arvossa, vaan lämpenen herkästi vanhemmille ja kuluneemmille esineille, joiden takaa löytyy tarina. Ajattelin avata teille kotini yksityiskohtia, kuten Arpa tuossa taannoin.

 
 
Tämä huikea matka-arkku on edesmenneen isotätini perintöä. Hän on nuorena flikkana lähtenyt Amerikkaan yli 20 vuodeksi töihin ja käyttänyt noilla laiva(!)reissuilla matkalaukun sijaan esimerkiksi tätä arkkua. Nyt se toimittaa olohuoneen sohvapöydän virkaa ja piilottaa sisäänsä sekalaisia tavaroita.

Suurimpia kaulakoruja varten olen hankkinut ja kunnostanut vanhan naulakon kotiseudultani Metsänkylän navetasta. Hankin navetasta naulakkoon myös erilaiset koukut. Naulakon päällä tönöttävä kunigaspari on samaisen kauniita esineitä rakastaneen isotätini amerikantuliaisia.  
 
 


Tuo Metsänkylän Navetta on oiva kohde muuten vaikka kesäiselle autoretkelle. Halutessaan sieltä voi koota itselleen vaikka kokonaisen talon vanhoista hirsistä. Alueella on myös söpö kahvila ja pihalla laiduntaa alpakoita. Myynnissä on runsaasti esimerkiksi vanhoja ikkunoita, joista näppärämpi askartelee itselleen vaikka peilin.
 
 
Tykkään käyttää kesällä tuoreita yrttejä niin paljon kuin mahdollista. Olen saanut joululahjaksi ystävältäni keksejä tuollaisessa lasipurkissa, johon hän on vielä valinnut osuvan runon. Kastellessani yrttejä ylimääräinen vesi valuu näppärästi purkin pohjalle.



Yllä näkyvä lamppu valaisee eteistäni. Se on muisto isovanhempieni kotoa ja on sielläkin roikkunut eteisen katossa vuosikausia. Tummanvioletti ja kuvioitu lasi on mielestäni huikean kaunis.


Isotätini on keräillyt postikortteja kiertäessään Amerikkaa. Niistä olen askarrellut kehyksiin suuren taulun, joka on löytänyt paikkansa keittiöstä.
 



Egyptihenkinen kimalteleva piirros on yllätyslahja entiseltä työkaveriltani. Se muistuttaa hänen ainutlaatuisesta persoonastaan ja lämpimistä sanoistaan. Tämä ei ole ainut yllätyslahja, jonka häneltä vuosien saatossa sain.


Lopussa vähän kokonaisvaltaisempaa tunnelmaa olohuonenurkastani. Kuvassa patsastelee myös asuntoni uusin hankinta, ensimmäinen omistamani sohva. Sopivan solakan sohvan löytäminen vaati hieman työtä, mutta Iskun valikoimasta löytyi lopulta ihana Louhi.

 
 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Kivuliaasti koeajossa: Kräuterhofin selluliittigeeli

Hertta

Voi luoja, että polttaa!

Sain tänään käsiini purkillisen Kräuterhofin Anti-Cellulite geeliä. Minulla iski kauhea
selluliittikriisi ja olen nyt jo tovin harrastanut kuivaharjaamista ja ongelma-alueiden kuorimista. Vettä juon kuin kameli keitaalla ja chiliä yritän taas lisätä ruokaan. Ennestään kaapistani löytyi jokin Doven selluliittivoide, mutta muutaman käyttäjäkokemuksen luettuani päädyin siihen, että tavara taitaa olla muhkuroilleni liian heikkoa. Tämän Kräuterhofinkin löysin muutaman suosituksen perusteella.

Tässä nyt pieni päiväkirja tuotteen käytöstä. Onneksi olin ennestään lukenut Teresan blogista hänen kokemuksiaan niin osasin vähän varautua.

22.5.  En käyttänyt kumihanskoja vaan pesin kädet heti operaation jälkeen. Ongelma-alueeni ovat  reisien yläosa, pakarat ja lantio. Levitin kahteen raajaan yhteensä avokadon kiven verran tavaraa. (Oliko tarpeeksi helppo mittayksikkö?) Tuote levittyi helposti ja se oli riittoisaa. Viidessä minuutissa kuumotus alkoi jo olla sellaista, että kiskaisin jo jalkaan vetämäni pyjamahousut pois. Kymmenen minuutin kohdalla tuska oli pahin. Huhhuijaa! Kävin monta kertaa katsomassa itseäni peilistä, mutta ihon pinnalla ei näkynyt mitään punoitusta. Kävelin ympyrää ja haaveilin saavillisesta jäätä johon istahtaa. Vartin kohdalla alkoi helpottaa. Puolen tunnin jälkeen saatoin kuvitella istuvani. Tunnissa olo oli normaali. Onneksi en laittanut tätä juuri ennen nukkumaanmenoa!

23.5. Tällä kertaa kuivaharjasin ongelma-alueet ja kävin suihkussa ennen tuotteen käyttöä. Ehkä se on syynä siihen, että demoninen polte alkoi heti. Juu ei hätää, että olisi mitään toleranssia syntynyt. Nyt pesin kädetkin huonosti ja ranteitakin polttaa. Puolen tunnin päästä olo on helpompi, mutta ei missään tapauksessa mukava.

25.5. Unohdin käyttää tätä perjantai-iltana, joten aloitan lauantain pikku voitelulla. Johtuisiko siitä, että en kuivaharjannut iso ennakkoon, mutta polte hiipii tällä kertaa pikku hiljaa. Nyt polte ei missään vaiheessa edes äitynyt niin pahaksi. En silti kutsuisi sitä lempeäksi lämmöksi, mutta verrattuna torstaiseen tunne on siedettävä. Kiireen vuoksi kiskaisin housut jalkaan puolen tunnin jälkeen. Ei sekään kiva ollut, mutta on tuota pahempaakin koettu.

27.5. No tällä kertaa tein Filorgan Meso-Peelin samaan aikaan kun Kräuterhof helli ihoa. Nyt on siis liekeissä niin naama kuin reidetkin. Jouduin pitämään selluliittigeelistä parin päivän tauon, kun sopivaa väliä tähän kärsimiseen ei löytynyt. Ei siis toleranssia vieläkään. Polttaa ihan pirusti. Jos tämä ei viikossa helpotu, vaihdan kyllä tuotetta. Tällä kertaa iho myös alkoi punottaa. Ja kolme varttia meni olon normalisoitumiseen.

29.5. Polte alkoi viidessä minuutissa. Ihan yhtä kaameaa kuin tähänkin asti. Nyt päätin, etten anna sen häiritä. Ja päätin kiusata itseäni lisää, joten epiloin sääret samalla kun mömmö poltti reisiä. Ei ollut elämäni mukavin ilta. Lasi skumppaa olisi helpottanut oloa.

6.6. Pidin vähän taukoa mömmöstä (en meinaan halunnut pilata iltojani kärvistelyyn). Päätin kuitenkin, että olisihan tuo purkki hyvä käyttää loppuun. Tällä kertaa kokemus meni jo sietämättömän kivun puolelle ja tökkäsin takalistoni kylmään suihkuun viiden minuutin jälkeen. Jämä pohjalla saa jäädä hyllyyn odottamaan masokistista hetkeä.

Loppuarvio: En tiedä toimiiko tavara, mutta sattuu!

tiistai 21. toukokuuta 2013

Koeajossa: Naaman pesut ja kuorinnat

Hertta

Johan tässä kuussa oli yksi naamanpesu-postaus, mutta heti perään tulee toinen. Kyseessä ei ehkä niinkään ole tuotekokeilu kuin raportti siitä, millaisia nassunputsausmömmöjä minä käytän tai mitkä olen vuosien saatossa kokenut hyviksi.

Ainoa selkeästi silmiinpistävä asia pesuainekaappini sisällössä varmaan on, että silmämeikinpoistoaine on ollut sama jo reilut kymmenen vuotta. Kyseinen tuote on myös arsenaalin ainoa markettituote. Kaikki muut pesuaineet minulla on jo pitkään tulleet apteekin hyllyltä. Ihoni on hyvin sekava ja erittäin rasvainen. Akne alkoi ala-asteella, eikä ole talttunut vieläkään, joten tarvitsen hyvin syvällistä puhdistusta ja tehokasta kuorintaa.

Päivittäiseen käyttöön:

ACO FACE Young PuhdistusvaahtoACO SPOTLESS 2 in 1 Mud Cleanser/Mask

Luotin ACOn vaahtomaisiin pesuaineissiin vuosia. Vaahdot on niin helppoja käyttää: levittyvät nopsasti kasvoille ja pesevät tasaisesti. Tätä kyseistä vaahtoa olen ehtinyt käyttää useamman pullon. En ehkä ihan mene enää tuohon 'young'-kategoriaan, mutta kuten sanottua tarvitsen hyvinkin rasvaiselle iholle tarkoitettuja tuotteita ja nämä teineille suunnatut hoitavat homman hyvin. Tässä on mielestäni ihana kukkainen tuoksu ja tällä on lähtenyt silmämeikkikin hyvin irti. Olisi yhä ykkös-tuote, ellei vahingossa olisi löytynyt vielä parempi.

ACOn savipohjainen pesuaine on minulla ollut lähinnä naamiokäytössä. Olen käyttänyt sitä pesuaineena lähinnä vain silloin, kun kasvoissani ei ole ollut meikkiä poispestävänä. Tämän jäljiltä iho tuntuu mukavan puhdistetulta. Voiko sanoa, että iho tuntuu mattaiselta? Tykkään kyllä tästä, mutta pahimpaan akneaikaan tuote on vähän kynnetön. Varmaan nyt kesällä tulee kovempaan käyttöön.

Mutta sitten se uusi luottotuote!


Dermaheal Foaming Cleanser

En ole tiennyt, että iho voi tuntua tältä!
Työkaveri minulle tuputti että 'osta se Derman putsari, se auttaa tohon sun aknees'. Minä ajattelin, että kauheita ylisanoja nyt viljellään. Lopulta taivuin, ostin ja jäin koukkuun. Tätä otetaan ihan pikkumuru märälle kämmenelle, hierotaan käsiä yhteen ja muodostuu hienon hieno vaahto, joka levitetään kasvoille. Ja ihosta tulee kuulkaas narskuvan puhdas, mutta ei missään tapauksessa kiristävän tai kuivan tuntuinen. Kaikki meikki on poissaan ja nassu kuin uunituore. (Nyt viljelen itse niitä ylisanoja.) Tätä ei tosin suositella silmämeikin poistoon eli silmille pitää sitten olla oma tuotteensa. Mutta on hyvä!





Vikana tässä päivittäisten tuotteiden sarjassa mainittakoon ei ehkä vähäisin, mutta tavallaan vaatimattomin tuote:

Maybelline New York Cils Demasq 2in1 -silmämeikinpoistovesi

Tällainen pullo on siis sijainnut kylppärieni kaapeissa aina siitä asti, kun ekoja kertoja survoin mascaraa
silmiini ja äitini päätteli, että taidan tarvita puhdistusaineita. Olen ehkä joskus maininnut, että tykkään näyttävistä meikeistä. Käytän paljon mascaraa ja lähes päivittäin rajaan silmäni. Suosin myös laajaa skaalaa luomivärien sävyjä ja varsinkin viikonloppuisin lisään vielä kajaalilla dramatiikkaa katseeseen. On varmaan aika helppo päätellä, että tällaisen sotamaalin poistamiseen ei pelkkä Palmolive riitä. Tämä Maybellinen tuote ei ole koskaan pettänyt. Hurjimmatkin halloween-pakkelit on aina lähteneet irti. Aika öljyinen tämä tuote on ja silmiä pitää välillä huuhdella pariinkin otteeseen käytön jälkeen, mutta koskaan silmäni eivät ole tästä tuotteesta ärtyneet. Pikemminkin pelastaneet ne helposti tukkoonmenevien kyynelkanavieni aikaansaamalta pingis pallo-turvotukselta. Muita olen kyllä kokeillut, mutta aina tähän palannut. Luottotuote. Ikuisesti.

Harvempaan ja tehokkaampaan käyttöön:

Pyrin kuorimaan kasvoni 2-3 viikossa. Kuulostaa kauhean paljolta, tiedän, mutta jos harvennan kertoja, iho menee helposti tosi tukkoon. Kuona on vaan saatava tasaisin väliajoin irti. Edellinen kuorinta-aineeni oli Neutrogenan Visibly Clear Blackhead Eliminating-kuorinta aine. Se oli tosi hyvä. Riittoisa ja suosittelen. Hyvin lompakkoystävällinenkin.

Nyt käytössäni on Elivo Kuorintageeli kasvoille. Tässä tuotteessa on kaksi isoa plussaa, joiden vuoksi olen siihen erityisen ihastunut: rakeiden koko ja tuoksu. Rakeet ovat sen kokoisia, että puhdistavat kunnolla ja selvästi kuorivat kuonan pois, mutta tuotetta käyttäessä ei tunnu siltä, että ihokin irtoaa. Tarpeeksi hellävarainen siis, mutta tehokas. Iho tuntuu puhtaalta käytön jälkeen. Lisäksi osassa Elivo-sarjaa on käytössä tällainen hypotuoksu: se on raikkaan ja kivan tuoksuinen, mutta ei liian ällön esanssinen. Elivo-sarjassa on myös tuoksuttomia ja omenanhajuisia tuotteita, joista en oikein välitä kummastakaan, mutta tämä hypotuoksu tuo mieleen kylpylöiden hoitotuotteet. En ole vielä ihan varma, jääkö tämä käyttötuotteeksi, mutta potentiaalia on.

Viimeisenä on tämän pitkän postauksen arvokkain tuote: Filorga MESO-PEEL
Tämänkin ostin suosituksesta rasvaiselle iholle. Kyseessä on kolmivaiheinen ihon kuorintahoito: ensin iho valmistellaan Savetteja muistuttavalla pyyhkeellä, sitten levitetään geelinaamio ja lopuksi iholle jätetään kosteuttava hoito. Laatikko sisältää viisi hoitokertaa joista olen nyt tehnyt kolme. Odotukset oli aika korkealla ja täytyy myöntää, että hoitojakson aloittamisen jälkeen isoimmat näppylät ovat hävinneet, mutta mitään valtavaa ahaa-elämystä en ole kokenut. Hoito kyllä tuntuu iholla ja sen jälkeen iho on semmoinen kimmoisa, mutta ei kukaan ainakaan ole päässyt sanomaan, että nassuni olisi erityisen hehkeän näköinen. Katsotaan nyt sitten parin viikon päästä, kun vikakin hoito on tehty. Niin ja setti siis kustantaa ostopaikasta riippuen noin 70 euroa.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Pasta meidän, joka olet taivaista...

Ässä

Tämä koko valtakunnan valloittanut resepti ei ole voinut mennä kenelläkään ohi. The Avokadopasta. Sain Gullichenien Safkaa-kirjan ystäviltäni synttärilahjaksi, joten en keksinyt enää yhtään tekosyytä olla kokeilematta reseptiä. Etäältä olen ohjetta tiiraillut, mielessäni maistellut, mutta jättänyt trendikkäämmille kokeille.

No. Olihan se hyvää. Simppeleistä aineksista syntyy yleensä paras lopputulos. Valkosipuli, chili, lime, suola ja yrtit tanssivat kielellä pehmoisen avokadon säestäminä. Lehtipersiljan ja basilikan sijaan kaupasta tarttui mukaan peruspersilja ja korianteri. Olivat oikein passeleita sijaisia. Söin kuvan kulhollisen alle kolmessa minuutissa.
Kirjassa on kuitenkin sivutolkulla muitakin mainion oloisia reseptejä. Oikeastaan haluan kokeilla melkein jokaista kirjan reseptiä. Eli yritän vain pidätellä itseäni lähtemästä mukaan tähän valtakunnalliseen vouhotukseen.


Nyt olen vain vaikean valinnan edessä. Kokeilenko seuraavaksi Lohi-avokadosalaattia wasabikastikkeella vai härkäcarpacciota vai pinaattilettuja vai sabayonia marjoilla vaivaivai... 

Parsapizza on helppo herkku

Hertta

Tämän postauksen kuvat puhuvat oikeastaan puolestaan.

Laiskan naisen pizzapohja:
Kahteen desiin lämmintä vettä heitetään kaksi teelusikallista kuivahiivaa ja päälle viisi desiä pizzajauhoja. Kohotellaan sen aikaa, kun muut aineet pilkotaan ja preparoidaan.

Täytteitä tähän pizzaan laitettiin:

  • parsaa
  • meetwurstia
  • sipulia
  • kirsikkatomaatteja
  • mozzarellaa
Kauli taikina leivinpaperin päälle uunipellille, levitä siihen puoli purkkia valmispastakastiketta. Sitten sipulia renkaina tai muina suikaleina. Sipulin voi myös ensin käyttää kuumalla pannulla tilkassa öljyä, jolloin maku pehmenee ja käy makeammaksi. Parsat kannattaa pestä kunnolla ja leikata kova, puumainen tyvi pois. Parsat voi heittää pizzaan sellaisenaan tai laittaa ne vaikka puoliksi kuten me teimme. Parsoja voi myös esikeittää pari minuuttia. Itse tykkään, että parsassa on jotain suutuntumaa, joten heitimme ne raakoina pizzalle ja sitten mozzarella revittiin suikaleiksi vielä päälle.

Uunissa pizza sai olla noin 20 minuuttia. Asteita sellainen 225. Pitää varoa, että pizza kärähdä, mutta parsojen pitää ehtiä pehmentyä.

Tuore tuotos sai vielä päälleen rucola-hunnun ja kaverikseen Foster'sin Radlerin. Ai että kun toimi!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Koeajossa: Depend - Dip-in kynsilakan poistopurkki

Hertta

Kynsilakkapuuhatelujen ärsyttävin vaihe on vanhan lakan poistaminen. Mieluummin rapsuttelen aina vanhat lakat pois, mutta sehän ei tee kynnelle hyvää, tietää siivoa ja näyttää rumalta. En tiedä, mikä siinä poistopuuhassa niin ottaa päähän, sillä hyvillä aineilla hommaan menee tuskin muutamaa minuuttia. Ostin puolivahingossa, hirveässä kiireessä itselleni täysin vieraan kynsilakanpoistometodin. Nyt lakan poisto on niin helppoa, etten edes minä välttele sitä:

Depend Dip-In kynsilakanpoistoaine

Näin se toimii:
Vanhat rumat lakat kaipaavat hävitystä.

Purkin sisällä on sieni, jossa reikä.


Kynsi työnnetään reikään ja sormenpäätä pyöritellään sientä vasten.

  
Ja puhtoista tuli!
Vähän hämäriä mielikuvia tuosta pyörittelystä saattaa tulla eli ei ehkä kannata pyytää yleisöä. Mutta purkki toimii. Noin minuutti per käsi ja kynnet on kirkkaat taas.

Kierrepullat vadelmakookostäytteellä

Arpa

Pulla, jos jokin, on suomalaisten lohturuokaa. Siinä yhdistyy sekä lohturuualle tarpeellinen korkea hiilihydraattipitoisuus että lämpöiset ja turvalliset lapsuusmuistot. Pulla onkin täydellinen tekele piristämään ihmisen psykofyysistä kokonaisuutta. Eli pulla poskeen, jos harmittaa!

Pulla on myös siitä hieno keksintö, että taikinaa voi muokata hyvin monenlaisiin juttuihin. Tällä kertaa pyöräytin taikinallisen kierrepullia, joiden mauksi valikoitui vadelma ja kookos. Tässä kookos tuo kivan twistin pullan makuun, mutta ilman sitäkin pärjäilee hienosti.

Muista kaupasta:
- Pullan perusohjeen tarpeet voit luntata netin (Pirkan ohje) lisäksi muun muassa lähes minkä tahansa voipaketin tai jauhopussin kyljestä.
- Vadelmahillo. Huom! Kun ostat hilloa, varmista paketista, että se on kuumennuksen kestävää sorttia. Yleensä nämä uunihillot kulkevat kaupassa nimellä marmeladi.
- Kookoshiutaleet
- Raesokeri

Ohje:
1) Tee peruspullataikina. Perusohje on varma ja toimiva, kunhan malttaa kohotella taikinaa ihan reilusti rauhassa. Hillopullan ollessa kyseessä voi taikinaan laittaa hipusen vähemmän sokeria kuin ohjeessa, koska hillo on todella makeaa.

Kierrepullia lähdetään tekemään korvapuustista tutulla tavalla. 2) Kaulitse ensin suurehko suorakulmio taikinasta (mittasuhteena noin: leveys 4, korkeus 3). 3) Levitä taikinalevylle ohut kerros hilloa.  Ripottele hillon päälle oman maun mukaan kookoshiutaleita. Rullaa koko komeus kasaan yhdeksi pötköksi.

4) Leikkaa pötköstä noin parin sentin levyisiä paloja. Tämä vaihe on sotkuinen, kun hilloa tursuaa pötköstä pisin pöytää. Asettele leikatut palat vaakatasoon voideltuun muffinsivuokaan. 5) Anna kohota jonkin aikaa ja ennen uuniin laittoa lisää vielä raesokeri ja voitele pullat munalla. Paista noin 10 minuuttia 225 asteessa.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Vappuruokia osa 2

Hertta

Jälleen kerran vappuaaton hippailumme koostui nyyttäri-idealla pöytään saapuneista appeista. Tällä 
kertaa tarjolla oli eksoottisia hedelmiä, oliiveja, viininlehtikääryleitä, erilaisia pasteijoita, poropullia, herkullista fetapiirakkaa, kasvispannaria, suolainen juustokakku ja perinteinen perunasalaatti. Viimeisen ohje aiemmasta vappupostauksesta. Tajusin jälkikäteen, että karpalo-mojito olisi ollut piste iin päälle.

Itse vastasin perunasalaatista, juustokakusta ja yhdestä pasteijasatsista. Ensiksi kerron superhelppojen pasteijoiden reseptin (näistä ei ikävä kyllä ole kuvaa).

Helpot pasteijat

Tarvikkeet

  • lehtitaikinapaketti
  • tomaattia
  • punasipulia
  • fetaa (itselläni oli hyla)
  • (sitruuna)pestoa
Taikina kannattaa ottaa ajoissa sulamaan ja kaulin esille. Yhdestä taikinalevystä saa tehtyä kolme pasteijaa kun taikinan kaulii tarpeeksi ohueksi (itse en tykkää siitä, että tortut ja pasteijat on pelkkää kuorta ja pohjaa).
Pilko tomaatti ja punasipuli pieneksi hakkeeksi ja sekoita keskenään. Leikkaa yksi taikinalevy kolmeen osaan ja kauli ohueksi. Levitä levyn toiselle puoliskolle pieni nokare pestoa (n. puolikas teelusikka) ja asettele päälle tomaatti-sipuli-sekoitusta ja murra fetasta pari senttixsentti palaa ja aseta keon päälle. Taita taikinalevyn pestoton puoli täytteen päälle ja vaikkapa vettä ja haarukkaa avuksi käyttäen sinetöi pasteija kiinni. Pasteijat paistuvat uunissa 200-asteessa noin 20-25 minuuttia.

Suolainen juustokakku

Tarvikkeet:

Pohja:
  • 250 g saaristolaisleipää
  • voita

Täyte:
  • purkki tuorejuustoa
  • purkki creme fraichea 
  • purkki kermaviilia
  • paprikaa
  • puolikas punasipuli
  • chiliä
  • 4 liivatelehteä

Pinnalle:
  • tomaattia
  • rucolaa
  • pestoa

Pohja tehdään kuten kaikki perus juusto-/hyydykekakkupohjat: Sulata voi ja sekoita siihen pieneksi murennettu leipä ja painele sitten irtopohjavuoan pohjalle. Jotkut käyttävät leivinpaperia aina vuoan ja kakkupohjan välissä. Itse en näe tarvetta, kun tarjoilen kakun aina samalta astialta ja oma vuokani on keraaminen.

Täyte on myös äärimmäisen helppo. Sekoita kaikki purkit keskenään astiassa. Lisää joukkoon hienoksi hakattu paprika, punasipuli ja chiliä sen verran kuin uskaltaa. Liota liivatteita 5 minuuttia kylmässä vedessä ja nosta ne sitten pehmennyttyään sulamaan kattilaan, jossa on tilkka kiehuvaa vettä. Liivatelitku sekoitetaan täytteeseen tasaisesti ja sitten täyte levitetään pohjan päälle kakku vuokaan.

Itse annan täytteen aina hyytyä yön yli ennen koristelua. Voitelin hyytyneen täytteen pinnan pestolla ja päälle asettelin ohuita tomaattisiivuja ja koristeeksi rucolaa.

Todella helppoa ja hyvää!

perjantai 3. toukokuuta 2013

Iholla


Ässä
Iho on kehon suurin elin. Siihen se levittyy kaiken päälle ottamaan iskut ensimmäisenä vastaan. Omani kanssa en ole aina pärjännyt ongelmitta. Erinäisteisten ihottumien ohella nahkani on hyvin kuivuvaa sorttia. Kovilla pakkasilla rystyset saattavat vuotaa verta silkasta kuivuudesta ja joka talvi haaveilen perusrasvalla täytetystä kylpyammeesta. Tältä pohjalta olen melko tarkka iholla läträämistäni tuotteista.

Tiesittekös, että Lumenella on uusi brändi nimeltä LuemeneLAB?  En minäkään vielä kuukausi sitten. Kyseinen brändi on apteekeissa myytävä uusi tuoteperhe ihon ikääntymistä vastaan. Itse olen kuvitellut anti-agening purkkien kuuluvan keski-ikäisyyteen, mutta Lumene LABilla on omat tuotteet +25 vuotiaille.

Kasvojen puhdistustuotteeni loputtua päädyin ostamaan Age Caring Hoitavan Puhdistusvaahdon. Aikaisemmin kokeilemani vaahdot eivät ole puhdistaneet kaikkea meikkiä ja ovat kuivattaneet ihoni korpuksi. Tämä toveri olikin positiivinen yllätys. Listasin tähän tuotteen plussat ja miinukset oman ihoni näkökulmasta:
 

+ hajusteeton: ei ärsytä ihoa
+ ei kirvele silmiä
+ puhdistaa tehokkaasti meikin
+ jättää sileän tunteen iholle
+ miellyttävä vaahtomainen koostumus
+ Suomessa kehitetty & valmistettu
________________________________________
- kuivattaa hieman talvikäytössä
- vaahtoa hankala ottaa pienempään purkkiin matkalle mukaan
- markettituotteita tyyriimpi
 
Plussan puolelle jäätiin, joten tässä on ehdottomasti potentiaalia luottotuotteeksi.